Onko jollain kokemuksia peräsuolen korjausleikkauksesta?

Hei, minulta leikattiin myös peräsuolen sulkijalihas viimekuun lopussa. Vielä olen sairaslomalla 21.10. saakka. Jälkitarkistus on vasta 30.10.



Milloin aloititte kuntoutumisen ja fysikaalisella käynnin?

Minulla ei myöskään huomattu Kätilöopiston synnytyssalissa tätä ongelmaa. Taistelun jälkeen sain lähetteen kirurgille Peijakseen, jossa todettin lihaksen olevan poikki. Synnytyksestä kului tasan 10kk leikkaukseen. Millaisia tuloksia voi olettaa leikkauksen antavan, kun lihas oli näin kauan poikki?



Omalta osaltani olen aloittamassa korvaushakemusten tekemisen. Minä otan jo tässä vaiheessa juristin tekemään papereista tarpeeksi täsmälliset ja lakikielellä kirjoitetut.



Ja niin kirurgi sanoi, että alatiesynnytys on ehdottomasti kielletty. Ja merkintä tulee papereihinkin.

mutta kysynpä kuitenkin. itsellä takana imukuppisynnytys (n8vkoa sitten) ja episiotomia (2.aste) joka kyllä parantunut ok ja pidätyskyky oli alussa onnettomampi, mutta nyt ok. ilmavaivojen kanssa olen ihmetellyt, kun toisinaan tuntuu, että ilma " kulkeutuu peräsuolesta emättimeen" ja tulee sieltä ulos sitten hallitsematta. muuten kyllä pystyn pidätäämään ilmavaivoja. Onko kellään ollut tällaista ja onko se merkki siitä, että pitäisi jumpata enemmän vai miten?

3 vuotta sitten aloitin ketjun nimeltä sfinkterruptuurasta kokemuksia? Kertoilin omista kokemuksistani, ketjulaisia ilmaantui silloinkin aika monta. En ole löytänyt ketjua vaikka etsin. Muistan sinut, Sandoval, ja huono-onnisen tarinasi.



Synnytyksessä siis repesi peräaukon sulkijalihakset kummatkin, myös emätin ja peräsuoli jonkun verran ylöspäin. Heti synnytyksen jälkeen ommeltiin 2 h nukutuksessa ja ompelijana oli kuulemma yksi Suomen kokeneimmista lääkäreistä näissä asioissa. Kovin kipeä en ollut, mutta söin kahta antibioottia ja kipulääkkeitä muutaman viikon.



Korjausleikkauksen tulos ei kuitenkaan onnistunut. Ilmainkontinenssi on täydellinen ja aina ulostamisen jälkeen tulee pitkään tuhrua, mikä on elämää invalidisoivaa. Kiusallisuuden astetta ei voida mitata millään asteikoilla. Olen käynyt fysioterapiassa lantionpohjan lihaksia harjoittamassa ja kokeillut eräänlaista sähköhoitolaitetta. Meilahdessa tutkittiin ultraäänellä ja tehtiin joku manometria. Kolmessa vuodessa tilanne ei ole muuttunut. Nykyään kuulemma näiden asioiden hoito on siirtynyt peijakseen ja sinne toivon pääseväni johonkin hoitoon kun tämä pikkukakkonen on syntynyt. Sitten lapsiluku on täynnä.



Toisten kokemusten lukeminen auttaa muistamaan, että muillekin sattuu näitä asioita...oma lähipiiri ja työkaverit ainakin ovat täysin tietämättömiä tällaisista asioista.

Nemo30

En ota muuten kantaa näihin repeämisjuttuihin - tosi ikävää. Mutta ajattelin vastata sinun kysymykseesi suunnittelusta sektiosta. Itse synnytin ekan lapsen alakautta. Oli iso vauva ja synnytys jumitti. Vauva tuli sieltä kyllä, eikä onneksi tullut ongelmia jälkikäteen. Toisessa raskaudessa halusin suunnitellun sektion. Minulla oli syitäkin, mutta mikään ei riittänyt sektiopäätökseen. Sain kyllä sektion ja diagnoosina oli pelkosektio. Eli jos olet endometrioosin takia ollut hoidossa ja jännität ennen raskautta jo synnytystä, niin sanoisin että sinun kannattaa lopettaa jännitys. Jos et saa vaivojesi vuoksi sektiota, on pelkosektio diagnoosi kuitenkin olemassa. Minunkin toinen lapsi oli jättisuuri erityisesti päästään. Olin tosi tyytyväinen siihen miten sektio meni.

Minäkin muistan sinut siitä edellisestä ketjusta! Monesti olet ollut mielessäni. Minullakin jokaisessa päivässä kulkee mukana virtsainkontinenssi, enkä pääse korjausleikkaukseen ennen kuin lapsiluku on täynnä. Minulla on vielä muutamia muita " kivoja" sivuseikkoja, jotka vaikuttavat leikkauksen lopputulokseen: negatiivisesti tietenkin. (kun on paskaa alkanut satamaan niskaan...) Eli mitään varmuutta korjausleikkauksen tuloksesta ei ole, mutta lääkäri lupasi tehdä parhaansa.

Nyt syön jatkuvasti pidätyskykyä parantavia (kalliita) lääkkeitä ja tenoja saa kantaa kaupasta. Välillä on hyviä ja välillä huonompia päiviä, sekä karkailussa että mielentilassa. Mutta eteenpäin mennään. Voimia sinulle!!!!!

Tartuin tuohon, kun kirjoitit, että sinulla on vielä muita seikkoja, jotka vaikuttaa negatiivisesti inkontinenssiin. Sama täällä. Ja todellakin tuntui siltä muutama kuukausi synnytyksen jälkeen kun tämäkin asia terveydessäni todettiin, että kaikki ikävät asiat tapahtuu yhtä aikaa ja että olen aivan ROMU.



Mutta kaikkeen sitä ihminen tottuu... vaikka hyvin kyllä tottuisin taas olemaan ilmankin näitä vaivoja. Raskaus vielä pahentaa tällä hetkellä asiaa. Ehkä ensi syksynä sitten tälle asialle tehdään jotain, korjausleikkaus ei tule kyseeseen, mutta joku silikonihoito tms., en edes tiedä vielä. Yritän ajatella positiivisesti, että tulee vielä jotain parannusta.



Jaksamista kohtalotoverille, tarinasi on tosiaan säilynyt hyvin mielessä nämä 3v.

nemo

Minulla kuopuksen syntymässä reilu kaksi viikkoa sitten tuli neljännen asteen repeämä, eli peräaukon ulompi sulkijalihas katkesi kokonaan. Synnytys oli nopea ja lapsi iso. Kätilö ei edes leikannut välilihaa kun mikään ei näyttänyt repeävän, kunnes yhtäkkiä " pamahti" iso railo keskeltä suoraan taakse asti. Gynekologi tarkisti tilanteen ja päätti että asia täytyy hoitaa leikkaussalissa kirurgin toimesta samantien jotta saadaan mahdollisimman hyvä lopputulos. Repeämä korjattiin vielä samana päivänä spinaalipuudutuksessa. Jaloilleni pääsin seuraavana päivänä. Ulostamaan pystyin hallitusti samoin jo silloin. Vatsa tosin pidettiin lääkkeillä löysänä koko sairaalassa olo ajan. Kaksi ekaa päivää tarvitsin vahvempia särkylääkkeitä ja kaksi viikkoa käsikauppasärkylääkkeitä. Fyysisiä ponnisteluja piti välttää viikon verran.



Pidätysongelmia ei ole ollut missään vaiheessa ja nyt haava ei ole edes kipeä. Minusta tämä parani nopeammin kuin esikoisen synnytyksessä tehty episiotomia. Sairaalassa sanoivat muuten minulle että jos vielä lapsia aiotaan niin suositellaan sektiota. Lapsilukumme on onneksi täysi :).