Eilen oli palaveri murrosikäisen tyttäreni asioista.

Koulusta olivat tehneet lastensuojeluilmoituksen. Tyttö on liiankin kiltti ja kunnollinen ja häntä kiusattiin jo ala-asteella. Sama meininki jatkui uudessa koulussa, vaikka siellä ei ollut vanhoja tuttujakaan. Kasilla ei pystynyt mnenmään kouluun, vaan suoritti aineet kotoa käsin tenttimällä. Keskiarvo laski, mutta ysille siirtyi.

No, koulusta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Olin positiivisella mielellä, kun menin palaveriin. Tyttö on käynyt nuorisopsykiatrisella, mutta mitään vikaa ei kuulemma ole.

Sos.työntekijän ensimmäiset sanat olivat: Jaaha, sitä asutaan tuossa osoitteessa, yksinhuoltaja tietysti ja oletko edes töissä. Vedin henkeä, laskin kymmeneen ja kerroin muutaman faktan siitä, miten osoitteen perusteella ei kannata vetää heti johtopäätöksiä. OK, asutaan kaupungin vuokra-asunnossa talossa, jolla varmaan on ikävä maine. Olen yksinhuoltaja, mutta minulla on vakituinen työpaikka, olen hyvin koulutettu ja lapseni ovat älykkäitä nuoria, vaikka tällä tytöllä onkin nyt ollut ongelmia. Olen tehnyt kovasti yhteistyötä kaikkien instanssien kanssa, jotta ongelmat selviäisivät. No, sossu ei edes anteeksi pyytänyt, jatkoi vaan samalla tökötökö-tyylillään ja lopputulos oli, etteivät he voi auttaa, kun nuori ei kerta riehu eikä aiheuta ihmeempiä ongelmia...