Elämääkö..?
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vuosia. Perheeseemme kuuluu kolme lasta. Yksi ennestään minun, johon tosin miehelläni on huoltajuus ja heillä on isä-lapsi suhde.
Mieheni on kotona, koti-isänä. Hän oli kotona jo ensimmäisen yhteisen lapsemme kanssa, kun opiskelin ja aloittelin työuraani. Toinen yhteinen lapsemme on ns. vahinko, joka sai alkunsa ehkäisyn pettäessä. Lapsi toivotettiin tervetulleeksi molempien puolelta.
Mieheni kuitenkin on muuttunut tämän vuoden aikana aivan toiseksi ihmiseksi. Hän on kylmä ja välinpitämätön minua kohtaan. Lapsille hän huutaa ja raivostuu pienemmästäkin asiasta. Hän heittelee tavaroita ja kiroilee.
Katsoin tietokoneemme sivuhistoriaa ja " järkytyin" . Hän on viihtynyt todella paljon pornosivuilla. Eniten järkytti sivujen määrä ja käynti tiheys.. Itse roikkuessani " tuntitolkulla" vauvan sivuilla, en ole saanut aikaiseksi tuollaista määrää sivuja ja linkkejä.. Itse en hyväksy porno sivuja, tissibaareja enkä pornoleffoja.
En tunne enää miestäni. Perhe-elämämme on kamalaa. Olemme puhuneet asioista ja mieheni sanoo haluavansa olla kanssani. Itse en tiedä mitä haluan. Tunnen miestäni kohtaan halveksuntaa. Olen pettynyt :(
Tietysti asioilla on aina se toinenkin puoli. En itsekään ole enää sama ihminen kuin suhteemme alussa. Minussakin on ne huonot puolet. Parisuhteeseen ja ongelmiin tarvitaan aina kaksi ihmistä..
Miten meidän elämästä tuli tämmöistä? Vielä n. vuosi sitten elin elämäni parasta aikaa ja kuvittelin perheemme ja parisuhteemme olevan paras maailmassa?
Kommentit (6)
Toivottavasti en loukkaa sinua, kun sovellan tähän lukemaani " maallikkopsykologiaa" : Parisuhteessa on erilaisia vaiheita. Yleensä alussa (voi kestää vuosiakin), toinen nähdään korostetun ihanana, hyvänä, jne - eihän sitä muuten yhteen mentäisikään. Tietysti toiselle myös yritetään antaa silloin itsestä hyvä kuva, että kelpaisi ja toinen tykkäisi. Mutta jossain vaiheessa vain tulee ilmi joka suhteessa, että jokaisessa ihmisessä - myös puolisossa - on " hyvää" ja " pahaa" . Sellaista mitä arvostaa ja sellaista mitä ei. Jotain pitää oppia sietämään ja antamaan anteeksi, kaikista tunteista kannattaa puhua.
Varsinkin, kun lapset on pieniä, niin he " aktivoivat" samoja kehitysprosesseja, joita itse käyvät läpi, myös vanhemmissa. Ja yksi lapsen prosessi on oppia, että ei ole vain hyviä ja pahoja ihmisiä. (Tähän siis kuuluu esim. se, että välillä vain äiti ja välillä vain isä kelpaa vaikka pyllyä pyyhkimään.) Mutta jos hyvin käy, jossain vaiheessa lapsi oppii, että ihmisessä on monia puolia ja silti toinen voi olla läheinen, rakas ja " riittävän hyvä" .
Töihin menosta olen koittanut miehelle puhua mutta väittää olevansa kotona onnellinen.. Hän syyllistää minua väsymyksestään ja kiukuttelustaan (minä ja tekemiseni siis on syynä hänen käytökseen)...
Olen saanut kuulla todella kamalia asioita itsestäni.. Olen oikea hirviö mieheni mielestä :(
Ollaan tässä koitettu puhua näistä asioista ja ero on tullut entistä selkeämmin esille puheissa.. :(
Mieheni tuntuu olevan todella katkera ja vihainen minulle. Asioista puhuminen tuntui vaan pahentavan tätä tilannetta.. Voi tätä syytösten määrää, joka vastaan tuli. Rakentavaan keskusteluun ei tunnu olevan keinoja..
No eipä tässä voi mitään muuta kuin elää eteenpäin ja katsoa mitä edestä löytyy... :(
mutta olisiko nyt jonkun perheterapian paikka..? Suostuisiko miehesi tulemaan kanssasi ulkopuoliselle puhumaan?
Meinaan kuullostaa kyllä minusta siltä että tuo tilanteenne ei vain odottamalla parane.. Eikä mitään muutoksia tule, ellei saa mitään osviittaa mikä miestäsi oikeasti vaivaa.
Jos mies ei suostu asiasta puhumaan, ja vain syyttelee ja haukkuu sinua ilman että osaa perustella mikä mättää, niin aika vaikeahan tilanne sitten on.
Jaksamista sinulle! Ja älä anna miehesi syyttä talloa ja haukkua sinua, vaadi perusteluja ja aikuismaista keskustelua.
Empä tiedä. Olen itse alkanut olla yhä ryytyneempi kotona olemiseen lapsen kanssa. Työt alkavat muutaman kuukauden jälkeen. Minua selvästi ahdistaa pidemmän päälle kotonaolossa aikuiskontaktien puute, omien menojen ja hetkien puute.. se, ettei ole samalla tavalla rahaa käytettävissä omiin juttuihin. Pitää syyllisyyttä tuntea kaikesta mitä osaa, vaikka ne olisivat välttämättömyyksiä. Yksinkertaisesti vain kotiäitiys/isyys ei ole kaikkien juttu.
Jos masentaa, on äreä ja vihainen. Ehkä mies sitten yrittäisi piristää itseään porno-sivuilla. Kuka tietää.. Hän ei ehkä miellä oman olonsa syitä.
Minua auttaa kun itse tiedostan, että tarvitsen omaa aikaa, muitakin virikkeitä kuin vaipanvaihto ja aikuista seuraa välillä myös ilman lasta. Ihan koko aikaa ei jaksa elää symbioosissa vauvan kanssa.
Teidän pitäisi mennä tosiaan juttelemaan tästä tilanteestanne jonnekin.
Olemme nyt näiden päivien aikana, jotka tuosta ensimmäisestä kirjoituksesta on, haukkuneet toisiamme todella pahasti mutta onneksi sen jälkeen pystyneet keskustelemaan asioista järkevästi..
Tiedämme, että asiat ei odottamalla tai vaan hiljaa eteenpäin elämällä muutu miksikään ja pystyimme onneksi myös keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä mitä sen eteen on tehtävä.. Esille tuli ihan konkreettisia muutos tarpeita / ajatuksia meidän elämään ja parisuhteeseen.
Sovimme yhteisistä pelisäännöistä ja " joudumme" molemma muuttamaan hieman toimintatapojamme eli sain itsekin hieman katsella peiliin.... On ollut todella rankkaa olla tässä " prosessissa" ja käydä asioita läpi..
On se kummallista, että kuinka sitä antaa parisuhteensa ja perhe-elämänsä mennä todella huonoon tilaan ennen kuin herää asiaan ja alkaa tekemään jotain asioille...
Onneksi mieheni kuitenkin on sen verran järkevä ja perhekeskeinen ihminen, että hän pystyy ja haluaa todella tehdä parannuksia meidän parisuhteen ja perheen eteen.
Koti-isän tai äidin elämä ei aina ole helppoa.. Miehellänikin elämä pyörii kovin paljon vain kodin ympärillä. Mikä on ollut hänelle todella suuri muutos viimeisten vuosien aikana..
P.s Meillä keskusteltiin pitkään arjen järjestämisestä, yhteisestä olosta ja ajasta, siitä miten sitä käytetään, kotitöiden jakamisesta, lasten kasvatuksesta ja keinoista, parisuhteesta, rakkaudesta ja sen merkityksestä, omasta ajasta.. Useita asioita tuli esiin.. Parisuhde terapia kävi itselläni mielessä mutta käytetään se kortti sitten jos seuraava kerta tulee :)
uskon että työelämään palaaminen auttaa paljon. Niin moderneja kuin koti-isät ovatkin, harvan miehen ego kestää sen että vaimo elättää perheensä ja tienaa enemmän.