Odotan että lapseni tulis jo kotiin

Varsinkin kun tiedän suunnilleen mitä puuhaavat ja kenen kanssa. Toiseksi tiedän miten käyttäytyyväthumalassa ja on tuo ajokorttikin ollut jo vuoden (sitä ajamista pelkäsin vielä viime talvella liukkailla)



Mutta alaikäisenä meillä alkoi yleensä puolenyön aikaan tekstarit lennellä. Kyselin menoa ja sovittiin joku aika jolloin on tulossa kotiin. Riippui paljon taas paikasta ja porukasta (ja kuinka äkkiä tuli viesti taksin ja millä sävyllä vastattu).

Poikia ovat.

odottamassa, jos olin iltamenoissa.

Ja kyl hävetti jos meni itsellä tosi myöhään ja äiti raukka siel sit valvo kans väsyneenä ja huolissaan!!

Kyl sitä parin kerran jälkeen sit älys tulla ajoissa...

Siihen asti äiti valvoi odottamassa, kunne muutin kotoa pois...

Voi sitä ihanaa äitiä... itse ei viel tartte valvoa odottamassa teinejä, mut voih kun se aika koittaa.....

Omani on 14-vuotias. Mä olen hakenut hänet kotiin jos ei ole sovittuna kellonaikana ollut kotona, ja olen tiennyt missä hän on.

Ovat aina pitäneet kotiintuloajoista kiinni eivätkä ole ikinä tulleet humalassakaan kotiin. Muutenkin luottamus 99,9%



Nuoriso meillä 17v ja 15v, lisäksi 3 alle kouluikäistä.



Niin ja meillä 15v saa olla pe TAI la-iltana 2 asti kylillä, käy siis diskossa, joka loppuu 1 aikaan ja sen jälkeen käyvät yleensä vielä syömässä kaveriporukalla.

17-v saa mennä jo aikalailla vapaasti,kunhan tiedän missä on ja kenen kanssa. Joskus (ehkä kerran/2kk) pidän molemmat kotona yhden viikonlopun ja puuhastellaan yhdessä jotain, esim. käydään kolmestaan leffassa, kirppareilla ja pitsalla.

Mä olen joutunut pari kertaa odottamaan ja kerennyt vähän huolestuakin jo. Ei mitään kamalaa mutta jo puolentunnin ylimääräinen odotus on saanut huolestumaan. Omalla teinillä on kotiituloaika yhdeltätoista. Onneksi on puhelimet olemassa.

Olen kyllä miettinyt että nekin ajat varmaa joskus tulee. Meillä on murrosikään lähestyvä tyttö joka viettää paljon aikaa ulkona kavereiden kanssa tai kavereiden kotona, toki meilläkin viihtyvät.

Kotiituloajat ovat vielä ainakin toistaiseksi pitäneet.

Lottovoitto jos omilla lapsilla ei ole pahaa murrosikää. Mutta ihan kokemuksesta voin sanoa, ettei se ole aina äidistä tai yhteisestä välistä kiinni miten tuo murrosikä menee.

Mulla on tuttuja joilla kotona viihtyviä nuoria (vaikka vanhemmat yrittäis vähän patistaakin oman ikäisten menoihin mukaan) ja sellaisia joilla murrosikä tuli vasta parikymppisenä sekä itsemurhaan asti huonosti voiva lapsi (ja tässä kohti voin sanoa, ettei parempaa äitiä olisi voinut ollakaan, mutta kukaan ei voinut auttaa pahaan oloon, ei edes sairaalan parhaat psykologit)

Mutta normaalisti nuori irrottautuu kotoaan ja todistaa omaavansa omaa määräysvaltaa ja mielipiteitä ja siihen kuuluu välillä sääntöjen venyttämistä ja kapinaa.

Kannattaa yleensä reagoida pieniinkin rajojen rikkomisiin tai käytöshäiriöihin, silloin nuoren ei tarvitse keksiä aina pahempia rikkomuksia ennen kuin ne tuntuvat.

Varsinkin vanhemman lapsen kohdalla. Mä en luottaisi ton ikäiseen niin paljon että antaisin huidella missä huitelee, kyllähän sitä äidille voi valehdella vaikka mitä, ja se raukka uskoo vaan sen takia että ikinä ei ole toinen humalassa tullut kotiin.