ketään, jonka 3v esikoinen ei ole reagoinut negatiivisesti pikkusisaruksen syntymään

hei, löytyykö täältä ketään, jonka noin 3v (lähemmäs kolme kuin neljä vuotias) esikoinen EI olisi reagoinut millään tapaa negatiivisesti pikkusisaruksen syntymään. en nimittäin jaksa uskoa tällaiseen. ja ihmettelen, miten suurimmalle osalle porukasta tulee suurena yllärinä, että esikoinen jotenkin negatiivisella tavalla reagoi tähän suureen elämänmuutokseen.

Tyttö oli miltei 4 v kun pienen sisaren sai :)

Esikoinen oli 3,5 vuotias kun pikkusisko syntyi, enkä kyllä mitenkään huomannut, että olisi negatiivisesti reagoinut. Muutkin sitä ihmetteli. Pikkusisko otetaan huomioon joka asiassa ja pidetään hänen puoltaan. Muutaman kerran on kyllä otettu yhteen, mutta sekin on tapahtunut viime aikoina, kun sisko on jo lähes vuoden. Helpolla on päästy!

viestissäni oli nimenomaan, että lähemmäs kolme kuin neljävuotias. tän ikäinen pahimmassa murrosvaiheessa ja vauvan syntymä taatusti aiheuttaa jonkinlaista oireilua.

ap

En ole tähän päivään mennessä havainnut minkäänlaista mustasukkaisuutta tai muuten poikkeavaa käytöstä. Poika rakastaa nyt 1-vuotiasta pikkusiskoaan täydestä sydämestään :)

Lue ap:n viesti uudelleen ja mieti pitääkö sinun vastata?

Ja mahtaako sulla olla se aika kuukaudesta vai meneekö miehen kanssa huonosti ...

Esikoinen oli 2v8kk kun vauva syntyi ja kaikki jatkui normaalisti, vauva vain oli päivän touhuissa mukana. Esikoinen ei koskaan yrittänyt satuttaa vauvaa, kiukutellut, osoittanut mieltään tmv.



Sitten kun vauvasta tuli taapero ja hän alkoi käydän isomman leluihin käsiksi, otti tukasta kiinni ymmärtämättömyyttään jne niin alkoi isompi suutahdella. Mutta hyvin, hyvin vähän on mitään eripuraa ollut. Ovat todella läheisiä, nukkuisivat mielellään samassa sängyssä vierekkäin jne.jne. Ikää nyt 4½v. ja 1v10kk.



Olin kyllä varautunut siihen että tulee olemaan välissä raskasta ja vaikeaa, mutta me pääsimme helpolla. Monen mielestä liian helpolla kun esikoinen on aina ollut rauhallinen ja tyytyväinen. Pitäisi olla koliikkivauva tmv. että tietäisi mitä on olla äiti... (näin on sanottu suoraan).

Perhe huolestui kun isompi sisarus ei reagoinut negatiivisesti vauvan tuloon, vei lapsen psykologille ja olivat niin onnellisia kun lapsi alkoi mätkiä pikkusisartaan. Pitäähään ne tunteet näyttää ;o) Itse en tuohon usko pätkääkään. Ilmeisesi se sitten on "tunteiden tukahduttamista" jos kieltää lyömästä vauvaa tai tökkimästä tätä silmään.



Esikoiseni oli 1v9kk kun pikkusisko syntyi, mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut nähtävissä koskaan. Nyt leikki-ikäisinä toki tappelevat (sanallisesti, harvemmin fyysisesti) päivittäin. Keskimmäinen oli 2v3kk kun kuopus syntyi, ja hänen mustasukkaisuutensa ilmeni lähinnä sylinkaipuuna ja pottahommissa taantumisena.

Ikinä ei ollut mustasukkainen vauvasta, tai itse asiassa oli, mutta eri tavalla kuin tarkoitit. Tyttö oli välillä mummolle ja sedille ja tädille mustasukkainen koska kyseessä oli MEIDÄN VAUVA. Varmisteli, että sitä ei kukaan meiltä ota.



Pari kertaa teki niin, että meni telkkarin eteen seisomaan kun minä ja isä yritimme katsoa telkkaria, joten varmasti yritti hakea huomiota. Mutta tämä siis vain muutamaan otteeseen.



Itse olin varautunut pahaan mustasukkaisuuteen. Nyt pikkuveli on 2,5 ja tänäänkin tyttö sanoi, että hänellä on maailman paras pikkuveli.

Meille on tulossa 3.lapsi hetkellä minä hyvänsä ja tällä kertaa olen aivan varma, että tuo pikkuveli tulee olemaan todella mustasukkainen...

Mutta ehkä se ei hänelle niin suuri muutos ollut kun ei ollut koskaan ollutkaan se ainokainen. Isompia sisaruksia siis oli.

Ei hän reagoinut mitenkään negatiivisesti. Yhden kerran hän puraisi vauvaa poskeen, ihan hiljaa ja hellästi, eikä vauva edes inahtanut. Syyksi poika sanoi, että vauva on niin suloinen, että teki mieli syödä hänet. Ei meillä kukaan muukaan lapsista ole ollut negatiivinen, kun uusi vauva on tullut. Miehellä on ollut kesäisin aina pitkä kesäloma ja lapsemme ovat syntyneet kesällä, joten mies on hyvin ehtinyt antaa huomiota isommille lapsille, kun minä olen ollut vauvassa kiinni.

Ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Tietysti on niitä kiukunpuuskia, mutta ne nyt kuuluu uhmaikäisen maailmaan muutenkin.



Rakastaa kovasti pikkuveljeään, eikä ikinä ole edes yrittänyt satuttaa.



Kerran tai kaksi sanonut, että saisi mennä takaisin mahaan, suutuksissaan kun ollut. Huomiota toki kaipaisi enemmän, mutta ei tosiaankaan voi sanoa, että olisi yhtään mustasukkainen negatiivisessa mielessä!



Eli äidille kyllä sanoo, että huomiota enemmän, muttei pikkuveljelle mitenkään vihoittele. Hoitaa aina kun voi ja tuo rääsyä kun puklailee. Nytkin pikkuveljelle rupattelee kun äiti on koneella!



Eli kyllä meillä on sopuisasti eletty ainakin toistaiseksi.