vauvoista ja koirista???

Hei!



Pertti Vilander on kirjoittanut mainion kirjan nimeltä " Koirankorjauskirja" . Se on tosin tarkoitettu enemmänkin jo ilmenneille ongelmatapauksille, mutta vauvoja ja koiria käsittelevä kappale on hyvää luettavaa valmistautumiseksi.



Yleisesti ottaen kokemukseni koirien ja pikkulasten kohtaamisista ovat hyviä - etenkin kun koiralle on tehty selväksi uuden perheenjäsenen " normaalius" ilman ylenmääräistä hyssyttelyä ja varovaisuutta. Koirahan vaistoaa muutoin, että vauvassa on jotain epäilyttävää tai jopa pelottavaa. Näin siis ongelmattomissa tapauksissa! (luonnevikaisia koiria en lasten lähelle päästäisi ikinä...)



Koiran kannattaa antaa myös rauhassa tutustua uuden ihmisen tuoksuihin mm. vaippojen muodossa.

koiranne on vielä " teini-iässä" , eli hyvin koulutettavissa vaikka teinin tapaan hakee omaa valtaa. Kannattaa siis aloittaa totuttelu rajoihin jo nyt - paikat, joihin ei ole asiaa jne :)

Koiramme masentui vauvan syntymästä kovin ja oireili monin tavoin. Itselleni mieleenpainuvin episodi oli kun ollessani kaupungilla vauvan kanssa, koira ei sulattanut (taaskaan) että HÄNET jätettiin kotiin ja täräytti ripulikakat lelulaatikkoon ;)



Siis ensimmäisen lapsen kanssa yritimme kaikkemme että koiramme saisi mielenrauhan, mutta kyllä se oli aika tuskaista. Jotenkin aina odotin että aika auttaa. Mutta sitten tulinkin taas raskaaksi. Kuopuksen syntymän jälkeen, huomasin hyvin pian että tilanne oli mahdoton. Vaativa 2,5v, itkuinen vauva ja todella huomionkipeä koira=huono yhdistelmä. Koiramme mm. ulvoi aina kun vauva itki. Eli vauva itki, esikoinen kiukkus ja koira ulvoi. Hormonihuuruisen äidin hermot olivat todella koetuksella ja itku tuli vähän väliä.



Päätös koiran pois antamisesta oli kamala! Veivasin asiaa edestakaisin pitkään. But all well that ends well! Koiramme pääsi mahtavaan kotiin toisen samanrotuisen kaveriksi eikä kyseisessä perheessä ole eikä tule lapsia. Nyt kun on kulunut jo yli vuosi, olen tyytyväinen että pystyin kyseisen vaikean päätöksen tekemään. Rehellisesti voin myöntää, että koiramme on onnellisempi uudessa perheessään kuin meillä.



Niin, ja meille tulee justiinsa kolmas lapsi. Raukka olis varmaan seonnu lopullisesti.



Tulipas vuodatus. Mutta älä siis stressaa asiasta ihan kauheesti etukäteen. Tilanne saattaa mennä erittäin hyvin eikä ongelmia tule. Tai niitä saattaa tulla teitpä mitä hyvänsä.



Onnea vauvan kanssa!

Hei!



Uskallanko kysyä, minkä ikäinen ja minkä rotuinen koiranne oli vauvan tullessa taloon? Ikävää, että karvakaverista jouduitte luopumaan...toisaalta, lopputulos lienee kaikille paras.





t. Zco

kannattaa alkaa tekemään pohjatyötä koiran kanssa jo nyt kieltämällä sisällä riehumis leikit (ei tule yhteen törmäyksiä) tankkaamalla perus käytös tapoja silleen että ne on iskostunut selkärankaan ennen vauvan tuloa,Pudota koiran huomioiminen sille tasolle jonka pystyt säilyttämään varmasti kun vauva tulee (näin vältytään suurimmilta mustis jutuilta) Lapsien kohtaamisia mahdollisimman paljon :) ja kun vauva tulee niin koiran on annettava tutustua valvotusti vauvaan ja viettää aikaa vauvan kanssa ja sitten tärkein SINÄ olet lauman johtaja joka pitää " pakan kasassa" eli päätät millon tehdään,mitä tehdään ja kenen kanssa !! lisääkin vinkkejä esim johtajuuden vahvistamisesta saat jos haluat



Minun henkilökoht.mielipide vilanderin opeista on :roskakoriin..muutamia hyviä pontteja k.o hlöllä on mutta.

Olen siis samaa mieltä siitä, että kannattaa vähentää huomionantoa jo etukäteen, jotta koira ei yhdistä vähäistä huomiota vauvaan. Nyt tulee kuitenkin se, MUTTA, koskapa mitä vähemmän aktiivinen nuori koira saa huomiota ja harrastusmahdollisuuksia, sitä helpommin koira alkaa turhautumisensa vuoksi häiriökäyttäytyä.



Olisiko mahdollista nyt ennen vauvan syntymää yrittää läytää koiralle joku ihmiskaveri, joka haluaisi ulkoilla tai harrastaa koiran kanssa (vaikka 4H:n koirakaverit). Näin koira saisi purettua suurinta energiaansa kodin ulkopuolella ja kotona väsyneenä ja tyytyväisenä saattaisi hyväksyä lapsen helpommin.



Pakko vielä viimeiseksi kysyä (itse kun olen suunnittelija), että kun koira on vasta vuoden ikäinen, niin ettekö harkinneet mahdollista vauvan tuloa jo koiraa hankkiessanne ja rotuvalintaa, koulutusta ym. suunnitellessanne? Koiran hankinta kun on kuitenkin parhaimmillaan lähes 15-vuotinen sitoumus.

Teillä on vielä nuori koira, joten uskoisen sen sopeutuvan uuteen perheenjäseneen ihan hyvin, kunhan vain tuo johtajuus on selvillä. Ja nyt on hyvä aikaa yrittä tutustuttaa koiraa pieniin lapsiin.



Meidän koira on tutustutettu pieniin lapsiin jo ihan pennusta, kun silloin ei omia vielä ollut, mutta tiedettiin, että joskus niitäkin tulee. Meidän koira olikin jo 3 vuotias, kun esikoinen syntyi. Aluksi oli ihan täpinöissään vauvasta, valvoi kaikki imetykseni ja hiihti muutenkin perässäni. No parin viikon kuluttua rauhoittui. Sitten jossain vaiheessa yritti viedä lapsen leluja sängyn alle (meidän koiran lepopaikka), ja joitakin onnistui tuhoamaankin. Mutta nyt on tämäkin loppunut, kun tehtiin selväksi, ettei sillä saa koiran haluamaa huomiota.



Täytyy sanoa, että meidän koira on tainnut saada esikoisen vauva-aikana enemmän aikaani kuin muulloin. Ainakin lenkkiä on saanut enemmän, kuin mitä silloin kun olen töissä. Tuli tehtyä ylimääräisiäkin lenkkejä, kun vauva tykkäsi nukkua rattaissa ja itse kaipasi ulkoilua.



Ja samaa itsekin pohdin kuin Haltiakummi, eli eikö tullut koiraa hankkiessa mieleen tuo lapsen tulo perheeseen? Meillä otettiin se asia ilman muuta huomioon jo koiraa hankkiessa, vaikka silloin lapsen " hankkiminen" ei ollut suunnitteillakaan vielä.

Heti alkuun haluan sanoa, että kyllä silloin mietimme hankintaa pitkään, mutta lasta ehdimme odottaa kolme vuotta ja sen saaminen ei todellakaan ollut meille itsestään selvyys vaan tämä raskaus on nyt niin luojan lahja lääkärin avustuksella, että todellakaan en silloin osannut kuvitella, että olisin vuoden päästä raskaana.



Mutta sen olemmekin jo aloittaneet, että koiraa kielletään tulemasta tiettyihin paikkoihin ja se on onnistunut ihan hyvin. Ollaan myös mietitty " nukella leikkimistä" , siis että nuken avulla koira saisi hieman esimakua tulevasta. Täytyypä käydä kirjastossa, jos löytyisi aiheesta jotain. Se vaan juuri mietityttää, kun tuntuu että tämä kääkäksi vielä välillä yli innokas tapaus ja yli tempperamenttinen, että kuinka käy, mutta sehän on kyllä totta niin kuin joku kirjoitti, että sitten kun vauvan kanssa pääsee ulos niin usein siellä varmaa tulee käytyä.



Mutta nämä on kai niitä asioita minkä aika näyttää, nyt ei voi tehdä vielä kun juuri sen mikä on mahdollista. Olen vaan niin kova pohtimaan asioita etukäteen ja tietysti tätä on ehkä hyväkin pohtia. Onneksi koirallakin on vielä aikaa " kasvaa" ensi vuoteen.



mutta jos löytyy vielä asiaa niin luen mielelläni, kiitos teille:)

Eli meillä oli jo eläkepäiviään odotteleva vaikkakin vielä varsin hyväkuntoinen griffoni. Se oli vaan niin tottunut saamaan paljon huomiota (voin siis ihan katsoa peiliin ja syyttää itseänikin syntyneestä tilanteesta). En muista minkä rotuinen koira ap:llä oli, mutta griffoneista olen kuullut paljon tarinoita etteivät välttämättä sovi samaan perheeseen lasten kanssa. Mutta nuorena koiran hankkiessani, ihastuin ihanaan ruttukuonoon, enkä yhtään mistään selvittänyt rodun hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ensi kerralla viisaampana liikenteessä :)



Täplä

Reilun vuoden iässä koirien kanssa alkaa usein ongelmat jos alkaa. Silloin ne alkavat olla " murkkuja" . Eli tiukka koulutus nyt (viimeistään jos ette ole " oikeasti" kouluttaneet) ja tarkka tutka käytöksen suhteen. Olen itse nykyään aika epäluuloinen, koska meillä oli ongelmakoira. Ongelmat tosin tiedettiin jo ennen raskautta.



Kävimme koiran kanssa pennusta asti rodun omat koulutukset. Kotona säännöt ja ne tietenkin vielä tarkentuivat kun huomasimme käytöshäiriöitä. Ennen kuin olin raskaana, jouduimme menemään koiraterapeutille, koska halusimme kitkeä ongelmia. No, ne opit eivät koiraamme auttaneet. Vuoden päästä seuraava kouluttaja, Vilander itse asiassa. Hän otti koiramme tapaamisten ja analyysien jälkeen luokseen asumaan viikoksi, jotta pääsisi sisälle ongelmaan. Hänenkään antamat ohjeet eivät auttaneet ja kun puhuimme mahdollisesta raskaudesta ja vauvasta, hän sanoi että lasta ei missään nimessä saman katon alle tämän koiran kanssa.



Me emme uskoneet. Koira oli kuitenkin kovin rakas. Lapsi syntyi ja koira jätti lapsen rauhaan, nuuhki vain kiinnostuneesti. Muuten käytöshäiriöt jatkuivat. Riskit lapsen suhteen tajuttiin vasta sitten kun koira alkoi puolustaa lasta. Se alkoi huomaamatta. Saattoi murista ulkopuoliselle, joka lähestyi lastamme. Välillä murisi meille kun toimimme sen mielestä väärin. Kerran merkkasi lapsen leikkikehän virtsalla. Toisen kerran näykkäsi lasta puserosta kun lapsi kiukutteli. Nämä tapahtuivat kahden vuoden aikana.



Eli se oli asettanut itsensä lapsen yläpuolelle laumassa. Ja se on se vaarallinen juttu. Sen suhteen kannattaa nyt olla tarkkana, jos koiralla on epäselvyyksiä asemassaan. Ja kun vauva tulee, täytyy tehdä hyvin selväksi, että se pienenpieni nyytti on koiran yläpuolella koiran arvomaailmassa. Pelkäsimme ja veimme koiran vielä eläinlääketieteelliseen eräälle " gurulle" . Hän antoi taas erilaisia neuvoja, jotka eivät nyt todistetusti luonnehäiriöiseen koiraan tehonneet.



Eräänä aamuna menin hakemaan lasta sängystä aamulla ja koira oli sitä mieltä että hänen laumaansa ei häiritä. Koira hyökkäsi minun kimppuuni ja puri. Ei päästänyt irti ennen kuin mieheni sai sen vietyä pois. Tämä tilanne vaadittiin ennen kuin tajusimme ettei ole muuta tietä kuin lopetus. Olisi pitänyt uskoa Vilanderia jo pari vuotta aikaisemmin. Se mies on saanut valtaosan hoitamistaan koirista ruotuun, ja oikeasti luonnevikaisia on vähän (siis koirissa, ihmisistä en tiedä...). Mutta tälle koiralle hän antoi tappotuomion lapsiperheessä.



Vakavissa ongelmissa ei pehmoterapiat toimi. Normaaliongelmissa kuitenkin yleensä. En tiedä onko kirjoituksestani ja kokemuksestamme sinulle mitään hyötyä, mutta tarkkaavaisuutta laumanne arvoasetelman luomisessa.

Opettavainen tarina ylempänä, mutta varmasti äärimmäisen harvinainen. " Luonnevikaiset" koirat kun ovat äärimmäisen harvassa, kuten edellinenkin kirjoittaja kirjoitti. Kannattaa muistaa, että ongelmatilanteissa vika on useimmissa tapauksissa omistajassa eikä koirassa.

siis.. Meillä oli kolme koiraa esikoisen syntyessä, 1,5 -10 vuotiaita. rehellisesti sanottuna meillä ei edes käynyt mielessä ajatuskaan että koirista täytyisi luopua vauvan tullessa. Meidän kohdalla ei onneksi ole suurempia ongelmia sitten ilmennytkään. tosin koirille on vähemmän aikaa kuin ennen mutta silti pyrin huomioimaan ja " lässyttelemään" koirille kuin ennenkin ja otetaan paljon koiria myös mukaan, esim vaikka autoon ja lenkillä on muka lapset sekä koirat(tosin jos yksin lenkkillä niin välistä on vähän hanklaa taluttaa koiria, työntää vaunuja ja huolehtia kahdesta lapsesta, ja kolmas tulossa:). koirat tietää paikkansa ja lapset tietää että koirien paikoille ei mennä. Meillä nuorin koira nyt 4,5 vuotias ja on vieläkin melko " kahjo" mutta onneksi on todella lapsirakas rodustaan huolimatta ja vanhus taas osaa pysyä lasten jaloista pois kun ei niitä enää jaksa. meillä on aina ollut tietoisesti ainakin kaksi koiraa, jotta eivät ole koskaan yksin:)toivottavasti tekin pystytte koiranne pitämään!

Meidän perheeseen kuuluu tällä hetkellä kolme kissaa (2-3vuotiaita) ja kaksi koiraa, sheltti 2v. ja parson 4kk. Kaikki nämä " lapseni" saavat aika rutkasti huomiota.. vauvaa odotellaan syntyväksi lokakuun lopulla. Pentukoira on saanut nyt leikkiä naapurin 2-4vuotiaiden lasten kanssa. Itselläni on sellainen ajatus, että vaikka vauva on tulossa, ei lemmikit tule tilanteesta kärsimään. Aikaa on vain muistettava antaa niillekin, muuten pahoittavat mielensä ja tulevat mustiksiksi. Koirat varsinkin ovat meillä aika osallistuvaisia kaikkeen mitä puuhataan. Kun sitten tullaan vauvan kanssa kotiin, on eläinten saatava rauhassa siihen tutustua. Neuvolassakin ovat sitä mieltä, että on vain hyväksi, jos kotona lemmikkejä on.

Mitä tulee nuoreen koiraan, niin kyllähän tuo meidänkin terrieri jo nyt kokeilee rajoja, mutta kun tekee selvät säännöt, niin koiran on ne helpompi oppia.

Tietysti vauva aina loppupelissä ykkönen on, mutta meillä ollaan tälläinen iso lauma koko perhe ja vauva varmaankin sopeutuu poppooseen hyvin, kunhan ei allergioita tule..