Kivunlievityksestä..

mutta siina vaiheessa kun jarkyttavia kipuja ja tiheita supistuksia oli tullut pitkaan, eika avautumisesta tietoakaan, pyysin epiduraalin. Vasta sen jalkeen koko synnytys kaynnistyi.



Olin kuvitellut, etta joku muriseminen, kuuma vesi, ilokaasu yms pehmeammat keinot olisivat auttaneet - tai etta ei olisi vain saanut "antaa kivuille valtaa". Mutta luulen pahoin, etta sektioksi olisi mennyt ilman epiduraalia ja sitten se olisi kuitenkin tehty.



Imukuppia ei tarvittu, mutta eppari tehtiin vauvan ulostlon jouduttamiseksi. Kavelykykya epiduraali ei vienyt, mutta aikamoinen kokovartalopuudutus se oli.



Niin siita ponnistuksesta - saattoi se epiduraali tehoa viedakin, mutta itse ponnistin ihan tietoisesti kayttaen kaikkia syvia vatsalihaksia, jotka kuitenkin tunsin.



Mulla oli kaynnistetty synnytys, ehka se supistelu oli sitten senkin takia niin arhakkaa. Jotenkin oli tosiaan amsentavaa, kun useamman tunnin jalkeen on vain sormenkarjelle auki ja sama tilanne ollut jo ennen kaynnistysta.

... en olisi selvinnyt ilman yli vuorokauden kestävistä supistuksista. tämän kanssa selvisin sairaalaan asti ilman kotilääkkeitä, joista ei kai mitään apua ole muutenkaan. sairaalassa vaihdoin anturit sitten ilokaasuun ja lopulta epiduraaliin.



mutta tensin kanssa sain jopa nukuttua ensimmäisen yön supistusten läpi - pari kertaa heräsin niin, että "teho" oli päällä, joten olin nukahtanut kesken supistuksen...



googlatkaa ihmeessä, laite lähettää pieniä sähköiskuja sotkemaan hermoston kipuviestiä aivoille. niin erikoiselta kuin tämä kuulostaakin, niin ihmeesti se vain toimii :)

Bebesin sivuilla on paljon asiaa, mutta osa "tiedosta" on subjektiivista. Voi tulla yllätyksenä, että mm. seuraavat asiat eivät kaikilla pidä paikkaansa:

# Synnytyssupistukset toistuvat rytmisesti aaltoillen, eli kipu kestää kerrallaan puolesta minuutista puoleentoista minuuttiin.

# Välissä on kivuttomia jaksoja, joiden aikana voit levätä ja kerätä voimia seuraavaa supistusta varten.

Bebesin sivut ovat luotettavat. Kirjoitukset perustuu tutkittuun tietoon ja luotettavien asiantuntijoiden tietotaitoon.

Synnytykset ovat todellakin subjektiivisia kokemuksia ja jokainen synnytys on erilainen. Tavallisesti perusperiaatteet pitää kuitenkin paikkaansa. Esim. tuo yllä lainattu teksti. On kuitenkin totta, että joissain synnytyksissä kipu voi olla jatkuvaa ja taukokohtaa ei tunnu olevan. Se on kyllä aika harvinaista ja siihen voi olla monia eri syitä.

Synnytykset ja synnyttäjät ovat yksilöitä myös muutenkin. Kaikille ei tule säännöllisiä supistuksia välttämättä ollenkaan, toisilla kipu on koko synnytyksen ajan vain menkkakipujen luokkaa jne..

Synnytykseen liittyviä tekstejä lukiessa kannattaa tosiaan muistaa, että jokainen synnytys on omanlaisensa - myös samalla synnyttäjällä.

Olin henkisesti valmistautunut siihen, että otan vastaan kaikki kivunlievitykset jos niihin on tarvetta.



Mutta.. en sitten ehtinytkään saamaan mitään,

ja hätäännyin tilanteesta niin suuresti, että supistuksetkin alkoivat vähentyä. (sitten turvauduttiin supistusta lisäävään tippaan). Menin siis shokkiin, koska kivut olivat sietämättömät.

Olin tajunnan rajamailla, ja olisin antanut mitä vaan jotta kivut oltaisiin viety pois.



Luomuna synnytettiin siis ja vielä imukupin avustuksella ja synnytyksestä jäi kauheat traumat.



Synnytykseen ei oikein voi valmistautua.

Pitää olla avoin tulevalle, koska oma kokemus on varmasti erilainen kuin kenenkään muun. Kivun tuntemukset ovat myös kaikilla erilaiset.

Mitään vaihtoehtoa ei kannata sulkea ajatuksista pois, koska et ole sen huonompi ottaessasi kivunlievitystä kuin luomusynnyttäjät.



Itseäni vähän auttoi se tieto, että supistusten välillä ON oikeasti pieni tauko jolloin ehtii hengittämään. Tauko vaan pieneni loppua kohden nopeasti.



Ja ponnistusvaiheessa sitä supistusta jo tosiaan odottaa, se kipu on täysin erilaista ja ehkä vähän helpompaa, kunnes vauva alkaa tulemaan ulos ja uudet kipu tuntemukset saavat taas otteen.



Itse haluan ehdottomasti epiduraalin seuraavalla kerralla ja ajoissa - jos enää koskaan päädyn alakautta synnyttämään..



Tsemppiä kaikille!

Vastaan tähän ketjuun, koska täällä näkyy olevan muitakin luomuilijoita tai sellaiseksi aikovia. Olen itse synnyttänyt kaksi lasta, ainoina kivunlievityksinä jyväpussi, keinutuoli, ilokaasu sekä toisessa synnytyksessä vesiallas. Halusin säilyttää toimintakykyni koko synnytyksen ajan, ja siksi toiveenani oli synnyttää ilman epiduraalia. Vaikeinta oli ensimmäisen synnytyksen hidas eteneminen - en saanut supistuksilta juuri lepohetkeä lähes vuorokauteen, ja voimat alkoivat jo loppua. Siksi kohdallani olisi päädytty epiduraaliin, jos synnytys olisi vielä pitkittynyt, ihan vain siksi että olisin saanut hieman levätä ennen ponnistusta. Synnytys kuitenkin onneksi vauhdittui, joten loppuun asti mentiin ilman puudutusta. Viestini on, että ei kannata hirttää itseään kiinni mihinkään etukäteissuunnitelmaan, vaan on mentävä tilanteen ehdoilla. Yleinen asenne sairaaloissa tuntuu olevan, että tottakai laitetaan epiduraali, ainakin kaikille ensisynnyttäjille. Yksi epiduraalin huonoista puolista taitaa olla se, että sen on tarkoituskin lakata vaikuttamasta ponnistusvaiheessa, jolloin kivut voivat lisääntyä rajusti. Kokonaan ilman puudutusta synnytettäessä elimistöllä on aikaa mukautua tilanteeseen, ja ponnistaminen on ainakin minulle ollut aina suunnaton helpotus väsyttävän avautumisen jälkeen.