Oih... Aloitin vuosia sitten yliopistolla historian opinnot. Jäivät kesken sen takia, kun

Mä tein viimeinkin loppuun taidehistorian opinnot viime vuonna. Ja oli ihanan huojentava tunne, kun sai kaiken valmiiksi, vaikka luultavasti siitä ei ole koskaan mitään hyötyä missään.

mutta sun täytyy valita sivuaineesi viisaasti. Varma valintahan on vaikka suorittaa opettajanopinnot, töitä löytyy!

Kokeile, miltä opiskelu vielä maistuisi, mutta pidä samalla takaportti auki.

Voithan ottaa opiskelun enemmän harrastuksen kannalta. Töitä ei historia-aineista valmistuminen tosiaankaan takaa. Ei edes opettajalle. On meinaan yksi niistä aineista, minkä opettajista ei tule pulaa ja ylitarjontaa on tälläkin hetkellä. Historioitsijan kun voi olla hankala työllistyä muuten historia-alalla, niin opettaminen on monen valinta ja opettajankoulutukseen riittää hakijoita. Lisäksi opettajanpaikoista kilpailevat sivuaineena historiaa opiskelleet muitten aineitten opettajat.

Suoraan historian alan paikkoja ovat mm. opettaja, tutkija ja museotyöntekijä. Opettajan paikkoja on hissassa aika vähän auki, tai hankalilla aineyhdistelmillä, mm. historia-uskonto ja historia-äidinkieli. Palkka on kuitenkin ihan kohtuullisen hyvä, erityisesti lukiossa. Tutkijanura on epävarmaa pätkätyötä, palkkakaan ei päätä huimaa, mutta ehkä joskus jonain päivänä voi olla edessä vakituinen virka yliopistolla. Proffaksi tuskin naisena pääset. Museoalalla on järjettömän surkea palkkataso ja (palkattuja) paikkoja on hyvin vähän auki.



Sen sijaan historiaa ja muita aineita yhdistelemällä voi päästä vaikka mihin. Tutuissani on mm. erään yhdistyksen tutkimuspäällikkö (ratkaiseva sivuaine tilastotiede), viestintäalalla olevia ihmisiä, ministeriöissä eri asiantuntijatehtävissä toimivia sekä kansanedustajan erityisavustaja. Jälkimmäisillä on ollut sivuaineena mm. taloustieteitä ja yhteiskuntatieteitä. Mutta onpa entisissä opiskelijakavereissani niitäkin, jotka ovat päätyneet opiskelemaan ihan toista alaa, koska eivät ole olleet tyytyväisiä työllistymisahdollisuuksiinsa.