Onko normaalia tuntea voimakasta vihaa ja raivoa lastaa kohtaan?

Lapset osaa provosoida ja vanhemmat provosoitua.



Jos tuollainen on jatkuvaa, käy juttelemassa jossain teidän molempien tähden.

nimenomaan lasta kohtaa on helppoa, koska toiminta lapsen kanssa ei ole niin rationaalista. Siis lapsi ei käyttäydy rationaalisesti, jolloin häntä ei voi järjellä ohjata. Se se avuttomuus suututtaa.

Itse kyllä koen niin suuria vihantunteita välillä, etten uskonut sellaisia edes olevankaan. Mut käynkin kyllä aiheesta keskustelemassa psykiatrin kanssa (joka ei voi ymmärtää ollenkaan...).

Itse asiassa me, jotka emme vihaa tai raivoa tunne, olemme epänormaaleja ja tunteettomia ihmisiä, tai sitten me kiellämme tunteemme. Lapset kasvavat kieroon, kun eivät näe äidin vihaa ja raivoa, jota jokainen normaali äiti väistämättä tuntee lastaan kohtaan.

"Löysin vihaisen minäni vasta lasten myötä"