Onko muitakin jotka ovat pettyneitä

Meillä on kolme tyttöä ja olisin toivonut poikaakin, samoin mies.

minulla on molempia, MUTTA olisin ihan varmasti pettynyt jos en olis tyttöä saanut!



Minulle olisi siis "kelvannut" ihan "pelkät" tytötkin eli poikaa en ole koskaan haluamalla halunnut, vaikka eihän minulla heitäkään vastaan mitään ole:)



Pelkkien poikein äitinä siis olisin ollut pettynyt, sen myönnän...ja ihan vaikkapa ääneen!

Olen jotenkin aina ajatellut itseäni pojan äitinä ja on vaikea hyväksyä sitä ajatusta ettei meillä koskaan poikaa olisi. Mies tahtoisi lisää lapsia, mutta luultavasti motiivina on että jos vaikka yksi niistä olisi poika... minä taas luulen että nekin olisivat tyttöjä, en tiedä jaksanko enää yrittää. Harmi kun suomessa hedelmöityshoidoilla ei ole mahdollista saada tiettyä sukupuolta.

Meillä on kaksi tyttöä ja olen tyytyväinen.



Jos meillä olisi esim. kaksi poikaa, olisin pettynyt, sillä olen aina halunnut ainakin yhden tytön.

En voisi kuvitella lapsiani miksikään muuksi kuin he ovat - enkä haluaisi heistä luopua. Lapsiluku on täynnä omasta halustamme.



Ensimmäinen tunne kun toinen tyttäremme syntyi oli pettymys. Silloin selvisi että en saa koskaan olla pojan äiti.



Mutta se ei ole vähentänyt rakkautta olemassa olevia lapsia kohtaan. Kun kuopus oli n. kaksi vuotias, tuli minulle vahva tunne että perheemme on nyt "kokonainen" - sen jälkeen en ole haikaillut poikia enkä tyttäriä.

Ja yhtä rakkaita ovat taatusti, mutta siskojen keskellä kasvaneena (serkutkin tyttöjä) on pakko myöntää nyt, kun itsellä on pieni poika, että se olisi ollut SUURI menetys, jos en olisi poikaakin saanut. Ja kun on kumpikin, en voi kuvitella, että olisi vaan tyttöjä tai vaan poikia.

Ja ainoastaan tuon tytön kohdalla hieman petyin ultrassa sanottuun sukupuoleen, olin jotenkin ajatellut tekeväni vain poikia ;)



MUTTA, nyt minulla on tuo ihana 5-vuotias tyttöni ja rakastan häntä ihan yhtä paljon kuin poikiani ja olen rakastanut ensihetkestä asti. Ja olen 100% onnellinen,että sain myös tytön <3

toivon, että saisin vielä tytönkin. Tosin siinä on se ongelma, etten tiedä, jaksanko enää raskautua... :) Toki näistä olemassaolevista lapsista en osaisi ketään enää tytöksi ajatella. Enkä ole edes mitenkään pettynyt. Hyvä näin.

2 poikaa, olisin jäänyt kaipaamaan tyttöä... ainakin luulen niin...

Meillä on 4 poikaa ja nuorin on tyttö. Itseasiassa eka lapsi syntyi keskosena ja eli vain vuorokauden ja sekin oli poika.

Kyllä me olimme miehen kanssa pettyneitä, kun tuli vain poikia. Se ei kuitenkaan vähennä rakkautta lapsiaan kohtaan.

Siitäkin olin yllättynyt, että vaikka ollaan onnellisia tytöstä. En voi silti sanoa rakastavani kuopustamme eniten tai suosivani häntä eniten.

Toki nuorimpana tarvitsee minua eniten.

Isoveljet oli kanssa innoissaan pikkusiskosta.

nosto

Olen siis ollut onnekas, Monet naiset, itseni aikaisemmin mukaan lukien, näyttävät olevan sitä mieltä, että vain tyttöjä voi olla, mutta se olisi pettymys, jos olisi vain poikia. Nämä tyttöjen äidit eivät tiedä mitä menettävät:-) Pienet pojat ja vähän isommatkin toki ovat vaan niin mainioita. Enpä olisi tätä edes tiennyt, jos minulla olisi vain pelkkiä tyttöjä.