Onko jollain kokemuksia peräsuolen korjausleikkauksesta?
Esikoisvauvani on nyt n. 3kk. Synnytyksessä vauva autettiin ulos imukupilla. Välilihaa leikattiin ja se myös repesi hieman. Vaikka lääkäri oli synnytyksessä mukana kätilö ompeli haavan kiinni.
Pari päivää synnytyksen jälkeen rupesin valittamaan osastolla kun tuntui siltä ettei pystynyt yhtään pidättämään ilmaa. Mukavaa oli se että asiaan suhtauduttiin heti ihan asiallisesti ja ruvettiin tutkimaan. Jo osastolla minua kävi katsomassa sekä gynekologi että kirurgi. Kumpikin totesi että peräsuoli olisi pitänyt ommella heti synnytyksen jälkeen samalla kun väliliha ommeltiin.
Olen käynyt tutkimuksissa fysiatrian osastolla ja eilen kirurgian polilla. Eilen sitten varmistui että joudun tuohon korjausleikkaukseen. Peräaukon sulkijalihaksessa on yhdessä kohdassa vain pari millä lihasta jäljellä. Muuten se on revennyt. Leikkauksessa sitten etsivät revenneet lihaksen päät ja ompelevat ne päällekäin.
Minua jännittää tuo leikkaus tosi paljon. Kuulemma tulevat synnytykset on sitten automaattisesti sektioita. Ja tuo leikkaus on " ainutkertainen" . Sitä ei voi enää uudelleen korjata. Ja lääkäri sanoi eilen että itse toimenpide on pieni mutta toipuminen voi kestää kuukausia.
Onko jollain kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (27)
Haluaisin sanoa tuohon automaattiseen sektioon, että ei kai sellaista ole olemassa. Minulla myös kolmannen asteen repeämät, mutta kirurgi sanoi minulle jälkitarkastuksessa, että sektiot ovat aina tapauskohtaisia eikä niitä voida luvata etukäteen. Eli ensin uusi raskaus ja sitten vasta katsotaan että saako sektion. Näin ainakin päälkaupunkiseudulla. Kertokaapa vielä että saitteko paperilla varmistuksen sektiosta? Itse en saanut kun pyysin. Ja repesin siis peräsuolen sulkijalihakseen saakka ja ensimmäset yhdynnät liki vuoden päästä synnytyksestä.
Hyvä kun korjataan paikat kunnolla ja tehdään kaikki mahdollinen. Eli mene vain rohkeasti korjausleikkaukseen niin ei myöhemmin sitten tule mitään. Itseäni siis ommeltiin myös se 2 tuntia synnytyksen jälkeen.
...mutta luulisin että se on kuitenkin eri asia ommellaanko tuoreeltaan vai puolen vuoden päästä kuntoon. Siis mullahan on siellä repeämän kohdalla nyt arpikudosta.
Ja mitä tuohon sektioon tulee. Niin ei taida vielä mun papereissa mitään olla mutta luulisin että viimeistään leikkauksen jälkeen. Kyllä sitä sen verran painotettiin jo sillon osastolla kun puhuttiin siitä mahdollisuudesta että mut leikataan. Olin jo osastolla yhden yön syömättä kun varautuivat siihen että se leikataan heti. Mutta kirurgi sanoi että se olisi pitänyt ommella heti kunnolla tai sitten pitää odottaa muutama kuukausi ennen kuin sen voi leikata.
Esitietoja hieman siis tosta synnytyksestä. Kyseessä esikoisen synnytys. Vauva tuli kasvot edellä, imukupilla ja ilman pienintäkään apuviiltoa. Muistan ikäni sen tunteen kun repesin. Sain II/III asteen repeämät- minulla myöskin peräsuolen sulkijalihas vaurioitui. Korjausleikkaukseen mentiin suoraan synnytyssalista. Nukutuksessa ompelivat yli kaksi tuntia, ja kun kyselin tikkien määrää, puhuivat lähinnä rullien määrästä..
Leikkaus ei valitettavasti onnistunut toivotusti, koska kaikkia noita peräsuolen sulkijan säikeitä ei saatu kunnolla kurottua kiinni. Vaivaksi jäi totaalinen ilmanpidätyskyvyttömyys, jota ei ole vielä korjattu. Syynä se, että odotan taas vauvaa =) Siis jo toista tämän ensimmäisen jälkeen.
Seuraavan vauvan sain siis lähes automaattisesti sectiolla, kuten tulen saamaan tämän meidän kolmannenkin. Sitten kun olen vauvan imettänyt ja sitä rataa niin, sitten tuo vaiva korjataan.
Toipuminen leikkauksesta oli jotain kamalaa. En halua sitä edes muistella. Sama juttu on kuulemma edelleen edessä sen leikkauksen jälkeen. Ehkä vaan pikkusen lievempänä, uskoisin. Mutta ei tämä ilmankarkailukaan mukava juttu ole nuorella sosiaalisella ihmisellä =( Pakko se on korjata. Ja nopeeta sitä sitten toipuu kun se toipuminen vaan lähtee käyntiin.
Hyvin kaikki menee sinullakin ap! En nyt yhtään muista oliko sinulla jotain kysymyksiä tai jotain, kun painuin tonne oman synnytykseni muistelmiin niin syvälle =)
Tsemppiä!
edellisestä synnytyksestä jotain muutoksia sinne sulkijalihaksiin, vaikken revennytkään pahasti. jos mulle tulee se isomman hädän tunne, vessaan olisi pakko päästä aika nopeasti. tuo on vähän ikävää jossain reissussa tai kaupungilla... mulle sanottiin vaan, että jumppaamalla niitä lihaksia tilanne paranee. nyt 1,5 v synnytyksestä, ja edelleen aika heikot lihakset(tosin en ole niin kovin ahkerasti muistanut jumpata). ja taas synnytys edessä, jännittää kuinka pahaksi tuo vaiva sen jälkeen menee...
Minulla siis ongelma juontaa juurensa siitä että synnytyksen yhteydessä ei tajuttu että myös sulkijalihas on revennyt. Minulle laitettiin ponnistusvaiheessa pudendaalipuudutus joka vielä vaikutti. Sen lisäksi laitettiin vain vähän pintapuudutetta ja hönkäilin ilokaasua kun ommeltiin. Ompeleminen kesti vain noin tunnin tikkien määrästä ei ole tietoa. Se on siis vähän eri asia jos olisi heti viety leikkaussaliin ommeltavaksi kunnolla.
-Yasmin- kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta.
z-b minullekin puhuttiin siitä mahdollisuudesta että vika olisi vain lantionpohjalihaksissa ja paranisi jumppaamalla. Mutta maanantaina ultraäänellä varmistui että vika onkin sulkijalihaksessa.
Käsittääkseni peräsuolessa on kaksi sulkijalihasta. Toinen säätelee ulostetta, ja toinen säätelee ilmaa. Ulompaa voidaan jumpata tekemällä lantionpohjalihaksia, mutta tota sisempää mikä säätelee ilmaa- ei voida jumppailla. Eli jos ongelma liittyy ulosteen pidättämiseen, jumpalla voi olla vielä hyvinkin valoisa tulevaisuus edessä =)
... itse sain sen kirjallisena, vaikka en ole vielä raskaana.
Synnytyksessä repesin sieltä täältä, mutta papereiden mukaan peräsuoli säilyi ehjänä. Vaikka synnytyksen jälkeen ommeltiinkin leikkaussalissa ei ompelu onnistunut vaan jouduin 4 kuukauden jälkeen korjausleikkaukseen.
Vaikka muuten olen nyt kunnossa niin jos iskee kakkahätä niin kovin kauan en pysty pidättelemään ja ilmat karkailee, jos pohjalla on vähänkään kakka hätä. Hivenen on tuo ilmojen karkailu helpottanut. Nyt siis on kulunut lähes 1,4v synnytyksestä.
Soitin tänään sairaalan potilasasiamiehelle tästä asiasta. Se sanoi heti että ihan selvä potilasvahinkotapaus. Pistää paperit tulemaan hakemusta varten. Nyt sitten aletaan hakea että saatais joskus jotain korvausta tästä.
Hyvä puoli tässä on se että jos potilasvahinkokeskukselta tulee aikanaan myönteinen päätös ne korvaavat ihan kaiken mitä tähän liittyy. Siis tulevan leikkauksen ja jopa pysyvän haitan mitä jää.
Siihen vaan menee aikaa. Vähintään 4-6kk sanoivat.
Mulla ulomman sulkijalihaksen vaurio jäi synnytyksen/ompelun yhteydessä huomaamatta. Olinkin tosi kipee enkä meinannut ollenkaan lähteä perantumaan. Tarina on pitkä enkä jaksa alusta alkaen selittää. Kuitenkin haluaisin sanoa, että korjausleikkaukseen kannattaa mennä. Itse menisin mahd. kokeneelle lääkärille. Kyseessä on kuitenkin loppuiän pidätyskyky.
Mulle korjaus tehtiin valitettavasti vasta pari vuotta repeämisen jälkeen. Ja mullekin sanottiin aina kun valitin, että muista vain jumpata niitä lantionpohjia. Just joo... Ilma karkaili ja isommalle hädälle oli kiire. Leikkauksen jälkeen toivuin tosi nopeaan. Ei ollut mitään ongelmaa ja mikä hienointa, pystyin istumaan heti. Synnytyksen jälkeen pystyin ehkä parin kuukauden jälkeen varovasti kököttämään toisella kankulla. Mulla todettiin potilasvahingon tapahtuneen ja nyt on toinen hakemus vetämässä. (haku prosessi on siis kaksivaiheinen) Nyt katsotaan mikä on korvaussumma.
Itselläni oli korjauksen jälkeen täysin selvää, että ainoa tapa synnyttää on sektio. Ei muistaakseni lukenut papereissa, mutta sillähän ei ole väliä. Kun asia tulee ennemmin tai myöhemmin raskauden aikana esille niin kyllä sieltä sektiopäätös pitäisi tulla. Tuota korjausta kun ei oikein voi onnistuneesti uusia. Ja vaikka nyt on minunkin tilanne melko hyvä (vielä joskun paukut karkaa ja vessaakin täytyy alkaa etsiskelemään melko pikaisesti jos isompi hätä pukkaa päälle) niin kyllä mullekin aika suoraan sanottiin, että sit taas vaihdevuosi iässä vaivat pahenee :(
Tsemppiä ja jaksamista vaivojen kanssa! Suosittelen korjausleikkausta lämpimästi. Missä sairaalassa korjaus muuten tehdään?
HariboNalle:
Itse menisin mahd. kokeneelle lääkärille. Kyseessä on kuitenkin loppuiän pidätyskyky.Mulla todettiin potilasvahingon tapahtuneen ja nyt on toinen hakemus vetämässä. (haku prosessi on siis kaksivaiheinen) Nyt katsotaan mikä on korvaussumma.
Tsemppiä ja jaksamista vaivojen kanssa! Suosittelen korjausleikkausta lämpimästi. Missä sairaalassa korjaus muuten tehdään?
Seinäjoella olen synnyttänyt ja Seinäjoella myös leikataan. Onneksi leikkaava lääkäri on alan asiantuntija. Kuulemma väitellyt tohtoriksikin näistä leikkauksista. Vierihoito-osastolla silloin sanoivat moneen kertaan että et sitten suostu muuta kuin tälle lääkärille. Mutta eipä ne muuta ehdottaneetkaan.
Tänään sain sairaalan potilasasiamieheltä paperit ja täytin ja postitin ne heti. Siis tuonne potilasvahinkokeskukseen. Nyt on ruvettu ajamaan asiaan ja katsotaan kuinka käy.
...että onko kellään ollut jo valmiiksi (mulla endoleikkauksesta) vaivana pidätysongelmia? Mulle sanottiin jo oman leikkauksen kohdalla suoraan, ettei endoa pysty leikkaamaan, kun on niin lähellä peräaukkoa. On kuulemma ISO riski pidätysvaivoihin. Nyt mietin kuumeisesti, miten mahtaisi synnytyksessä käydä? Onko joku saanut suunnitellun sektion tälläisen tai vastaavan historian perusteella? Maksaahan tuo korjausleikkauskin, ehkäpä jopa sektiota enemmän?
kristina
Olen jo aiemmin kirjoitellut tästä asiasta, mutta vastaanpä kun tämä on noussut taas aiheelliseksi.
Itse repesin esikoisen synnytyksessä, siten ettei sitä voida edes määritellä millään asteikolla. Kätilö unohti katetrin paikoilleen ponnistusvaiheeseen ja koko virtaputki repesi.
Nyt takana on sähköhoitoa fysioterapiassa, lantionpohjan jumppaa ja tuhansia tenoja. Korjausleikkaus tehdään vasta kun olen varma, että lapsiluku on täynnä. -Leikkauksen onnistumisesta ei ole takeita, sillä tapaukseni on niin harvinainen. Joudun syömään lääkkeitä lopun elämääni virtsankarkailuun, mutta silti joudun käyttämään koko ajan myös tenoja.
Kakkonen syntyi suunnitellulla sectiolla, kuten mahdolliset tulevat lapset. Alakautta ei SAA synnyttää ja tieto on minun papereissani.
Lääkäri myönsi potilasvirheen ja käytiin läpi kaksivaiheinen potilasvahinkorumba. -Tulos: ei ole tapahtunut potilasvahinkoa. Seuraava vaihe olisi ollut käräjille lähtö, mutta jos olisin hävinnyt sen jutun niin olisin joutunut maksamaan vastapuolen kulut. En olisi ollut rahaa vailla, vaan oikeutta. Lääkäri tosin " lohdutti" , että katetrin unohtaneen kätilön papereihin tulee merkintä kantelusta.
Että tämmöstä KYSissa.
mutta ei kannata kauheesti odottaa potilasvahinkovakuutukseltakaan. Minä myös aikani tappelin, mutta tulos -ei potilasvahinkoa. Mulla siis II/III asteen repeämät, vaivaksi jäi totaalinen ilmainkontinessi ja todella huono ulosteenpidätyskyky. Synnytystä edeltäneellä viikolla kävin ultrassa, koska vauvan epäiltiin olevan kookas. Suureksi todettiin vain pää, josta tuli merkintä myös neuvolakorttiin ja muihin papereihini. Tätä ei synnytyksessä noteerattu millään tavalla. Onneksi pää olikin sitten ihan normaalikokoinen!
Jokatapauksessa vauva syntyi poikkeavassa tarjonnassa, imukupilla ja ilman episiotomiaa... Ja kaikista instansseista, mihin valitusta tein, sain vasteuksen, että sairaalassa oltiin toimittu niinkun pitääkin.
Niin kai sitten =/
Toivon todella, että sinulla ap kävisi parempi säkä!!! Tsemppiä!!! Tulethan kertomaan kuinka sitten kävi?!
Haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää elämääsi, voimia ja jaksamista arjessa. Olen syvästi järkyttynyt siitä, mitä sinulle on käynyt.
nappula07
Kiitos vaan kauniista sanoista! Ensimmäiset kuukaudet synnytyksen jälkeen olivat yhtä helvettiä henkisesti, mutta sisulla puskettiin eteenpäin. Vaikka tulen lopun ikääni käyttämään tenoja (onneksi enää vain niitä pikkuhousunsuojan paksuisia), niin minun on osattava oltava onnellinen kahdesta terveestä lapsesta ja miehestä, joka jaksaa seistä rinnallani.
Kaverini (jolla on yhtä musta huumorintaju, kuin minulla) sanoi osuvasti: " Jokaisella tosinaisella on paritippaa kusta housuissa. Ja sinä ootkin nyt oikee super-tosinainen" .
Voimia kaikille kanssasisarille!!!!
Tsemppiä todellakin sinulle Sandoval. Alkaa oma juttu kuulostaa aika pieneltä tuon rinnalla. Vaikka ei tämäkään mitään kivaa ole.
Olin ihan tyytyväinen kun viime viikolla tuli lausunto kirurgian polilta. Siinä luki että 3. asteen repeämän hoito. Ja synnärin papereissahan minulla lukee että 2. repeämä. Aina nämä pienet tiedonmuruset vievät eteenpäin. Kun välillä on sellainen tunne että vauhkoaa liian pienistä. Että kuvittelee vain että jotain vialla. Toisaalta kotona on suhteellisen helppoa olla nyt. Täällä on aina vessa lähellä eikä tarvi selitellä kenellekään mitään. En pysty edes kuvittelemaan töihinpaluuta vielä. Olen itsekin töissä sairaalassa ja tuttujen työkavereiden lisäksi saatan olla päivän aikana tekemisissä satojen vieraiden ihmisten kanssa. Ei olisi kiva haista.
Tänään tuli positiivinen päätös potilasvakuutuskeskuksesta. Oon ollu niin onnellinen etten tiedä miten päin olisin. Tosin takamus ei kestä vieläkään istumista joten eipä tässä hirveesti voi juhlia.
Tärkeintä tuossa päätöksessä oli :
Käytettävissämme olevien selvitysten perusteella arvioituna imukuppisynnytys oli lääketieteellisesti perusteltu pitkittyneen ponnistusvaiheen ja sikiön avonaisen tarjonnan vuoksi. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella arvioituna synnytyksen jälkeen repeämän laajuutta ei tutkittu asianmukaisesti, koska sulkijalihasvaurio jäi huomaamatta. Koska kyseessä oli imukuppisynnytys ja lääkäri oli paikalla, olisi ollut aiheellista tutkia repeämä huolellisesti, jolloin sulkijalihasvaurio olisi todennäköisesti ollut todettavissa ja korjattavissa heti.
No niin. Nyt se on sitten takanapäin. Nyt ei auta kun odotella parantumista. Ite leikkauksesta ei kyllä tienny mitään. Niin hyvin toimi se puudutus. Ja jotenkin tuntuu että nyt oon paremmassa kunnossa kun synnytyksen jälkeen. Lääkäri sanoi että teki mitä pystyi siellä. Ulompi sulkijalihas oli kuulemma ihan riekaleina.
Nähtäväksi jää miten tästä toipuu ja kuntoutuu.
Olen sitä linkittänyt ja nostanut silloin kun joku sitä on kaivannut. Mikäli joku ketjuun kirjoittaneista kokee noston kamalana, niin toivon että laitat viestiä, niin unohdan hakusanani.
Lila75
Mulla ei varsinaisesti ole kokemusta tuosta korjausleikkauksesta, mutta repeämisestä kylläkin. Mulla on 2kk-ikäinen tyttö, jonka olkapäät juuttuivat synnytyksessä jotenkin, eikä episiotomiaa ehditty tekemään. Sain massiiviset repeämät. Virtsaputken suulta peräaukon sulkijalihakseen asti ja kaikki siltä väliltä. Myös mulla jäi tuolleen vain muutama milli lihasta repeämättä. Mut kiidätettiin siitä heti leikkaussaliin ja kaksi tuntia korjasivat ja kuroivat mua umpeen. Sain yli 50 tikkiä.
Kotiin päästyäni mulla ei ollut ulosteen pidätyskykyä käytännössä lainkaan. En tuntenut kakkahätää, enkä sitä, milloin kakka tuli suolesta. Ilmaa en pystynyt myöskään pidättää lainkaan. Kuukauden verran tilanne oli aika hankala, mutta nyt ihan parin viikon sisään tilanne on paljon parantunut. Jälkitarkastus on ensi viikon torstaina. Sanoivat silloin jo sairaalassa, että jos tuntuu, että tilanne ei ole parantunut, korjausleikataan herkästi. Nyt ainakin musta tuntuu, ettei korjausta tarvita. Mutta siis luulisin, että tuo toipuminen on kuitenkin sekä korjausleikkauksen, että tuollaisen synnytyksen yhteydessä ommeltavan jälkeen melko samanlaista. Mut operoitiin spinaalipuudutuksessa.
Pääasia kuitenkin on, että vauriot huomataan ajoissa ja korjataan, jos korjattavaa on. Näin varmistetaan mahdollisimman vähäiset ongelmat myöhemmin elämässä. Jostain kuitenkin muistan lukeneeni, että sfinkterin repeämän jlk jää 8-30%:ille pysyvät pidätyskyvyn muutokset. Ja tosiaan seuraavat synnytykset automaattisesti sektiolla.