G: Itkitkö onnesta kun lapsesi syntyi?

siinä häntä vain katselin ja ihmettelin että siinäkö se nyt on

mutta jostain syystä siinä tilanteessa ei itkettänyt yhtään. Itkeskely (sekä onnesta että hormonaalisena ylireagointina kaiken maailman pikkuasioihin) alkoi vasta sitten laitokselta kotiuduttuamme.

Onnellinen olin, mutta ehkä kuitenkin eniten ihmeissäni ja helpottunut. Ihailevasti vauvaa katsoin.

Sitä oli jotenkin liian väsynyt itkemään.

mulla molemmat sektiot. ehkä jos ois alakautta synnyttänyt niin ei ois enää jaksanut?

imettämään vaan heti- oli naistenklinikan viesti ja vauva asetettiin rinnoille- uupumuksesta viis...

olisin edes voinut ajatella selkeästi. Onnen itku tuleekin sitten joka vuosi juuri ennen lapsen syntymäpäiviä... :-)

Siis kolme lasta ja en ole itkenyt.

Itken esim. kätilöt ohjelmassa, kun vauva syntyy.

Oma tilanne on jotenkin eri, siinä on niin niissä tapahtumissa kii. Myös väsynyt urakan jälkeen ja katsoo ihmetellen vauvaa, mutta ei ole kyllä yhtään sellanen olo että itkettäisi.

Itse asiassa aloin itkemään jo ponnistusvaiheessa kun vauvan päälaki vasta näkyi. Kätilö yritti hyssytellä itkua ja kommentoi että älä ihan vielä itke kun homma ei ole täysin valmista vielä.. :)

Lähinnä olin onnellinen ja helpottunut että mukula vihdoin pihalla, terve ja ponteva.

viimeisen kanssa sitten kun joutui keskolan puolelle. itkut tulleet vasta 3 päivän päästä muuten..

kaikki aistit auki. Ihmettelen toistaalta, koska olen kova itkemään ja lapsiini koin heti pakhaduttavaa rakkautta, joten siitä ei ollut kyse.

Mutta omien synnytysten jälkeen olin vain hirveän väsynyt mutta onnellinen. Ei itkettänyt. Mies on kyynelehtinyt jokaisessa synnytyksessä, kuulemma niin liikuttavaa katsoa oman lapsen syntymää.

synnytystilanne aukaisee hanat. Ei tarkoita kuitenkaan ettei synnytys olisi ollut tunnepitoinen ja rakkaus lapseen on ollut suunnaton.

olin niin asennoitunut toiseen poikaan mutta kun sanottiin että nyt menee nimet uusiksi täällä on tyttö niin silloin aukes hanat, olin niin onnellinen. Ei sillä etteikö esikoinenkin olisi ollut toivottu ja ihana mutta salaa toivoin että toinen on tyttö.

Mitä muuta mun olisi sitten pitänyt ajatella? Synnyttäminen kuluttaa 2000kcl tunnissa totta helkkarissa siinä nälkä tulee.

18

olin niin onnellinen kun sain elävän tytön syliin

vaikka olin luullut itkeväni, kun myös minua tv-ohjelmien synnytykset herkistävät. Väsynyt, mutta onnellinen on ollut tuntemus joka kerran (4 synnytystä).

Olin leikkurissa seuraavat 4h ja vauva isänsä kanssa.

Oli vaan kovasti helpottunut ja raukea olo.

Oli vain vähän hämmentynyt olo, että tuoko se on, näyttääpä vieraalta. Itkut tuli sitten myöhemmin kun hormonit hyrskys ja imetys oli vaikeeta ja tuntui että en osaa olla äiti ja voisin antaa lapsen heti pois...