Mua ei hyväksytä mieheni kavereiden "vaimokerhoon", koska en tee vauvoja =(

Eli siis kyseessä tuoreen aviomieheni aika tiiviin kaveriporukan vaimot/avovaimot, jotka tekevät paljon asioita yhdessä; matkoja, puutarhajuhlia, kyläilyitä, illan viettoja baarissa jne...Heitä kaikkia yhdistää se, että he ovat kolmekymppisiä ja vastikään perustaneet perheen...Kaikilla on 1-2 alle 3-vuotiasta lasta, vatsat pystyssä tai vauva suunnitteilla.



Kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa reilu 5 vuotta sitten, minut otettiin avosylin mukaan "porukkaan". Ja vieläkin minulle ollaan ystävällisiä aina, kun on jotain koko kaveriporukan yhteistä juhlaa tai illanviettoa. Siis silloin, kun sekä miehet että vaimot/avovaimot on kutsuttu. Tällä tiiviillä kaveriporukalla on kuitenkin tapana tehdä myös ns. "vaimojen juttuja" ja "miesten juttuja". Eli toisinaan miehillä on saunailta tms, joihin mieheni aina tietty kutsutaan. Minua ei KOSKAAN kutsuta vaimojen teatteri- tai baari-iltoihin, saati sitten niihin retkiin ym, joita tehdään lasten kanssa. Jotenkin pahoitan tästä mieleni.

Nämä kaikki naiset ovat tosiaan saaneet vauvoja viimeisen kolmen vuoden aikana enemmän kuin jaksan laskea, ja he ovat kaikki hyvin vauvojensa lumoissa. Tuntuu, ettei illanvietoissa paljon muusta puhutakaan, kuin lapsista ja pikkukakkosten suunnittelusta jne. Itse olen jo kouluikäisen lapsen äiti (edellisestä liitostani), enkä suunnittele lisää lapsia (mieskään ei toivo niitä; ainakaan muutamaan vuoteen). Olen kuitenkin AINA auliisti puhunut näiden naisten kanssa heidän pienistä lapsistaan, kuuntelen ja kommentoin ja katson valokuvia jne. Kukaan sen sijaan ei tunnu olevan kiinnostunut minun tokaluokkalaisestani (ilmeisesti, koska hän ei ole vauva). Aikani vastailin jatkuviin uteluihin siitä, koska meille tulee mieheni kanssa lapsi (Utelut tietty kiihtyivät, kun menimme kihloihin pari vuotta sitten). Mutta kun lopulta naiset tajusivat, etten aio tehdä vauvaa, jäin jotenkin heidän ovulaatio-vauvarokko-ensiaskel-keskusteluiden ja koko porukan ulkopuolelle.



Kaikkein loukkaavinta minusta oli, kun kuulin mieheltäni, että nämä naiset olivat hiljattain pitäneet vaimojen + heidän lastensa linnanmäkipäivän. Ja eräs minua "tuoreempi" kaveriporukkaan miehensä kautta tullut avovaimokin oli kutsuttu. Kyseessä on muutaman vuoden mieheni parhaan kaverin kanssa seurustellut nainen, jota oikein kukaan kaveripiirin vaimoista ei aluksi voinut sietää. Nyt hän on raskaana ja hänet otetaan saman tien "tyttökerhon" jäseneksi (!). Yksikin mammaryhmän puuhajäsen on itse suoraan HAUKKUNUT minulle tätä naista, mutta nyt nainen on ilmeisesti minua parempi ystävä, koska alkaa perheellistyä kaveriporukkaan kuuluvan miehen kanssa. Nythän hänen kanssaan voi puhua vauva- ja talonrakennusjuttuja! Huvittavaa on, että minun lapseni on varmasti ainoa, joka Linnanmäestä oikeasti jo osaa nauttia. Ja juuri minua ja lastani ei pyydetty mukaan; vaan nämä vaimot olivat siellä rattaineen nauttimassa kesäpäivästä...



Tiedän, että tämä on pikkumaista ja turhaa valitusta. Jotenkin vain sieppasee, kun minua ei hyväksytä kaveriporukkaan, koska en ole samassa elämäntilanteessa kuin he. Ts. en halua vauvaa. Ilmeisesti koululaisen äidillä ei ole mitään asiaa pikkulasten äitikerhoon. =(



Ja minulla on kyllä omiakin kavereita ja elämää; ei siinä mitään. Mutta mieluusti olisin osa näidenkin ihmisten elämää, sillä he ovat monet mieheni lapsuuden ystäviä vuosikymmenten takaa. Miehenikin tuntuu vähän ihmettelevän ja surevan (minun puolestani?) sitä, että olen jäänyt tämän ilmeisen mammakerhon ulkopuolelle.