Lue keskustelun säännöt.
Muita uraäitejä? Tsemppausta kaivataan:)
06.08.2008 |
Moi!
Miten teillä menee=) Itse olen tyyppiä uraäiti, koska en pysty olemaan kotona vuotta pidempään lapsen syntymän jälkeen ja haluan työn, joka tarjoaa haastetta sekä vastuuta. Tiedän periaatteessa, että pitäis keskittyä lapsiin ja perhe-elämään, kun lapset pieniä (1 ja 4), mutta kun satuin saamaan loistotyön, en voinut olla ottamatta sitä vastaan.
Tiedän jo sen tähän ikään mennessä (30v.), että olen tasapainoisempi, onnellisempi ja parempi äiti lapsilleni ja vaimo miehelleni, kun minulla on mielenkiintoinen ja haasteellinen työ.
Jotta tilanne olisi mahdollisimman haastava, myös mieheni on ns. uraihminen ja paljon pois kotoa. Itse yritän pitää työpäivät kuosissa, pitäähän lapset hakea hoidosta.
Rakastan lapsiani ja ovat saaneet olla kotona paljon tähän asti esim. esikoinen kotihoidossa, kun äitiyslomalla nuoremmasta. Tottakai vaan morkkis siitä, kun työ vaatii paljon tällä hetkellä eikä aina parhaimmillaan kotona...
Aattelin siis vaan kysyä, miten muut uraäidit jaksaa ja tsempataan toisiamme:)
Kommentit (21)
kilkisella sektorilla voi olla johtotehtävissäkorkeallakin eli LUODA uraa ilman matkatöitä, vkl kokouksia...ym sellaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...sorry, ruuanlaitto uraäidillä meneillään samalla, kun kirjoitan tänne...
Toinen samanlainen ilman tunnontuskia.
mutta viihdyn kotona paremmin jos saan käydä myös töissä
ts. olen parempi äiti näin. Mies tekee epäsäännöllistä päivää, mutta on
myös paljon kotona. Kaikki on tyytyväisiä ( paitsi av-mammat, hehhehhhe)
Pidetaan pintamme: rankkaa on, eika ymparisto ymmarra/hyvaksy (ja joskus jopa suoranaisesti paheksuu), mutta onhan tama myos todella antoisaa! Ja joskus tunnen jopa jonkinlaista ylpeytta (ja nyt toivon etta tama lukevat vain ura-aidit, koska he ehka ymmartavat mita tarkoitan) siita etta kuitenkin pystyn kaikkeen siihen mihin pystyn. Siis lapset, koti, matkustelu, vaativa tyo, stressi, jne. Aikamoinen saavutus meilta ura-aideilta!
Niin ja yritetaan muistaa ettei kaiken kuitenkaan tarvitse aina olla taydellista (kodin, lasten kanssa vietetyn ajan, tyon). Kukaan ei ole aina 100% 'hyva' kaikessa!
Niin ja jatetaan omaan arvoonsa ne muiden arvostelut.
PS. Ja sitten niille jotka miettii miten ura-aiti voi nain roikkua netissa, niin voi leuhkia nyt silla etta ekaa kertaa melkein viiteen vuoteen mullaon ollut sellainen 'loysa viikko', jolloin saan tyoni tehtya tyoajalla ihan hulppeasti! Projekti just loppui, uusi alkaa vasta syyskuussa, ja kun puoli Eurooppaa on lomalla on vihdoin vahan rauhallisempaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen näköjään "vaan" työssäkäyvä äiti.
Olen tehnyt aikanani päätöksen mennä töihin, koska HALUAN olla vähän töissäkin. Lapsia kun haluan lisää ja pienellä ikäerolla. Ei ole minun kello viiden tee olla kotona 12 vuotta putkeen.
Kun tein päätöksiä, tein ne myös lapsia ajatellen: jos hoidossa lapsi ei viihdy. Jään hoitovapaalle. Se ei saa olla työnedellä. Mutta mielestäni perheellinenkin voi käydä töissä..
Olen 3- vuorotyössä, teen ylitöitä. Joskus viikonloppusinkin täyden työpäivän.
Arki on hauskaa! Siivoaminen ei vie kauaa aikaa kun koneet siivoaa puolestani. En ole palkannut koskaan ketään apuun.
Mies osallistuu kotona lapsien kanssa olemiseen ja siivoamiseen/ruuanlaittoon.
Mummolat ottaa lapsia hoitoon mielellään niin saadaan miehen kanssa kahdenkeskeistäkin aikaa.
Ehdin harrastamaankin!
Koko perhe tuntuu energiseltä ja reippaalta. Ei käy kuitenkaan ylikierroksilla.
Musta päätöksiään ei kannata verrata toisten päätöksiin. Vaikka itse kotona oleminen tai töissä käyminen ei luonnistu niin ei auttaisi syyllistää toisia. Jokasen elämä on erilainen. Pointti on siinä miten koko perhe jaksaa, voiko tilannetta muuttaa paremmaksi miten jos joku siitä kärsii.
on perhevapailla yhtä paljon/ lapsi. Silloin ei tule turhia katkeruuksia eikä lapsia tartte kauheen pienenä laittaa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- et apoikeastaan kysynyt mitään
- jaksamisniksejä kannattaa keksiä heti alusta
- lastenhoitoapua viikonloppuisin
- meillä käy MLL hoitsu= kerran kk= liiian harvoin...
- laita lapsi päiväkotiin myös lomilla joskus, että saat omaa aikaa
- lapset päiväkotiin, kun olet sairaslomaslla
- toinen lapsi päiväkotiin, kun toinen sairastaa
- ja omia harrastuksia,varsinkin kun miehesiKIN on urakeskenen
- hyvä , että olet itse sitoutunut iltaisin enemmän lapsiin, jos mies tekee vielä enemmän uraa- älä kilpaile miehesi kanssa urasta tai vapaa-ajasta, mutta varo, ettet väsy, uuvu, ettei seksi ala maistua puulta jossain vaiheessa
- siivousopalvelu kannataa ottaa 2 x kk tai ainakin kerran kk
- valmisruokia, pakasteruokia, jogurtteja
- miehen tulee arvostaa sinua alusta asti
t. ura x 2, lapsia 2
Et koskaan tee tarpeeksi töissä etkä kotona; etkä ainakaan pysty olemaan yhtään itseksesi / harrastamaan. Elämä on yhtä lastenhoidon; hoitoon viennin ja tuonnin säätämistä päivästä toiseen ja yksikin myöhästynyt lento sotkee puolet pakasta. Lasten harrastamisesta tulee yksi stressi lisää, ei riitä että jotenkin hoitoon vienti ja -hakeminen onnistuu; vielä pitää viedä ja hakea harrastuksista.
Väsyttää päivästä toiseen ja "elämää" on vain viikonloppuisin ( jos maltat olla tekemättä rästitöitä silloin ja lomilla -jos maltat niitäkään pitää) Illat lämmität ruokaa, syötät lapsia ja siivoat sotkuja pitäen kännykkää korvalla ja "osallistut" neuvottelupuheluun samaan aikaan. Joka päivä hoitamattomien asioiden kasa kasvaa -joko töissä tai kotona- ja oma ahdistus kasvaa. Siihen kun päälle iskee firma- tai parisuhde kriisi; niin terapiaa tarvitaan
Ystävyyssuhteet näivettyy kun kenelläkään ei ole aikaa tavata ketään. Ja muutaman vuoden kuluttua kukaan ei edes halua jutella kenenkään muun kuin työkavereiden kanssa kun ei ole kuin työtä; elämä rakentuu työn, hoitopaikan ja nukkumisen varaan. Lastesi mennessä kouluun vanhempainillat saati vanhempainyhdistystoiminta on taakka, josta ei selviä edes rahalla. Maksaisit ilomielin 50€ lapsen retkestä rahana, mutta talkoisiin sinulla ei ole mitään mahdollisuutta osallistua.
Ja koko ajan sinua verrataan niihin työntekijöihin, joille työpaikka on elämä; jotka painaa 12h työpäivää vuosikaudet. Ainoa hyvä puoli on, että niin kauan kuin talouselämän indikaattorit on ylöspäin raha ei niinkään ole huolenaiheesi; mutta toisaalta tiedät että yritys jossa nyt olet voidaan minä päivänä tahansa myydä kenelle tahansa aasialaiselle firmalle ja sitten kilpailet satakertaa työteliäämpien mutta puoleen palkkaan tyytyväisten kiinalaisten kanssa työpaikastasi. Pomollesi valinta on helppo; sinulla on ehkä ollut 2-3pv vuodessa sairaanlapsen hoitopäiviä kun taas kiinalaisen vuosiloma on hädin tuskin viikkoa.
Joten tervetuloa oravanpyörään; pingo henkesi edestä koko ajan ja sitten 90-vuotiaina mummoina voimme ihmetellä kuinka hullua elämä siloin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen halunnut uraäidiksi - olen unelma-ammatissa
ainostaan miehen urakeskeisyys on yllättänyt,
mutta olen ostanut lastenhoito- ja siivousapua
t. nro 3
lukuunottamatta kvarttaalitalouden "kasva, kasva ja kasva" päättömyyttä. Mutta silti pidän uraperhe-elämää rankkana ja omassa perheessäni lähinnä vain minä luon uraa, mies ei ole yhtä kunnianhimoinen vaikka onkin noussut keskijohtoon omalla työpaikallaan. En osaa edes kuvitella miten kahden uraihmisen perhe toimisi ilman että lapset kärsii vanhempien poissaolosta.
Riittämättömyys vaivaa silti, tuntuu ettei vaan repeä joka paikkaan. Ja lapsille isä on läheisempi siitä yksinkertaisesta syystä että hän on läsnä kotona ollessaan; minä olen joko puhelimessa tai koneella lähes kaiken aikaa. Sen enempää siivooja kuin lastenhoitajakaan ei tee minusta läsnäolevaa lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten turvallisuus tuo itsellekin voimaa
t. nro 3
ps. en ota matkatöitä, en iltatöitä, en vkl töitä enkä ylennyksiä toistaiseksi
ilman että matkustais. Mulla onneks vaan Euroopan matkoja ja pari kertaa vuodessa USA, mutta siltä vähintään kaksi iltaa viikossa tulen Europan reissuilta kotiin lasten nukkumaanmenon jälkeen.
Ja ura mun mielestä tarkottaa sitä, että ylenee aika nopealla vauhdilla. Ei pelkästään sitä, että tekee normi- asiantuntijahommaa.
Ja viikonloppuisin on tehtävä töitä, jos deadlinet painaa päälle. Asiakkaille ei sanota, että "lasten turvallisuus tuo mulle voimaa, siksi ei nyt saatu tätä sopimusta maanantaiksi valmiiksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ps. en ota matkatöitä, en iltatöitä, en vkl töitä enkä ylennyksiä toistaiseksi
Työssäkäynti ei ole sama asia kuin uranluonti
Suuri osa pienten lasten vanhemmista käy töissä.
ole viikoittain ulkomaan matkoja. Ja jos on itse aika korkealla esimiesasemassa, voi vaikuttaa työaikoihin, myös omiinsa.
Myös kilpailu ja tulostavoitteet on aika erilaisia kaupallisella puolella ja esim. julkishallinnossa (vaikka sielläkin niitä on, mutta toisenlaisia), missä voi edetä erittäinkin korkealle yhteiskunnallisessa hierarkiassa.
mutta oma metodini on että oman esimerkkini kautta pyrin näyttämään alaisilleni (asiantuntijatehtävissä), että laadukasta työtä voi tehdä myös niin että lepää riittävästi välillä, eli normaalipituinen työviikko. Ilman vapaa-aikaa vetää itsensä helposti piippuun ja työn laatu kärsii. Meillä määrä ei korvaa laatua.
mutta oma metodini on että oman esimerkkini kautta pyrin näyttämään alaisilleni (asiantuntijatehtävissä), että laadukasta työtä voi tehdä myös niin että lepää riittävästi välillä, eli normaalipituinen työviikko. Ilman vapaa-aikaa vetää itsensä helposti piippuun ja työn laatu kärsii. Meillä määrä ei korvaa laatua.
Kyllä uran ja perheen voi yhdistää kun on suunnittelee , on tehokas ja pyrkii koko ajan eteenpäin
Verrataan niihin joilla ei ole edes poikaystavaa, saatika sitten mies, lapsia, ja koti josta pitaa huolta. Koskaan ei anna tarpeeksi toissa, eika kotona, ja syyllisyys on valilla tosi kovaa. Oma valinta on, toki, vaikka jos tata tyota voisi tehda osa-aikaisesti niin ehka tekisinkin. Mutta on vaikeaa menna tyomatkalle esim. USA:an osa-aikaisesti ja jos sanon etta en halua enaa matkustaa, niin ne hommat annetaan jollekun toiselle, ja minulle jaavat toisen luokan tyot. En ole koskaan ajatellut etta tama olis 'uran luomist', minulle on vain tarkeaa etta tyo on mielekasta, haastavaa, mielenkiintoista, vaihtelevaa, jne.
Raskasta on kylla, eika sita kuuluisaa 'omaa aikaa' jaa. Tosiaan joskus lomallakin pitaisi olla 'toissa', ja toissa koittaa hoitaa siina sivussa myos kotijuttuja (lounastauolla kaupassa, kun joskus sen tauon onnistun pitamaan, tai soittaa ja varata lapselle hammaslaakari, jne. jne.