Käsi sydämelle: Kuka teistä myöntää olevansa sellainen idiootti, joka

Mutta itse useamman lapsen tehneenä asia kiinnostaa, samoin miestäni. Olisi kiva saada serkkuja lapsillemme. Olemme siis mieheni kanssa muutaman kerran aiemmin kysyneet noita lapsen teko suunnitelmia pariutuneilta sisaruksiltamme. En tiedä tuleeko kyseltyä enää. Alta kymmenen kertaa varmaan on kysytty, ehkä se on paljon sitten.Itsestä vaan tuntuu, että jos johonkin sukuun syntyy, syntyy ainakin osaksi *sukua jatkaakseen'... eli pitää kestää kyselyt jatkuuko suku hänestä eteenpäin. Toki jos olisi tiedossa lapsettomuutta yms. en kyselisi. Sellaista ei ole tosin tiedossa.



Sitten olen yhdelle sukulaiselle suositellut toisen lapsen tekemistä. Tiedän toki etteivät tee. urasyistä. Olen suositellut sellaisessa tilanteessa, kun itsellä on ollut uusi vauva. Ehkä on väärin, ehkä ei. En ole toivottavasti liikaa painostanut. Tuntuu vaan, että jos on urahirmu, voi se lapsen teko lykkääntyä ihan vain sen vuoksi. Eikä siinä mitään siinäkään. Vauvaan rakastuminen voi toisella kerralla olla ekaa kertaakin suurempaa ja sisaruuden kasvamisen seuraaminen niin ihanaa, että yksilapsiselle tekee mieli kertoa siitä.

V***ttaa tuollaiset utelijat ja neuvojat.

jos johonkin sukuun syntyy, syntyy ainakin osaksi *sukua jatkaakseen'... eli pitää kestää kyselyt jatkuuko suku hänestä eteenpäin.

Toki jos olisi tiedossa lapsettomuutta yms. en kyselisi. Sellaista ei ole tosin tiedossa.

Sitten olen yhdelle sukulaiselle suositellut toisen lapsen tekemistä. Tiedän toki etteivät tee..

-Eivätkö kaikki synny johonkin sukuun?

-Lapsettomuudesta kärsivältä olisikin aika turhaa ja kornia kysellä... Oletko tullut miettineeksi, että lapsettomuus on asia, josta ei ehkä ole haluttu sinulle kertoa juuri uteluidesi tähden, ja sinä vaan jankkaat?

-Suosittelet (=jankkaat) ihan vain omaksi iloksi, vaikka tiedät toisen kannan ja suunnitelmat? Ihan siksi kun lapsia "kuuluu" tehdä tietty määrä?

Ihan kiva joo....

hirvittävän tahditon ihminen. Onneksi en tunne sinua.

tuota kolmatta en. En utele kaikilta, vain läheisimmiltä ystäviltä.

kysele toisten lapsentekosuunnitelmista enkä raskauksista. Vasta kun vatsa on niin suuri, ettei raskaudesta voi erehtyä, saatan kysäistä jotain kohteliaasti. Olen kyllä kiinnostunut toisten lapsista ja raskauksista, mutta omistani en ala hölpöttämään esim. työpaikalla ellen varmasti tiedä, että muita kiinnostaa.

mutta olen kyllä kysynyt joiltakin kavereilta, onko heillä lapsia suunnitteilla (ei että onhan, tai että milloin on). Tämä tapahtui ennen kuin tajusin miten latautunut ja kielletty tämä aihe on.



Enää en uskaltaisi kysyä edes sitä. Tämä on varmin aihe jolla suututtaa muut ihmiset.

Ja luultavasti tulen kysymäänkin.



Mun mielestä ei ole hyvä, että esim. lapsettomuuden ympärillä pyörii noin suuri salaisuuksien verho, että siitä ei voi edes läheiselle ystävälle tai omalle sisarukselle puhua. Jos kaikilla meillä olisi sama ajatusmaailma ei voitaisi puhua mm. homoudesta, abortista, ehkäisystä, seksistä, synnytyksestä, avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista tai edes rintaliiveistä. Ennen raskaudestakaan ei saanut puhua. Jos vauva kuoli se hävitettiin vähin äänin, kukaan ei puhunut eikä kysellyt. Kun mies, siis lapsen isä (!), tuli kotiin hän saattoi puhua vauvasta vasta kun näki vauvan!



Sanokaa sitten, että en halua keskustella tästä aiheesta tai jotain, mutta ette te voi muilta kieltää jotain tiettyä puheenaihetta. Jos/kun asia on niin kipeä, että siitä ei voi puhua ja aiheesta kyselevä on tahdittomin ikinä niin olkoot. Saatte ajatella tästäkin mielipiteestä niin jos sillä mielenne paranee.

joiden kanssa on elämä muutenkin puitu läpi kaikilta osa-alueilta.



Poikaa tai tyttöä en kyllä käske ketään tekemään. Sehän antaa sen kuvan, ettei katso toisen lasten riittävän sellaisena kuin he ovat. Hirveää!

Puhun kyllä asioista, jos joku aloittaa itse keskustelun.