Haluatko kysyä jotain? Olen kolmen keskosen äiti, yksi lapsistani ei selvinnyt.
Olen alle 30 vuotias. Olen ollut raskaana kuusi kertaa ja odottanut seitsemää vauvaa, synnyttänyt kolme ja saanut pitää kaksi. Kokenut siis neljä keskenmenoa joista yksi oli osittainen keskenmeno, kaksosraskaus. Kaikki lapset siis syntyneet ennenaikaisina ja yksi heistä sektiolla. En voi saada enää enempää lapsia.
Terkut tutuille.
Kommentit (24)
Miten uskalsit haluta lisää lapsia kahden keskosen jälkeen?
Eikö pelottanut?
Ovat syntyneet rv 33 2670g ja rv 34 2820g ja viimeinen ei selvinnyt rv 28 1280g. Eka oli sairaalassa 14vrk ja toka 10vrk.
ap
kamalaa synnyttää kuollut lapsi?voih.paha mieli tulee :(
Näin kaiken päätyttyä voin vain itsekin ihmetellä millä sisulla yritin saada isoa perhettä. Ehkä jopa hitusen hullun rohkeudella. Mutta halu ison perheen äidiksi oli kova.
ap
Vai onko mitään syytä löydetty? Myös kuolleen pienen vauvan synnyttänyt.
Olen vaan työni puolesta pannut merkille, että aika usea oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi on syntynyt keskosena.
En tiedä onko aihetta tutkittu sen enempää, mutta itse voisin uskoa, että on ainakin yksi syy lisääntyneille oppimisvaikeuksille.
Aivan kuin kohtuni hylkisi raskautta ja siksi monta keskenmenoa. Syy ennenaikaisuuteen on ilmeisesti liian pieni kohtu toisinsanoen venyvää materiaalia ei ole riittävästi. Kohtu tyhjentää sisällön tultuaan ääriään myöten täyten liian aikaisin.
ap
Nekrotisoivaan enterokoliittiin eli kuolioon johtavaan suolistotulehdukseen.
ap
Olen ollut kerran raskaana ja siitä seurauksena ihana kohta kuusivuotias poika, joka syntyi rv 32+1 1940 gr. En ole aiemmin törmännyt keneenkään toiseen, jolla sama syy ennenaikasuuteen. Olet ollut kyllä sinnikäs, kun noin usein olet ollut raskaana.
Minkä ikäisiä lapsesi nyt ovat? Osanottoni viimeisimmän lapsesi menetyksestä.
Itselläni myös keskonen, enkä todellakaan aio enää tehdä biolasta. Meidän perhe lisääntyy adoptiolla, jos lisääntyy.
Tiesin viimeistä lastani odottaessa että tämä on viimeinen lapseni. Sitä en tietenkään tiennyt että hän tulisi kuolemaan. Koska viimeiseni syntyi sektiolla, mulle tehtiin samalla hetkellä sterilisaatio. Rankka mutta järkevä päätös.
ap
En ole tullut helposti raskaaksi. Clomit olleet apuna. En pidä geenejäni mitenkään niin ylivertaisina ettenkö olisi koskaan voinut ajatella ei bio lasta, jotenkin vain lääkäreiden rohkaisutkin auttoivat yrittämään sen kuuluisan "vielä kerran".
Me ihmiset olemme niin erilasia, itse en yhden keskosen perusteella vielä peruuttaisi bio lasten hankintaa. Syy keskosuuten tietenkin vaikuttaa mutta tapauksissa syy tuntematon sattuma, yrittäisin vielä.
ap
Oletko sama keskosen äiti, joka kertoili täällä usein kuulumisiaan vauvan kuoleman jälkeen?
suuttumista, raivoa vai mitä?
Mietitkö miksi sinulla on noin vaikeaa? Harmitteletko helposti raskaaksi tulevia suurperheen äitejä?
Välillä sitä aina miettii että miksi mulla nämä hommat meni näin mutta ehdottomasti enimmäkseen olen tällä hetkellä onnellinen. =)
En tunne mitään ikäviä fiiliksiä helposti raskautuvia suurperheen äitejä kohtaan. Katkeruus ja kateus muuttavat ajan myötä johonkin syvälle lokeroon, olemassa ne on, mutta eivät näkyvästi, olen osannut käsitellä ne tunteet siten ettei ne vaikuta ystävyyssuhteisiini yms.
Elämä vaan yksinkertaisesti on mitä on ja sille ei voi mitään. Riippuu niin päivästä ja fiiliksestä miltä kantilta katson elämääni. Tunnustan että joskus tekisi mieli jäädä sänkyyn koko päiväksi kiukuttelemaan ja surkuttelemaan itseään mutta sitten taas muistan miten paljon mun elämässä on hyvääkin.
Nykyään osaan myös olla ylpeä siitä että olen kuitenkin saanut kolme poikaa.
ap
Olen ollut raivossani itsellenikin viallisestä kropasta yms.
Se asia vaatii vielä totuttelua etten mä voi enää oikeasti saada bio lapsia. Tunnen itseni ulkopuoliseksi muiden ikätovereiden miettiessä että josko nyt jättäisi ehkäisyn pois ja mikä olisi sopiva ikäero lasten kesken yms.
Omat kokemukseni on myös jättäneet itselleni pelkotiloja jotka ilmenevät kavereiden raskausajoissa. Pelkään että heille tai heidän lapsillee käy jotain. En koskaan puhu näistä peloista heille, etten järkytä heitä, mutta kyllä olen aina helpottunut kun kaverin lapsi syntyy ja kaikki meni ok. Etenkin silloin pelkään jos odottaja itse suhtautuu raskauteen sillä tavoin että TOTTAKAI lapsi syntyy terveenä ja saa elää satavuotiaaksi, pitäen kaikkea itsestään selvänä.
ap
Ja kyllä teki pahaa, kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan lapsen kuolemaa.
Olet saanut runsaasti myötätuntoa ja lämpimiä ajatuksia, minun lisäkseni varmasti myös monilta muilta palstalaisilta.
t. 16, myös 3 pojan äiti
En ole kuitekaan halunnut rekisteröityä.
Enkä halua mitään säälipisteitä kerjätä. Musta vaan on tarpeellistakin herättää ajatuksia myös tällaisita aiheista.
Nyt viimein syksyllä Vauva lehti julkaisee haastattelun kokemuksistamme. Jännityksellä odotan artikkelin ulostuloa, sillä tiedän saavani myös negatiivista palautetta... Kuitenkin aina joku valittaa jostakin, mutta kuten olen sanonutkin, meidät tuntevat kyllä tietävät minkälaisia me olemme.
ap
En voi käsittää, mitä olet joutunut kestämään.
Meillä on yksi aika "tuore" keskonen. Hänellä ei mitään todellista "vikaa", mutta silti huomaan valittavani koko ajan, kuinka rankkaa tämä elo nyt on. Shame on me.
lapsesi ovat syntyneet? Ovatko kauan joutuneet olemaan sairaalassa? Ovatko olleet teveitä vai onko heillä sairauksia?