Miten määrittelet alkoholistin?

Se määrää elämää, eikä henkilö enää itse juomistaan.

Äitisi on alkoholisti, koska vapaa hetken tarkoittavat juomista. lisäksi piilottelee. Se, että pystyy työssä käymään ei sulje alkoholismia pois.



Ja kysymykseesi saako häntä hoitoon vastaus on se, että ei, ellei hän itse halua.

Tai voihan hoitoon saada, esimerkkinä työnantaja velvoittaa, mutta ei se tuota tulosta, jos alkoholisti ei itse halua raitisttua.

ettei tämä ole oikein,mutta ei VÄLITÄ.

otettuaan kasan lääkkeitä ettei krapula tunnu.

Hän siis on alkoholisti, halusin vain kuulla sen muidenkin suusta etten taas luule kuvittelevani omiani.



Mitä ihmettä tekisin hänen kanssaan? Ei ole mukavaa viedä lapsia kännissä olevaan mummolaan. Jos mummo tulee meille, hänellä on aina vähintään six pac mukana, kun ottaa sitä muka janojuomaksi. Olen yrittänyt nätisti sanoa, ettei toisi kaljaa meille, mutta tuo silti.



Seuraava steppi on se, että välit on kokonaan poikki jos vielä menen kommentoimaan juomista. Viimeksi kun välit meni vuodeksi poikki, oli sinä aikana haukkunut minut koko suvulle. Suku ei tiedä alkoholismista, pitää sen niin piilossa.



Työnsä hoitaa moitteettomasti eli sitä kautta ei joudu pakkohoitoon. Minä en saa hoitoon häntä, haukkuu taas minut ja pistää välit kokonaan poikki jos huomautan asiasta. Ja lapsetkin ihmettelevät kun mummo jurrissa. Ei siis lässytä kännissä lapsille, tai hoipertele, ole pelottava tms. vaan aina kännissä makaa sohvalla hiljaa "katsomassa" telkkaria ja lopuksi sammuu ja vetelee unta aamuun.



Isäni ei jaksa tehdä mitään asian eteen, isä on raitis. On sanonut juomisesta, mutta mummo hakee itse viinansa. Ilmeisesti ajattelee, että saa olla rauhassa kun mummo makaa sammuneena iltaisin :( Ei myöskään voi erota, omaisuus heillä on niin valtava ja yhteinen, että sitä olisi lähes mahdotonta jakaa.



ap

Minusta jo sellainen ihminen jonka on pakko juoda humala hakuisesti joka viikonloppu ja saattaa vielä jäädä putki päälle on alkoholisti

http://www.taitolaji.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=24

hän pystyy käymään töissä, mutta jokainen viikonloppu kännissä merkitsee jo alkoholismia.



Vaikka et hyväksy hänen juopotteluaan, ehkä voisit antaa hänelle mahdollisuuden kokea itsensä muuten hyväksytyksi? Äitinä, mummona, kaverina. Sillä luulen että alkoholismin taustalla on nimenomaan kelvottomuuden tunne - ja ihminen joka ei ole löytänyt parempaa keinoa ongelmilleen vaan tyytyy niiden turruttamiseen, ei ole kypsä myöskään kritiikille. Ellei suorat sanat siis auta, kokeile jotain ihan päinvastaista... Kenties hän hyvän kautta on valmis jonain päivänä haluamaan itse muutosta.

ei voi olla juomatta, ei väitä seuraavasta päivästä, vaikka olisi mitä menoja. Se viina on tärkempää. Itse en miellä sellaista ihmistä alkoholistiksi, joka pystyy kuitenkin hoitamaan työnsä, ja alkoholin takia ei jää asioita tekemättä. Eli että pystyy jättämään sen juomisen pariin kaljaan, vaikka olisikin sitten jokailtaista. Sellainen ihminen on suurkuluttaja, mutta ei alkoholisti.

joka ei yhtä olutpulloa voi juoda ilman että on pakko saada lisää. Ei tarvitse juoda työpäivinä, ollakseen alkoholisti. Alkoholisti voi olla vuoden raittiina, ottaa yhden oluen, ratkeaa juomaan päiväksi ja sitten taas pitkä aika ilman alkoholia.

Ei se viinan määrä niin vaikuta. Vaan se millainen suhde sinulla on alkoholiin. Jos sinulla on pakottava tarve, niin silloin olet alkoholisti.



Esim. ihminen joka ei voi ottaa pisaraakaan, koska jää koukkuun on alkoholisti koko elämän.

Annoksista tosin en osaa sanoa, kun en kotona asu, mutta kyllähän sen äänestä kuulee, onko ottanut, kun puhelimella illalla soitellaan. Siihenkin olen laittanut rajan, että klo 20 jälkeen ei tarvitse meille päin soitella, koska a) iltatouhut meneillään ja nukkumaan valmistaudutaan ja b) äitini puhe on jo niin kännistä.



Pulloittain viinaa ei mene, mutta muutama annos kuitenkin. Työpäivinä varmaan parikolme viinilasia illalla, vapaapäivinä lisäksi vahvemmat alkoholit ja enemmän viiniä.



Jos on jotkut juhlat tulossa, esim. joulu tms, niin äitini varmistaa, että alkoholi ei vaan pääse loppumaan. Pitäähän ruokajuomana olla punkkua (ja ainakin 5 pulloa, vaikka me juotaisiin vain lasilliset), glögit, aperitiivit, oluet, siiderit illaksi, valkoviiniä ja kotiviiniä.



Äitini piiloutuu alkoholin taakse. On varmaan masentunut, erakoitunut omaan pieneen ympyräänsä, josta vaikea auttaa häntä pois, kun ei varmaan itsekään myönnä ongelmaansa. Kurjaa.

mikä on alkoholisti. Siis tuntuu, että täällä tehdään alkoholistiksi jo siitä kun juo joka lauantai saunan jälkeen kaljan.



Kun on tavannut muutaman ihka elävän todellisen alkoholistin siis on mennyt työpaikat ja kaikki ainoastaan esim vaimo pitää taloa ja perhettä pystyssä. Niin sen jälkeen pakosta hymyilyttää nämä kaljapullon kauhistelijat.



Siinä voi tietysti kysyä, että miksi joku on naimisissa alkoholistin kanssa ottaisi eron. Esim aviopari toinen perinyt ison omaisuuden ja maksanut koko elatuksen jo kymmenkunta vuotta samaan aikaan toinen juo työpaikat sun muut. No näillä ei ole avioehtoa eli antaisitko sinä puolet sille juopolle ja eroaisit vai kestätkö vaan kun se ei ole kuitenkaan väkivaltainen.



Mutta kysymykseen íhminen on alkoholisti kun viina vie miehen eikä toiste päin. Eli tilanne ei vielä ole tosi paha jos vetää joka ilta pari kaljaa, mutta toisaalta ei olla kovin kaukana siitäkään, että lopullinen alamäki alkaa.

ihminen voi olla alkoholisti, vaikka joisi vain sen yhden kuohuviinilasillisen vappuna: alkoholisti ajattelee koko vuoden sitä lasillista.



Mielestäni voi olla paljon juovia ei-alkoholisteja (harvemmin tosin) ja todella vähän juovia alkoholisteja. Ja ovathan absolutisteiksi ryhtyneet entiset juopotkin ikuisesti alkoholisteja, sillä siitä taudista ei kai varsinaisesti ole parannusta.



Edellisten valossa määrittelisin alkoholistin ihmiseksi, jonka ajatuksia ja tekoja juomisen suunnittelu, alkoholin hankkiminen ja juominen hallitsevat - olivatpa määrät sitten millaisia tahansa.

Mun mielestä siinä ei ole eroa, sama asia. Meidän äiti ei ole humalahakuinen tietoisesti. Määrittelisin humalahakuisuuden esim. kun juodaan niin känniin, että sitten vasta uskalletaan jotain tehdä. Ainakin omassa nuoruudessani, kun tuli alkoholin kanssa läträiltyä, niin juotiin vaan sen humalan takia.



Äidilleni alkoholi kuuluu jokapäiväiseen elämiseen. Senkin takia hän on varmaan erakoitunut, eikä käy esim. meillä kylässä (asutaan kaukana), kun olisi varmaan kauheaa hänelle olla pari päivää ilman alkoholia. Työnsä hoitaa hyvin, eli alkoholismi ei vaikuta työhön. Alkoholista on tullut joka päiväinen tapa, määrät ovat liian suuria, koska menee humalan puolelle. Enkä ikinä voisi antaa lapsiani äidilleni hoitoon, koska en voisi olla vakuuttunut siitä, että hän pysyy kuivin suin. Tosin eipä häntä paljon lapsenlapsensa kiinnostakaan, kuten ei moni muukaan asia.

t:12

suurkuluttaja juo paljon, mutta voi olla kuitenkin myös juomatta ja voi myös lopettaa juomisen muutaman lasin jälkeen, jos on tarve. Alkoholisti ei voi olla juomatta, ei voi lopettaa juomista muutamaan lasilliseen tai sitten ei voi juoda näistä syistä johtuen ollenkaan. Siinä on se ero. Suurkuluttaja voi lopettaa, alkoholisti ei. Suurkuluttajasta on kuitenkin lyhyt matka alkoholismiin.

Rappioalkoholisti on sellainen kuin tuossa joku edellinen kuvaili, mutta kyllä tavallisen alkoholistin merkit tuossa täyttyvät.



Mutta minusta sinun tehtäväsi on suojella lapsiasi, ei äitiäsi. Tästä oli joku aika sitten lehtijuttu, jossa psykiatrit pitivät tärkeänä lapsien suojelemista juovilta isovanhemmilta, koska tietyt asiat sitten vammauttavat koko perhedynamiikkaa. Eli aseta rajat äidillesi. Teillä ei saa käyttää lainkaan alkoholia, janojuomia ovat muut. Ja te ette käy kylässä jos hän juo. Siitä tulee riita, mutta äitisikin huomaa, että jos hän joutuu valitsemaan alkoholin ja lastenlasten tapaamisen välillä, ja alkoholi voittaa, niin hänen asiansa eivät ole kunnossa. Se ehkä saisi hänet hakemaan apua. Ja joka tapauksessa et voi altistaa lapsiasi tuolle.



Mieheni on joutunut asettamaan vastaavat rajat isälleen, siksi tämä asia on minulle tuttu. Rankkaa on välillä ollut, mutta hyvää on ollut se, että miehen isä nykyään myöntää alkoholisminsa, ja haluaa tavata lapsia, joten säännöt on saatu sovittua. Vaikka ne joudutaankin jatkuvasti uudelleen sopimaan, kuuluu varmaan taudinkuvaan...

Oma, jo edesmennyt isäni oli alkoholisti: hoiti kyllä työnsä, mutta iltaisin naukkaili ja viikonloppuna saattoi mennä kaksi päivää kännissä. Ei ollut väkivaltainen, vaan juuri sellainen "sohvaraato", joka makasi katsoen telkkaria kunnes sammui.

Lapsena kärsin itse valtavasti isän juomisesta, koska eihän hän kännissä ollessaan edes huomannut meitä lapsia, vaan oli täysin perheen ulkopuolinen, olohuoneen virtahepo.

Kun omat lapseni syntyivät, tein selväksi, että emme vieraile mummolassa kuin isän ollessa selvinpäin, ja jos hän juo siellä ollessamme, lähdemme kotiin vaikka yön selkään. Pari kertaa jouduimme toteuttamaan uhkauksemme. Lopulta isä oppi pitämään juomisensa kurissa siellä ollessamme. Lapsenlapset taisivat olla tärkeämpiä kuin omat lapset, mistä olen tietysti onnellinen.

Viime vuosina isä oli juomatta pitkiä aikoja, kun isompi poikani vietti mummolassa kesälomia. Heillä oli ihana suhde, joka katkesi isäni kuolemaan. Olen antanut isälleni anteeksi lapsuuden traumani, koska hän oli niin hyvä pappa lapsilleni.

Alkoholistiltakin voi siis löytyä itsekuria, kun asetetaan tiukat rajat.

edes lastenlasten myötä. Omasta isästäni (nyttemmin kuollut) ei valitettavasti ollut isoisäksikään, vaikka häntä ihan lämmöllä muistankin.

Olen siis nr 12, jonka äiti myös juo. Sellaiset rajat olen päättänyt ja jotka ovat pitäneet, että meille ei soiteta myöhään illalla (kuten jo aiemmin kirjoitin) ja että silloin kun olemme käymässä mummon luona, niin silloin ei tupakoida sisällä, koska en halua, että lapseni ovat samassa tilassa, missä tupakoidaan.



Se voisi olla aika kova paikka, jos lähtisin alkoholista puhumaan. Siitä emme ole koskaan äitini kanssa puhuneet. Ehkä sekin aika joskus koittaa, tai sitten äidin kroppa pettää ja vaihtoehtona ei ole muuta kuin lopettaa. Mutta toivottavasti niin pitkälle ei tarvitse mennä.

t:12

Itse asiassa en minäkään pystynyt puhumaan isäni kanssa alkoholin käytöstä, vaan äitini toimi viestin välittäjänä. Eli pyysin äitiäni sanomaan isälleni, mitkä ovat ehtomme. Silloin, kun jouduimme toteuttamaan uhkauksemme siitä, että poistumme jos hän juo, ilmoitin vain äidilleni miksi lähdemme, ja sitten lähdimme. En sanonut isälleni mitään.

Olen monesti miettinyt, isäni vielä eläessä ja etenkin hänen kuolemansa jälkeen, miksi asiasta ei voinut puhua. Se oli jotain niin kipeää ja inhottavaa, etten vain voinut. Muuten olen aika suorasanainen ja pahakin suustani, joten todella ihmettelen käytöstäni tässä asiassa.