Kannattaako vaihta akateemiselta uralta duunariks?

ainakin palkan vuoksi. Putkimies esim. voi ansaita varmaan moninkertaisesti johonkin akateemiseen verrattuna.

Vaihda alaa tai työpaikkaa. Tuskin sillä koulutuksen tasolla on loppupeleissä suurtakaan merkitystä. Tärkeää on että pitää siitä työstä mitä tekee.

Ja sitä paitsi esim. putkimiesten palkat on tosi hyviä, samoin osaavien kirvesmiesten. Minun mieheni on talonrakentaja, ja kyllä hän tienaa enemmän kuin keskimääräinen yliopiston käynyt naisihminen.



Itselläni olisi päätä lukea vaikka kuinka pitkälle, mutta en koe sitä tarpeelliseksi koska viihdyn todella hyvin omassa duunariammatissani. Se on vain vaihtoehto joskus, jos rupeaa tympimään tämä nykyinen työ.

monessa kohtaa varmaan häviölle jää.



Kandee kuitenkin varautua työnhakutilanteissa perustelemaan tosi hyvin, miksi on luopunut akateemisesta urasta ja vaihtanut toiselle alalle. Työnantajat voi antaa mielikuvituksensa laukata ja otaksua, että kyse on viinasta, mielenterveydestä, tai vastaavista työkykyongelmista, joiden vuoksi et pärjännyt siellä entisessä ammatissasi ja joista vois tulla uudessakin työpaikassa pulmia.

mihin kannatttaamennä opiskelemaan? Johonkin ihan normaaliin ammattikouluun 16-vuotiaiden poikien kanssa, vai mihin? Minä kun en näistä käytännön jutuista tiedä mitään. Kuitenkin kun on tuo lukiopohjakin, niin luulisi, että ei ehkä ihan ammattikouluun kuitenkaan?

ap

järjestetään paljon eri alojen kursseja. Saat vielä päivärahat ja kulukorvauksetkin.

10 vuoden DI:n ura tympii vuodesta vuoteen enemmän. Haluan kunnon duuniammatin, mutta perinteiset naistentyöt on liian huonosti palkattuja, joten tähyilen juuri putkitöitä, sähkötöitä, metallihommia yms. Kannattaako?

uuteen ammattiin aikuis kouluksella, tai oppisopimuksella.

jos into on kova ja oikeasti haluaa niin toimi.

Olen kaupallisella alalla, KTM.



Tuntuu, että kutsumukseni olisi lastenhoitajana, lähihoitajana tms. en jaksa enää tätä hirveää tulospainetta, vaan haluaisin huomattavasti ihmiskeskeisemmän työn ilman siitä, että tyrkytän jotaijn toiselle - olen vain korkeammalla tasolla jostain puhelinmyyjästä ja samalla vastaan isoista kokonaisuuksista.



Mieheni on hyväpalkkaisessa työssä ja elämme mukavasti, ainoa este "ammatinvaihdolle" on oma skenaarioni "entä jos" mies jättää (ei todennäköistä, mutta mahdollista) tai kuolee.



Nyt kesälomalla mietnin ammatinvaihtoa lähes koko ajan :)

Vihaan tulospainetta, vihaan businesskieltä, jossa puhutaan tiukkaa asiaa ja rahasta. Tulosvastuu painaa ja en vain jaksaisi tätä työtä. Haluaisin olla ihmisläheisemmässä työssä, työssä, jolla on merkitystä oikeasti toisille ihmisille. Siksi vihaan opettajia, hoitajia jne., koska he saavat tehdä työtä, jota minäkin haluaisin tehdä. Meillä taloudelliset mahdollisuudet ammatinvaihtoon aika pienet (miehen tulot epävakaat, vaikka pääsääntöisesti hyvät) ja lisäksi pelkään luopua palkastani. Lisäksi koen, että ylemmät toimihenkilöt on pahinta pohjasakkaa työelämässä. Heillä ei ole työaikoja, heillä on tulosvastuu, heidät on laitettu kellokorteille jne. Kaikki edut on viety pois ja paska jätetty tilalle. Palkka on ok, mutta sekään ei kompensoi sitä, että työ on raskasta ja epävarmaa.

Olen kaupallisella alalla, KTM.

Tuntuu, että kutsumukseni olisi lastenhoitajana, lähihoitajana tms. en jaksa enää tätä hirveää tulospainetta, vaan haluaisin huomattavasti ihmiskeskeisemmän työn ilman siitä, että tyrkytän jotaijn toiselle - olen vain korkeammalla tasolla jostain puhelinmyyjästä ja samalla vastaan isoista kokonaisuuksista.

Mieheni on hyväpalkkaisessa työssä ja elämme mukavasti, ainoa este "ammatinvaihdolle" on oma skenaarioni "entä jos" mies jättää (ei todennäköistä, mutta mahdollista) tai kuolee.

Nyt kesälomalla mietnin ammatinvaihtoa lähes koko ajan :)

. Heillä ei ole työaikoja, heillä on tulosvastuu, heidät on laitettu kellokorteille jne.