Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen siskon lapset ärsyttävät, mikä neuvoksi?

Vierailija
15.06.2008 |

Ongelmani on se, että en voi sietää miehen siskon lapsia. Minä aikuinen akateemisesti koulutettu ja ihan sivistynyt ihminen koen pienet viattomat lapset ärsyttävinä ja pystyn vaivoin sen peittämään.



Omat lapseni ovat jo isompia ja todella erilaisia luonteiltaan kuin nämä serkkunsa. Välini miehen siskoon ovat etäiset ja muodoliset ja hänen miestään en voi sietää ollenkaan. Lapset muistuttuvat tietysti vielä enemmän isäänsä. Vähän tapaankaan näitä vanhempia, mutta lapset ovat usein mummonsa ja ukkinsa, eli mieheni vanhempien luona.



Minua todella häiritsee oma suhtautumiseni asiaan. Näin voimakkaasti vastenmieliset tunteet lasta kohtaan ovat yllättäviä ja hankalia käsitellä.



Tiedän itsekin, ettei tällaisia tunteita kypsillä aikuisilla ihmisillä edes ole. Nyt kun niitä näköjään minulla on, toivoisin jotakin vinkkiä siihen miten niihin voisin vaikuttaa. Kesälomalla olemme mummolassa pitemmänkin aikaan ja lapset ehtivät siinä välissä vierailla monen monituista kertaa...

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
16.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse inhoan miehen veljen lapsi, uskomatonta porukkaa. Itselläni on vasta yksi kaksi vuotias ja nämä isommat serkkutytöt käyttäytyvät kuin vandaalit aina kun satutaan paikalle samaan aikaan. En kamalan mielelläni lähde heille vierailemaan ja onneksi asuvatkin kauempana.

Vierailija
2/15 |
16.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mua ärsyttää kuitenkin ajoittain miten hänet on kasvatettu. ja sehän nyt ei ole lapsen vika alkuunkaan, joten enemmänkin en voi sietää miehen siskoa...



tuo lapsi oli pienenä (1-4v) todella levoton ja villi sekä ärsyttävä. mutta nyttemmin on 5v ikäisenä rauhoittunut ja mukava lapsi. (silti raivostuttaa tietyt jutut mitkä johtuvat kasvatuksesta)



ja omamme 3v on myös todella villi ja temperamentikas, varmaankin monen mielestä ärsyttävä myös. mutta meillä on se ero että me emme suvaitse häiriökäyttäytymistä ollenkaan vaan rankaisemme tarpeen vaatiessa jäähyllä tms. lapsellamme on myös selkeät rajat ja tarkat rutiinit ja hän saa paljon rakkautta. toki miehen sisko ja miehensä rakastavat omaa lastansa varmasti mutta ikinä en ole nähnyt heidän tunteitaan näyttävän lapselle. ja olemme olleet useita päiviä putkeenkin samassa paikassa lähes joka kuukausi. ja heiltä myös puuttuvat nuo rajat, säännöt, kuri, rangaistukset.



en mielelläni tapaa heitä usein, sillä oma lapsemme on todella kova imemään vaikutteita muista ja serkultansa saa välillä niin typeriä vaikutteita että. ja lisäksi en vaan jaksa heitä, koko perhettä. ja luulen että miehen siskokaan ei liiemmälti pidä minusta. on sanonutkin kerran humalassa että vein hänen pikkuveljensä häneltä....... huoh... ihanhan tuo ite taitaa aikuinen päättää asioistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
16.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

A) Hoida pääsi kuntoon



B) Tee asennevammallesi jotain, ei ole lapsien vika, jos olet kateellinen siaruksille ja heidän lapsilleen



C) Me terapiaan









B) Tee asennevammallesi jotain, ei ole lapsien vika, jos olet kateellinen siaruksille ja heidän lapsilleen

Vierailija
4/15 |
16.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmastikin tunteesi lapsia kohtaan johtuu juuri siitä miehestä, josta et pidä. Vaikka hän ei olisi paikalla, lasten ulkonäkö ja käytös muistuttaa siitä ja nostaa pintaan vihan tunteesi ennemminkin miestä kohtaan kuin lapsia...?

Vaikea tilanne... Yritä vaan tutustua heihin yksilöinä, niinku joku neuvoikin. Ehkä löydät heistä eriäviä piirteitä ja opitkin pitämään heistä.

Ikävä kyllä kaikista ihmisistä ei voi pitää, oli ne lapsia tai aikuisia...

Vierailija
5/15 |
17.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan ihan kilttejä ja ok kasvatettujakin lapsia, mutten pidä heidän olemuksestaan enkä luonteistaan. Ovat saman ikäisiä ja samaa sukupuolta kuin meidän lapset. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että lasten mummu (miehen äiti siis) toisaalta vertailee lapsenlapsia ja toisaalta sitten yrittää jutuissaan tehdä samastaa heidät kaikki yhdenlaisiksi. En tiedä, ehkä se sitten on se kilpailuasetelma tai jotain.



Toisaalta meidän lapset kyllä pärjää selvästi paremmin kuin serkut, ovat nätimpiä ja fiksumpia jne. Sekin ottaa päähän, että anopin mielestä se johtuu siitä, että meidän lapset nyt vaan on kilttejä ja helppoja, mutta voivoi, kun ne miehen veljen lapset ovat niin hankalia, voimakastahtoisia ja kaikkea. Voi olla niinkin, mutta ei mekään olla lastemme kanssa helpolla päässeet, vaikka sitä koko ajan hoetaan.

Vierailija
6/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ettei vaan olis kyse kilpailusta sinun ja heidän lastensa välillä ja siksi et näitä lapsia siedä..?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omat lapseni ovat jo naitä vähän isompia ja saavat kyllä isovanhemmiltaan vähintään saman verran huomiota.



Lapsissa ärsyttää jotenkin ihan koko olemus, ulkonäkö, puhetapa, käyttäytyminen. Tosi lapsellista tiedän kyllä, mutta en ole vielä keksinyt mitä voisin tälle ongelmalleni tehdä...

Vierailija
8/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asenteesi vaistoavat lapset varmasti käyttäytyvät juuri niin ärsyttävästi kuin voivat, jos huomaavat sinun olevan nyrpeä heidän suhteensa. Tulevatko lapset (siis sinun ja miehen siskon lapset) hyvin toimeen keskenään? Taitaisi olla tämä kasvun paikka sinulle, jos ärsyyntyneitä ei ole muita kuin sinä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ärsyttää ihan suunnattomasti siskon lapsi, joka on aivan erilainen kuin omani. Pitää pitää kieli kurissa aina kun tavataan, ettei tule avauduttua.



Pitkällä ajalla samoissa tiloissa pidän huolen siitä, että pystyn olemaan oman lapsen kanssa kahdestaan ja palaudun stressistä, joka syntyy pinnistelystä tämän toisen lapsen seurassa...



En kyllä tiedä, miten ärsytyksestä pääsisi eroon.

Vierailija
10/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen yrittänyt olla mahdollisimman vähän tekemissä näiden lasten kanssa, etten turhaan aiheuttaisi heille pahaa mieltä, mutta se ei tunnu toimivan. Olisiko konkreettista neuvoa siitä, miten tämän kasvun kanssa pääsisi alkuun...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

enta nama serkut? Miten lasten ulkonako arsyttaa? Ovatko rumia, vai mika siina arsyttaa? Ovatko lapset mita sukupuolta, enta omanne?

Vierailija
12/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulee näin tutummaksi eikä sitten enää niin paljon ärsytä. Tarkoitan tällä ihmisiä ,joita on jostain syystä pakko tavata ja joiden kanssa on pakko olla tekemisissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omat ovat 9- ja 7-vuotiaat, tyttö ja poika. En tiedä mikä lasten ulkonäössä tarkalleen ottaen ärsyttää, ovat aika paljon isänsä näköisiä, olisiko se. Käyttäytyvät myös aika estottomasti, huutavat, tappelevat, sylkevät suuttuessaan ja kiroilevat. Omatkin lapset tappelevat, mutta sen on piipitystä serkusten sisällissodan rinnalla...

Vierailija
14/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kohdata heidät yksilöinä, ainutkertaisina persoonina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
15.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja varmaan tuo joukko vie isovanhempien huomion aika totaalisesti paikalla ollessaan, jolloin sinun kiltit (kiltimmät, isommat ja jo ehkä vähän viisaammat)lapsesi jäävät väistämättä paitsioon. Voisikohan tilannetta yrittää ratkaista niin, että yrittäisi järjestää kaikille lapsille ohjelmaa, jossa jokaisella olisi ikäänsä sopivaa, vastuullista tekemistä, ja saisi porukan sillä tavalla rauhoittumaan ja toimimaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi? Sinun lapsillasi olisi tässä varmaan aika merkittävä rooli, johon voisit heitä vaivihkaa ohjata. Esimerkiksi joku majan rakentaminen on sellainen, mihin eri-ikäiset lapset osallistuu innolla, jos tällaiseen olisi mummolassa mahdollisuus.



JA tuo vinkki, että tutustu lapsiin, on varmaan se kaikkein paras... tutustu heihin yksitellen, vie vaikka kävelylle tai pyydä kaveriksi johonkin hommaan, niin lasten ei tarvitse kamppailla koko ajan huomiosta, vaan huomion saa vain yksi kerrallaan.



Mitä ulkonäköön tulee, niin tajuat varmaan itsekin, ettei lapsia oikein voi moittia siitä, että näyttävät isältään ;)