Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit tilanteessani?
07.08.2008 |
Olen pian 38 v, naimisissa, vakituisessa työssä, eskarin aloittava lapsi. Perusterve. En kovin ns. "lapsirakas". Olen aika mukavuudenhaluinen, pidän matkustelusta. Samoin mieheni, paitsi ei välitä reissaamisesta:) Työpaikka on ok ja olen tehnyt omasta aloitteestani lyhennettyä työaikaa hoitovapaalta palattuani. Työ ei silti koskaan ole ollut minulle elämän sisältö vaan lähinnä vain välttämätön paha toimeentulon hankkimiseksi. Miehelle työnsä on hyvin tärkeää. Tässä siis taustoja:)
Nyt, toista kertaa elämässäni, minulla on aivan himpun verran havaittavissa vauvakuumetta. Siis todella lievää:) Olen enemmän järki- kuin tunneihminen, siksi mitään suurta tunnetta tuskin koskaan tuleekaan... Mitä siis sinä tekisit tässä tilanteessa, heittääkö pillerit roskiin vai jatkaako entistä helppoa elämää? Meillä on töissä seuraavan 1,5 vuoden sisällä iso projekti, ja poissaoloni aiheuttaisi työnantajalle ylimääräisiä ongelmia.
Kommentit (15)
Mulla on kolme lasta; 5-, 10- ja 12-vuotiaat, itse olen 37. Monet ihmetteli kun odotin kolmatta lastani että miten viitsin enää vauvarumbaan ryhtyä kun elämä oli juuri helpottunut isompien lasten kanssa. Viisi vuotta on kuitenkin kulunut todella nopeasti ja nyt huomaan olevani jälleen tilanteessa jossa elämä on helpottunut, minulla on taas aikaa omillekin jutuille, lapset ovat nuorinta myöten jo hyvin omatoimisia. Ei ole kertaakaan kolmannen lapsen hankinta - hänen syntymänsä jälkeiset vuodet ovat olleet elämäni onnellisimpia.
Jos et hanki toista lasta kadutko sitä sitten myöhemmin? Jos hankit niin et todennäköisesti kadu.
T. vauvakuumeesta parantunut kolmen äiti, jolla on nyt lapsiluku täynnä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noilla taustatiedoilla. En löytänyt viestistäsi mitään, joka puoltaisi sitä yksilapsisena pysymistä.
t, myös mukavuudenhaluinen ja matkustelusta pitävä, useamman lapsen äiti
Noilla taustatiedoilla olisin tyytyväinen elämän helpottumiseen lapsen ollessa jo noinkin iso ja unohtaisin tyystin paluun vaipparalliin.
olen kyllä vasta 24, mutta musta tuntuu että toista lasta en mukavuudenhalun takia hanki. Nyt on 5 vuotias lapsi. vauvakuumetta kyllä olis :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myrskyihin ja päivänpaisteisiin, eipä olisi yksin aikaan teistä huolehtimassa.
Lisääkin kommentteja saa tulla!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollista. sulla ei tule sitä mahdollisuutta sitten IKINÄ olemaan. siis jos kerran haluat. mulle päätös olis selvä, mut rajottaahan tuo sitten matkustelua yms. mut en keksi tärkeämpää/rakkaampaa kuin pieni uusi ihmisenalku.
Vanhana voisi tuo tekemätön lapsi painaa mieltä ja aiheuttaa katkeruutta.
Eikä se elämä sitäpaitsi siihen lopu, vaikka olisikin lapsia useampi, matkustellakin voi. Ethän sitäpaitsi edes tiedä tulisitko kuinka helposti, esim. tuon 1,5v aikana raskaaksi...? Tsemppiä, mitä sitten päätätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vielä lapsen haluat, niin nyt alkaa olla ne viimeiset hetket. Siksi kai sulle tuota vauvakuumettakin pukkaa. Uskon, että et kadu kumpaakaan ratkaisua. Mulla kylllä itsellä käy joskus mielessä, että mitä jos mun lapsi kuolis, niin ei jäis ketään. Silloin varmaan lohduttais, että olis elossaoleviakin lapsia. Ehkä tällanen on itsekästä ajattelua, mutta omaa jaksamistaanhan sitä miettii joka tapauksessa. Siis siinäkin, kun pohtii, jaksaako enää tehdä lisää lapsia. Sitten, kun on vanha, niin ehkä sille lapselle olis hyvä, jos olis sisaruksia jakamassa vastuuta vanhoista vanhemmistaan eikä tarvis olla siinä yksin. Ja kun vanhemmat kuolee, niin olis kuitenkin vielä sisarus jäljellä (tappelemassa perinnöstä ).
Olen 37 ja vauvakuume jyllää. Minä kaipaan sitä rakastumisen tunnetta. Ei kai rakkautta voi saada tai antaa koskaan liikaa.
on mukava kun on sisarus joka on jakamassa suruja ja iloja.. Johon ehkä voi turvata elämässä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sinun tilanteessasi jättäisin ehkäisyn, mutta ehkä tämä on niitä suuria valintoja, joihin ei ulkopuolisilla ole tarjota oikeaa vastausta. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että työelämässä projekteja tulee ja projekteja menee...
Oma tilanteeni on samankaltainen, lapsia on tosin kaksi (5 v. ja koululainen).
1½ v. sitten otatin kierukan pois, sillä melko pitkän harkinnan jälkeen päädyin (lue: päädyimme) siihen, että vielä yksi lapsi olisi tervetullut - joskaan ei vielä(kään) ole tärpännyt :(
Joka tapauksessa tämä "odotuksen odotus" on vahvistanut käsitystäni siitä, että vielä hyvin jaksaa yhden vauva-ajan elää. Ehkä ne hankalimmat hetket muiden lasten vauva-ajalta ovat jo unohtuneet, mutta toisaalta, ehkä itsekin hieman vanhempana osaa suhtautua rennommin. Tiedä häntä.
Toivottavasti päädyt ratkaisuun, jonka itse koet sisimmässäsi oikeaksi : )
Vielä täytyy mainita, että tuo mainitsemani projekti töissä on sellainen, että haluaisin nimenomaan siitä päästä luistamaan:)) Ehkäpä sekin on osasyy pikkuiseen vauvakuumeeseen?!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tällaiset asiat pitäisi päättää yhdessä?
Alue: Aihe vapaa
Mies vaan on yhtä päättämätön kuin minä, eli hänelle ilmeisesti käy miten vain. "Kun loppujen lopuksi se lapsi kuitenkin olisi enemmän sinun vastuulla" (äippäloma ym.)
ap