Mitä VL äiti haluaisi kysyä "tavikselta"?

en ajattele ihan noin.. Mulla on ystäviä, joilla lapsia (4kpl) todella pienellä ikäerolla, samoin meillä 3 tyttöä pienellä ikäerolla.. Ajattelen ehkä, että mahtaa olla äidillä rankkaa, kun on noin monta, mutta että kiva kun on lapsilla sisaruksia.



Uskon takia. Tässä tulee tekstiä, kun kerran kysyit. Ajattelen että miksi kukaan ihminen pistää elämänsä hullunmyllyksi siksi, että joku toinen IHMINEN niin sanoo tai on kirjoittanut 2000 vuotta sitten sen aikaisilla moraalikäsityksillä. Uskonnoissa on se "paha" vika, että ihmisiä hallitaan uskon kautta. Suuret massat saadaan tekemään järjettömiä tekoja, esim. ristiretkiä vieraisiin maihin uskon varjolla.. samaa tapahtuu nykyään mm. Pakistanissa, muslimien toimesta "pyhää sotaa" Se, mitä esim. jenkeissäkin tapahtuu uskon "varjossa" on aivan syvältä.. mormonit, jne.. nämä lahkot. Aikuiset ihmiset saavat puolestani elää kuten haluavat, mutta miksi pienet lapset tai sanoisin enemmänkin teinit joutuvat elämään näiden oppien mukaan? Säännöt ja moraali on suhteellisen samanlaisia käsitteitä joka puolella maailmaa, esim. "tee niin kuin haluat itsellesi tehtävän" on aivan loistava neuvo ihan itsessään!!

En tiedä uskonko itse, tietyllä tavalla uskon että meillä jokaisella on jokin rooli maailmassa mutta että "täyttää kuoppa ja täyttää maa" - en usko. Sinänsä ymmärrän lisääntymisen tarpeen -saada mahdollisimman monta jälkeläistä niin itse tulet "elämään ikuisesti" tai ainakin ne sinun geenisi. Mutta tämäkin on evoluutioon ja lajin selviytymiseen liittyvää strategiaa, eikä uskontoa..

koskaan ollut kiinnostusta käydä seuroissa tai suviseuroissa?

Sitten tämä ei varsinaisesti ole kysymys vaan se uskomisesta tuleva pohdinta, että miten sellainen ihminen joka ei usko ylösnousemukseen , Jumalaan, voi elää turvallisesti tätä elämää. Kyllä itellä olisi ainakin tuuliajoilla ja hepponen ja turvaton olo, mutta juuri siitähän kun ei usko ei vissii tätä oloa edes tule...

Minä taas uskon että tämä elämä on kuin kukan elämä, kuin tuulenhenkäys, ja voi katketa salamannopeasti, en uskaltaisi siis päivääkään heittäytyä elämään ilman turvautumista Jumalaan, ilman taivastoivoa, että tämän lyhyen elämän jälkeen meille on luvattu paikka Taivaan kodista, se taas on ikuinen.

Enemmänkin itseäni uskovana kristittynä mietityttää se, pitäisitkö minua uskovana, ja surisin, että en voi kanssasi jakaa uskoa, vaikka kaikkien muiden kristittyjen kanssa se onnistuu, vaikka eri seurakunnissa olemmekin.

Mitä sinä siellä Taivaan kodissa sitten teet? Miksi sinua rauhoittaa "tieto" siitä että sellainen paikka odottaa sinua? Tapahtuisiko sinulle sitten kuolemasi jälkeen jotain pahaa, jos et joka hetki turvautuisikaan jumalaasi?

Ei ole ollut kiinnostusta lestadiolaisten seuroihin, käyn pääosin kansanlähetyksen tilaisuuksissa ja sitten koko perheellä oman seurakunnan perhetilaisuuksissa jne.

Ja uskon kolmiyhteiseen Jumalaan ja elän erittäin turvallista elämää.

Olen siis uskova kristitty, vaikka sitä teidän lestadiolaisten on kai mahdoton ymmärtää...

koskaan ollut kiinnostusta käydä seuroissa tai suviseuroissa?

Sitten tämä ei varsinaisesti ole kysymys vaan se uskomisesta tuleva pohdinta, että miten sellainen ihminen joka ei usko ylösnousemukseen , Jumalaan, voi elää turvallisesti tätä elämää. Kyllä itellä olisi ainakin tuuliajoilla ja hepponen ja turvaton olo, mutta juuri siitähän kun ei usko ei vissii tätä oloa edes tule...

Minä taas uskon että tämä elämä on kuin kukan elämä, kuin tuulenhenkäys, ja voi katketa salamannopeasti, en uskaltaisi siis päivääkään heittäytyä elämään ilman turvautumista Jumalaan, ilman taivastoivoa, että tämän lyhyen elämän jälkeen meille on luvattu paikka Taivaan kodista, se taas on ikuinen.

Ei kai luulisi kuuluvan kenellekään vaikka meillä olisi toistakymmentä lasta

koska läheskään kaikilla ei riitä voimat ja resurssit huolehtia isosta lapsikatraasta hyvin. Ja vaikka perusasiat olisivatkin kunnossa, lapset saattavat silti kärsiä huomion puutteesta. Ei tietenkään kaikissa perheissä, mutta koska valinnanvaraa ei ole, iso perhekoko aiheuttaa turhaa kärsimystä.



Toisekseen iso perhe sitoo naisen kotiin = alistavaa. Alistavaa siitä tekee sen, ettei ole mahdollisuutta valita toisin.



Sinänsä kyllä katson ihaillen perheitä, joissa esim. neljä alle 6v lasta, ajattelen, että onpa ihana sisarusparvi, kavereita omasta takaa. Mutta varsinkaan yli 10 lasta en vaan ymmärrä. En.

Elämä onkin usein aika rankkaa, erityisesti läheisen kuollessa. Olisihan se helppoa, jos voisi uskoa, että "taivaassa tavataan". Mutta kun ei pysty, niin ei pysty. Usko on kuin huumeet - hyvä tapa paeta rankkaa todellisuutta. Jos on oppinut rationaalisen ajattelutavan, on varsin vaikea hurahtaa uskoon.



Muuten jos Jumala on olemassa, on hän siinäkin suhteessa varsin epäreilu, että pelastaa heidät, jotka on pienestä pitäen aivopesty uskoon, muttei sitten viitsi antaa pientäkään vihjettä heille, jotka hsluaisivat nauttia turvantuneesta, mutta eivät pysty.

lestat? Kaikkien pitäisi ottaa vastuu planeetan pelastamisesta eikä uinua jossain omassa satumaailmassaan.

koskaan ollut kiinnostusta käydä seuroissa tai suviseuroissa?

mutta olen kyllä uskossa ja elämäni on siksi turvallisella pohjalla. Käyn pääasiassa vapaaseurakunnassa.

Kauhistelen lapsimäärää juurikin siksi,että LÄHELLEKÄÄN kaikki lestat ei oikeasti JAKSA huolehtia kaikista lapsistaan. Tiedän äitejä, jotka ei ulkoa muista kaikkien lastensa syntymäpäivää, sellaisia joilla lapset matkustaa autossa ilman vöitä, vain vauvalle on kaukalo. Tiedän lestoja, joiden lapset ovat lähes jatkuvasti rikkinäisissä, likaisissa vaatteissa. Ja vielä enempi tiedän lestoja, joiden kotona käy kaupungin työntekijät laittamassa ruokaa ja siivoamassa, koska äiti ei JAKSA.

Lisäksi näille äideille ei tunnu merkkaavan mitään sana RISKIraskaus vaan uutta pusketaan perään heti, koska "lapsi on Jumalan lahja".



Ihan eri asia HALUTA 14 lasta ja tuntea omat rajansa kuin TEHDÄ 14 lasta vain siksi, koska niin on piireissa tapana.

jokaisesta lapsesta jaksetaan huolehtia eikä perhe kärsi kokonsa vuoksi.



Uskon, että hyvin toimiessaan suuri perhe on siunaus.