Lue keskustelun säännöt.
Mua ei hyväksytä mieheni kavereiden "vaimokerhoon", koska en tee vauvoja =(
10.08.2008 |
Eli siis kyseessä tuoreen aviomieheni aika tiiviin kaveriporukan vaimot/avovaimot, jotka tekevät paljon asioita yhdessä; matkoja, puutarhajuhlia, kyläilyitä, illan viettoja baarissa jne...Heitä kaikkia yhdistää se, että he ovat kolmekymppisiä ja vastikään perustaneet perheen...Kaikilla on 1-2 alle 3-vuotiasta lasta, vatsat pystyssä tai vauva suunnitteilla.
Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa reilu 5 vuotta sitten, minut otettiin avosylin mukaan "porukkaan". Ja vieläkin minulle ollaan ystävällisiä aina, kun on jotain koko kaveriporukan yhteistä juhlaa tai illanviettoa. Siis silloin, kun sekä miehet että vaimot/avovaimot on kutsuttu. Tällä tiiviillä kaveriporukalla on kuitenkin tapana tehdä myös ns. "vaimojen juttuja" ja "miesten juttuja". Eli toisinaan miehillä on saunailta tms, joihin mieheni aina tietty kutsutaan. Minua ei KOSKAAN kutsuta vaimojen teatteri- tai baari-iltoihin, saati sitten niihin retkiin ym, joita tehdään lasten kanssa. Jotenkin pahoitan tästä mieleni.
Nämä kaikki naiset ovat tosiaan saaneet vauvoja viimeisen kolmen vuoden aikana enemmän kuin jaksan laskea, ja he ovat kaikki hyvin vauvojensa lumoissa. Tuntuu, ettei illanvietoissa paljon muusta puhutakaan, kuin lapsista ja pikkukakkosten suunnittelusta jne. Itse olen jo kouluikäisen lapsen äiti (edellisestä liitostani), enkä suunnittele lisää lapsia (mieskään ei toivo niitä; ainakaan muutamaan vuoteen). Olen kuitenkin AINA auliisti puhunut näiden naisten kanssa heidän pienistä lapsistaan, kuuntelen ja kommentoin ja katson valokuvia jne. Kukaan sen sijaan ei tunnu olevan kiinnostunut minun tokaluokkalaisestani (ilmeisesti, koska hän ei ole vauva). Aikani vastailin jatkuviin uteluihin siitä, koska meille tulee mieheni kanssa lapsi (Utelut tietty kiihtyivät, kun menimme kihloihin pari vuotta sitten). Mutta kun lopulta naiset tajusivat, etten aio tehdä vauvaa, jäin jotenkin heidän ovulaatio-vauvarokko-ensiaskel-keskusteluiden ja koko porukan ulkopuolelle.
Kaikkein loukkaavinta minusta oli, kun kuulin mieheltäni, että nämä naiset olivat hiljattain pitäneet vaimojen + heidän lastensa linnanmäkipäivän. Ja eräs minua "tuoreempi" kaveriporukkaan miehensä kautta tullut avovaimokin oli kutsuttu. Kyseessä on muutaman vuoden mieheni parhaan kaverin kanssa seurustellut nainen, jota oikein kukaan kaveripiirin vaimoista ei aluksi voinut sietää. Nyt hän on raskaana ja hänet otetaan saman tien "tyttökerhon" jäseneksi (!). Yksikin mammaryhmän puuhajäsen on itse suoraan HAUKKUNUT minulle tätä naista, mutta nyt nainen on ilmeisesti minua parempi ystävä, koska alkaa perheellistyä kaveriporukkaan kuuluvan miehen kanssa. Nythän hänen kanssaan voi puhua vauva- ja talonrakennusjuttuja! Huvittavaa on, että minun lapseni on varmasti ainoa, joka Linnanmäestä oikeasti jo osaa nauttia. Ja juuri minua ja lastani ei pyydetty mukaan; vaan nämä vaimot olivat siellä rattaineen nauttimassa kesäpäivästä...
Tiedän, että tämä on pikkumaista ja turhaa valitusta. Jotenkin vain sieppasee, kun minua ei hyväksytä kaveriporukkaan, koska en ole samassa elämäntilanteessa kuin he. Ts. en halua vauvaa. Ilmeisesti koululaisen äidillä ei ole mitään asiaa pikkulasten äitikerhoon. =(
Ja minulla on kyllä omiakin kavereita ja elämää; ei siinä mitään. Mutta mieluusti olisin osa näidenkin ihmisten elämää, sillä he ovat monet mieheni lapsuuden ystäviä vuosikymmenten takaa. Miehenikin tuntuu vähän ihmettelevän ja surevan (minun puolestani?) sitä, että olen jäänyt tämän ilmeisen mammakerhon ulkopuolelle.
Kommentit (22)
Minua ei huolittu koskaan oikein kunnolla ex-mieheni (avo)vaimojen kaveriporukkaan. Kun aloin olla ex-mieheni kanssa, minulla oli jo ennestään yksi lapsi ja tulin melko nopeasti uudelleen raskaaksi. Muille ei lapsia ruvennut kuulumaan eikä ole kuulunut vieläkään, vaikka yritystä on jokaisella parilla takana jo vuosia. Voi olla, että en kelvannut joukkoihin, koska olen vähän outo (joskin omien ystävieni mielestä aivan ihana) mutta voi olla, että lapsettomuudesta kärsiville naisille olin lapsineni liikaan, vaikka en ole koskaan ollut "puhun vain lapsista" -tyyppiä. Nykyisen miesystäväni parhaat kaverit ovat sinkkuja, joten eipä tarvi miettiä kelpaanko vai enkö :) Kavereille kelpaan hyvin, sillä en ole ominut miesystävääni kokonaan itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitte kuulemma Lintsillä? Meidän Matti viihtyy siellä tosi hyvin - soitelkaa mullekin kun meette seuraavan kerran.
He ovat oikeastaan ihan mukavia ihmisiä; ei siinä mitään. He ovat vain nyt NIIN vauva-aikansa lumoissa. Tilannetta voisi verrata humanistisella kirjallisuutta ekaa vuotta opiskelevien kirjapiiriin; teekkaria ei pyydetä mukaan, vaikka tämä kirjallisuudesta olisi valmis keskustelemaankin...Olen jotenkin "erilainen". En usko, että kenelläkään on muuten mitään minua vastaan. Hirveän mukavia he ovat silloin, kun olemme kaikki yhdessä jossain.
Ja kolmoselle: Kunpa uskaltaisinkin. Olen aika arka, sosiaalisissa suhteissa varsinkin. En halua tyrkyttää itseäni, vaan pikemminkin juuri sitten murehdin itsekseni, miksen kelpaa mukaan.
ap
väliin tuli uusi viesti sillä aikaa kun näpytin)
Olla ihan pikkaisen loukkaantunut ja vähän aikaa surullinen, purnata tänne av:lle ja sitten hyväksyä asian ja soittaa oikeille kavereilleni, että "mentäiskö lintsille?". ;-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaisi muakin olla ainut joukon ulkopuolella. Kuulostaa toisaalta sellaiselta porukalta, etten edes haluaisi heidän kanssaan viettää muodollista enempää aikaa (tuo jonkun haukkuminen selän takana, tuli ihan yläasteajat mieleen!)...
Kyllä meidänkin porukoissa muut vaimot viettää ihan selkeästi enemmän aikaa keskenään. Joko eivät tule ajatelleeksi pyytää mua mukaan, tai sitten ollaan vaan niin erilaisia ihmisiä, ettei hakeuduta normaaleja perhevierailuja enempää toistemme seuraan. Ihan kivoja ihmisiä nämäkin vaimot ovat, mutta eivät ihan mun tyyppiä. En siis ole ottanut tätä klikkiytymistä mitenkään hirvittävän vakavana asiana.
Sun tilanteessasi ap mä en varmaan edes pyrkisi porukkaan. Hakisin tyttöystäväni muualta. Olen sellainen tyyppi, etten jaksa väkisin tunkea muiden mukaan, pyytävät sitten jos haluavat.
varmaan vaikuttaa tuo erilainen elämäntilanne. Saattaahan olla että muut kuvittelevat ettei sinua kiinnosta nuo vauvajutut (ja vaikuttaakin siltä ettei sinua kiinnosta, ja täten ovat sen myös huomanneet ja ajatelleet ettei sinua kiinnosta. Linnanmäkijuttun taas ymmärrän sillä lapsesi olisi ollut koko ajan eripuolella linnan mäkeä ja vauvaperheet taas toisaalla, että olisit jäänyt joka tapauksessa "ulkopuolelle". En tokikaan ymmärrä miksi et voisi olla saunailloissa, teatteri-illoissa ym. mukana, sillä niissähän ei lapsia ole. Vai oletko kenties antanut ymmärtää ettei heidän jutut kiinnosta tai sitten heiltä pursuaa korvista: kun meidän petteri oli pieni niin....... jutut. Sinä tiedät kaiken sillä sinulla on jo yksi iso lapsi. ei voi tietää. Ja he taas eivät osaa eläytyä sinun tilanteeseesi sillä eivät ole sitä vielä kokeneet, niin eivät ehkä osaa paneutua tilanteeseesi ja olla kiinnostuneita lapsestasi sillä tasolla. Ymmärrän tilanteen hyvin.
Meillä tuttavapiirissä on kaiken ikäisiä lapsia ja liikumme teattereissa ym. jutuissa vaikka lapset eri-ikäisesiä 1v-15v ja ei tuollaisia ongelmia ole ollut, ehkä tietysti keskusteluiden kiinnostavuus vähenee jos ei itselle ole ajankohtaista asioita. Tai jos oletkin vain sellainen "tylsä" ihminen jota ei jakseta kuunnella yms. Ihmiä on niin erilaisia on sitten lapsia tai ei, ei välttämättä ole lapsista kiinni tai niiden iästä keiden kanssa jaksaa viettää aikaa.
Itse esim. tunnen ihmisen joka valittaa koko ajan jostain, niin en millään jaksa sitä pyytää juhlimaan yms...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee tiettäväksi, että tosiaan haluat olla porukassa mukana. Kutsu heidät "lapsitapahtumaan" kanssasi.
Puhu miehellesi asiasta - olisiko mahdollista, että hän puhuisi asiasta (mies)ystäviensä kanssa, jotka taas hieman vihjaisivat tästä vaimoilleen?
Ymmärrän todella paljon, että sinua harmittaa.
Tästä on ystäväni usein minulle maininneetkin. Siis siitä, että tulen toimeen kaikkien kanssa. Mielestäni osaan keskustella myös muista, kuin itseeni välittömästi liittyvistä asioista, ja esim. näiden vaimojen kanssa olen ajatellut sen niin, että ymmärrän heidän "huumaansa" ja että puhutaan sitten vauvajuttuja tässä porukassa (voinhan puhua muita juttuja muiden ystävieni kanssa). Ja koska minulla se yksi lapsi kuitenkin on, voin niitä puhuakin. Ei 8 vuotta nyt niin kauan ole, etten enää muistaisi lapseni vauva-aikaa. Siis tosiaan kuuntelen heidän juttujaan ja sitten kerron tyyliin "muistan kun X sai hampaita aikoinaan, niin silloin sitä ja tätä". Toki vähän harmittaa, ettei kukaan koskaan kysy, esim. "Miten X:n koulu on alkanut" tai vastaavaa. Kyllä minäkin kyselen heidän raskauksistaan ja talon rakentamisistaan, vaikka en itse ole siinä tilanteessa...Ja tosiaan AINA muistan kiittää kustusta illanviettojen jälkeen, sanon, että oli tosi kivaa (yleensä onkin) jne.
Tietenkään en voi tietää, jos minusta ei muuten vaan pidetä. Mutta jos näin on, ovat he hemmetin hyviä näyttelijöitä silloin, kun mieheni kera olen kutsuttu johonkin. Lisäksi vetoan siihen, että tämä yksi avovaimo, josta kukaan ei oikein ole tuntunut pitävän, kutsuttiin porukkaan heti, kun hän alkoi odottaa vauvaa (ja siis myös kiinnostua vauvajutuista). En keksi mitään muuta syytä ulkopuolelle jäämiseeni, kuin tämä vauvattomuus...
No, mutta ei se vatvomalla mihinkään mene. Ehkä voisin tosiaan kysäistä mieheltä, josko hän jossain poikien saunaillassa hienovaraisesti vihjaisi asiasta. Sitten tämä vihjaus voisi "mieheni nimissä" kantautua vaimojen korviin. Toisaalta, jos ei minua - syystä tai toisesta - haluta mukaan ryhmään, niin turhako siinä on tuputtaa.
Sekin loukkasi, että minulla oli alkukesästä synttärit, eikä KUKAAN näistä vaimoista lähettänyt facebookin kautta onnittelua. Olen siis heidän kaikkien kaverilistoillaan, ja tiedän, että yleisesti he lähettelevät toisilleen viestejä facebookissa, etenkin synttäritoivotukset. Minullekin moni lähetti, jopa pari mieheni MIESpuoleista kaveria, mutta ei kukaan heidän vaimoistaan...Itse olen aina onnitellut, kun (kiitos facebookin) näen, että jollain on merkkipäivä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää yritäkään tähän vaimoporukkaan. Ei ole mielestäni sen arvoista. Olen todennut, että hyvin olen pärjännyt vuodet ennen kuin tunsin heitä, joten pärjään vastaisuudessakin. Ja minullakin on omiakin kavereita, joten en jää mistään paitsi.
Järjestä Tupperware-kutsut tai lastenvaatekutsut ja kutsu juuri nämä naiset sinne (ovat varmasti oikea kohderyhmäkin). Sen jälkeen näet paremmin, halutaanko sinut mukaan, vai vältelläänkö tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläpäin on tapana, tai ainakin omissa ystäväpiireissäni, että ollaan ihan me ystävät keskenämme, ja sitten miehemme ovat keskenään, eli ehkä meillä on sitten sellainen "aviomieskerho" :)
Tapaan mielelläni ystäväpariskuntia, mutta seurustelen ihan yhtä paljon miesten kuin naistenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit: "Olen kuitenkin AINA auliisti puhunut näiden naisten kanssa heidän pienistä lapsistaan, kuuntelen ja kommentoin ja katson valokuvia jne."
Todellisuudessa et kuitenkaan pidä heidän vauvaintoiluistaan - oma innottomuutesi ja asenteesi kyllä näkyy, vaikka olisi tässä aiheessa kuinka ystävällinen tahansa.
Sinä kuitenkin kuulut heidän ystäväpiiriinsä. Mitä nyt yksistä synttärionnitteluista, kenties heillä oli kaikilla sinä päivänä jotain menoa eivätkä he huomanneet moista seikkaa. Ei se kerro kaikkea ystävyydestä ellei yhtä merkkipäivää huomata. Pidempiaikaisten ystävien synttärit saatetaan muistaa lähinnä ulkomuistista, mistäs sen tietää. Mitä pienistä? En usko että he tarkoittavat pahalla ja syrjiäkseen sinua, jos olettivat, ettei sinua varmaan kiinnosta mennä huvipuistoon heidän + pikkumuksujen kanssa... oikesti!
Ota ilo irti siitä että sinulla ylipäänsä on ystäviä. Nauti niistä, älä syytä niitä suotta. Jos haluat enemmän kuulua joukkoon, näe vaivaa asian eteen! Miksi perääsi pitäisi automaattisesti soitella, ellet näe itse mitään vaivaa? Kukaan ei ole niin hyvää seuraa, ettei tarvitse olla itse lainkaan aktiivinen.
Minä ainakin olen niin antisosiaalinen, että en edes lähtisi tuollaiseen porukkaan ja ap:n aloituksen luettuani olen toooosi tyytyväinen, ettei miehen kaveriporukalla ole mitään vastaavaa.
En lähtisi koskaan mihinkään, vaikka pyydettäisiin. Sellaisiin menisin, minne mieskin, mutta jos ei pakko mennä, en menis. En varsinkaan mihinkään mammakerhoihin.
Päinvastoin, olen huomannut, että lapsi on maailman paras syy sanoa EI tosi monille kutsuille. "En voi tulla, kun on tuo lapsi!"
Ennen lasta olisi pitänyt keksiä joku tekosyy.
On se jännä miten erilaisia ihmiset ovat. Minulle olisi kamalaa jos pitäisi säännöllisesti pörrätä jossain naisporukassa, ja toinen poraa kun ei pääse naisten juttuihin mukaan. Hassua. En vaan osaa alkuunkaan samaistua ap:n tilanteeseen.
olin itsekin nuorena vaimona lapseton. en edes halunnut miehen urheilukavereiden vaimojen /äitien porukkaan silloin
t. nykyään 2 lasta, sama mies
Ja tämä pätee ap:n tapauksessakin molemmin puolin. Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä että olet jäänyt ulkopuoliseksi; sinun juttusi kulkevat eri polkuja kuin "vaimokerhon"... he eivät jaksa kuunnella sinua etkä sinä heitä. Kyllä sinä omat kaverisi löydät muualta esim. lapsen koulukavereiden vanhemmista, harrasteista ym.
Kahden alle 3-vuotiaan äitinä minua oikeasti arastuttaa kutsua joihinkin juttuihin -etenkin tietysti niihin, jossa lasten kanssa ollaan liikkeellä- lapsettomia tai jo isompien lasten vanhempia, ellen aivan varmasti tiedä heidän nauttivan pienten lasten seurasta. Sen verran rasittavan lapsikeskeistä touhua pienen lasten kanssa liikkuminen on kaikkine syömisineen, wc-rumbineen ja kiukkukohtauksineen, että eihän sitä edes lapsen rakastava vanhempi jaksa aina kestää, saati sitten sivullinen :=). Jos silti haluat näihinkin mukaan, kerro se selkeästi, niin ei jää ainakaan tästä kiinni!
sä olet loukkaantunut siitä että he ei halua sua mukaan, et siksi että oikeasti haluaisit mukaan :D
mullekin käy monesti niin, loukkaannun jos joku ei pyydä mua johonkin juttuun tms, kun tarkemmin ajattelen, niin en oikeasti olisi edes halunnut sitä, vatuttaa vaan kun ei pyydetty!
sulla on ihan eri elämä kun niillä joten pitäydy omissa ystävissäs ja unohda koko kerho!
kuulua heidän joukkoonsa? Jos "pääsykriteerinä" on vauvatehtailu, jätä moiset eukot omaan arvoonsa. Ole sellaisten kanssa, jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet eivätkä ole vaatimassa jotain.