***SYYSKUUN SYDÄMET vko 20***
Uusi toukokuinen viikko aluillaan...
Edellisen viikon porinat tässä : http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Kommentit (21)
Ensin vielä mainos syyskuisten suljetusta palstasta, tulkaahan mukaan:
http://groups.yahoo.com/group/syyssydamet/
Tarkoitus siis on, että tuolla esittäydytään ja esiinnytään omilla nimillä! Yahoo ei ole yhtä kiva viestien lukemiseen kuin tää vauvan palsta, mutta yksityisyys on tietty ihan toista.
Viime viikko menikin työn touhussa: mun tuuraja on alkanut opetella näitä hommia. Työpäiviä jäljellä jotain vajaa 40 ja sit lomaa!!!
Onnea kaikille rakenneultrassa käyneille, vieläkö täällä on useita joilla se on edessä?
Vauvan liikkeet: huomenna tulee täyteen 24 raskausviikkoa ja nyt huomaa, että liikkeet ovat voimistuneet selvästi. Samoin liikkeitä tuntuu samanaikaisesti molemmin puolin mahaa niin kuin pitääkin (oliko se jotain hermoratakytkentöjen kehittymistä vai mitä). Tunnistan mielestäni myös sen, miten päin vauva on ja joskus mieletön muljahdus kertoo, että tyyppi on tehnyt kuperkeikan. Nykyään tunnen entistä enemmän liikkeitä navan yläpuolellakin, eli kaipa vauva hakee sopivaa asentoa ja pyörähtelee ympäri. Välillä taas on niitä tuntemuksia enempi nivusrajassa, eli perätilassakin se vielä käy.
Muutoin olo on tosi kurja näiden siitepölyjen takia. Mähän oli vielä koivun siedätyshoidossakin viime talven, mutta eipä siitä ole apua ollut. Sisätiloissa pitää olla koko ajan ja antihistamiinia on otettava silti joka päivä. Siitä johtuen tuntuu myös, että kunto rapistuu ja on erilaisia kolotuksia nivusissa ja alaselässä - onhan tuossa sohvalla tullut makoiltua. Imuroinnin jälkeen varsinkin sattuu alaselkään, eli pitäis ehkä tehdä vielä selkälihasharjoituksia! Aiemmin mulla ei ole ollut vielä tässä vaiheessa mitään remppoja, nyt joko ikä on tehnyt tehtävänsä tai sit kunto on vaan huonompi. Ja paino nousee, pitää ihan oikeasti tarkkailla vähän noita iltasyömisisiä! Tosin, mulla on aiemmin paino lähtenyt imetyksen myötä nopeasti laskuun, joten ehkei haittaa, vaikka vararavintoa olisi enemmänkin kuin 8-9kg (joista synnärille on jäänyt n. puolet).
Onneli-Orvo kyseli turvavyön alentimesta: mulla oli sellainen lainassa ekassa raskaudessa ja onhan se kiva ja turvallinen, kun vyö ei mene mahan yli. Mutta nyt tyydyn vain pitämään vyötä kädellä alempana, vaikkei se taida tositilanteessa paljon auttaa. Mä hommaisin sen ehkä, jos juuri ajaisin enemmän (työmatka on n. 8km).
Irppu: me ollaan kerrottu vauvan sukupuoli varmaan kaikille sitä kysyville, paitsi lapsille. Näin on toimittu aiemminkin, kun sukupuoli on aina näkynyt melko selvästi (toki sitä on silti varautunut siihen, että sukupuoli voi olla muukin kuin mitä ultrassa nyt näkyi). Mä ajattelin myös niin, että kun olen saamassa vauvanvaatteita lainaan, on tosi vaikea olla kertomatta sukupuolta, koska vaatteet on kuitenkin niin sukupuolisidonnaisia. Toki kaiken voisi hankkia vasta syntymän jälkeenkin tai ottaa vastaan niin tytön kuin pojankin vaatteet, mutta on sekin ruljanssi alkaa vasta sitten pestä ja laittaa vaatteita kuntoon...Mutta kukin tekee tavallaan, monethan haluavat jättää sukupuolen jännityksen synnytykseen.
Kerttukasperi rv23+6
Täällä on tosi ihana ilma ja pyykit kuivuu hyvin nyt ulkona. Tekis niin mieli lähteä neitien kans ulos, mutta oon edelleen aivan tajuttomassa flunssassa, ettei oo tosikaan. Haju- ja makuaistit kadonneet :/ En viittinyt sitten lauantaina laittaa mitään ultrakuulumisia, ko halusin kunnioittaa *Polan* suurta menetystä - halauksia hänelle, jos vielä lukee täällä....
Eli lauantaina oli sitten se kauan odotettu ru!!! Jeee!!! Toinen siellä viuhtoi poikkitilassa ja istukka vahvasti edessä eli sen takia en tunne monotuksia juurikaan, vaikka ultran aikanakin monotteli oikein urakalla. Rakenteet ok, painoarvio 430 g ja on viikon pitemmällä. Np-ultran mukaan ois ollu 2 viikkoa nuorempi, mutta nyt sitten otti vähän kiinni Ja kyllä taitanee pitää paikkaansa mun mutu-tuntuma ja se aikainen ultra sp:sta. Meillä ois ukkovalta lisääntymässä ;)
Nyt pyykit taas pihalle kuivumaan...
Heippa kaikille!
Täällä kirjoittelee 27-vuotias tamperelainen, joka on viikoilla 21+4 - heräsin vähän hitaasti tähän nettikeskusteluun :D Huomasin lukiessani, että täältähän saisi hyvin vertaistukea ja apua mieltä askarruttaviin juttuihin...
Mulla on raskaus sujunut ihan hienosti, masu kasvaa kovaa vauhtia ja olen tuntenut liikkeitä jo kohta kolme viikkoa, nyt jo ihan kunnon potkuja jotka mieskin tuntee. Parin viikon ajan on tullut liikkuessa pieniä supisteluja ja alavatsa kipeytynyt melko paljon - onko muilla ollut vastaavia oireita? Lenkkeillä ei oikein pysty, sellaiseksi sunnuntaikävelyksi sitä kai pitäisi kutsua. Meen nyt torstaina varmuuden vuoksi lääkärille, ehkä oman mielenrauhan takia enemmänkin :) Kai sitä ensimmäisestä raskaudesta on vähän ylivarovainen... Viime kesänä pääsin jo rv 13 asti kunnes se todettiin tuulimunaksi. Aika kova kolaus mut nyt jo menneen talven lumia, sen verran innoissaan tästä on!
Rakenneultrassa on täälläkin käyty ja pikku-Kuunolla kaikki hyvin. Ainut huoli on edessä alhaalla oleva istukka, mutta tilanne tarkastetaan sit joskus rv32. Onko kokemuksia istukan siirtymisestä vielä raskauden myöhemmässä vaiheessa?
Iloista odotusaikaa kaikille ja kertokaa kuulumisianne ja kokemuksianne - niitä lukee mielellään :)
Elina ja "Kuuno"
Heips,
torstaina kävin vihdoin kauan odotetussa rakenneultrassa. Pikkuinen viuhtoi kovasti ja nieleskeli lapsivettä suu ammollaan. Kasvanut oli hienosti, eli vajaa viikon isompi kuin la, samoin oli jo np ultrassa. Sukupuolta en kysynyt, eikä kätilö edes kysynyt haluanko sitä tietää. Pieni pyllisteli kyllä, mutta en ainakaan itse saanut mitään selvää. Tyttöä kyllä aavistelen, mutta voihan aatokset vielä vaihtua.
Sitten valitusta... liitoskivut vaan pahenee. Joka askel tekee kipeää, eli ei ole kovin mukavaa olla liikkeellä koko työpäivää. Oloa ei paranna suonikohjut häpähuulissa+jaloissa ja peräpukamat takapuolessa. Hoh hoijaa, taidan olla porukan vanhin, kun vaivoja tuntuu kertyvän. Henkisesti alan antaa jo periksi muutaman päivän sairaslomalle, lepo tekisi koiville hyvää. Supistuksia ei onneksi ole paljon, vain rankemman päivän (lapio hommia, kantamista tai kyykistelyä) jälkeen iltaisin supistelee.
Minäkin tunnen liikkeet jo hyvin päivittäin. Myös mies tuntee ne hyvin, samoin kuopus on päässyt jo kokeilemaan masua potkujen aikana. Esikoista harmittaa kun vauva aina hiljenee kun hän laittaa käden vatsalle.
Äitienpäivänä tuli syötyä herkkuja hirmuinen kasa. Keskiviikkona on neuvola, arvaan että kiloja on tullut jotain 6kg, mutta siitä viis. Nyt nautitaan muhkeasta olosta. Olen ennenkin päässyt kiloista eroon, kun ottaa sitten imetyksen jälkeen itteään niskasta kiinni. Ja kun alkupaino on turhankin alahainen, pieni rasvakerros tekee vaan hyvää.
Harakkahuttu 20+5
Niin moni on jo käyny ru:ssa, meillä olis perjantaina ja tuskin maltan odottaa! :)
Täälläki liikkeet tuntuu jo päivittäin ja pikkunen on kova potkimaan. Tänään jopa näkyi potkut päälle.
Moni oli laittanut että supistuksia tuntuu, olen vähän kokematon joten en tiedä yhtään miltä supistus tuntuu?? Liitoskipuja kyllä on ja rinnat tuntuu välillä siltä että ratkeaa. Mutta ei se haittaa olo on kuitenki niin ihana ja iso :)
Jenni ja möykky 20+6
Polalle vielä osanottoni, surullista...
--------------------------------------------------
Ja omaa napaa. Melskettä piisaa mahassa vuorokauden ympäri. Taitaa tulla samanlainen ikiliikkuja kuin veljestään, vaikka toivoisin että omaisi paremmat unenlahjat kuin veljensä vauvana... Tytöt meillä on ollut sellaisia nukkuu ja syö vauvoja.
No ei ihme jos harakkahutulla supistelee... Mulla on kävelyvauhtikin hidastunut, saati jos jotain muuta pitäisi tehdä...
Painoa on tullut vasta reilu 2kg mutta uskon pääseväni vielä huippulukemiin tällä syömisellä ja liikkumisella... No syssymmällä sitten laihdutellaan...
Muuten olo on aika mukava, tosin aika vainoharhainen. Maha on iso ja odotan lomaa. Melkein iskee jo paniikki, miten ehdin saada hommat töissä sille mallille etää voin jäädä pois. Sijainenkin pitäisi laittaa hakuun ja perehdyttää ja yksi koulukin on mulla kesken...
Mekin käytiin torstaina rakenneultrassa, muttei sitten yhtään tehnytkään enää mieli täällä hehkuttaa kun luki noi Polan uutiset... Elämä on niin epävarmaa, mut pitäis kai vaan koittaa rohkeasti luottaa siihen et kaikki menee hyvin, turha kai se on etukäteen murehtia mahdollisia ikävyyksiä... vaikealta vaan välillä tuntuu kun kuulee muiden surullisia kohtaloita.
No, mutta siellä ultrassa oli meidän vauvalla kaikki hyvin! 300g oli paino ja vastasi hyvin viikkoja. Pikkuinen jumppasi oikein innokkaasti ja esitteli itseään, paitsi jalkoväliään jonne tunki kädet ja jalat ja napanuorankin... joten hankala oli kätilön sanoa mitään sukupuolesta. Hetken päästä sanoi, ettei nää mitään "ylimääräistä" uloketta, eli vois olla tyttö, mut ei uskaltanut ollenkaan varmaksi sanoa. parin viikon päästä mennään Tapio Kurjelle 4d-ultraan, joten eiköhän siellä tuo sukupuolikin selviä. Vaikka olin etukäteen ajatellut että ihan sama kumpaa sukupuolta vauva on, ja oikeastaan asennoitunut jo niin että poika se on, niin täytyy myöntää että kumminkin hieman innostuin tuosta tyttömahdollisuudesta;) Meillä kun siis on kaksi poikaa ennestään, ja raskaus mennyt melko tarkkaan vanhoilla kaavoilla, et ajattelin ettei me muita osata tehdäkään kuin poikia. No, ihan oikeasti se on sama kumpi se on, mut kaikki lasten serkutkin on poikia (eikä niitä ole tulossa lisää) niin sukulaisetkin olis varmaan innolla ostamassa kaikkia vaaleanpunaisia tyttöjuttuja vaihteeksi:)
Maha tuntuu pullistuneen enemmän kuin aiemmissa raskauksissa, tänään neuvolassa sf-mitta tais ollakin muutaman sentin isompi. Alakäyrällä oon mennyt aina, nyt oli keskikäyrän tuntumassa. Joten ehkä se masu on oikeastkin isompi, tai sit aika kultaa muistot...
Nyt uni kutsuu, hyviä vointeja kaikille!
T. Sebastian rv20+4
Tänään saatiin valittua vihdoin vauvalle hautakivi. Siitä tulee kyllä kaunis.
Meillä on seuraava uä 22.6, jos ei ennen sitä. En oo uskaltanu käydä enkä liiemmin ole käyttäny kotidoppleriakaan. En vaan pysty / uskalla.
Onneks vauva potkii niin kamalasti, että ei sillätavalla tarvii miettii pitkään..
Kävin tänää lenkillä ja huomaa kyl että vauhtia täytyy tiputtaa. Mutta perinteiseen tyyliin suppareita ei ole, liitoskipuja hiuka varsinki jos liikaa kiiruhtaa.
Toivotaan muute suomelle euroviisu menestystä! Ja just Toivoki potkas, jote terkkuja siltäki!!!
Toivo rv 23+2
Nyt se on vihdoin käyty, rakenneultra! Ja kyllä sitä odotettiinki... Kaikki oli oikein hienosti, vauva painaa nyt n. 300 grammaa, koko oli muutaman päivän viikkoja vähemmän, mutta ihan normaalin rajoissa. Nyt tuli kertaheitolla tämä raskaus jotenkin todellisemmaksi, vaikka liikkeet on jo joitain viikkoja tuntunut, mutta kun sen pikkuisen näki niin onhan se eri asia.. Mieskin pääsi mukaan, mikä oli ihan mahtavaa! :) Sukupuolenkin näytti ihan kiltisti, epäilystä ei ollut kumpi siellä on, selvä poika! (poikaa olin itsekin veikkaillut) Ultraaja tuumasi, että jos sieltä tyttö tulisikin, niin tällä kertaa myöntää "valitusluvan" että kyllä tämä niin selvä tapaus on. Kuvankin antoi meille tyypin vehkeistä.. ;) Sanoi, että tulla sitten syntymän jälkeen kuvan ja vauvan kanssa käymään jos olisikin tytöksi vaihtunut.. :)
Nyt täytyy lähteä töihin. Itellä niiiiin iloinen fiilis eilisestä johtuen kuin voi vaan olla, toivottavasti tartutan sitä tänne teillekin! :D
myym 20+3
Eilen sain tarpeekseni liitoskivuista, ja marssin lääkäriin. Sain viikon sairaslomaa, joten nyt vaan oleilen kotona ja koitan liikkua mahdollisimman vähän, että saan koiven kuntoon. Kipua ei siis ole ainoastaan aina kun liikkuu, vaan särkee levossakin kokoajan. Toivotaan että viikossa helpottaa, ja pääsen sitten takaisin töihin.
Esikoisen kanssa oltiin tutustumassa kouluun, ja oli jännää sekä tytölle että äidille. Uusi ope vaikutti pikaiseltaan mukavalta, ja harvinaista että on miesopettaja ekalla luokalla.
Pikkuisen olen jo mietttinyt synnytystä, ja tätä pääkaupunkiseudun ruuhkaa. Kättärihän on usein tupaten täynnä, ja vaikka Jorvissa on vissiin yleensä tilaa, nykyään sinnekkään ei ihan aina mahdu. Nyt jos vielä Tammisaari lopetetaan, tulee sieltäkin varmaan osa synnyttäjistä Jorviin. Tosihan on, että kyllä se kiire näkyy sitten hoidon tasossa. Pohjoisemmassa saa ajaa tuntitolkulla sairaalaan kun on niin pitkät matkat, ja täällä etelässä on sairaalat niin täynnä ettei sisään mahdu.......ei ole hyvä mitenkään päin:(
Nyt keitän kupin teetä ja sitten nostan koivet ylös. Iltapäivällä neuvolaan.
Harakkahuttu rv21
mä luen aina suurella kunnioituksella sun kirjoituksia. Sulla on varmaan todella ristiriitaiset ja raskaat tunnelmat joutuessasi käsittelemään elämää ja kuolemaa noin repivällä tavalla, samanaikaisesti. Toivon todella sulle jaksamista ja voimia luottaa siihen että tämä raskaus sujuu hienosti. Tuntuu omat ongelmat aika pieniltä kun elämä kohtelee toisia noin kovalla kädellä.
Toivottaa Sebastian
Uusi äiti ilmottautuu =)
Odotan yksin kolmatta lasta, ennestään on kaksi poikaa. Nyt on kaksi radiologia ja yksi kätilö veikannut tyttöä, niin pakkohan sitä on alkaa uskomaan =) Toisaalta ei ole hirveesti väliä, kunhan vauva on terve. Tää raskaus on ollu aika kivinen tie kuljettavaksi. Oon onnistunut saamaan jostain sairaalabakteerin virtsaan, ja sitä ei voitu hoitaa kun vasta rv 14, ja nyt siellä kasvaa joku toinen pöpö. Ei auta kun odottaa kesäkuun alkua jolloin gyne sitten päättää seuraava lääkettä, nyt tosin sallitut antibiootit tehoaa tähän pöpöön. Sen lisäksi supistukset alkoi rv 16 ja viikonloppuna koin hirveän vatsakatarrikohtauksen. Ja tietty se isän tuki puuttuu.
Mutta kuitenkin, olo on hyvä ja luottavainen. Tää yllätysvauva on tervetullut kaikin tavoin, vaikka rankkaa se tulee olemaan. Rakenneultrassa kaikki oli hyvin, vastasi viikot ja oli suhteellisen vilkas tapaus. Liikkeitä on tuntunut jo pitkään, vaikka on eteisistukka. Onneksi vauva lopulta siirtyi pois poikittaisasemastaan, se alkoi jo tuntua ikävältä, nyt on peppu alaspäin (ainakin eilen) ja edelleen oleskelee omassa majassaan vatsan oikealla puolella. Aamuisin maha näyttää ihan hassulta kun se on ihan vino =)
Laskettu aika on neuvolan mukaan 24.9, mutta minä menen ultran mukaan, jolloin la on 22.9 (ihan sen takia että mulla ei ole harmaata aavistusta milloin ne viimeiset menkat alkoi), eli tänään on rv 20+1.
Tervetuloa syyskuun sydämiin ja paljon voimia "yksinäiseen" odotukseesi. Mulla ei oo siitä kokemusta, kun odotan jo viidettä lasta saman miehen kanssa, mutta voin kuvitella, että raskausaikana, jos koska, sitä toisen tukea ja hellyyttää on/olisi erityisesti vailla... - joten jaksamista! Kyllä sinä varmasti pärjäät nyt ja sitten vauvankin kanssa!
Kenellä teillä on liitoskipuja ollut tässä raskaudessa tai edellisissä, kertokaapa, kuulostaako tämänltainen kipu"kohtaukseni" tältä vaivalta! Olen nimittäin aina ihmetellyt, mitä ne sellaiset liitoskivut oikein ovat, kun minä en sellaisista tiedä yhtään mitään ja näinkin mones lapsi jo tulossa..!
Tänään tuossa neljän maissa istuin sohvalla telkkaa katsellen ja 2-vuotias tuli syliini ja nukahti siihen. Istuin puolisen tuntia nukkuva lapsi sylissäni, kunnes vein hänet sänkyyn jatkamaan unia. En vain meinanut enää päästä ylös ja kävelemään... Aivan sairaan voimakas kipu ja vihlominen vasemmalla puolella nivusessa, alamahassa, lantiossa, kyljessä - ja se kipu säteili reittä pitkin polveen ja sääreen asti! Oikeasti vain itkin, kun niin sattui. Volisin ääneen ja lapset jo kyselivät (vanhimmainen 9v.), että pitääkö soittaa ambulanssi ja 5-vuotias jo epäili, että äiti taitaakin synnyttää jo nyt, eikä syksyllä.. :O :) Kipu tuntui samanmoisena myös levossa eli makoillessa - älytöntä vihlomista. Kun mies tuli kotiin, sain sen verran noustua, että otin kaksi panadolia ja menin uudelleen makaamaan. Sanoin miehelle, että aivan kuin synnytystuskia, mutta näistä ei ole mitään hyötyä! Nukahdin sitten varmaan pariksi tunniksi ja herätessäni kipu oli lähes poissa. Nyt kun tässä näpyttelen pöydän ääressä, kipu muistuttelee vielä olemassaolostaan...
Sanokaapa : olivatko/ovatko nämä juuri niitä liitoskipuja?!?
Onko odotettavissa helpotusta missään vaiheessa vai pahenevatko nämä vain loppuraskautta kohti? Kasvaakohan maha nyt sitä tahtia/niin paljon, että liitoskipuja alkaa monilla ilmaantua viikon 20 tietämillä/jälkeen? Googletin vähän tietoa asiasta ja sieltä jostain (tai useammastakin paikasta) luin, että näillä viikoilla liitoskivut yleensä alkavat/pahenevat.
Ihmettelen vain, miksi nämä kivut minut vasta nyt löysivät, kun neljä raskautta olen jo klaarannut läpi ilman tätä viheliäistä vaivaa?! Luulisi jo paikkojen venyneen ja paukkuneen niin, ettei tarvitsisi enää venyä... :D
Kiitos, jos joku osaa ja jaksaa vastailla! Konkarillakin VOI mennä sormi suuhun. :)
Mennyt taas muutama päivä, etten oo saanu aikaseksi kirjotella (tai kerennyt), mutta nyt jotain, vaikka molemmat tytöt tossa hereillä ja touhuaa vieressä. Pojat ei nyt hidasta mun kirjottamista millään tavalla, kun ovat jo sen verta isoja.
Uusille tervetuloa =) *Kuuno ja Zoya* oli ainakin uusia.
*Kuuno* Mulla oli kakkoselta istukka tosi alhaalla, kohdunsuulla ja edessä, jota kontroloitiin, mutta voin sanoa, että kyllä se istukka yleensä sieltä nousee, kun kohtu kasvaa. Aika harvassa tapauksessa se jää sinne alas/kohdunsuulle, mutta jos näin käy, niin sektio on varmasti edessä. Uskon kuiten, että sullakin se vielä nousee siitä :)
*Harakkahutulla, Sebastianilla, Myymillä* oli myös hyviä ultraterveisiä.
*Jennni* Harkkasupistus tekee vatsan kovaksi/pinkeeksi joksikin aikaa eikä käy kipeää.
*Harakkahuttu* Toi on niin totta toi synnäreiden lakkauttaminen - täällä pohjoisessa on kuitenkin sen verta pitkät noi välimatkat, että tuskin kovin moni tahtois ambulanssissa lastansa synnyttää, joita varmasti tulisi lisää, jos synnäreitä menis kii. Eikä toikaan oo hyvä asia, että siellä etelässä on sitten kaikki paikat ammuttu täyteen. Oiskin muuten mahtavaa, jos ois yksityisiä synnäreitä eli ei muutako vetoomuksia vetämään, että ;)
*Zoyalle* hatunnostot yksinodotuksesta. Se on varmasti rankkaa, mutta todella positiivisella mielellä olet, ihanaa :)
*Unnika* Kyllä noi kuulostaa liitoskivuilta ja valitettavasti niistä ei pääse oikein mitenkään eroon, ko synnyttämällä. Helpotusta voi antaa venyttely ja lepo. Mulla oli kans aivan järkyttävät noi liitoskivut tytöiltä, mutta vielä ei onneksi oo alkanut noi viheliäiset kivut ja toivottavasti ei alakkaan. Tosin edellisestä synnytyksestä mulla on niin vähän aikaa, alle 9 kk, että josko nuo paikat ois edellisestä löysät ;) Kävely oli suorastaan yhtä hel****ä eikä aina oikeeta asentoa löytynyt millään. Öisin nukuin tyynyt jalkojen välissä, nii se hieman autto myös. Jaksamista sulle ja kaikille muille liitoskivuista kärsiville - se on syvältä ja poikittain!
Tänne ei oikeastaan kummempia kuulu eikä muuten tunnu liikkeitäkään ton saamarin eessä olevan istukan takia/ipana poikkitilassa. Jeejee! Vaan kylläpä tässä vielä on aikaa tuntea liikkeitä ja sinkumista - pitis vaan olla tyytyväinen, ko ei mikään ahista. Nyt pyykkikone päälle ja viihdyttämään neitejä. Olivat niin kiltisti, että mamma sai rauhassa naputella =)
Onhan tämä kieltämättä erilaista, kun ei voi jakaa iloja ja huolenaiheita sen läheisemmän ihmisen kanssa, mutta positiivista pitää aina löytää, eli onneks tämä ei ole ensimmäinen lapsi, joten tietää mihin ryhtyy ja mitä tapahtuu kehossa. Paljon vauva-menetyksiä on ollut tuttavapiirissä, keskenmenoa, kohdussa kuollut ja pahoja poikkeavuuksia, joten tuntuu aika sekavalta, että he, jotka lasta ovat kovasti toivonut ja yrittänyt, niille se ilo ei sitten siunata, ja tämä pikkuinen porskuttaa eteenpäin vaikka olikin täysi yllätys, ja samalla on joutunut syömään niin paljon lääkkeitä,mitä ei ole tultu syötyä edes ennen raskautta. Elämä on todellakin ihmeellistä!
Liitoskivut on minulla ilmeny särkynä ja vihlomisella lantion luissa, ja luut napsahtelevat ihan ihmeellisissä paikoissa (siis samalla tavalla kun polvet napsahtavat kun menee kyykkyyn, niin lantiossa saattaa kuulua samanlaisia napsahduksia). Sun oireista veikkaisin (ja tämä on vain villi arvaus), että olisi hermoperäistä, kun kipu tuolla tavalla on toispuolista ja säteilee. Ei se ole epätodennäköistä että tietyissä asennoissa raskausmaha painaa jotain hermoja. Hermoperäiseen kipuun panacod tepsii jotenkin ja sitä saa syödä raskauden aikana. Ja tietty se asento pitää löytää missä hermot ei ole puristuksessa. Mutta tämä oli vaan mun arvaus, joten tietty kannattaa tarkistuttaa asiaa vielä vaikka soittamalla neuvolaan, vaikka kummatkin vaivat on ihan vaarattomat.
Ai niin, tässä oli muuten paljon puhetta kiloista ja lihomisesta. Ratkasin asian omalta kohdalta silleen, etten vaan käy puntarilla. Ainakaan mun neuvola-täti ei oo laittanu vastaan, Yritän syödä "oikein" ja tarkkailen turvotusta, mutta tiedän että rupeen stressaamaan ihan älyttömästi jos tulee "liikaa" kiloja, näin on paremmin. En oo käyny puntarilla sitten toisen lapsen syntymää 3½ vuotta sitten...
Sf-mitta taas menee yläkäyrillä, pakko taas pyytää ylimääräisen ajan äippä-polille loppuvaiheesta että saa painoarvion. Eka lapsi oli 4,3 kg, ja sellaista vauvaa en enää synnytä alakautta! Onneks toinen oli vaan 3,7 kg, paljon helpompaa oli ponnistaa.
Mulla on usein sellasta kipua mikä tuntuu toispuoleisesti selässä ja säteilee reittä pitkin alas asti. Olen ajatellut, että iskias se siellä muistuttelee itsestään, sehän on hermoperäistä ja ollut mulla vaivana välillä. TOivon niin ettei se tulisi nyt raskausaikana. Missään liitoksissa ei silloin tunnu kipua, joten ei se varmaan liitoskipua ole. Jospa sullakin olis siinä lapsi sylissä joku hermo ollut puristuksissa? Toivottavasti ei ainakaan noin pahana riesana pysyis sulla.
Mulla ontöissä ihan kauhea kiire :( nyt alkaa tuntumaan, ettei aika oikeasti riitä mihinkään, kun enää 5 viikkoa töitä. Olis kiva saada hommat sille mallille, että vois hyvin mielin jäädä pois. Joten hommiin siis.
Heippa vaan kaikille!
En ole viitsinyt pitkään aikaan tänne kirjoitella kun ei ollut mitään uutta kerrottavaa mutta nyt on! :) Kävimme siis eilen rakenneultrassa ysityisellä (oli muutes niin huimaava hinta että vieläkin puistattaa!) ja kaikki oli täydellisesti, tai no melkein. Veijari oli laittanut napanuoransa kaulan ympärille :D Mutta lääkäri onneksi sanoi että kaikki on hyvin ellei napanuora ole enää synnytysvaiheessa kaulan ympärillä. Ja katsoimme "elokuvastamme" jonka saimme pienokaisestamme että kun vauvan pää kääntyy aina toiseen suuntaan, napanuora on vaan niskan takana :)
Lääkäri huomasi myös samantien, kumpaa sukupuolta vauva on! Hih, kivespussi näkyi kuulemma heti ja pippeli, eli mututuntuma meni oikeaan meillä!
Panoarvioksi kone antoi 577 g eli hyvin kasvaa ja muutkin mitat olivat keskiarvolukemissa. Eikä myöskään sydämessä ollut vaurioita eikä huulessa halkiota joten täysin terve muksu!
Ihaninta oli saada vauvastamme elävää kuvaa mukaan, on niin ihanan näköistä kun vauva availee suutansa :)
Muutenkin vauva potkii todella mukavasti.
Nyt viime päivinä on tullut taas ongelmaksi hirveät selkäkivut että saattaa olla että joudun taas huomenna hakemaan sairaslomaa.
Mutta näihin tunnelmiin päätän tämän :)
Vointeja kaikille! Ei ole enää pitkä matka ;)
Rockprincess + Pikku Möykky 22+6
Viime kirjoituksessani unohdin ihan kokonaan toivottaa uudet tervetulleeksi, olin niin innoissani vaan oman mahan asioista.. Eli tervetuloa vielä uusille! :)
Aika monella tuntuu olevan nyt noita liitoskipuja, eikös ne ole vielä semmosia, että vaan pahenevat loppua kohti..? Vai oonko ihan väärässä? Mulla ne selkäkivut ei kai ollutkaan liitoskipuja, kun menivät ohi, eikä ainakaan vielä oo tullut takaisinkaan. Tais olla vaan jotain normaalia jumitusta.
Itelle ei mitään uutta auringon alla. Lyhyeksi nyt jäi kirjoitus, kun pitää mennä.
Rentouttavaa viikonloppua! :)
myym 20+5
Hiljasta tuntuu olevaan täällä. Eipä mullakaan mitään asiaa, nostan vaan ketjua, kun oli jo mennyt toiselle sivulle.. Lepposasti menee lauantai-ilta yksikseen kotosalla, mies viihteellä. Taidetaan mennä tyypin kanssa nukkuun (niin varmaan, meno alkaa mahassa kun mää meen sänkyyn..), ihmeen myöhään oonki jo jaksanut valvoa.. :)
Kuopuksen kanssa kaksin kotona. Vietiin juuri ysiksi kaksi koululaista kouluun ja kerholainen kerhoon. Toiseksi viimeinen kerho 5-vuotiaalla, ensi pyhänä jo kevätjuhla kirkossa. Poitsu lähteekin syksyllä eskariin päiväkotiin, me kuopuksen kanssa ehdittäneen olla reilun kuukauden päivät kahden kotona ennen kuin pikku-vitonen toivottavasti tupsahtaa maailmaan. Olen kyllä täysin varautunut, että vaikka l.a. on 15.9. , vauva syntynee lähempänä kuun loppua. Kaksi edellistä kun ovat menneet 14 ja 15 päivää yli... Kaksi ekaa lasta tosin vain kumpainenkin neljä päivää yli.
Vauvan liikkeet ovat jokapäiväisiä. Tuntuu, että etenkin kun itse olen levossa - vaikka keskellä päivääkin sohvalla tai sängyllä oikaisen toviksi - masussa alkaa väpätys ja vipatus. Pieniä, ihania "muljahduksia", joita en ihan potkuiksi tai nyrkin heilahduksiksi veilä osaa mieltää. Muljahdus kuvaa tällä hetkellä osuvimmin tapahtumaa. :)
Torstaina olisi neuvola taas kuukauden tauon jälkeen. Tämä pätkä on mennyt nyt vähemmällä liikunnalla (en ole oikeastaan pariin viikkoon jaksanut lenkkeillä, kun olo on niin väsynyt) ja syömisiäkään en ole jaksanut tarkkailla ja karkki etenkin on maistunut, jioten voipi olla, että paino on noussut reippaanlaisesti. Muutenkin nämä viikot ovat kovaa kasvun aikaa masuvauvalle. Olin vähän viime kerralla pettynyt, kun paino oli noussut 3kg, vaikka liikuin 4-5 kertaa viikossa ja vältin herkkuja. Tuli olo, että ei tässä auta mikään -. kuitenkin paisutaan kuin pullataikina! ;)
Mutta olen myös opetellut päivittäin ajattelemaan, että nyt ollaan raskaana ja tämä on hyvin väliaikainen olotila ja sen jälkeen, kun vauva on onnellisesti maailmassa, mulla on aikaa vahtia jokaista suupalaa ja karata vaunulenkille (tai ilman vaunujakin) niin usein kuin haluan. Pitäisi vain osata enemmän nauttia hetkestä, eikä haikailla mennyttä tai tulevaa. Polankin surullinen tapahtuma herätteli entistä enemmän näin fundeeraamaan...
Nyt pitäisi käydä tiskikasan kimppuun, eilisiltana ei enää jaksanut ja nyt on jo pakko. Mukavia toukokuun päivä kaikille, vaikka sateista onkin luvattu. On tuo luonto vaan niin ihanan vihreä ja vehreä täällä etelässä, että siitä saa aivan ihmeesti elinvoimaa itsellekin - satoi tai paistoi!
unnika 21+6