TAMMIMASUT maanantaihin

Taas on uusi työviikko edessä ja täällä sitä istutaan työpöydän ääressä äitiyslomasta haaveillen... Kahdeksan viikkoa ei ole ihmisen elämässä pitkä aika, mutta nyt se tuntuu ihan liian pitkältä. Tahtoo mammikselle ja heti!



Viikonloppu sujui kivasti. Torstai-iltana ajeltiin poitsun kanssa mummulaan, missä poika oli mummun muruna kun perjantaina käväisin työpaikan syystapahtumassa. Olipa ihanan lyhyt ja erilainen työpäivä tuo perjantai. Lauantaiaamuna ajeltiin sitten takaisin kotiin ja olikin muuten ihanaa taas olla kotona vaikka vaan pari päivää oltiin poissa! Eilen esikko antoi nukkua melkein puoli kymmeneen saakka, mitä ei ole tapahtunut sitten kesäloman. Ihme kyllä sain itsekin nukuttua niin pitkään ja olo olikin sitten ihanan levännyt koko eilisen päivän. Ei tullut ollenkaan sellaista uupumuksen tunnetta, joka yleensä iskee jossain vaiheessa päivää.



Sain myös eilen vihdoinkin siirrettyä esikoisen vaatteet vaatehuoneeseen ja nyt on lipasto tyhjänä odottamassa vauvanvaatteita. Mies käy tänään hakemassa äitiyspakkauksen postista, joten josko sitä kohta alkaisi pyykkäilemään nuttuja vauvaakin varten =) Nyt pitäisi vielä saada tulevasta lastenhuoneesta ylimääräiset tavarat pois, laittaa jo ikuisuus sitten ostetut Nalle Puh -boordit seiniin ja ommella verhot. Tarkoituksena on siirtää 1,5-vuotias esikoinen hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää omaan huoneeseen nukkumaan. Saapa nähdä mitä toi hyvissä ajoin sitten taas meidän kohdalla tarkoittaa...



Masussa tuntuisi olevan kaikki hyvin, vähän on hiljaisempaa ollut viime päivinä, mutta liikkeitä tuntuu kuitenkin useampaan otteeseen päivän mittaan. Alkaisikohan tila käydä jo ahtaaksi tai sitten vaavi on sellaisessa asennossa ettei liikkeet niin hyvin tunnu. Keskiviikkona pääsen pitkästä aikaa neuvolaan, vuorossa onkin lääkärineuvola. Mielenkiintoista kuulla miltä näyttää tilanne kohdunsuulla ja mihin suuntaan verenpaineet ym. on kehittyneet sitten viime käynnin.



Eipä tänne tämän ihmeempiä, jaksamista & hyviä vointeja kaikille!

Suffis rv 26+6

niin siis enää 6 viikkoa töitä ja sitten loma kutsuu :) alotan äippäloman hiukan aikasemmin ja pidän myös talviloman siinä.. silti tuntuu että marraskuun loppuun on ikuisuus.. mutta äkkiä se menee toivottavasti. Torstaina olis neuvola-lääkäri, pääsee taas kurkistamaan masun sisäpuolelle :) kovin on liikkuvaista sorttia meiän tulokas, hirvee myllerrys tuntuu melkein koko ajan. esikoinen oli mahassa paljon rauhallisempi.

Millään en jaksais sinne Tammikuuhun odotella, vaikka pelkään että taitaa mennä jopa helmikuulle :( Eilen jo hypistelin pienen pieniä vaatteita ja mietin että onko ne oikeesti näin pieniä kun syntyy..

vaikka esikoinen on vasta 1v ja 3kk, mutta äkkiä sen vauva-ajan unohtaa..

Täytyy tässä alkaa valmistautua jo töihin ja ruuan tekoon.

Susku ja tasan 26 vkoa

Äitipolilla olin viime viikolla diabeteksen takia ja nyt asiat ihan kivasti. Sokerit pysyy suht hyvin kurissa ruokavaliolla, joten niitä seurailen toistaiseksi vaan itse. Jos niissä nousuja niin sitten taas Taysiin. Vauva voi hyvin ja painoarvio oli 1070g. Ei niin iso kuin veljensä ovat olleet näillä viikoilla, mutta lääkärin mukaan ei pienimmästäkään päästä. Maksa-arvoja otetaan kahden viikon välein kun mulla molemmissa aiemmissa raskauksissa ollut hepatoosi.



Liikkeet on muuttuneet enemmän sellaisiksi mönkimisiksi ja napakoiksi potkuiksi. Ilmeisesti tila alkaa käydä vähiin. Selvästi on niin, että jos tänään kovasti liikkuu niin huomenna huilaa.



Äitiyspakkausta odotteleen saapuvaksi postiin:)



Talvikki 27 vkoa täynnä

Moi!



Kummallinen juttu, kun pinon sain aloitettua, niin siihen tökkäs koneen toiminta... no, jospa viimeinkin onnistuisin. Ei vaan lähettänyt enää tekstiä. Eipä silti, että mulla mitään elämää suurempaa asiaa olis.



Meikäläisellä on nyt vihdoin se kauan kaivattu syysloma, ja " yllättäen" olen flunssassa. Ärsyttää tällainen kiltin tytön syndrooma, että loma-aikana pitää sairastaa kun olis kiva tehdä omia juttuja... olis tuota joutanut tavallisena arkenakin sairastamaan - vaikka heti ensi viikolla.



Viime yö meni kurkkukivun kanssa kärvistellessä, kun meillä ei sattumoisin ollu edes mehua mitä lämmittää juotavaksi ja mitään lääkkeitä (Bafucin, Strepsils ym.) ei saa syödä. Ja teehen en uskalla koskea enää iltapäivän jälkeen, kun masuvaavi rupeaa heti yöhumppaamaan ihan hulluna. No mutta, tuli se aamu kumminkin.



Vielä olis laatikoita nurkissa purettavana. Pistää kyllä miettimään, että mistä hemmetistä tuota tavaraa oikein kertyy... aika paljon ollaa kyllä nyt muuton yhteydessä heitetty pois ja viety kierrätykseenkin, kun lisäneliöistä huolimatta kaikki ei tunnu millään mahtuvan kaappeihin. Pitäis nyt viikolla koittaa tsempata sen verran, että sais kodin kuntoon. Tuntuu, että yhtään muuttolaatikkoa ei enää sietäis nähdä silmissään!



Masuun ei kummempaa kuulu, edelleenkään. Säännölliset aamu- ja iltajumpat pikkuinen pitää, mutta muuten on aika rauhallista hänen elonsa... Kivut alapäässä eivät oo edelleenkään helpottaneet, päinvastoin; hetkenkin kun istuu, niin entistä ikävämmältä tuntuu. Eli nyt on ainakin yksi ärsytystekijä paikallistettu. Tän viikon torstaina meen sokerirasituskokeeseen; yäk. No, kai siitäkin selviää.



Jep. Eipäs tänne muuta - rupean joulufiilistelemään minäkin, Jyväsmammojen kirjoitusten innoittamana. Varmaan tässäkin joulussa on oma eritysifiiliksensä, kun se on meille viimeinen kaksistaan... Viime joulu oli todella hieno, kun se oli eka yhteinen. Ja seuraava on sitten pikkuisemme eka joulu <3. Ja joulu on muutenkin mieletöntä aikaa - mä rakastan sitä lämpöä ja rauhaa... ja tuoksuja!



Voikaa hyvin kaikki!



:) SolAngel & masuaarre 25+4

Viikonloppu oli ja meni -äkkiä- kuten arvata saattaa. Olin to-pe saikulla univaikeuksien takia ja sitä kautta kohonneen verenpaineen. Huomenna pitäisi taas mennä mittauttamaan paineita. Ja jos koholla, niin saikulle taas. Ei kiva, vaikka toisaalta perjantaina oli ihanaa olla yksin kotona koko päivä... Laitoin pojan kouluun ja kävin nukkumaan ja nukuin 12 asti. Lauantai meni kanssa lepäillessä ja illalla tyttöjen kanssa saunomassa,syömässä ja ulkona tanssimassa.



Eilinen menikin sitten lepäillessä,olin ihan reporanka. Valvominen tekee tehtävänsä tässä vaiheessa raskautta ilmeisesti.



Muuten olo ihan hyvä, vauva jumppaa kovasti ja välillä tekee todella kipeetä kun painaa joko pepulla tai päällä tohon navan viereen niin kovasti,että tulee oikeen iso muhkura siihen. Supistelee myös välillä aika napakasti...ne hiukan arveluttaa. Viimeeksi nlalääkärissä kohdunkaula oli pehmennyt, joka kuulemma yleistä useammin synnyttäneillä.. mene ja tiedä siitä sitten.



6 viikkoa vielä töitä, se on tosi vähän! Jään mammalomalle 30.11. eli muutaman päivän varhennettuna. Ajattelin,että se on sitten loppupäässä se ja sama,onko 2 päivää enemmin vai vähemmin vanhempainvapaalla. Torstai ja perjantai on täällä syyslomapäiviä, jotka meinasin pitää vapaana. Saa nähdä onnistuuko,kun olin vasta saikulla 8-)...



Keskiviikkona vierähtää jo 28 viikko käyntiin - aika on mennyt niin nopeasti...



Mami 27+5

Mukavaa, että täällä on joku muukin joka jo fiilistelee joulua:) Minä olen perinpohjainen jouluihminen ja odotan niin innolla sitä, että saan olla tänä jouluna ja jo ennen joulua kotoana rauhassa( ellei sitten synnyttämässä olla;-) ). Muutaman joulun olen töissäkin ollut, joten aivan ihanaa odottaa nyt joulua perheen kesken!

päivää, mutta olen iloinen siitä että ei ole tarvinnut olla sairaslomilla kuin kaksi päivää jokunen viikko sitten selän takia.



Muut kertoo supistuksista. Mulla on ollut aika vähän. Jokunen viikko sitten niitä tuli pari lähes joka iltapäivä, mutta nyt pari viikossa eli hyvä tilanne kai. Näin hiukan vanhempana odottajana (kohta 38) olen varautunut kaikenlaisiin ongelmiin, mutta onneksi on tosi vähällä päässyt. Usein mietin asiaa siltä kannalta, että vaavi jo voisi hyvällä todennäköisyydellä selvitä elossa, jos nyt syntyisi. Ja parin viikon päästä ollaan jo tosi turvallisilla vesillä, mikä on ihan lohduttavaa.



Kotosalla remonttia viimeistellään ja kohta voi täysillä paneutua vauvan tavaroiden hankkimiseen ja järjestelyyn. Kuulin juuri, että vaatteita on tulossa pariltakin suunnalta, joten omat hankinnat vaatteiden suhteen taidetaan osin välttää. Jotain on kyllä tosi kiva ihan itsekin hankkia.



Maggy rv 26+2

Ja- piti vaan raahautua töihin! Hohhoijakkaa! Eipä jaksaisi!



Taisi sitten perjantai-iltana olla ihan ihka ensimmäinen supistus saunassa! Maha meni ihan kovaksi ja olokin tuntui Ähkyltä.

Otin sitten muuten viikonlopun rauhallisesti.

Kävin lauantaina ostamassa fleece-toppapuvun - ensimmäinen ostos vauvalle! Ja mitään en ole vielä edes laittanut!

Jospa ensi viikolla Ikean reissulta siten jotain krääsää bongaa kotiin vauvallekin...

Eipä sillä että maanantait mitenkään mun eloon vaikuttais, kaikki päivät samanlaisia kun saitsulla olen. Tietty viikonloppuna on muru kokopäiväisesti seurana, mutta muuten päivät aika samanlaisia. Tunnen oloni kai aika yksinäiseksi... en oikein tunne täältä ketään ja näin ollen kaikki päivät menee kotona istuessa ja lehtiä lukiessa. Mistähän sais uuden ystävän, jolle vois heti puhua kaikesta ja joka ymmärtäis mua niinkuin ne ystävät jotka on tuntenut jo kymmenen, tai enemmänkin, vuotta. He kun ovat 450 kilometrin päässä. Onneksi on kumminkin puhelimet ja kyllähän me käydään aika usein kaverita tapaamassa.



Kuulostipa toi alku negatiiviselta. Hyvinhän mulla asiat on, ei sais valittaa. Masuasukki on voinut koko raskauden ajan hyvin ja samaa rataa tuntuu menevän. Huomenna on taas ultra ja päästään katsomaan miltä " Artturi" näyttää. Aikaisemmin en ole halunnut tietää sukupuolta, mutta nyt alkanut tuntua siltä, että olis kiva tietää. Olis niin kiva ostella sitten tavaroita, ja varsinkin vaatteita, jo etukäteen, jos tietäis kumpi on tulossa. Muuten mulle on ihan sama onko masussa rinssi vai rinsessa.



Oma vointikin on ihan hyvä. Selkä vähän kipuilee, mutta muuten mennään ihan täysillä. Täysillä tässä tilassa tarkoittaa noin 50%:a entisetä vauhdista mutta kumminkin. =D



Meillä täällä pohjanmaalla ainakin paistaa aurinko, joten ihanaa syyspäivää kaikille tammimammoille ja hyviä vointeja!!

-J ja Röllimaha- 25+6

Eilen illalla telkun ääressä lajittelin vauvan vaatteita, mitä pesen ensimmäisenä ja mitkä saa vielä odottaa kokonsa ja/tai " sukupuolisidonnaisuutensa" takia. Pakkausta en ole vielä saanut, (hakemukset on palkanlaskijan pöydällä...)mutta tuntui että jostain haluaa aloittaa. Onhan noita jo kertynyt; kiitos ystävien, jotka ovat omien pienten entisiä lainanneet/lahjoittaneet sekä kirppisten halpojen hintojen! Olihan siellä joukossa muutama alkuraskaudesten innostuksessa ostettu uusikin. ;)



Jouduin tänään heräämään normaailia aikaisemmin töihin ja masukaveri heräsi samalla. Mulle tuli yhtäkkinen, hyvin voimakas hellyydenpuuska tuota pikkuista kohtaan!!! Juttelin, miten toinenkin nyt näin aikasin joutuu heräämään ym. Onhan noita helliä ja rakkaudellisia ajatuksia masuasukkia kohtaan ollut jo pitkään -pikkuhiljaa muodostunut raskauden edetessä- mutta tänään tuntui siltä, että pakahdun! Oikeastaan ekaa kertaa toivoin, että vauva olisi jo tässä. Olisikohan eilisillä vaatehypistelyillä ollut osuutta asiaan? Joku ystäväni sanoi, että esikoista odotellessa odotus konkretisoituu vauvan varusteiden kautta, kun ei oikein muuten tiedä mitä on odotettavissa...



SolAngel: Kyllä meillä vaan on aivan sama LA, 26.1. Taidetaan olla vaan eripuolilta maata, joten ei viereisissä saleissa ponnistella ;) Katotaan kumpi kerkii ensin...



Iloista viikonjatkoa toivottelee Eeviliina 25+4

p.s. Pikkuisen on joulutunnelmia jo täälläkin, kun ekaa kertaa omassa talossa saamme Joulua valmistella ja vietellä. Tänään just suunnittelin ompelevani kuusenkoristeet itse -saas nähä jääkö sunnitteluasteelle.

Viime maanantaista lähtien olen löhöillyt kotona kun jouduin kohdunsuun avautumisen takia sairaslomalle. Nyt sitten on omituinen syksy, kun olen " vapaalla" äitiysloman alkamiseen saakka. Tavallaan on kivaa olla kotona kun saa aamuisin nukkua jos nukuttaa, mutta kun töissäkin viihtyy, niin tuntuu aika käyvän välillä pitkäksi. Onneksi sattuu muutama ystäväkin olemaan juuri äitiyslomalla, joten ainakin juttuseuraa löytyy kun oikein tylsistyttää.



Pientä huolta on kuitenkin koko ajan ilmassa, kun tämä raskaus ei ole ollut mikään helppo tai nopeasti saavutettu juttu. Kymmenen vuoden yrittämisen, erilaisten tutkimusten ja hoitojen jälkeen onnistuin yhden eli tämän kerran saamaan raskauden alkamaan. Nyt on päästy viikolle 27+2, ja olo on ihmetystä ja pelkoa täynnä. On vaikea uskoa, että se, mitä ei uskonut koskaan kokevansa on juuri tapahtumassa. Onko minusta todella tulossa äiti? Käsittämätöntä! Pikku hiljaa päivä kerrallaan edetään, ja ehkä jossakin vaiheessa uskallan jopa lähestyä raha kourassa lastenvaateliikkeitäkin. Vielä ei olla ainoatakaan nuttua tai muuta tarviketta hankittu. Uskoa antavat kuitenkin pienten kantapäiden ahkerat vierailut eri puolilla pömpöttävää vatsaani. Pieni tyttö siellä möyrii.



merimörö ja kumppari, la 14.1.2006!

Näinpä kelan sivuilta, että ovat myöntäneet äitiysrahan, joten postia odotellaan. Olivat samaan syssyyn myöntäneet vanhempainrahankin, vaikka en ollut sitä hakenutkaan (miehen tarkoitus astua puikkoihin siinä vaiheessa). Päätöksen mukaan " lomalle" lähden 26.11. ja putiikkia pitäisi pitää pystyssä maaliskuun loppuun. Toivottavasti tulee rauhallinen lapsi, kokemusta on koliikkivauvastakin, eikä se ollut kivaa.



Uutta sisustusta tähän yhdistettyyn työ-makuu-vauvanhuoneeseen ollaan viime päivinä mietitty. Senttipeliksi menee, että saa kaiken mahtumaan. Uusi työpöytä on pakko hankkia, muuten pinnasänky ei mahdu. Onneksi sopiva löytyi suhteellisen kivuttomasti, sekin on jo tilauksessa.



Kuopus leikkii vauvajuttuja päivittäin. Lauantaina se väsäsi vanhan näppäimistön kanssa, teki jostain kirjasta tietokoneelleen näytön. Oli jo aloittaa toimistyöt, kunnes muisti, että leikistä puuttuu vauva. Teki pyykkikorista pinnasängyn ja laittoi vauvan siihen nukkumaan. Siinä se sitten kolmivuotiaan elämänkokemuksella hyppäsi tietokoneen ja vauvan väliä. Minua hymyilytti.



enyo tippunut täysin viikoistaan, jotain 28+x ehkä

Huh, huh,



olipa raskas viikonloppu. Mies oli to-la työmatkalla ja huhkin siinä sitten viime- ja edellisviikon oman työmatkan väsyttämänä viikkosiivousta. Nyt tiedän sit mitä on liitoskivut, ja selkäkivut...



Sitten sunnuntaina järkättiin vielä vaatehuone. Se olikin aikamoinen romuvarasto, mutta nyt näyttää paremmalta: talvivaatteet löytyi taas (tosin mulle sopii vaan yks hirveä vanha takki, mutten kyllä viitsi uutta ostaa pariksi kuukaudeksi), samoin esikoisen vauvanvaatteet <3 ja joulukoristeet. Ihana järkkäillä kohta joulua ja vauvankamoja, kun äitiysloma joulukuun alussa alkaa...



Taitaa olla samat mietteet muillakin menossa, mammalomaa ja joulua odotellessa kärvistellään. Meidän piti vielä lähteä etelään, mutta en saanut lupaa lentää ton verihyytymisjutun takia - ensin masensi kun olin niin oottanu lomaa, mut sitten aattelin et pääseehän sinne vielä joskus varmaan, enkä tätä vauvelia odota kuin kerran elämässä, että asiat tärkeysjärjestykseen. Mennään varmaan sit syysloman kunniaksi johonkin kylpylään vähän pulikoimaan.



Masuun kuuluu varmaan ihan hyvää, pikkukulta on vaan alkanut jumppailla myös öisin niin ettei oikeen saa nukuttua. Voi olla että kyllä johtuu kahvista /teestä, että täytyy nyt koittaa vähentää sitä, tässä on viime aikoina olla kaikenlaisia synttäri ym. kahveja niin että nekin saattaa pientä valvottaa.



Aurinkoista syysmaanantaita kaikille tammiksille, joulua ja tammikuuta jo odotellessa :)



Rosa rv 27+6

Tänään meni ap ä-polilla, tuloksena sitten kaksi viikkoa sairaslomaa. Paineet olleet nyt muutaman viikon kovia, tänäkin aamuna 172/102. Turvotusta ja päänsärkyä, mutta onneksi pissa kuitenkin puhdas eli ei proteiinia. Toksemiakokeet otettiin, tulokset saan pe samalla kun pitää soittaa ä-polille ti-to kotiverenpainemittauksien tulokset. Verenpainelääkitys alkoi siis. Vauva voi onneksi hyvin, liikkuu aktiivisesti ja painoarvio oli tänään jo kokonaiset 842 g!

Ihan mielelläni jään kotiin nyt lepäilemään, isompi poika on koulussa ja pienempi tarhassa, joten saan siten myös oikeasti levättyäkin ainakin 9-13 välisen ajan. Jospa ja toivottavasti pääsen vielä takaisin töihin, että kerkeän kouluttaa ä-loman sijaiseni vielä ennen ä-lomaa joka alkaa 10.12.

Ed. ä-polikäynnillä meille sanottiin että tytöltä näyttää mutta tämä tämänkertainen lääkäri ei taas suostunut ottamaan asiaan ollenkaan kantaa. Olen vähän kahden vaiheilla, mennäkö 4dultraan vai ei.

Äiti ja kolmonen 26+6

Se on viikko taas aluillaan, viikonloppu meni taas niin, ettei kissaa ehtiny sanoo. Mäkin saan loppuviikon lomaa! En toki sairas-sellasta, mutta ku lapsilla ei oo hoitajaa, niin " pakko" jäädä kotiin...

Kivaa, ku sais kotonaki jotain aikaseks. Ja kyllä tuos töis käynti rupee jo tuntumaan vähä pakolliselta, että sikäliki kiva tämmönen syyslomanpätkä.

Enkä mä vieläkää tiedä, koska mun äippäloma alkaa, ku en oo saanu aikaseks vieläkään niitä papereita täyttää, täytyy lisätä hommalistaan tämän viikon kohtaan;)

vauveli voi kaikesta päätellen ihan hyvin, kovasti touhuaa. Maha on tietysti kasvanu, kohta menee metri rikki vyötärönympärykses!!

Enkä mä kovin paksu normaalisti oo, ainakaa omasta mielestäni, heh.

Ens viikolla olis lääkärineuvola mulla, että katotaan, mitä sielä sitte sanotaan, eipä mulla ny hirveesti vaivoja oo, sillon vähä supistelee enemmän, jos on pitäny kiipeillä tai paljo kantaa raskaita tavaroita, mutta normaalisti ehkä kerran, pari päivässä. Tuo selkäriepu vähän tykkää kyttyrää kyykkimisestä ja masukka alkaa olla tiellä, niin joo ja aika usein huimaa, mitähän sitä keksis, että sais vaikka lisää lomaa...

Kyllä mä siis useimmiten tykkään olla töis, mutta en oo tottunu olemaan samalla työmaalla näin kauaa..



Mutta menen nyt viettämään tv-iltaa

Tänään 25+6 kaverin kera