Miten antaa lapselle hyvä itsetunto?

Mutta pidä samalla säännöistä ja rajoista kiinni. Ole kiinnostunut hänen asioistaan, kuuntele oikeasti kun hänellä on jotain kerrottaava. Neuvo ja kannusta yrittämään.



Tärkein asia kuitenkin mielestäni on se asenne mikä on lasta kohtaan, eli että suhtautuu häneen myönteisesti, arvostavasti.

osoitat että arvostat lapsen mielipiteitä ja lasta ylipäänsä ihmisenä. Rakastat sitä ja näytät sen.



Ei se ole vaikeaa.

mutta silti mulla oli huono itsetunto. SE johtuu siitä, että jokaisen lapsen elämässä on muitakin kuin vanhemmat.

osoitat että arvostat lapsen mielipiteitä ja lasta ylipäänsä ihmisenä. Rakastat sitä ja näytät sen.

Ei se ole vaikeaa.

ja niiden muiden kontrolloiminen ON vaikeaa. Opettajien ja koulu"kavereiden" esimerkiksi. Minä sain itsetuntoni takaisin vasta kun minusta tuli tohtori ja katsoin todistetuksi, että opettajat olivat väärässä pitäessään minua toivottomana ja tyhmänä. SOsiaalisesti minulla on huono itsetunto vieläkin, en oleta että kukaan haluaisi olla minun kanssani, mutta enää sekään ei haittaa.

Miten antaa lapselle hyvä, mutta TERVE itsetunto - eli välttää katteetonta omahyväisyyttä ja itsekyyttä.



Minusta se rakentuu positiivisesta palautteesta JA siitä, että lapsen kykyihin luotetaan ja hänen annetaan yrittää asioita itse. Samalla tietysti koko kasvatuksen tulee luoda perusturvallisuutta - jos vanhemmat ovat epäluotettavia "pimahtelijoita", mikään positiivinen palaute ei korjaa lapsen horjuvaa luottamusta perheeseen ja siihen, miten asiat etenevät syistä seurauksiin (tilanteiden ennustettavuus).



Jostain perhelehdestä luin teorian, että lapsia pitäisi kehua ennen kaikkea yrittämisestä, ei taidoista. Jos kehutaan, miten älykkäitä ja taitavia he ovat, heille kasvaa iso kynnys yrittää mitään (koska on riski, että kyvyt eivät sittenkään riitä vanhemmille). Eikä osata ponnistella taitojen oppimiseksi, vaan luovutetaan herkästi kesken, jos homma ei heti ole ns. hanskassa.



Tuossa voi olla pieni viisauden siemen. Itse kehun kyllä lasteni kykyjäkin - mutta sen lisäksi pyrin kannustamaan heitä yrittämään ja opettelemaan. On siis ERITYISEN hienoa, että he jaksavat opetella asioita.

Opettajilla on suunnaton vastuu. Ei pelkästään mahdollisen koulukiusaamisen katkaisemisessa, vaan omassa palautteessaan lapsille. Lapsen ja nuoren itsetunto on helsketin helposti litistettävissä!

ja niiden muiden kontrolloiminen ON vaikeaa. Opettajien ja koulu"kavereiden" esimerkiksi. Minä sain itsetuntoni takaisin vasta kun minusta tuli tohtori ja katsoin todistetuksi, että opettajat olivat väärässä pitäessään minua toivottomana ja tyhmänä. SOsiaalisesti minulla on huono itsetunto vieläkin, en oleta että kukaan haluaisi olla minun kanssani, mutta enää sekään ei haittaa.

Toisaalta kysyit nimenomaan vanhempien keinoja. Ei kukaan vanhempi ole kaikkivoipa, eikä voi täysin suojella lastaan ympäristöltä. Toki opettajien toimintaankin voi yrittää vaikuttaa, mutta aika vaikeaa se on... vanhemmat tulkitaan niin herkästi ylisuojeleviksi vouhottajiksi.