Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko teidä mielestä normaalia

Vierailija
26.06.2008 |

että 5v tyttö puhuu usein tappamisesta ja hakkaamisesta. On muutenkin hurjan väkivaltainen,käy heti kimppuun jos kaikki asiat ei mene niinkuin hän tahtoisi. Saa ihan silmittömiä raivareita ja huutaa kuin puukossa, sivullisena kun seuraa tilannetta niin ihan pelottaa.

Muutenkin hän on jotenkin omituinen, ei välttämättä vastaa mitään kun hänelle puhuu, saattaa vaan toljottaa tai sit tuhahtelee jotain epämääräistä tai räkyttää päin namaa että mitä se sulle kuuluu tjms.

Välillä saattaa olla ihan iloinen ja naureskelee ja kikattelee niinkuin muutkin 5v tytöt mut yhtäkkiä takki saattaa kääntyä ja on taas aivan toisenlainen. Ei välttämättä tarvii olla mikään isokaan vastoinkäyminen niin johan huutaa kuin leikattu ja raivoaa!



Niin ja koko muu perhe "pelkää" tätä tyttöä, ovat täysin neuvottomia hänen kanssaan, antavat aina kaiken periksi ettei vaan tyttö saisi hirveätä raivaria. En tiedä että miksi he eivät tee asialle mitään, varmaan kuvittelevat että toi on ihan normaalia (uhmaikä) tai sitten eivät vaan osaa/uskalla itselleenkään myöntää että kaikki ei ole luultavasti kunnossa tällä tytöllä.

Voiko tollainen käytös ihan oikeasti johtua kurin puutteesta?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä osaa välttämättä käsitellä sitä niinkuin aikuiset.

Vierailija
2/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän tyttöä. On ollut "vaikeampi" tapaus jo ihan vauvasta saakka. Me ei kyllä kaikkea anneta tytölle periksi, mutta enemmän kuin muuten ehkä annettaisiin, koska näin pääsee helpommalla koko perhe, tyttökin. Tärkeissä asioissa rajat pyritään pitämään, mutta aina ei jaksa tunnin raivaria yhden suklaapatukan takia. Eihän tyttö sitä tahallaan tee, ehkä se pinna kasvaa tytöllä jaq itselläkin aikaa myöten. Ja jo tämä on paljon helpompaa kuin vaikka pari vuotta sitten, vaikka täytyy myöntää että kyllä meinaa välillä voimat olla aika vähissä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja noi kysymykset olivat suunnattu 4:lle(?)....

Vierailija
4/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saattaako siis käydä muiden lasten kimppuun ihan surutta jostain ihan pienestä jutusta? Onko hänellä hirveät voimat?



Tässä kävi aika vasta sellainen tilanne että tämä tyttö josta kerroin potkaisi 6kk ikäistä vauvaa päähän, aluksi uhkaili häntä ja sit lopulta potkaisi. Minun mielestä tuo on todella järkyttävää, tämä vauva ei ole edes hänen oma pikkusisarus.(josta siis olisi mustasukkainen) Muutenkin hän uhkailee kaikkia ja oman lapseni kimppuun hän on käynyt monet kerrat, mutta nykyään en jätä heitä keskenään leikkimään koska en voi luottaa siihen tyttöön, pelkään että se tekee vielä jotain tosi kamalaa niillä hirveillä voimillaan.



Surettaa toisaalta tän tytön puolesta, joskus niin vihaan sitä tyttöä ja välillä en taas tiedä vihaisinko kuitenkin enemmän hänen vanhempiaan jotka eivät asialle tee mitään. Kysessä on siis sukulaistyttö, joten aika vaikea lopettaa yhteydenpito, mutta kun olen itse niin nysvä etten saa sanottua noissa tilanteissa että toi ei ole normaalia että hankkikaa tolle lapselle jotain apua,luultavasti he suuttuisivat....mene ja tiedä.

Vierailija
5/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kopoi vanhempiensa käytöstä...

Vierailija
6/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli jo vauvasta asti "hankala tapaus". Nukkuminen oli niin ja näin, husi ja potki. Kolme vuotiaana alkain nukkua paremmin yö unensa.

Sai hirveitä raivareita, jos ei joku asia mennyt hänen mielensä mukaan, esim. hän hävisi lauta pelissä.. Ihan pikku jutuista. Suorastaan inhosi pienenpiä lapsia, sukulaisten vauvoja ketä tuli kylään...

Nyt 20 vuotiaana viimein tehtiin diagnoosi: asperger oireyhtymä.

Äitini oli huolissaan jo ihan pikku lapsesta asti, että pojassa on jotain vikaa. neuvolassa sanottiin, että kuuluu uhma-ikään..johtuu koulun aloittamisesta, kyllä tilanne korjaantuu kun saa kavereita..kuuluu murrosikään..jne...Kukaan ei missään vaiheessa ottanut äitiäni tosissaan. Nykyään veljeni asuu edelleen äitini kanssa, ei pärjää yksin. Edelleen saa raivareita ja syttää muuta maailmaa pahasta olostaan. Ei ole helppoa.



Muistan asian siksi hyvin, kun veljeni on 10 v minua nuorempi. Ja meillä muuten on samat vanhemmat ja sama kasvatus ja minusta on tullut ihan kunnon ihminen..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en ymmärrä ilmaisua. Mallioppimista?

Vierailija
8/8 |
26.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

aspergerin oireyhtymää kun kerroin tästä tytöstä ja hänen tekemisistään. Pitääpä googlettaa toi ja lukea siitä enemmän.



Huutaa kuin puukossa tarkoittaa sitä että huutaa samalla tavalla kuin joku iskisi puukolla!



En usko mallioppimiseen kun heidän muut lapset ovat ihan normaaleja enkä ole koskaan nähnyt heidän käyttäytyvän tuolla tavalla. Tämä tyttö siis vallitsee koko perhettä kaikki ovat kyykyssä jos hän niin sanoo ja kaikki tehdään niinkuin hän sanoo, ihan viha kuohahtaa kun menemme käymään heillä...huoh, mutta aika vaikea sitä on mennä sanomaan toiselle äidille että sun lapses ei ole normaali...

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kahdeksan