Kysymys teille, joilla on itsellänne sisarus pienellä ikäerolla:

ollaan aika erilaiset ihmiset, kiinnostuneita eri asioista. Mut oikein hyvin pärjätään=)

Tiedän sisaruksia jotka ovat oikein hyvissä väleissä keskenään ja sitten niitä jotka ei tule oikeastaan ollenkaan toimeen. Nyt aikuisena siis.



Lisää kommetteja kiitos!!

vaikka ikäeroa on enemmän kuin se 3 vuotta....Ja vaikka tunnenkin hieman sisarkateuttaa perheemme iltatähteä kohtaan, koska minusta tuntuu, että hän on saanut enemmän kuin me muut sisaret...

Lapsena leikin enemmän isosiskoni kanssa, mutta vanhempana minusta ja nuoremmasta sisaruksesta tuli paremmat kaverukset. Syynä on isosiskoni hankala luonne, kaikkien on vaikea tulla hänen kanssaan hyvin toimeen.

Kolmessa sukupolvessa ja kaikki ovat tulleet toimeen keskenään myös aikuisina, ja sukupuolella ei ole ollut merkitystä. On yhteisomistuksia, ja lomamatkoja yhdessä, ja vierailuja ja sen sellaista, vaikka ei nyt naapuruksina kenties asutakaan. Pienenä kaikki olivat parhaat leikkikaverit, mutta oli myös omat kaverit ja parhaat perheen ulkopuoliset kaverit.

Meillä pikkuveljen kanssa vuosi ikäeroa jakyllä parhaat leikit oli aina veljen kanssa. Ja edelleen olemme ystäviä.



Veli on sellainen ihminen, jolle voi kertoa mitä vaan ja tiedän, ettei hän hylkää minua. Yhdessä olemme selvinneet läpi elämän (joka ei aina ole ollut helppo). Hän on kyllä ehdottomasti ollut tärkein ihminen elämässäni ja paljosta olisin jäänyt paitsi ainoana lapsena. Monta kertaa olen miettinyt, että mitä elämästäni olisi tullut ilman veljeäni.

Leikimme lapsena aina yhdessä, harrastimmekin yhdessä, kunnes meidät erotettiin 14/12-vuotiaina vanhempiemme erotessa.



Olemme tutustuneet uudestaan parisen vuotta sitten ja vaikka välissä oli 20v, meistä tuli uudestaan hyvin läheiset.



Omilla lapsillani on pari kk enemmän ikäeroa, mutta kyllä hekin leikkivät melkein ainoastaan yhdessä.

4 lasta vuoden välein- ollaan edelleen tekemississä, vaikka välimatkaa jopa 400 km



siskoni on bestikseni

Ollaan TODELLA erilaisia. Lapsena toki leikittiin yhdessä mutta ei mitenkään erityisen paljon. Oltiin jo silloin niin erilaisia (minä eritäin sosiaalinen ja kova menemään, minulla oli paljon kavereita ja olin todella paljon ulkona leikkimässä yms,siskoni taas oli hiljaisempi ja viihtyi yksin kotona esim.lukemassa).

Nykyään asumme eripuolilla suomea, mutta olemme kyllä usein yhteydessä ja puhumme paljon erilaisista asioista.

Minulla on kuitenkin kaksi erittäin hyvää ystävää joiden kanssa saan oikeastaan melkeimpä kaikki asiat ja vietämme paljon aikaa yhdessä.

voiko pienellä ikäerolla olevat sisaret olla hyviä ystäviä vai ei.



Jos olisit kysynyt onko sisaresi vielä aikuisenakin oikein hyvä ystäväsi ja kuinka paljon teillä on ikäeroa, olisit varmaan saanut kattavamman otoksen siitä minkälaisella ikäerolla on eniten parhaita ystäviä keskenään.

ikäero parempi, mitä tulee aikuisiän ystävyyteen. Ja tietysti leikit sujuu paremmin pienenäkin, mitä lähempänä toistensa ikää ovat. Ja jos vielä samaa sukupuolta, aina paranee. Itselläni ja sisarellani ikäeroa 1v5pv, paras leikkikaveri oli lapsena, ja hyvä ja rakas ystävä vielä tänäänkin, lähes 4-kymppisinä. Ei paras ystävä kuitenkaan, mutta ainoa maailmassa joka ymmärtää täydelleen, huumori täysin samanlainen, ja voimme puhua tyyliin HupuTupuLupu. Pahimmat välirikot tuttavapiirissäni on sisaruksilla, joilla ikäeroa viitisen vuotta tai enemmän.

Olimme lapsena kavereita ja välillä kinattiinkin. Nyt nelikymppisinä läheisiä ja hyviä ystäviä.

ollaan samaa sukupuolta. Lapsena pikkusisko sai aina paljon enemmän kaikkea, mulle tuli aina sininen väri jossain tavarassa siskolle punanen. mut ei nää asiat mua oo jääny mitenkään kalvaa niinku joillain voi olla kova paikka tajuta aikuisena että miten paljosta onkaan jääny paitsi musta se ei tunnu siltä. ollaan nyt parhaat kaverit :)

minä ja isosiskoni lapsena.(Ikäero alle 2 v) Lakattiin tappelemasta vasta parikymppisinä (en käsitä miten vanhemmat sitä jaksoivat.) Niin erilaiset ja jästipäiset luonteet vaikka erillään kumpikin tosi kiltin tytön perikuva. Mutta aina aina on sisko ollut tärkeä ja jos mitä tärkeää asiaa maailmassa on eikä äiti ole ensimmäisenä paikalla kuulemassa niin sisko on heti seuraavana. Että nykyään hyviä kavereita ollaan ilman tappeluita ja paljon tekemisissä lapsinemme.



Pikkusiskoon ikäeroa on likemmä 10 vuotta ja se on ollut aina perheen "vauva", mutta nyttemmin on hänen aikuistuttuaan huomannut, että luonteeltaan tulen parhaiten toimeen hänen kanssaan ja nykyään kavereita myös.

Aina tapeltiin ja rankasti. Isoveli kurmotti mennen tullen. Paljon sopuisampia tuntuvat olevan isosisko-pikkuveliparit.

Nyt aikuisina välit ok, mutta ei mitenkään läheiset.

Siskoni kanssa melkeinpä parhaat ystävät myös näin aikuisiässä, toki lapsena ollaan tapeltukin. Paljolti veljeni kanssa leikin lapsena, hyviä tuttavia ollaan veljen kanssa mutta ei niinkään ystäviä, toki aika usein kuitenkin tavataan.



Usein huomaa sen että samaa sukupuolta olevat ovat paljon tekemisissä myös aikuisena, mutta taas eri sukupuolta olevat eivät niinkään.



Toki kateutta meillä kaikissa löytyy iästä riippumatta, tuntuu että pikkuveikka on kateellinen siskoille tietyistä asioita ja taas me siskokset kateellisa jostain asioista veljelle ja siskolle, mutta tämäkin taitaa olla ihan luonnollista.

ollaan ihan asiallisissa väleissä, ei tosin nähdä kovin usein.

Lapsena oltiin kuin yö ja päivä, eikä juuri leikitty yhdessä. Nuoruusvuosina tuskin edes puhuttiin toisillemme. "Löydettiin" toisemme vasta parinkympin tuolla puolen ja siitä pitäen ollaan oltu hyvin läheisiä.

ja me riideltiin ihan tauotta. "ystäviä" tuli vasta parinkympin paremmalla puolella. ei mitenkään läheisiä olla kuitenkaan.

ikäeroa 2v9kk