kasvatusasiaa, onko mun siirryttävä anopin tyyliin?
tilanne on tällainen: olohuoneessa on lattialla isoja lasipulloja, 1v1kk lapsi on niistä erittäin kiinnostunut ja pyrkii joka välissä pitelemään pulloja.
minä ratkaisisin tilanteen nostamalla pullot kirjahyllyn päälle. tällöin lapsi haikailee hetken niiden perään ja menettää sitten mielenkiintonsa. etuna tässä on se, että voimme viettää leppoisaa aikaa olohuoneessa, ja myös minä voin istua rauhassa lattialla vaikkapa käsityötä tehden, kun ei tarvitse huolehtia pullojen särkymisestä.
anopin ratkaisu on kieltää lasta koskemasta pulloihin ja nostaa hänet aina muualle. vaikka 70 kertaa jos tarve vaatii, sillä lapsen on opittava että on sallittuja asioita ja kiellettyjä asioita, ja että pulloihin ei kosketa vaikka ne olisivat käden ulottuvilla. etuna tässä on kasvatuksellinen puoli ja rajojen asettaminen lapselle. haittapuolena se, että minä en saa istua, vaan kärkyn kokoajan valmiina nostamaan lapsen pois kielletyistä toimista.
mun järkeni sanoo että anopin tyyli on parempi, mutta mukavuudenhaluni puoltaa omaa tyyliäni. kumpaa te kannatatte?
Kommentit (8)
Omat on lapsesi ja sinä asiasta päätät
mutta olohuone ja pullot on anopin. kotona teenkin oman mieleni mukaan.
Omat on lapsesi ja sinä asiasta päätät
mutta olohuone ja pullot on anopin. kotona teenkin oman mieleni mukaan.
Eli mä siirtelen sellaiset esineet sivuun jotka helposti liikkuu, eli kulhot, kaukosäätimet yms. Ajattelen sen niin, että turhaan kiusaan lasta pitämällä niitä ulottuvilla ja näkyvillä koko ajan kun ne kiehtoo niin hirveästi mutta ei kuitenkaan saa koskea. Sitten sellaiset tavarat joita on vaikeampi siirtää, esim tv, digiboxi ja videot, on paikallaan ja niistä siirrän lapsen pois. Mun mielestä tuo on sekä itselle että lapselle helpointa ja mukavinta, ja kuitenkin lapsi oppii että joihinkin esineisiin ei vaan kosketa.
On se kuitenkin vauvankin koti ja pitäisi olla mahdollisimman mukava ja sopiva kaikille perheenjäsenille.
Sitten täytyy tehdä joku kompromissi. Ehkä mä kuitenkin siirtäisin.
Anoppi saa tietysti kotonaan päättää missä ne pullot ovat, mutta helpointa olisi jos vaarallisimmat tai särkyvimmät esineet nostaisi pois tieltä. Kyllä sitä kiellettävää on kuitenkin ihan tarpeeksi.
tavallaan mun mielessä tää pulma liittyykin enemmän juuri kasvatukseen kuin siihen kenen kodissa ollaan. anoppi on ammattimainen lastenhoitaja ja hänellä on todella hyvä tyyli olla lasten kanssa. hän on suoraviivainen ja rempseä, rajat on selkeät ja tiukat.
minä olen jos en suorastaan laiska niin mukavuudenhaluinen ainakin. tykkään että arki rullaa helpoimmalla mahdollisella tavalla, ja että ylimääräistä vääntämistä ja taistelua varsinkaan lasten kanssa olisi mielellään aika vähän. en halua lepsuilla lasten kanssa, ja kiellän sekä komennan ihan vapautuneesti, mutta esim. tässä pulloasiassa käyttäisin mieluiten "häivytystaktiikaa" sen sijaan että osoitan lapselle sallitun ja kielletyn rajaa monen kymmenen minuutin ajan.
olemme pidemmällä vierailulla täällä anoppilassa, yhden päivän tai vaikka viikonlopunkin kyläreissulla en lähtisi kenenkään pulloja siirtelemään meidän lasten tieltä.
ap
Sanoisin että molempi parempi. Ehkä tekisin niin kuin anoppi sanoo.
Meillä kävi nimittäin niin että, exä päätti että sellaisen tiimari kulhon pitää saada olla esillä siinä mihin hän on sen laittanut ja piste. Taaperon kanssa siitä sitten taisteltiin ankarasti. Kunnes minä satuin olemaan poissa kotoa. Tyttö oli vetänyt kulhon lattialle ja pirstaleiksi meni. Ehtipä ottaa siruja käteensä. Ja pikkusormen nivelessä törrötti sirpale.
Muuten ihan iisi juttu, mutta kun lasi oli halpaa ja huonoa, se mureni kun sitä yritti poistaa. Ensin terkkari, sitten tk-lääkäri ja lopulta oltiin jo sairaalassa. Nukutukseen ja leikkaussaliin...
Arvatkaapa oliko sen jälkeen kipon kippoa esillä??
Omat on lapsesi ja sinä asiasta päätät