Lapsen kansalaisuus
Me ollaan suomalais-englantilainen pariskunta, jotka odottavat esikoistaan syntyvaksi tuossa maaliskuun alussa. Talla hetkella asutaan miehen tyon takia taalla Lahi-Idassa. Me ollaan mietitty paljon sita, mika taman syntymattoman lapsen kannalta olisi parasta esim. kansalaisuutta ajatellen. Toisaalta se taitaa olla aivan sama onko lapsi suomalainen vai englantilainen, vai onko? Onko kellaan tietoa asiasta? Toisaalta tietaen ja tuntien Englannin systeemit, ja kuinka he rakastavat paperia, voisi Suomen systeemi olla vahan yksinkertaisempi:) Toisaalta kaksoiskansalaisuus olisi myos mahdollinen.
Toinen asia mika mietityttaa on nama uskonnolliset asiat. Meista kumpikaan ei ole mitenkaan erityisen uskonnollinen, mutta aviomieheni on katollinen ja mina suomalaisittain luterilainen. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Oletteko kastaneet lapsen Suomessa tai Englannissa? Miten tarkea kaste ylipaataan on tana paivana?
Siina naita kysymyksia taisi ollakin :) Kaikesta avusta pohdiskeluun jo etukateen kiittaen!
B
Kommentit (9)
täällä suomalais-ranskalainen perhe, asutaan tosin englannissa tällä hetkellä. Meidän lapsella on kaksoiskansalaisuus suomi-ranska, ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, jos ei nyt sanottavaa hyötyäkään ainakaan tässä vaiheessa, molemmat kun vielä ovat EU-maitakin. Mutta mun mielestä ihan kiva että pojalla (ja mulla) on nuo molemmat kansalaisuudet.
Mieheni on katolinen, minä kirkosta eronnut ex-luterilainen. poika on kastettu katoliseksi, tuntui että olisi hyvä olla kastettu kuitenkin (pitkällisen harkinnan jälkeen päätimme kastaa). Ei olla vielä laitettu " katekismukseen" , ehkä jossain vaiheessa (siis katolisen kirkon lasten uskonnon opetus, en oikein tiedä miksi sitä suomeksi kutsutaan).
Me samoin suomalais-englantilainen pariskunta silla erolla, etta emme ole virallisesti naimisissa. Brittipassia ei niin hevin saakaan sitten meidan tilanteessa lapsellemme mita olen lukenut; me ajattelimme odottaa kunnes poikamme on vanhempi ja vasta sitten hakea sita passia kun hanella sitten on todistettavasti riitavasti siteita maahan.
Taalla suomi-aussi pariskunta, ma luterilainen, mies katolinen. Ma hain itselleni Australian kansalaisuuden kun olin raskaana ja poika on myos molempien maiden kansalainen, tosin silla on vaan Australian passi (viisumisyista lahes pakko olla).
Me paatettiin kastaa lapsemme katoliseksi, koska mun miehen aiti kay ahkerasti kirkossa ja sen kerran kun me kaydaan, mekin kaydaan katolisessa kirkossa, en ole Sydneyn luterilaisessa kirkossa kaynyt 8 vuoden aikana kertaakaan. Mun perhe Suomesta tuli ristiaisiin, joten oli ihan kiva yhteinen perhetapahtuma.
mutta kun paperiasiat osaavat olla niin monimutkaisia! Nyt siis vain suomi-belgia lapsilla, miehella belgia-libanon, ja minulla vain suomi. Molemmilla lapsilla on suomen passit kolmeviikkoisilla kuvilla. Esikoiselle meinaan nyt hakea belgian passin kun kuva ei enaa juurikaan muistuta miesta itseaan.
Meilla mies ja lapset ovat ortodokseja, mina luterilainen. Miehen perhe on huomattavan paljon aktiivisempi uskonosioissa, joten sinne suuntaan kallistuminen tuntui luonnolliselta. Heille se merkitsee paljon enemmân kuin mun perheelle. Kunhan kastetaan oli mun aidin kommentti. Kastajaiset olivat libanonissa ja mukanamme sinne matkasivat mun vanhemmat ja veli tyttoystavansa kanssa. Se oli tosi kiva reissu ja merkitsi kaikille tosi paljon. Tuskin saamme koskaan enaa samaa porukkaa yhta aikaa samaan paikkaan.
Meidän esikoinen syntyi Englannissa v2002 emmekä olleet silloin vielä naimisissa. Lapsi saatiin rekisteröityä isän sukunimellä maistraatissa, eli syntymätodistuksessa tytöllä on isän sukunimi. Vaan arvatkaapa tekikö sillä syntymätodistuksella yhtään mitään Suomessa????
Haettiin esikoiselle Englannin passia mutta passitoimisto sanoi, että silloin kun lapsen äiti on ulkomaalainen, eikä naimisissa lapsen isän kanssa, passi pitää hakea äidin kotimaan suurlähetystöstä.
Ja niinhän mentiin sinne sitten, ja apua mikä paperisota!! Lapselle tuli sitten minun tyttönimeni passiin. Täällä Suomessa sitten piti juosta maistraatissa, lastenvalvojan luona isyydentunnustuksessa jne ennen kuin sai lapsikin virallisesti isän nimen.
Meillä ei ainakaan virallisesti ole mitään kaksoiskansalaisuutta hankittu, mutta oletan että englantilaisten passien hankkiminen lapsille ei olisi ongelma. Mutta mitäpä noita turhia, kun Suomessa asutaan tällä hetkellä - ehkä sitten jos muutamme takaisin Englantiin, kannattaisi asiaa selvittääkin kansalaisuuden osalta.
..kahdella lapsella. Lapset syntyneet Suomessa ja saaneet Suomen passin parissa viikossa kasteen (tai nimen ilmoittamisen maistraattiin) jälkeen. Mieheni on Church of Englandin jäsen, lapset kastettiin luterilaisessa kirkossa Suomessa. Jos ja kun halutaan lapsille myös britti-passit, niin siihen menee kuulemma nelisen viikkoa briteissä, mieheni juuri selvitti asiaa.
Itse pidin kastetta tärkeänä, miehelleni se ei ollut niin tärkeä asia. Jotenkin tuntuu, että Suomessa asioiden hoitaminen on paljon helpompaa kuin byrokraattisessa Iso-Britanniassa, tosin asiakaspalvelu on paljon ystävällisempää briteissä, heh..
Miehellani on Irlannin ja Iso-Britannian passi. Muksut syntyivat Suomessa, joten heilla on Suomalaiset passit kanssa kaksiviikkoisilla kuvilla. Pojat on kastettu Suomessa luterilaisiksi. Suomessa kavimme seka katolisessa etta luterilaisessa kirkossa. Iso-Britanniassa kaymme vain katolisessa. Pojat ovat menossa katoliseen kouluun. JOtta paikka varmistuisi, huijaamme rehtoria, etta heidat on kastettu katoliseksi. Ennen kouluun rekistoroitymista pitaa rehtorille esittaa kastetodistukset. Meilla on kauniit luterilaiset kastetodistukset suomeksi, joten eivat huomaa, etta pojat ovat protestantteja. Koulussa kayvat sitten katolisen rippikoulun (11vuotiaina) ja toivottavasti 15-vuotiaana voimme lahettaa heidat Suomeen kansainvaliselle rippikoululeirille.
Ainakin tuo kaksoiskansalaisuus selvisi nyt meille, eika siina luulisi isompaa ongelmaa olevan, koska ollaan naimisissa. Tosin varmaan Suomessa on helpompi jarjestaa asiat, niinkuin puhetta oli :) Kiitoksia kaikille vastanneille, ja lisatiedot on aina myos tervetulleita!!
Lapsellehan tulee automaattisesti kaksi kansalaisuutta. Ja kun Suomikin hyväksyy muutenkin kaksoiskansalaisuuden, niin 18 v ei tarvitse nähtävästi edes valita noitten kahden välillä.
Meillä lapset kahden maan kansalaisia. Poikienhan täytyy sitten tuossa armeijaanmeno vaiheessa päättää kummassa maassa sen käyvät.