Uusi raskaus kohtukuoleman jälkeen?
Meidän esikoinen syntyi kuolleena raskausviikolla 41+2. Kuinka nopeasti olette tulleet uudelleen raskaaksi? Onko uusi raskaus ollut henkisesti vaikea?
Surutyö kuulemma kannattaa ensi tehdä ja sitten vasta ajatella uutta raskautta, tosin surutyön kesto on varmasti yksilöllinen. Mä en vaan haluaisi alkaa suremalla suremaan, koska niin täytyy tehdä. Vaikka lapsi oli ja on meille hyvin rakas on pakko ajatella myös elämää eteenpäin.
Kommentit (3)
Tulin raskaaksi n. 9 kk päästä synnytyksestä. Odotus oli rankka henkisesti, mutta kun sai elävän vauvan syliin, niin sitten helpotti. uusi vauva ei korva poisnukkunutta sisarusta, suru ei häviä äidin sydämestä koskaan, mutta ajan myötä se helpottaa. Jos haluat ja jos et vielä ole liittynyt sellaisin ryhmiin: http://health.groups.yahoo.com/group/tuntematon-enkeli/ ja http://health.groups.yahoo.com/group/pahkina/?yguid=225322016 niin tervetuloa joukkoon mukaan! Meitä on valitettavasti paljon, omia lapsukaisia menettäneitä äitejä. Tuntematon-enkeli puolella voi purkaa omaa surua, siellä on kohtuukuoleman julmuutta kokeneita. Pähkinä puolella ovat raskaaksi tulemista odottavat sekä jo raskaana olevat äidit, joiden lapset kuolivat. Sieltä saa paljon vastauksia omiin kysymyksiin, ja tukea! Älä jää surusi kanssa yksin!
Lämmin halaus ja voimia sinulle!
Sofia.
Marie, luin tekstisi nyt vasta ja elämäsi on varmasti (toivottavasti) erilaista kuin tuolloin helmikuussa.
Meidän pieni syntyi hoitovirheen vuoksi kuolleena rv 42+4 ja aikaa siitä on nyt 8kk.
Minä tulin raskaaksi oikeastaan heti, tuli vain yhdet tai kahdet kuukautiset synnytyksen jälkeen.
Henkinen kärsimys on toki niin yksilöllistä... Minä en voi antaa neuvoja, eikä kukaan muukaan.
Synnytän siis vuoden sisällä jo toisen lapsen, kunhan syyskuu tulee.
Synnytin siis syyskuussa ja joulukuussa tein odotetun plussan. Nyt olen raskausviikolla 25.
En sano, että tämä on ollut helppoa, en sano että suru ja raskaus on hyvä yhdistelmä.. Vaikeaa on. Mutta lapsi on tulossa ja sehän on maailman ihanin asia.
Itse en ole saanut tukea yahoosta, mutta toivottavasti sinä saat. Siellä on paljon raskaita aatoksia ja tarinoita. Minulle se on vieläkin liikaa.
Rakkautta, turvaa ja lohtua toivottaen; myös enkelin äiti.
Toukokuussa 2003 rv 34+6 esikoistyttö syntyi kuolleena.
Syytä ei koskaan tiedetä. Oli 5 varvasta ja 5 sormea, mutta ei jaksanut elää, oli kuollut kohtuun.
Synnytys ja henkinen toipuminen oli vaikeaa, ja kohtalotovereita ei juuri ollut.
Minulla ainut toipumisen edellytys oli raskautua mahdollisimman pian uudelleen,
terve poika syntyi toukokuussa 2004.
Pian haaveilimme jo pikkukakkosesta, spontaani keskenmeno lokakuussa 2005 ja kohdunulkoinen joulukuussa 2005.
Toinen munatorvi oli "räjähtänyt" ja jouduin kiireesti leikkaukseen, henki meinasi lähteä.
Periksi ei annettu ja "yhden torven" poika syntyi tammikuussa 2007.
Kaksi tervettä ihanaa tervettä poikaa, ja yllätysraskaus ilmoitti itsestään toukokuussa.
Olimme onnellisia koska ei oltu edes "yritetty" vauvaa, ja odotimme innolla uutta perheenjäsentä, mutta luoja päätti toisin.
Sain tänä aamuna keskenmenon ja vuoto niin rajua, että jouduin kaavintaan.
Nyt henkisisti aika romuna, mutta ihmisen mieli on aika hassu, että ajatuksissa siintää pakonomainen tarve yrittää raskautua mahdollisimman pian uudelleen, vaikka näin monta raskautta on mennyt pieleen...