Jorvissa (HUS) synnyttäneiden kokemuksia +vesisynnytys?

Hei,



Olen synnyttänyt esikoiseni v. 2002 Jorvissa, numero kakkosen Naistenklinikalla ja toivottavasti lähiviikkoina kolmosen ihan toisella puolella Suomea.



Ensimmäinen synnytykseni eteni sujuvammin ja oli kaikin puolin mahtava kokemus toiseen synnytykseen verrattuna. Henkilökunta ja tilat Jorvissa olivat hyvät ja kaiken kaikkiaan minulla ei ole mitään huomautettavaa synnytyskokemuksesta.



Sama pätee Naistenklinikkaankin- erot synnytyksissä johtuivat lähinnä synnytyksistä, eivät itse paikasta.



Niinhän se on että kaikissa sairaaloissa on lähes sama varustelutaso yms, mahdollisia erikoisjärjestelyjä tms. on samoin kaikissa paikoissa. Eli itse uskon että suurin vaikutus on itse henkilökunnalla ja ennen kaikkea omalla asenteella. Ja henkilökuntaahan on varmasti loistavaa ja pikkasen vähemmän loistavaa ihan joka sairaalassa! Ja kun ei niitä voi sinne paikalle varata omaa synnytystä odottamaan niin siitä on ihan turha murehtia.



Omissa synnytyksissäni olen tavannut 3 + 3 eri kätilöä ja useamman lääkärin ja joku on ollut mukavampi kuin toinen. Mutta niinhän se on aina sairaalassa!



Synnytys on kaiken kaikkiaan tapahtuma, jota on turha suunnitella niin paljon etukäteen kun harvoin suunnitelmat kuitenkaan pitävät. Suhtaudut vaan avoimella asenteella ja luottavaisesti henkilökuntaan ja koko synnytykseen, niin hyvin se menee! :)

Olen synnyttänyt molemmat lapseni Jorvissa. Ilman asiantuntevaa ja nopeaa toimintaa kumpikaan lapsistani tuskin olisi hengissä...



Synnytysosastoon olin siis todella tyytyväinen, toisella kerralla osastolla olo oli pettymys.



Vesisynnytys on mahdollista, ainakin tutustumiskäynnillä annettiin näin ymmärtää.

Hei vaan, minä synnytin juuri tammikuun lopussa Jorvissa pienen pojan. Synnytys oli pitkän puoleinen, lapsivesien menosta varsinaiseen syntymään kaikenkaikkiaan 32h. Mutta jouduttiinhan sitä odottelemaan kotosalla ensin se 12h ennenkuin sairaalaan mentiin.

Käynnistyksen kautta lopulta päästiin tositoimiin. Tapasimme koko aikana työvuoroissa 4 kätilöä, joista jokainen oli todella luottamuksen arvoinen, ammattitaitoinen ja hyvä. Vaikka toki ensin aina pelotti että minkähänlainen seuraavaksi tulee kun vuorot vaihtuivat.

Kaikki oli kuitenkin tosi mukavia ja rautaisia ammattilaisia ja sydämellisiä. Oli sekä vanhempaa että nuorempaa. Vaikka osastolla oli kiirettä, minua käytiin katsomassa ja sain aina apua kun tarvitsin. Todella positiivinen kokemus. Synnytyssalissa kätilönä toimi nuorempi nainen, joka hoiti homman kyllä niin mahtavasti kuin vain voi hoitaa. Kaiken hoiti yksin, paitsi loppu-ponnistusvaiheessa avustava kätilö tuli jalkatueksi.

Vesisynnytyksestä en tiedä mitään, että olisiko edes mahdollista. Minä kävin kipua lievittämässä altaassa, joka oli aika luksusta rauhallisessa omassa huoneessa. Melkein kuin pienessä kylpylässä! Synnytys tapahtui kuitenkin normaalisti salissa ja hyvin meni..

Jorvissa voi kivunlievityksenä saada myös vyöhyketerapiaa, jota halusin kokeilla. Hieronta selkään auttoi kyllä, jalkoihin ei niinkään. Jos on "rauhallisempi" synnytys, niin suosittelen kokeilemaan.

Mutta minusta oli myös kiva, että kätilö oli niin asiallinen kivunlievitys-asioissa. Ettei tarvitse olla liian sankari, sillä kukaan muu ei voi tietää kipujen kovuutta ja kivunlievityksen tarvetta kuin synnyttäjä itse! Eli heti kun tuntuu siltä niin annetaan kipua lievittävää.

Jännä asia on että kaiken kivun on ehtinyt hyvin unohtaa ja olisin valmis tekemään homman uusiksi koska vaan, vaikka etukäteen mietitytti että mitähän se mahtaa ollakaan!

Esikoisen synnytin naistenklinikalla ja kaikki meni hienosti. Minua kuunneltiin, kannustettiin ja neuvottiin asiallisesti. Epiduraalin sain pyytämättä heti saliin päästyäni.



Mutta jorvi vuonna 2004... Minua ei kuunneltu ollenkaan, äkäinen kätilö vain tiuski ja äyski. Pyysin heti epiduraalia sillä tiesin ettei vauvan syntymään menisi kuin korkeintaan pari tuntia. Ensimmäisestäkin kerkesin olla sairaalassa vain 3 tuntia kunnes tuli ulos. Kätilö ei kuunnellut minua ollenkaan. Vähätteli kipujani, tiuski, naurahteli jne. Olin hyvin agressiivinen kun kivut olivat helvetilliset. Monihan lamaantuu valtavan kivun edessä, mutta minä taas huudan ja riehun kahta kauheammin. Vaadin kätilöltä nätisti sekä huutamalla epiduraalia, ilman tulosta. Lopulta kätilö tuli kosketusetäisyydelle ja otin häntä rinnuksista kiinni ja huusin kiroillen epiduraalia. Tajusin kyllä heti, että nyt menee liian pitkälle ja päästin irti. Tajusin myös pyytää anteeksi.



Kätilö katsoi minua ja totesi, että oletko sinä muka oikeasti noin kipeä?? Katsotaanpas se tilanne.. Ja 9cm oli paikat auki ja totesi, että oho.. saat ruveta ihan kohta ponnistamaan.

Synnytyksen jälkeen pyysin uudelleen anteeksi henkilökohtaisuuksiin menemistä ja kätilö pyysi anteeksi ettei ollut kuunnellut minua. Kätilö sanoi, että papereissani oli lukenut, että olen ensisynnyttäjä ja hän oli ajatellut että synnytyksessä menee useita tunteja ja että ensisynnyttäjänä en tiedä mitä se "oikea" kipu on ja liioittelen kipujani. Sanoin kyllä kesken synnytystä, että muistan edellisestä kerrasta kuinka helvetilliset kivut tulee, että tarvitsen lääkitystä, mutta kätilö ei kuunnellut.



Ihan sama vaikka olisinkin ollut ensisynnyttäjä, niin kätilö toimi erittäin törkeästi ja mielivaltaisesti kun vähätteli kipujani, naurahteli jne..



Synnytyksen jälkeen kun olin peseytynyt ja syönyt aamupalan otin lapsen kainaloon ja lähdin kotiin vaikka kovasti yrittivät estellä. Nyt odotan kolmatta ja matkan sekä oletettavasti nopean synnytyksen vuoksi Jorvi olisi ainut vaihtoehto.

Päätin tuon kokemuksen jälkeen, että Jorviin en mene synnyttämään. Aion synnyttää yksin kotona ilman ammattilaisen apua ja jos jokin menee pieleen, sitten toki ambulanssi. Vielä en ole mieltäni muuttanut ja tunne vain vahvistuu.



Itse sain elin ikäiset traumat.

Etkö ole ajatellut meneväsi esimerkiksi Naistenklinikalle, jossa olet esikoisen synnyttänyt? Jos sinulla on Jorvi lähellä niin ei muihinkaan pk-seudun sairaaloihin niin tuhoton matka ole. Onko terveydenhoitaja neuvolassa ohjannut sinua pelkopolille? Vaikka se ei sinun päätöstä synnytyspaikasta muuttaisikaan, niin saisit käytyä läpi traumaattisen synnytyksen, eikä se enää samalla tavalla vaivaisi sinua.

Tsemppiä!

Juuri tuon matkan takia naistenklinikka ei ole vaihtoehto. Kahden aikaisemman synnytyksen nopeuden vuoksi ei kannata edes harkita naistenklinikkaa. Meillä ei ole autoa käytössä ja matka taitetaan taksilla. Jos lapsi sattuu syntymään siihen aikaan, kun on aamu/ilta ruuhka, niin ei kannata ottaa riskiä, että vauva syntyisi taksissa. Olen myöskin molemmilla kerroilla ollut niin kipeä, etten halua silloin olla vieraan ihmisen kanssa taksissa.



Neuvolaan en ole vielä soittanut enkä siis käynyt. Pelkopolia olen miettinyt, mutta 2 ystävän kokemuksien perusteella koen sen aivan turhaksi. Heillä tosin vähän eri tilanne, että he pelkäsivät synnytystä ihan kamaasti jne.. pelkopolilla sitten puitiin asiaa, kirjattiin ylös toiveet tehokkaasta kivunlievityksestä, synnytys asennoista ym. Kummankaan mitkään toiveet eivät toteutuneet. He synnyttivät myös jorvissa. Siksi koen asian turhaksi.



Mutta katsotaan nyt. Kiitos kannustuksesta.