~~(♥)~~Maanantain HELMInauha~~(♥)~~

_Taas_ pyörähtää uusi viikko käyntiin! Tänään onkin mulla neuvolapäivä (vasta klo 15). Niinpä, nyt kun menin tuon mainitsemaan, niin muistuipa äkisti mieleeni, et nyt pitäis palauttaa samalla se esitietolomake, ja hätäkastetta varten siinä tulis olla nimiehdotus tytölle ja pojalle. Taidan heittää nimet siihen ihan omasta päästä, kun ei tosta miehestä tunnu olevan _minkäänlaista_ apua asian suhteen. Jossain vaiheessa jo luulin, et oltais päästy yhteisymmärrykseen, mut ei sit vissiin kuitenkaan.. =/



[color=green]frog: [/color]Tuntuu oudolle, et sun neuvolassa se sf-mitta on niin " pikkujuttu" . Piirretäänkö sulle siis sitä käyrääkään neuvolakorttiin? Onhan se vähän suuntaa antava käyrä pikkuisen kasvulle kuitenkin.. Ja se syke, kyllä mulle on aina terkka kertonut ihan lukeman, ja korttiinkin se merkataan - tosi outoa toimintaa siellä sun neuvolassa, toivottavasti siellä uudessa neuvolassasi on fiksumpaa väkeä (pakko olla)!!



Ja kiitos kaikille onnittelijoille. =)



[color=deeppink]Tervetuloa joukkoomme kirsi-mama! [/color]



Synnytystä en kauheesti ole mietiskellyt. Tietty se välillä mielessä käy, mut ei nyt (vielä ainakaan) jokapäiväisiin ajatuksiin kuulu. Sen verran kuitenkin oli jo alussa tiedossa, et kun la lähestyy ja kivuliaita suppareita ilmaantuu, ni kauaa ei lähtöä mietiskellä, koska tää voi tulla aika vauhdilla. Esikoisesta oltiin sairaalassa 4h ja kuopuksesta 2h ennen kuin he jo näkivät päivänvalon (tai, yöllähän syntyivät, mut anyway). Ja noista molemmista sain sen paraservikaalipuudutuksen, johon varmaan nytkin kallistun, jos vaan se ehditään antaa (sitä ennen kun pitää viel se antibioottiannos saada loppuun asti suoraan suoneen).. Saa nähdä, tuleeko tosiaan ennustetusti nopeesti, tai sit tuleekin tästä joku maratoonisynnytys (toivottavasti ei!). No niin, näköjään ei nytkään kannata enempiä alkaa asiaa pohtia.. Kyllä asioilla tosiaan on aina tapana järjestyä - ei stressata turhia!



[color=lime]Maaret(ti): [/color]Mulla kans just sellanen mies ku sulla - hänenkin mielestään minä täällä kotona muksujen kanssa päivät pitkän vaan löhöilen (JEP!), ja hän raataa töissä ansaitsemassa rahaa, joten jos muksut vähänkin päästää suurempaa ääntä kun hän töistä kotiutuu, niin jo on markkinat.. Harvemmin ukko kuitenkaan ehtii töitten jälkeen edes syödä (mutta ruoka silti pitää olla aina valmiina kun hän töistä tulee, jos kuitenkin ehtis istahtaa hotkaseen sapuskaa), sit se onkin loppu päivän/illan ulkona. On tainnut kerran-pari (kaiken kaikkiaan siis) vaihtaa esikoisemme vaipan joskus aikoinaan, siinä hänen lastenhoito. Jos mulla sattuu joskun joku meno oleen, ni kyllä mun pitää muksuille hommata hoitopaikka, vaikka siis mies ois kotona!?!. Että näin meillä, mutta niinkuin sinäkin totesit, totean minäkin, että ite oon mieheni valinnut (enkä kuitenkaan ole poiskaan tätä vaihtamassa, eli on meillä sit jotain hyvääkin). =) Kyllä silti niin monta kertaa juttuja lukiessa kadehdin niitä äitejä, joilla on mies täysillä myös mukana lastenhoidossa (tai edes hiukan) - olkaa onnellisia ja arvostakaa miestänne, koska kaikki eivät tosiaan ole sellaisia!



[color=aqua]Pessi: [/color]Nyt vasta tässä samalla luin toisesta ikkunasta viikonlopun pinoa (hyvä tapa, jotta muistais nikit ja kaikki mitä piti kommentoida), ja olet siis juuri sellainen äiti, jota minä kadehdin - sulla on sitte ihan unelmamies (tietty kaikilla " vikansa" , heikkoutensa, mut noi mainitsemasi jutut, mitä miehesi tekee, ni ei voi kun kadehtia - meillä niin tapahtuu korkeintaan unissa.. tai tarkemmin ajatellen en osaa kyl edes sellaisia unia nähdä, on niin kaukaa haettua..). Ole onnillenin ja arvosta noita piirteitä miehessäsi, niin unohtuu ne kääntöpuolen tietokoneet jne " pikkujutut" .. ;)



Olin muuten eilen _aika_ ahkera! Imuroin talomme (no okei, alakerran, yläkerta on vielä hoitamatta..) lattiasta kattoon. Hyi mitä seittejä olikin jo jossain kulmissa tuolla katossa - että oli jo aikakin nostaa imuri tonne ylemmäskin + kaapin päälliset oli " hiukan" pölyn peitossa. Sitten pesin keittiön kaksi ikkunaa (tietty vaan sisäpuolelta, kun näitä ei edes saa auki..), mut kyllä huomas eron!! Tossa keittiössä kun on sohva toisen ikkunan edessä, ni muksut pääsee kivasti suttaan lasin. Ja sitten laitoin niihin ikkunoihin vieläpä ihan tuliterät jouluverhot! Kyllä nyt kelpaa. Jouluvaloja en ole vielä ottanut esille, mut ehkä perjantaina. Nii, ja sit käytiin viel kävelyllä koko sakki (tähän jopa mies osallistui). Kyllä olikin illalla aikas " kankea" olo - mut hyvä mieli, kun kerrankin saa tehtyä jotain (normaalisti kun ei tunnu mitään saavan aikaiseksi).



No niin, tulee oikein romaani tästä! Jätänpä nyt muillekin hiukan palstatilaa. Mukavaa uutta, alkanutta viikkoa! Palailen varmaan illemmalla kertomaan neuvolakuulumiset. =)



Minni & [color=teal]Mulperi [/color]28 (tasan!)

Harmaalta näyttää tämäkin maanantai, noin niikuin säänpuolesta ainakin. Meillä lapset ovat flunssaisia ja kuopus nukkuukin vielä enkä oo raaskinu mennä herättämään, joten tämän päivän päiväunet on sitten varmaan nukuttu jo näin etukäteen.



Omaan masuun ei kuulu kummempia, vihlonta on vähän helpottanut, mutta kaveri tuntuu potkivan nyt jotenkin tosi voimakkaasti ja milloin mihinkin niin että oikein sattuu. Ehkä tuo potkiminen pikkuhiljaa vaimentuu kun tila jää pieneksi.



Synnytystä oli pohdittu ja mä en oo kans miettinyt sen kummemmin asiaa, kun että mihin ihmeeseen mä tungen nämä kaksi edellistä lasta siksi aikaa? Täytyy varmaan siskokultaa pyytää sitten lintsaamaan töistä tai jotakin sellaista. Meillä ei tässä naapurustossa asu ketään tuttuja, joten aika hankalaa sen suhteen on tuo hoitojuttu, mutta eiköhän me selvitä jotenkin. Muuten odotan vaan innolla tuota synnytystä, minusta se ei ole ollenkaan kauheaa!



Miehistä on ollut myös puhetta ja täytyy nyt sitten varmaan todeta että mulla sit kuitenkin on ihan hyvä ukko. Se on kyllä aina ollut lasten kanssa tosi paljon ja hoitaa niitä kiitettävästi. Kodinhoitaminen onkin sitten se mitä tuo isäntä ei tee, mutta on se sit kuitenkin remontoinut koko meidän talon, joten ei kai noista pyykeistä mun pidä aina valittaa! Vaippojen vaihdot tms. ei ole koskaan ollut mitenkään vastenmielisiä hommia meidän isännälle ja ruokaakin se kyllä laittaa viikonloppuisin meillä. Itsestäni kyllä tuntuu aina välillä että ukko ei kovin paljon arvosta sitä työtä mitä täällä kotona päivisin tekee, mutta ehkä se ei sitä sit ääneen sano, niinkuin ei paljoa muutakaan.



Torstain lääkäriä odotellessa....



Päivänjatkoja kaikille helmikuisille!



t.kolomonen rv 27 TASAN

Täällä meillä on ihan outoa kun vietiin eilen kaikki isommat huonekalut pois samalla kun vietiin miehen työpaikalta isompi auto appivanhemmille muuttoavuks. No on meillä vielä sänky ja telkkari ja tietenkin tämä tietokone!;)



Olikin taas sellainen päivä eilen tuolla appivanhempien luona etten kyllä ole heitä tapaamassa ainakaan ennen joulua, josko silloinkaan! Heti ensimmäisenä kun astun ovesta sisään (mies tulee yleensä hieman myöhemmin perässä kun siirtää auton kauemmas markille ja tuo pojan), niin siinä alkaa sitten anoppi taas kerran vittuilla päin naamaa! Ja mieheni oli vielä edellisenä päivänä sanonut isälleen, että voisivat lopettaa sen ainasen vittuilun kun ei siitä ole kenellekään apua! Appiukko oli siihen vain todennut, että heitä ärsyttää kun me hankimme kokonaan uudet kalusteet uuteen kotiimme ja muutenkin sitä remontoimme! Ihan kuin se heidän asiansa olisi mitä me teemme omassa kodissamme!!! Ja tuota vittuilua jatkui kyllä koko päivän, aina kun mieheni ei ollut kuulemassa. Todella kieroa tuollainen!



Ja vielä siitä heidän ' muutostaan' : Mies oli siis varta vasten lainannut työpaikaltaan ison pakettiauton, jotta saadaan kerralla vietyä heidän kaikki isot kalusteet eikä tarvitse montaa reissua tehdä peräkärryillä. Ja aiemmin oli myös sovittu, että he muuttavat kokonaan tänä viikonloppuna. Niin eikös appiukko ollut sitä mieltä ettei heidän sohvaansa ja ruokapöytäänsä viedä minnekään vielä eilen vaan pitää venyttää tälle viikolle vaikka varsin hyvin tietää, että meidän olisi muutettava tällä viikolla ja välistä niiden huoneiden pitäisi olla tyhjiäkin, jotta saadaan ne remontoitua! Että sillain meillä!



No joo, tuli taas paasattua.. Mutta johonkin näitä pakko purkaa, kiitos että jaksatte tukea!:)



Niin piti vielä siitä meidän neuvolasta sanoa, että ovat kaksi kertaa merkanneet siihen korttiin sitä käyrää joskus viikkojen 20 ja 25 välissä, ja silloin mentiin ihan yläkäyrillä. Mutta nyt ei ole aikoihin merkattu (lääkäri siis ne mitannut nytten kun niin usein oon siltä saikkua hakenu) eikä edes kerrota mitä ne mitat näyttää.. Mutta tosiaan, enää ei oo sinne aikaa vaan sitten seuraavalla kerralla ollaan jo toisella paikkakunnalla.



Mitähän sitä vielä piti kommentoida? No unohtu kun aloin taas purkaa tota kiukkua noista appivanhemmista.. Palailen myöhemmin jos muistuu mieleen!:)



-frog2 ja rv30+2

[color=green][b] Voi Frog parka!![/b][/color] Että on sua sitten siunattu vähintäänkin omituisilla ja V*¤%maisilla appivanhemmilla!

Kyllä täytyy sulle hattua nostaa jos selviät tosta kaikesta selväjärkisenä!

Mulla on kans pientä kokemusta anopin vittuilusta kun mies ei oo paikalla..(anoppi kun ei pojalleen uskalla juuri mitään sanoa, kun saa kuulla kunniansa jos vittuilee)

Mun anoppi ottaa kantaa kans meidän ostoksiin ja uusiin hankintoihin, mitkä ei kuulu sille pätkääkään, vielä kun itte tekee niin tyhmiä ostoksia että..

Meidän pitäs muka ottaa toisten vanhoja huonekaluja ja huolia vauvalle jotkut ikivanhat ruosteiset natisevat vaunut, -" kun niitä tarvii vaan niin pienen ajan" - kun se itte huolis toisten vanhaa..tai lähinnä kaiken mitä ilmatteeks saa..

..no juu, se anopeista..



Mutta täytyy kyllä sanoo, että helpottaa kummasti, kun täällä hetken purkaa näitä juttuja!



Mulla toi alapää suoraan sanottuna v¤*tuilee! Vihloo ihan tajuttomasti kun vähänkin kävelee!



Meillä sitten jouluvalmistelut -ruokien ja leivonnaisten osalta- jää ihan viimetippaan, kun uuni HAJOS! Tähän samaan syssyyn joululahjojen, vauvan tavaroitten ja kaiken muun lisäks pitää siis vielä ostaa uus uuni.. Kyllä hiukan ketuttaa, kun tekis mieli pipareita paistella, mutta nyt ne jää tekemättä siihen asti, että jostain halvalla löydetään uusi uuni.



Jouluvaloja en oo minäkään vielä kaivellut esiin, mutta miettinyt oon jo niitten laittoa.. Nyt nistä olis jotain hyötyäkin, kun on niin pimeetä!



Nyt tarttis mennä laittaan paikkoja järjestykseen, että pääsee lapset sitten taas myllään kun tulevat koulusta!

mammutti ja Vilppu rv 28+3

Siis tuota miesasiaa..



Eli meillä kyllä mies tekee kotihommia ja hoitaa lasta, tosin ei aina niin iloisella naamalla kun hänenkin mielestään minä vain laiskottelen täällä kotona kun on saikulle määrätty..

No en kyllä ole itse kovinkaan innokas kotihommien tekijä, täytyy myöntää eli meillä ne jäisivät varmaankin tekemättä jos mies ei osallistuisi! ;) Ruuan valmista minä aina, sillä mies ei sitä osaa tehdä.. tosin voisi kyllä opetella;) Vaikka eipä minua tuo kokkaus haittaa kun siitä pidän. ;)



Niin ja tuota synnytysasiaa.. Minä en siis ole siihen mitenkään kammolla suhtautunut, mutta nyt on alkanut hieman epäilyttää ja pelottaa kun olen kuullut niin monelta huonoja kokemuksia tuosta synnytyssairaalasta (SeKS).. Viimeisin mitä kuulin oli lapsemme perhepäivähoitajalta. Hän kertoi, että tässä hiljan oli siellä äiti ollut synnyttämässä ja kätilö oli NUKAHTANUT kesken synnytyksen johonkin toiseen huoneeseen. Eikä opiskelija ollut uskaltanut häntä herättää, joten oli sitten hoitanut synnytyksen ILMAN KÄTILÖÄ ja äiti oli revennyt niin pahoin, että oltiin jouduttu laittamaan satakunta tikkiä tuonne alapäähän eikä varmasti synnytä enää koskaan!

Että todella luottavaisin mielen ollaan synnytykseen sitten aikanaan lähdössä! Muutenkin siis olen kuullut ettei tuolla SeKSissä oikein oteta äidin toiveita huomioon eikä sektioon helposti lähdetä vaikka olisi tarvetta!

Tekisi mieli melkeinpä lähteä muutamaksi viikoksi reissuun tampereelle tuossa lasketun ajan tienoilla, jotta saisin siellä synnyttää. Siellä siis viimeksi oli eikä jäänyt ainakaan mitään kammoa synnytykseen. :) Vaikken siis siellä sairaalassa tykkääkään maata..



Pitäisi varmaan mennä tuonne synnytysasiaa puolelle huhuilemaan kokemuksia tuosta SeKSistä, josko sieltä kuulisi siten hyviäkin kokemuksia eikä nuo kauhukuvat kasvaisi loppua kohden. ;)



-frog2

että mun erään ystävän vaimo " teki" esikoistaan 2 vrk ja loppujen lopuksi repesi sen verran syvältä ja pahasti että jouduttiin moneen kertaan paikkailemaan jälkikäteenkin, mutta ei tuosta traumoja hänelle (minulle olis ehkä kyllä) jäänyt sillä saivat toisen lapsen 1½ vuoden ikäerolla. En muista missä sairaalassa synnytti, mutta kyseessä oli joku isompi sairaala oliskos ollut EKKS??? En tiedä, mutta kyllä noita kauhutarinoita riittää ja toisille riittää pelkästää muutama nirhauma siihen ettei enää halua/uskalla synnyttää.



Mä en noista tarinoista piittää, jokaiselle tuo kipu yms. on kuitenkin niin yksilöllistä ettei kokemuksia voi oikein edes vertailla. Itse kuitenkin menen hyvinkin luottavaisin mielin synnyttämään ja kättärillä on onneksi aina kolme kätilöä ponnistusvaiheessa paikalla ja meillä esikoisen synnytyksessä oli kuulemma koko huone täynnä kätilöitä ja lääkäreitä valmiina imukuppien ja mahdollisen leikkauksen varalta, mutta ei niitäkään sitten loppujen lopuksi tarvittu. Itse en edes huomannut et paikalla olis ollut joku muukin kuin mieheni ja se kätilö, joka mua " piiskasi" hengittämään ja ponnistamaan =)



Onnex tuohon synnytykseen on kuitenkin vielä aikaa, ja mulla ainakin loppua kohden tulee sellainen olo että ihan sama kuinka paljon sattuu tms. kunhan vaan pääsis siitä tukalasta punkero-olosta eroon ja nopeasti!



Hyvillä mielin eteenpäin ja nyt on pakko lähteä laittamaan lapsille jotakin murkinaa!



t.kolomonen rv 27

Minäkin innostuin nyt ekaa kertaa kirjoittamaan tänne helminauhojen pinoon, kun tunnistin samoja " oireita" viikolla 30 olevien odottajien kanssa. Ja olin sitten niin aloittelija, etten tajunnut kopioida pitkää tekstiäni välillä ja sinnehän se katosi bittivirtaan... argh! No yritetään uudestaan, hieman lyhennettynä.



Mulla on meneillään rv 30+2 ja tosiaan vatsa alkaa olla tiellä nukkuessa ja pukiessa. Toissa yönä heräsin vessaan ja oikea kylki oli jotenkin puutunut ja tosi kipeä, enkä pystynyt nousemaan tai edes kääntymään omin avuin, joten jouduin herättämään miehen avuksi. Viime yönä virittelin tyynyn avulla kylkiasentoa. Supistuksia mulla ei ole vielä ollut, eikä varmaa havaintoa edes harjoitussupistuksista. Joskus vatsa tuntuu kovalta, mutta ei sen ihmeellisempää. Painoa on tullut 8-9 kg. Sf-mittaa en viime kerralta muista, mutta torstaina on taas neuvola, joten raportoin sitten uudestaan :)



Hemoglobiinin kanssa olen taistellut alkuraskaudesta asti, eli se on liikkunut ekasta neuvolakäynnistä asti välillä 107-97. Välillä olin tosi väsynyt kun arvo putosi alle sadan, mutta nyt olen saanut sen nousemaan Maltoferilla lukemaan 105. Muut merkit ei ilmeisesti imeytyneet ja aiheuttivat vatsavaivoja. Töissä olen käynyt normaalisti koko ajan, mutta liikuntaharrastukset olen karsinut kävelyyn ja äitiysjoogaan, kun en näillä veriarvoilla vauhdikkaampaa jaksa.



Vauvatavaraa en ole itse aktiivisesti hankkinut, mutta kaverit ovat innostuneet tyhjentämään varastojaan ja sitä mukaa meille on ilmestynyt mm. Gesleinin yhdistelmävaunut, pinnasänky, turvaistuin ja pari laatikkoa vaatteita. Ikäiseni kaverit ovat nimittäin jo muksunsa hankkineet, kun minä vasta aloittelen tässä 36-vuotiaana. No, ihan kätevää, olen tosi kiitollinen kierrätystavarasta!



Mua on nyt alkanut askarruttamaan raskausarvet. Missä vaiheessa niitä yleensä tulee, jos on tullakseen? Olen viime päivinä havainnut muutaman punaisen naarmun. Rasvaan masua aamuin illoin Bodyshopin kaakaovoilla. Onko tiedossanne muita keinoja arpien ehkäisyyn? Auttaako vatsaa tukevat äitiysalushousut?



Belleville ja vesimies 30+2

Moikka kaikille! Olen aikaisemmin kirjoitellut tuonne maaliskuisiin, mutta laskettuaika muuttui rakenneultrassa aika paljon aikaisemmaksi ja olen täälläkin käynyt lueskelemassa.



Itselläni on raskaus mennyt kohtalaisen hyvin alun pahoinvointia ( joka osui juuri niille koville helteille.. ) sekä lapsivesipunktiota lukuunottamatta. Punktiostakin saatiin sitten onneksi iloisia uutisia.



Töissä alkaa alaselkä tulla tosi kipeäksi istumisesta. Välillä joutuu 10 minuutin välein tekemään pienen kävelylenkin ja venyttelemään. Vielä pitäisi 2 kuukautta jaksaa..



Kättärille olen menossa synnyttämään ja la. on 26.2.06.



Kättärillä synnytin esikoisenkin 2 vuotta sitten ja synnytys oli ihan hyvä kokemus vaikka kyllähän se pirusti sattui. Puudutuksia päätin olla ottamatta niin kauan kuin kykenen ja ilokaasulla ja aquarakkuloilla pärjäilin. Loppuvaiheessa kyllä pyysin epiduraalia, mutta avautuminen oli jo niin pitkällä ettei sitä enää annettu ja vauva syntyikin 10 minuutissa sen jälkeen. Repeytymiä ei tullut yhtään eikä traumoja jäänyt. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 7,5 tuntia eli aika nopea taisi olla. Tämänkin vauvan ajattelin samalla " taktiikalla" synnyttää, jos kaikki siis menee hyvin. Eli luomuna niin pitkälle kuin kykenee, mutta jos kipu käy ihan älyttömäksi niin sitten pyydän puudutusta. Minäkään en muuten synnytystilanteesta muista, ketä siellä huoneessa oli mieheni ja kätilön lisäksi, vaikka kyllä siellä taisi porukkaa enemmänkin olla, jotenkin vain ympärillä oleva maailma katosi varsinkin siinä loppuvaiheessa.



Oletteko miettineet perhehuonetta vai ihan normaalia? Esikoisen kanssa oltiin perhehuoneessa, mutta nyt ei varmaan mennä. Esikoinen saa sitten olla isin kanssa kotona.



En hirveän ahkera ole kirjoittelemaan, mutta käyn kyllä usein lukemassa ja koitan silloin tällöin kirjoitella myös kuulumisia.



Pirriäinen rv 27+0

Mutta ihan ens: [color=deeppink]Tervetuloa helmiksiin pirriäinen! [/color]



Ja sitten neuvola-asiaan. Kaikki oli oikein hyvin;

painoa +431g/vk

RR 110/56

Hb 125

pissa puhdas

sf 27

tarjonta rt

syke 135

liikkeet ++



Taas oli kyllä pikkuisella vauhti päällä, ja terkka puheli, et oli jossain käänteissä poikittainkin, mut silti taas merkkas ton rt. No, samapa tuo, koska vielä tuntuu tilaa olevan liikuskeluun. Hb oli vähän laskenut, mutta hyvä sekin vielä - pitää kuitenkin tarkkailla, ettei lasku jatku. Persiljaa terkka suositteli, on kuulemma tosi rautapitoista ja sopii useimmille paremmin kuin rautatabletit (mulle ei esikoisen raskausaikana joku merkki sopinut). Keski- ja yläkäyrän välissä sf, samoin kuin esikoisesta (poika). Kuopuksesta oltiin alakäyrällä, mutta hän olikin tyttö (ja tämän uskon erittäin vahvasti siis olevan poika). Painosta en nyt jaksa murehtia, lähtöpainoon tullut tähän mennessä yht. 6,6kg lisää.



Ihmetyttää kyllä tuo terkka (eri kuin kahdesta ekasta, vaikka sama paikka). On meillä toki ollut puhetta, että jossain vaiheessa käyn labrassa antamassa bakteeriviljelyn, koska edellisilläkin kerroilla on streptokokki b todettu, mutta hän antoi nyt sitten vaan lähetteen, että jos ennen ens kertaa kävisin, ni ois sit jo tulokset tullut. Minusta aika turhaa, koska uskoisin itsekin tunnistavani, että milloin se bakteeri jyllää (aiheuttaa kivuttomia supisteluja), ja voisin sitten käydä siellä labrassa, kun olisi aihettakin. No, kai pitää joku aamu raahautua sinne labraan sitte, mut en ois vielä halunnut, kun ei niitä supisteluja ole montaa kuitenkaan ollut vielä. On vaan hankala päästä arkiaamu labraan klo 07:30-10 kun mies on arkipäivät töissä n. klo 07-16.



Nyt sitten tiheni neuvolakäynnitkin, mulla on seuraava jo 8.12.06! Siis ens viikon perjantaina. Hassulta tuntuu, että niin pian taas, mutta kyllähän se helmikuukin lähestyy aika vauhtia. =)



Vatsa taas kurnii, joten jääkaapille.. -->



Minni & [color=teal]Mulperi [/color]28

Tervetuloa vaan joukkoon Pirriäinen! Sulla onkin näköjään LA samana päivänä meikäläisen kanssa ja paikkakin on sama, joten sehän saattaa olla että siellä törmäillään. Jos samaan aikaan satutaan niin mä kyllä otan sitten epiduraalit yms. sunkin puolesta et ei sulle kyllä mitään jäisikään =) Ei vaiskaan...tuo oli vitsi!





Mitähän mun pitikään vielä sanoa, öööö tota noin.... Ai niin niistä raskausarvista. Mulla tuli esikoisen kanssa raskausarpia ainoastaan rintoihin sen jälkeen kun maito niinhin nousi, nykyään omistan siis " kauniit" raidalliset rinnat =) Tokan kanssa arpia tuli synnytyksen aikana siis kotona niitä ei vielä ollut mutta kun menin suihkuun ekan kerran osastolla niin arvet olivat ilmestyneet! Ihan kivaa...no nyt ei uusia arpia oo vielä näkynyt, mutta kai niitä johonkin taas ilmestyy. Mitään ihmerasvoja en oo koskaan käyttänyt, ihan perus niveaa tai vastaavaa vaan niinkuin muutoinkin kun raskausaikana.



Nyt mä poistun ja palailen sit taas vasta huomenna tai ylihuomenna kun huomiselle osuu ikea-reissu.



t.kolomonen rv 27+0

Tervetuloa minunkin puolesta belleville ja pirriäinen!



Noista raskausarvista minäkin..

Mulle ekassa raskaudessa tuli niitä aika paljon joskus puolenvälin aikoihin, kun maha alkoi oikeen vauhdilla kasvaa.

Toisella kerralla ei sit montaa tainnu tullakaan, eikä nytkään oo uusia tullu.

Ilmeisesti on nahka niin löysää jo valmiiks, että vaikka maha kasvaa huippulukemissa tälläkertaa niin uusia arpia ei oo ilmestyny!



Mulla sf-mitta taitaa olla jossain ihan omilla käyrillään, nimittäin viikolla 26+5 mitta oli 30!

Saapi nähdä ensi viikon lääkärissä onko se vielä samaan tahtiin kasvanu.



Kolomoselle mukavaa ikean-reissua!

Minä niin haluaisin sinne joskus päästä (kerran käynyt) mutta ehkä me siten lähdetään kun saadaan se oma talo ostettua! Meiltä ikeaan matkaa on joku 300-400km, joten se venähtää varmaan parin päivän reissuks..



Mutta eipä tässä taas muuta

mammutti ja Vilppu rv 28+3

Hoen vaan kokoajan, että ensi viikolla on lääkäri, mutta kyllä se on jo tällä viikolla torstaina!

Unohdin vallan viimekerralla.. [color=deeppink]Tervetuloa helmiksiin myös belleville!! [/color]

ihan kohdallaan - ainakin, jos vertaan siihen, mitä tänään luin teidän viesteistä ! Anopin olen 10 vuoden aikana nähnyt tasan kerran, sillä hän asuu Intiassa ja yleensä mies käy aina yksin visiiteillä, kun voi tuolloin asua kotona ja olla ihan oikeasti perheensä parissa. Jos minä menen pojan knssa mukaan, ei millään mahduta samaan asuntoon eikä se olisi kovin soveliastakaan, joten vierailu on todella vierailua, ei jatkuvaa asumista ja olemista yhdessä, kuten mieheni ymmärrettävästi toivoo sen olevan, kun on kerran lähtenyt reissuun. Niinpä siis me ollaan käyty näyttämässä poikaa yksivuotiaana (täyttää kohta 7v.) ja mennään varmaan taas perheen voimin, kun tyttö on syntynyt ja hiukka varttunut. Eipa siis tosiaan tarvitse kuunnella anopin vittuilua, kun parhaimmillaankin meidän keskustelu on ihan " hello, how are you ?" -tasolla, anoppi ei nääs puhu punjabin ja hindin lisäksi muita kieliä.



Se toinen juttu, joka näyttäis olevan meillä ihan kohdallaan, on tämä ruoanlaitto ja siivousjuttu. Mieheni on kokki, joten ei tosiaan halua syödä minun keitoksiani, vaan laittaa aina omat pöperönsä ja hyvin usein meillekin pojan kanssa pöperöt, kun se käy häneltä niin kätevästi. Mieheni tykkää syödä intialaisia soosseja, kun taas minulle ne eivät jatkuvalla syötöllä putoa, vaan ollaan pojan kanssa useimmiten perinteisellä spagetti - makaroni - nakkilinjalla. Jotain ruokailutottumuksia on varmaan siirtynyt pojalle jo geeneissä, sillä on pienestä pitäen tykännyt mausteisesta ruoasta, mangopikkelssistä, valkosipulista, oliiveista yms. eli eipä ole tarvinnut lähteä opettamaan.

Siivousosastolla mieheni on ominut itselleen imuroinnin, lattioiden pesemisen ja mattojen ulosviemisen ihan ilman eri kehotusta, mikä on hyvä juttu. En pidä sitä ollenkaan pahana, että pyykkiasioihin hän ei ole ikinä koskenut, vaan se on selvästi minun aluettani - olen saattanut säästää useamman vaatteen pilalle menemiseltä, sillä hän ei taida kerta kaikkiaan edes ymmärtää, miksi valkoinen pestään eri koneellisessa kuin punainen.



Tänään oli taas sellainen työpäivä, että piti lähteä ajoissa kotiin, kun ei puutuneet sormenpäät tunteneet mitään, joten ihan turha oli niillä nakeilla kirjoitella. Nyt taas sujuu, kun on muutaman tunnin lepuuttanut, mutta taitaa olla parempi päästää sormet hetkeksi rauhoittumaan, jos meinaa huomenna tehdä töitä...



Riemukasta viikon alkua kaikille !

Kirsi-mama rv 28+5