Kivunlievityksestä..

itse synnytin kaurapussien+keinutuolin, kylvyn ja kohdunkaulanpuudutuksen "avulla". myös jumppapalloa ja hierontaa oli kuvioissa, mutten niitä laskenu just miksikään. ilokaasua en uskaltanu koittaa kun muutenkin oksetti välillä ja oon kuullu, että siitä voi tulla etovaa oloa. näillä pärjäsin mielestäni sopivasti, en täysin kivutta, mutta halusinkin tuntea synnytykseni kipuineen kaikkineen kun olin sitä jo vuosia odottanut ja haaveillut :) epiduraalia en edes harkinnut kun ei innostanut ajatus piikistä selässä, letkuista ja tunnottomuudesta ym. toisilla toimii ymmärtääkseni hyvinkin, mutta



veljenvaimo sai epiduraalin esikoisen synnytyksessä eikä tykännyt. meni kuulemma jaloista tunto ja joutui "sidotuksi" sängylle. letkuja tuli ja meni ja olo oli avuton (epiduraali hidasti avautumista ja piti laittaa oksitosiinitippa vauhdittamaan). kaksi seuraavaansa on synnyttänyt ilman ja tykännyt eniten aqua-rakkuloista (tosin pistohommia tämäkin...)



äitini on synnyttänyt viisi ekaa ilman mitään ja kuudennen kohdalla koitti ilokaasua. ei kuulemma vieny kipuja, mutta tuli sellanen 'hälläväliä-olo' :)



avoimin mielin ja kroppaansa luottaen kun menee niin sillä pärjää tuli mitä tuli. kyllä siellä sitten ehdotellaan ja neuvotaan tarpeen mukaan. ihan hyvä se on toisaalta kyllä hiukan ottaa selvää vaihtoehdoista etukäteenkin. silleen suuntaa antavasti miettiä, mikä vois tuntua 'omalta' :)



Tiina :)

Moi!



Itse synnytin aluksi ilokaasun ja jumppapallon avulla ja sitten kun tuntui että tarttis jotain vahvempaa, sain epiduraalin. Siinähän laitetaan tippakanyyli aluksi käteen ja se oli minusta kaikista tylsintä koko synnytyksessä ;) Itse puudutuksen laittaminen tuntui samalta kuin olisin käynyt super-nopeasti hammaslääkärissä. Selässä tuntui nopea pisto ja kirvelyä/kuumotusta ja sitten hetken ajan painamista ja ripsahtelua. Hämärästi muistan supistuksien ja ilokaasun takaa tylpän, kuumottavan kipusekunnin pistokohdassa juuri ennenkuin lääkäri sanoi homman olevan valmis. Itse puudutus ei minulla vienyt kivuista kuin sen pahimman terän mutta sekin oli helpotus. Sain alkaa melko pian ponnistamaan ja siitä toimituksesta en tuntenut mitään mutta hyvin se sujui silti.

Näin jälkikäteen voisi sitten viisastella että jos olisin tiennyt, miten nopeasti homma eteni puudutuksen jälkeen, niin olisin voinut vallan hyvin jatkaakin pelkällä ilokaasulla. Toisaalta, enpä voi valittaa saatuani täysin kivuttoman ponnistusvaiheen... ;)



Kuten edellinenkin kirjoittaja totesi, on hyvä hankkia tietoa mutta sitten kun olet synnyttämässä menet sen mukaan, miltä tuntuu. Hommasta selviää vähemmilläkin lääketieteellisillä avuilla vallan mainiosti mutta kyllähän se epiduraali kai yleensä parhaiten kivut vie. Ja jos olet siinä pisteessä kuin minä olin ottaessani puudutuksen niin ne piikit on kyllä siinä vaiheessa aivan toissijainen juttu, hädin tuskin niitä edes siinä tajusin kun mieli taisi vaellella jo jossain ihan muualla supistuksien tuolla puolen ;)

Mä halusin synnyttää ilman mitään kivunlievitystä ja on pakko sanoa, että koko synnytys meni niitä hillittömiä tuskia odotellessa. Niitä ei tullut ollenkaan! Lilluin ammeessa rentoutuneena ja otin supistukset vastaan rauhallisin mielin.



Bebes on avannut aivan mielettömän hyvät sivut joissa on paljon asiaa just synnytyksestä ja kehon omista kivunlievtysmenetelmistä. Kannattaa käydä ehdottomasti kattomassa. En todellakaan tiennyt murto-osaa noista asioista.



http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=1

Epiduraalin sain esikoisen kanssa, kun olin 5 cm auki. Supistukset oli todella kovia, mutta puudutuksen tunsin vaikuttavan korkeintaan 5 min, sinäkin aikana todella lievästi. Kysymys onkin kuinka kipeä olisin ollut ilman puudutusta, joka vei terän pois kivulta? Lapsi syntyi neljä tuntia puudutuksen ottamisesta.



Itse tipan tai selän pistäminen ei tuntunut kyllä yhtään missään, niin kovat oli supistukset. Suosittelen kyllä tarpeeseen tätäkin, koska ponnistusvaiheessa en sitten kyllä tuntenut kipuja yhtään.



Kohtu pääsi väsymään kovien supistusten vuoksi, supistukset heikkeni ja lasta jouduttiin painamaan vatsan päältä ulos. olisi ehkä ollut hyvä, jos olisin ottanut puudutuksen aikaisemmin ja paikat olisi rentoutuneet enemmän.



Kyllä sen synnytystilanteessa kuitenkin huomaa, tarviiko puudutusta vai ei... itse otin sen silloin kun tuntui etei kestä enää.

Sellaus, kiitos linkistä.. tosin kolmatta meen synnyttää.. kaks ekaakin meni ilman lääkkeellistä lievitystä..

..saa tuota epiduraalia? Mulla tod. näk. nyt menee käynnistykseen tää eka synnytys, ylihuomenna olis lähtö synnärille.

Keretäänköhän käynnistetyssä synnytyksessä antamaan sitten epiduraalia, tai saako sitä ollenkaan, jos se kerran hidastaa synnytystä joillain?

Hieman pelottaa, että jään ilman kipulääkitystä, ja oon kuullut, että nuo käynnistykset on vähän ärhäkämpiä ja kivuliaampia.. :o



-Meevi ja Juniori 41+1-

mun piti ainakin monta kertaa kieltäytyä, ku halusin ilman puudutuksia synnyttää, siis jyväskylässä..

Valitettavasti. Oon synnyttänyt kaksi paracervikaalin ja välilihan puudutuksen kanssa ja yhden pudenduksen kanssa. Tammikuussa oon menossa taas, ja aattelin ottaa sen paracervikaalin.

Epiduraalista oon kuullu molempiin suuntiin. Toiset valittaa kun menee tunto eikä saa ponnistukseen voimaa, toiset kehuu kun on nopeuttanut synnytystä.

Itse en tiedä kivuttomasta ponnistusvaiheessta mitään. Oon aina sit vaan ponnistanu kivun pois. Siks ponnistusajat on 11, 5 ja 1 min.

Toisaalta ajatus kivuttomasta ponnistusvaiheesta ja epiduraalista houkuttelee, toisaalta synnytykset ovat aina olleet niin nopeita, et koettelemus on äkkiä myös ohi.

Siitä heräsikin kysymys kaikille epiduraalin saaneille et kuinka kauan se puutuminen jatkuu synnytyksen jälkeen? Koska ootte taas kävelykunnossa?

Kanyyli otettiin pois selästä epiduraalissa ennen ponnistamista, ja kyllä tunsin kun ilman puudutusta jouduttiin repeämä tikkaamaan (kova vuoto). Pahinta supistusten jälkeen...



Itse olin kyllä kävelykunnossa suht heti synnytyksen jälkeen, ei mennyt jaloista tunto tms., kuten epiduraalissa ei pitäisi mennäkään.

itelläni oli epiduraali ja se oli todella tehokas,kipuja en tuntenut lainkaan..voin sanoa että en tiedä miltä supistukset tuntuu=) synnytys meni loistavasti vaikka koko alakroppa navasta alaspäin oli lähes tunnoton=)

Mulla epiduraali laitettiin oikeastaanh kysymättä käynnistyksen yhteydessä, kun supistukset tuli liian tiuhaan ja muuttui tehottomaksi. Epiduraali siis rentoutti ja avautuminen oikeastaan vasta alkoi siitä. Kerran lisättiin.



Pissaamaan en pystynyt epiduraalin aikana, joten ennen ponnistuvaihetta katetroitiin. Vaikutus loppui ponnistusvaiheen aikana, joten tunto ponnistuksiin palautui hyvin, niin että jo ommellessa piti puuduttaa paikallispuudutuksella. Heti nousin siitä suihkuun.



Minulla ihan positiivinen ja hyvä kokemus, verrattuna esim. ilokaasuun tai petidiiniin jota olen saanut muihin kipuihin.

Minua kiinnostaa tietää kuinka moni epiduraalin ottaneista on joutunut synnyttämään imukupin avulla? Entä kuinka monelle epiduraalin saaneista on tullut repeämiä? Itseäni pelottaa nämä kaksi asiaa valtavasti.

moikka



mulla juuri elokuussa oli spinaali ja sen koin todella hyväksi. Lääkäri laittoi puudutetta niin että pystyin ponnistamaan jakkaralla kun sitä toivoin. Ja niin kaikki toteutui suunnitelmien mukaan. Tunnin verran oli alaraajat tunnottomat mutta juuri tämän ajan kerkesin lepäämään kunnolla koska supistuksia en tuntenut ollenkaan vaikka niitä tipalla voimistettiin. Sitten loppurutistukseen oli puudutusta vielä hieman jäljellä joten ponnistusvaiheessakaan ei kovin suuria kipuja ollut. Tosin tästä saan kiittää täysin kätilöä sillä hän osasi laskelmoida kulun lähinnä edellisen synnytyksen pohjalta.



Edellinen synnytys oli minulle ihan kauhea sillä lähdin sitä luomuna yrittämään ja sitten ei enää keretty puudutusta myöhemmin laittamaan.



Kaikkilla meillä on kuitenkin erilaisia kokemuksia ja näin ollen kannattaa luottaa kätilönkin ammattitaitoon.

Mulla ekassa synnytyksessä epiduraali nopeutti synnytystä, koska pystyin sen avulla olemaan jalkeilla, mikä taas edesauttoi vauvan laskeutumista (syntyi rv 35+3, 1620 g). Aivan loppuvaiheessa jouduttiin kuitenkin turvautumaan imukuppiin, koska vauvan sydänäänet laskivat voimakkaasti supistusten aikana. Tyttö syntyi kuitenkin jo koevedolla eli oli aivan tuloillaan. Imukupista ei siis jäänyt mitään kammoa.



Toisessa synnytyksessä otin myös epiduraalin. Tuli pari pientä repeämää; olisi varmasti tullut ilman epiduraaliakin. Tässä kätilöiden ammattitaidolla on myös suuri merkitys: mun kohdallani kätilö osasi tosi hyvin tukea välilihaa, kun ponnistin vauvaa maailmaan.



Olin itse hyvin tyytyväinen epiduraaliin. Kokeilin muutakin, mm. geelityynyä, jumppapalloa, ilokaasua ja tietty liikkumista (lantion pyörittelyä, heijausta risti-istunnassa jne.). Tokassa synnytyksessä olisin päässyt altaaseenkin, mutten enää jaksanut.



Kivuilla ja niiden kokemisella on eroa. Mulla eka synnytys alkoi vesien menolla ja siitä tunnin kuluttua alkoivat kovat, säännölliset supistukset. Toka synnytys alkoi kai virallisesti supistuksilla, mutta ne olivat ihan lastenleikkiä siihen asti, kunnes vedet menivät. Ja siitä kesti vielä 7 tuntia vauvan syntymään. Siinä vaiheessa, kun en enää pysynyt tolpillani ja silmissä musteni, päätin, että nyt on epiduraalin aika. Epiduraalissa on riskinsä, mutta mun synnytyksissäni se nopeutti laskeutumista, auttoi rentoutumaan ja paransi sikiön hapetusta.

Bebesin sivuilla on paljon asiaa, mutta osa "tiedosta" on subjektiivista. Voi tulla yllätyksenä, että mm. seuraavat asiat eivät kaikilla pidä paikkaansa:

# Synnytyssupistukset toistuvat rytmisesti aaltoillen, eli kipu kestää kerrallaan puolesta minuutista puoleentoista minuuttiin.

# Välissä on kivuttomia jaksoja, joiden aikana voit levätä ja kerätä voimia seuraavaa supistusta varten.

Tahtoo sanoa, että synnytykseen voi ja kannattaa valmistautua ja miettiä etukäteen niitä keinoja, jotka auttavat rentoutumaan ja hallitsemaan kipua. Kipu voi kuitenkin tulla yllätyksenä ja joskus se vie turhaan niin äidin kuin vauvan voimia. Synnytykseen kuuluu tietty "antautuminen", mutta omalla kohdallani raja meni siinä, kun olin lähellä menettää tajuntani. Ponnistusvaiheessa kivusta sen sijaan oli jopa hyötyä.

Bebes on avannut aivan mielettömän hyvät sivut joissa on paljon asiaa just synnytyksestä ja kehon omista kivunlievtysmenetelmistä. Kannattaa käydä ehdottomasti kattomassa. En todellakaan tiennyt murto-osaa noista asioista.

Tässä olis nyt syyskuussa tulossa esikoinen ja kaikki mennyt tähän asti loistavasti:)



Oma toiveeni on ollut ihan alusta alkaen että voisin synnyttää ammeeseen ja iman mitään aineita. Luulen tuntevani itseni sen verran hyvin että tämä voisi olla hyvinkin mahdollista. Olen tietoinen että synnytyskipua ei voi verrata mihinkään muuhun kipuun ja että se voi olla hirveä, mutta minusta se kuuluu koko prosessiin ja haluan kokea sen. Kehoni erittää endorfiinia voimakkaasti esim. kuukautiskivuissa ja vedelläkin on oma merkityksensä. Hakeudun aina vaistomaisesti veden ääreen kun on paha olla: kärsin kivuista, säryistä ym. myös henkisistä sellaisista.



Omista mielipiteistäni huolimatta kaikki epäilevät. Ystäväni, työkaverini ja mieheni ovat kaikki sitä mieltä etten kestä kipuja ilman epiduraalia! Kammoan puutuneisuutta, ja silti pitäisi ottaa piikki? Ja vielä itse haluan kokea synnyttämisen tuskan..



Pitäisikö vaan suosiolla ottaa se epiduraali vai kestää kivut haluamallani tavalla? Voisiko olla että he tuntevat kehoni paremmin kuin minä itse?



Toisaalta pelottaa ajatus että jos jostakin syystä synnytys käynnistyy paikassa, jossa ei ole saatavana mitään kivunlievityksiä, mitä silloin tapahtuu? Kuolenko? Pyörrynkö? Jääkö lapsi syntymättä???

Epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan. Oli aika hankala mennä ison mahan kanssa kippura-asentoon ja olla liikkumatta kun tuli supistuksia, mutta itselläni laitto tapahtui nopeasti ja onnistuneesti.



Epiduraali vei kaikki kivut pois.



Suosittelen kuitenkin lukemaan kaikkien kivunlievitysten mahdollisista haittavaikutuksista etukäteen ettei käy niin kuin minulle eli olen lukenut asioista vasta jälkikäteen.



Synnytyksessä vauvani reagoi lääkkeeseen ja synnytyksessä tuli kiire saada vauva ulos sydänäänten laskettua.Vaikka haittavaikutuksia tulee todella pienelle prosentille, joku sattuu kuulumaan siihen pieneen ryhmään. Itse olen perusterve ihminen joka ei ole allerginen millekään, mutta silti kohdallani kävi näin.



En ole luomusynnytysten puolesta puhuja, mutta nyt kun olen yhden tällaisen synnytyksen kokenut, pyrkisin välttämään kemiallista kivunlievitystä jos se vain olisi mahdollista.

Olen synnyttänyt kolme kertaa, kahdesta ensimmäisestä olen toivonut luonmusynnytystä, mutta molemmissa olen ottanut epiduraalin. Minulla on ollut myös aika tarkat suunnitelmat synntyksistä. KOkemukset epistä olivat molemmilla kerroilla ihan hyvät, epi vei pahimman kivun pois, mutta minulta ei tunto hävinnyt. Molemmissa tuli pienet repeämät, joihin laitettiin yhden tikit. Kävelemään ja vessaa olen päässyt heti imetysten jälkeen.



KOlmanteen synnytykseen menin avoimin mielin, en suunnitellut mitään ja tämä synnytys meni lopulta luomusti ja nopeasti, kaurapussin, hieronnan ja ilokaasun voimalla. Olisin ottanut spinaalin, mutta kätilö ilmoitti, että ei oteta, vaan nyt ponnistetaan.



Minä kuulun síihen ryhmään, jolla supistukset tulevat taukoamatta, kun avautumisvaihe on kunnolla käynnistynyt, varmaan osittain sen takia olen ottanut puudutuksia. Tokan synnytyksessä sain kiireellisen epiduraalin ja kolmennessa en ehtinyt saada mitään. KOlmannessa en revennyt yhtään, ja ainoa ero minkä huomasin edellisiin synnytyksiin nähden, oli nopeampi toipuminen, seuraavana päivänä ei tuntunut siltä että olisi synnyttänyt ollenkaan.



Tällä kirjoituksella tahdon sanoa, että tietoa on hyvä hakea, ja synnytystä miettiä, mutta välttäisin kuitenkin liian tarkkoja suunnitelmia. Sen sijaan kannattaa lähteä avoimin mielin ja katsoa mitä tuleman pitää. Jokainen synnytys on erilainen ja synnytyskipu koetaan eri tavalla.



-Jean+Lapset -01, -05 ja -10

käytin TENS-laitetta ja jumppapalloa. Suosittelen kokeilemaan tuota TENS-laitetta se kyllä auttaa.Mulla oli tosi kovat supistukset ja pärjäsin tuon laitteen avulla todella pitkään. Epiduraali minulle annettiin ja ai että se kyllä toimii, kivut hävivi heti kun se alkoi vaikuttamaan......

Näin oli minulla kahdessa synnytyksessä :) Pistos ei juuri miltään tuntunut, kun taju oli melkein kankaalla supistuskivun vuoksi. Siinä ei pienet piikit paljon paina. Mulla oli tosiaan lähes tauottomia supistuksia, vaikka auki vasta 3cm (ja pysähtynyt siihen). Ehkä olisikin eri asia, jos välissä voisi levätä. Mutta näin siis molemmissa synnytyksissä. Epiduraali toimi täydellisesti.



Imukuppia ei ole tarvittu, eikä repeämiä tullut. Tokasta syntyi kaksoset, toinen jalat edellä. Ja kuten tuolla toisella palstalla joku osuvasti sanoi, kaiken maailman lämpöpakkaukset, hieronnat, suihkut ym. (vaikka toki ne kaikki käytettiin lievemmässä vaiheessa) olisivat sama kuin yrittäisi laastarilla paikata katkennutta jalkaa.