synnytys ja ajantaju
pakko kysyä nyt muiltakin kun itseäni on alkanu ihmetyttämään. omasta mielestäni esikoisen synnytys oli nopea ja ponnistus vaihe tosi lyhyt. mutta nyt kun seuraavaan pirpanaa yrittämässä olen tutkiskellut esikoisen synnytyslappusia ynnä muita ja alkanut ihmettelemään vaiheiden aikoja. omasta mielestäni ponnistusvaiheeni oli ehkä maksimissaan jonkun 10 min, varsinkin kun ehdin siinä yrittää ponnistaa pari kertaa ennen katetrointia ja sen jälkeen poika syntyikin parilla ponnistuksella, mutta papereissa lukee tunteroisen siinä menneen...
siispä kysymys kuuluukin: onko muilla ajantaju hämärtynyt synnytyksessä niin että tunti on tuntunut minuuteilta?
toinen mitä miettinyt on että onko muilla mennyt kivusta kuulo?
itselläni nimittäin kivun takia alkoi äänet kuulua aivan kuin veden alla olisi ollut ja siitä syystä en esimerkiksi tajunnut mitä tapahtuu kun epiduraalia alettiin laittamaan ja sain huudot anestesialääkäriltä. ensikerralla tiedän sanoa jo heti alkuunsa että minulta menee kivusta kuulo että tajuavat aina varmistaa että tiedän mitä tapahtuu.
Kommentit (4)
mutta mulla kävi tuon kuulon kanssa samalla tavalla. Tuntu, että on semmosessa kuplassa mihin ei ympäristö äänineen mahdu. Huomasin kyllä välillä että jotakin se siellä mulle kertoo,mutta en kuullut enkä voinut keskittyä siihen.
ja samoin muisti. Kipeimmistä tunneista ennen epiduraalia en muista juuri mitään, enkä osaisi sanoa, kuinka kauan ne kestivät. Anestesialääkärin käynnistä ja epiduraalin laittamisesta en muista yhtään mitään.
Ja kuulo meni siinä mielessä, että kivun läpi oli hyvin vaikea tajuta, jos joku minulle puhui.
Ihmettelin jo edellisessä synnytyksessä, miten aika kuluukin niin nopeasti. Ponnistusvaihe varsinkin tuntui hujahtavan ohi.
Kuulo oli mennä kivuissa ennen kuin sain epiduraalin. Samantyyppinen kokemus mulla on vuosien takaa. Sain luultavasti ruokamyrkytyksen ja päädyin leikattavaksi. Pahimmat kivut ja krampit hellittivät sairaalassa lääkityksen ansiosta, mutta ne tunnit ennen leikkausta olin kyllä lähes kuuro.
Mulla meni ajantaju oikeastaan heti kun todella kipeet supparit alkoi. Olin sairaalassa (synnytys siis käynnistettiin) ja menin kuumaan suihkuun kun kipu alkoi, luulin olleeni siellä ehkä vartin, no siellä meni 1h15min. Jotenkin koko illan ajan oli kyllä melko epäselvää paljonko kello on. Mustakin tuntui että ponnistusvaihe oli tosi lyhyt,mutta kyllä siinä vajaa 40min papereiden ja miehenkin mukaan meni. Kai sitä täytyy niihin luottaa.
Kuulo kyllä pelasi ihan hyvin, järjen kanssa vähän heikommin. Ponnistuksen alkaessa kätilö kehotti laittamaan jalkani hänen lonkalleen. Katsoin vaan pitkään ja mietin ihan ihmeessäni että missä kohdassa ihmistä on lonkka. Kätilö otti sitten jalasta kiinni ja laittoi oikealle paikalle =)
Hyvä asiahan tämä on siinä mielessä, että paljon kamalampaa olisi jos aika tuntuisi todella pitkältä ja minuutit vain matelisivat.
Tipy+ipana 1v2kk+papuliini rv 29