Kerro "mitä ne naapuritkin ajattelee" -tilanteita lapsuudestasi tai muulta ajalta!

Pettikö vainuni? Luulin, että tähän ketjuun tulisi paljon "hauskoja" muistoja! ap

Olen kertonut tämän aiemminkin palstalla, mutta lapsuudenkodissani ei saanut leikkiä lumessa pihalla, koska hanki olisi mennyt pilalle.

Mummoni käski meitä nyppimään kaikki voikukat pihalta et naapurit ihailis häne pihaa.

Eivät olleet vaan päinvastoin. Meille opetettiin, että ihan sama mitä muut ajattelee. Elämme omaa elämäämme. Ja näin teimme.

Naapurit kyllä yrittivät utsia. Esimerkiksi kerran heräsin kesällä keskiyöllä vessaan. Naapuri seisoi vieraansa kanssa meidän olohuoneen ikkunan edessä nenä kiinni lasissa ja esitteli vieraallensa meidän olohuonetta.

Omassa lapsuudenperheessä ei voinut tehdä yhtään mitään ilman "mitä naapuritkin ajattelee". Aamulla piti joka huoneesta vetää verhot auki heti herättyä, että naapurit näkee, että tuossa talossa ei nukuta pitkään. Lapsuus ja nuoruus oli pelkkää sääntöä säännön perään. Hiljaa nurkassa itsekseen istuva lapsi oli se paras lapsi, jos siis oli vielä kaunis.

Entisen appiukon mielestä (meidän) nurmikko piti leikata aina etupihalta täydellisesti ja takapihalla olisi voinut olla vaikka kymmenen avolouhittua lieteallasta ja nurmikko palleihin asti. Kunhan naapureille näytti siltä että on täydellistä.

Mun lapset laittoi pienenä joululaulut soimaan kesällä ja siihen sanoin, että naapurit pitää meitä varmaan hulluina. Lapsilta tuli vastaus, eikö me sitten olla?

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudenperheessä ei voinut tehdä yhtään mitään ilman "mitä naapuritkin ajattelee". Aamulla piti joka huoneesta vetää verhot auki heti herättyä, että naapurit näkee, että tuossa talossa ei nukuta pitkään. Lapsuus ja nuoruus oli pelkkää sääntöä säännön perään. Hiljaa nurkassa itsekseen istuva lapsi oli se paras lapsi, jos siis oli vielä kaunis.

Mummoni toimi noin (oli tarkka verhojen asennosta). Villi veikkaus, että kukaan ei sillä lyhyellä tienpätkällä miettinyt moista mummoni lisäksi. Pari omakotitaloa siinä oli ja ainoastaan yksi vanhus ja boheemi vanhapoika sekä hissukkamainen lapsiperhe olisi sellaista voinut edes nähdä.

Verhot auki  viikonloppuisinkin klo 8 aamulla! Juuri naapurien takia, etteivät luulisi meidän lojuvan sängyissä kaikki päivät.

Nostan

Oli outo tilanne 80-luvulla. Lauloin kuin oopperalaulaja suihkussa joka kerralla, vanhempi ei sanonut mitään eikä naapurit. Varmasti kuului läpi rivitalon kaikkiin päätyihin. Oli koulussa ollut lauluharjoituksia joista olin ottanut mallia vähän liikaa. Toisaalta ääni ei ollut ehkä pahimmasta päästä, mutten mene vannomaan miltä se kuulosti. Omakotitalossa ongelma olisi ollut vähäisempi. Aikusena en ole uskaltanut laulaa tai puhua kovaa kerrostalossa. Olisi mukava avata ääntä edes hieman, ei voi.

Toinen tarina. Maalla kaverin vanhemman luona pihalla vedettiin pääsiäisenä tiputanssia. Ulvottiin illalla kuin sudet terassilla. Naapuriparat. Voi niitä aikoja.

Koko 50 vuotinen elämäni on tuollaista äitini mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudenperheessä ei voinut tehdä yhtään mitään ilman "mitä naapuritkin ajattelee". Aamulla piti joka huoneesta vetää verhot auki heti herättyä, että naapurit näkee, että tuossa talossa ei nukuta pitkään. Lapsuus ja nuoruus oli pelkkää sääntöä säännön perään. Hiljaa nurkassa itsekseen istuva lapsi oli se paras lapsi, jos siis oli vielä kaunis.

Onko äidillesi sivistystä katsoa Salkkareita tai kuunnella Järviradiota?

Minä kun sain raivatut ja kiljuin täyttä kurkkua, niin äiti sulki suuni kädellään, raahasi komeroon ja sulki sinne. Ettei naapurit kuule.

Yhden luokkakaverin perheellä oli naapuriensa (naapurin koko perhe) kanssa riitaa. Tuntui että ne riitapukarit vuoronperään haukkuivat / huutelivat aidan yli, kyttäsivät välillä ja tekivät jotain kepposia. Omakotitaloalueella. Kauhistelin menoa salaa. Luulen että luokkakaverin perhe oli alunperin "viattomampi" osapuoli, vaikka juorut olivat silloin normi. Ihan kuin kaikkien järki olisi lähtenyt melkein ikkunasta. Onko tällaista vielä nykyään?

Verhot auki aamulla viimeistään klo 8 oli meilläkin sääntönä.

Erityisesti on jäänyt mieleen, että pitkänä perjantaina (jolloin oli huvikielto) ei saanut katsoa videolta piirrettyjä (telkasta ei siis tuolloin tullut viihdeohjelmia huvikiellon vuoksi), koska naapurit olisivat saattaaneet nähdä, että meillä katsottiin telkkaa ja mitähän nekin olisivat sitten ajatelleet.

Piti valita sininen urheiluseura (punainen oli väärää politiikkaa). Nuoret Kotkat, ei. Väärää politiikkaa sekin.

Äitini sanoo, että jos käyttää Alkon pussia roskapussina, niin pussi pitää kääntää nurin päin, niin että logo ei näy. Koska mitähän se roskakuski tai roskismatkan näkevät naapurit ajattelisivat.

Ja äiti käyttää alkoholia tosi harvoin. Eli Alkon pussi tulisi kotiin ehkä pari kertaa vuodessa.