***ENSKOJEN TORSTAI***

Vähän on ollut vaisua palstailu viime aikoina.. Oisko jotain " syysväsymystä" ilmassa.. Taas nukuin melkein 8h ja silti tuntuu että silmäluomet on lyijyä. Tsiisas. Mietenköhän sitä jaksais tsempata tän päivän. En varmaan saa nukuttua ens yönä ollenkaan kun PE aamuna on se ultra.. Huisisti jännittää! Sen huomaa myös kai siinä että kiukuttelin pitkästä aikaa taas miehelleni ja nyt on paha mieli.. :( Täytyy varmaan laittaa anova anteeksipyyntötekstiviesti kun hän ei voi päivällä vastata puhelimeen.. Jos kävisi illalla jumpassa niin olisi taas pirteämpi mieli illalla eikä tulisi kiukuteltua ainakaan lisää.. :) Jep, nyt on jatkettava töitä! Mukavaa torstaipäivää! HUOMENNA ON JO PERJANTAI!!! :D



Mammanalku + tiitiäinen 19+6

ja kivaa viikonlopun odottelua kaikille! Ja Mammanalulle hyviä yöunia ultrajännityksestä huolimatta :)



Meillä on tulossa kiireinen viikonloppu, joten tuskin ehdin juurikaan koneelle. Juhlia sun muita, jotka " normaalitilassa" olis tosi kivoja juttuja, mut nyt mua suoraan sanottuna ahdistaa oma jaksaminen....tai jaksamattomuus pikemminkin. Mut pitää sit vaan olla ja tehdä oman jaksamisen mukaan - ja ihan varmasti ovat piristäviä arjen keskellä tuollaiset juhlatouhutkin välillä :) Huomenna pääsee oikein kampaajalle ja meikkiin, ihanaa luksusta!



Nyt hommiin!



Makkara 27+3

Pikaisesti tulin pyörähtämään, kun en sitten taas tiedä milloin seuraavan kerran pääsee. On niin kiirusta ollut töissä ja kotonakaan ei koneella tule hirveästi käytyä.



Riikka ja Meriheppako ne olivat käyneet ultrassa..

Kiva, että kaikki on kunnossa. =)



Fiokin taitaa piakkoin olla hakemassa nyyttiään.

Teillä onkin aika pitkä matka sairaalaan.



Makkarako se puhui eilen väsymyksestä vai muistanko aivan väärin...

Kävin niin pikaisesti kattomassa vielä eilisen loppupäivän kuulumiset, että saattaa olla nikit menneet sekaisin.

Kannattaa varmaan tosiaan mainita tuosta neuvolassa, josko heillä olisi apua antaa..

Itsekin tosin olen vähän samanlainen, että ajattelen aina että neuvolassa puhun sitten tuosta ja tästä ja varmasti pyydän saikkua jos tarve tulee (tosin vielä nyt ei ole juurikaan ollut sellaista tilannetta, mutta ehkäpä tässä ehtii vielä), mutta sitten kun olen siellä niin tulee helposti vähän vähäteltyä kaikkea eikä mikään tunnukaan enää niin suurelta asialta.

Mullakin on ruvennut tekemään tiukkaa nämä aamuheräämiset (puol kuus ylös joka aamu) ja välillä kyllä tuntuu, että olisikohan mahdollista saada tehdä vähän lyhyempiä työpäiviä. Jos vaikka tulisin myöhempään. En kyllä tosin usko, että onnistuu. Mutta välillä on käynyt mielessä. Ajattelin kyllä tuosta puhua neuvolassa, mutta saa nyt sitten nähdä saanko suutani auki.

Meikäläinen kun muutenkin on semmoinen, että tartten paljon unta (9h on mulle juuri sopiva), niin nyt se varmaan erityisesti korostuu.



(.)

Ihottumat ja kutinat alkaa onneksi pikku hiljaa lieventyä.

Onneksi.

Sitä on näköjään jonkin verran tuolla taipeissa, polvissa ja kyynärissä, vähän myös nilkoissa ja pohkeissa kutisee, mutta kädet alkaa olla pikkku hiljaa kunnossa.

Kävin apteekissa ostamassa parempia rasvoja ja ehkäpä ne on nyt sitten auttaneet vähän. Syytäkin on, kun ovat niin paljon tyyriimpiä kuin kaupoissa.

Möttönenkin ilmoittelee tässä näköjään koko ajan itsestään, ihanaa kyllä kun mahassa muksahtelee. Tietää, että vauva voi hyvin (?), kun se siellä liikuskelee. =)



No, nyt tarttee kuitenkin mennä.

Työt odottaa.



Oikein mukavaa torstaita.

Onneksi huomenna on jo perjantai!



Ja mammanalulle myös onnea ultraan.

Eiköhän siellä kaikki ole niin kuin pitääkin.



-viivi ja onnimöttönen rv23+6

tokkopa laittaa vähän kuulumisia. Käyn vähän väliä lueskelemassa teidän kirjoituksia mutta harvemmin tulee itse laitettua mitään viestiä.



Nyt on taas aikaa näpytellä kun olen viikon verran sairaslomalla kun lääkäri arveli että masukipujen taustalla on supistukset. Selitin ettei mun työ ole millään tavoin fyysisesti raskasta mutta se sanoi että ei pidä istuskella edes tietokoneella pitempiä jaksoja. Kohdunsuu oli hyvin kiinni kuitenkin, mutta jotenkin se lääkäri tutki tosi pitkään ja mietti ennen kuin se lopulta sanoi että no joo on tämä kiinni vielä. Jäi vähän kaivelemaan... Kun ilmoitin töihin että olen poissa niin pomo sieltä tyytyväisenä sanoo että " kotonahan sitä saa usein jopa tehokkaammin kirjoitettua" . Että ilmeisesti se odottaa että teen täällä töitä ihan normaaliin tahtiin.



On se vaan ihmeellistä että näitä raskaudenaikaisia vaivoja aina vähätellään! Mulla on nyt ollut noita mahakipuja useamman viikon, ja aina kun puhun neuvolantädille kivusta (siis se sattuu niin että on pakko pysähtyä, ei ole mikään lievä kipu) niin se vastaa että tottakai näitä tuntemuksia on kun kohtu kasvaa. No ei nää minusta mitään tuntemuksia ole vaan kipua. Yksi parhaista ystävistäni (sinkku, ei lapsia) sanoi myös että " kyllähän tuollaiset kipuilut yleensä unohtuu kun saat kuulla ettei niistä ole mitään vaaraa" . Ei sekään uskonut että mä en nyt vikise mitään pikku nippasuja. Mun mies on sentään ollut tosi ihana ja avulias, laittaa mulle ruokaa ja siivoaa ja käy kaupassa jne jne



voih, pahoittelen esseetä mutta oli pakko purkaa :) Toivottavasti kaikki ensikot voi hyvin ja paksusti!

tokkopa ja iltajumppaaja rv 26

[color=#8B008B]Viikko taas lopuillaan..=) Eilinen shoppailu tuotti tulosta ja nyt kaapit tursuaa tavaraa räpsylle..=) Jospa hetken taas olis rauhallinen ennenkuin alan sit touhottaan tavaroita paikoilleen ja paikkoja valmiiksi..=)



Iida-linnean hampilääkäristä tuli mieleen, että pitää kyllä nostaa hattua ihmisille, jotka jaksaa käyttää hammaslankaa! Mä innostun aina ostaan sitä ja jaksan tasan 2 kertaa käyttää, jonka jälkeen unohdan asian hyvillä mielin. Mikähän siinä on niin vaikeaa? =/



Riikalla ja merihepalla oli ollut hyvät ultrat..Hienoa =)



Fiolle parempaa vointia loppuajaksi!



Mammanalulle hyvää ultraa huomenna! =)



Makkaran tavoin meilläkin on kiireinen viikonloppu tiedossa..Pitäis se vene nyt viimeistään hommata ylös sieltä vedestä ja miehen siskon autoa laitella..ÄH.



Tokkopan kokemuksista tuli mieleen, että mun bossi kehui mua tyytyväisenä kun en ole ollut päivääkään pois raskauden takia..Sanoi vielä, että: " eikös se ole tapana, että heti kun pamahtaa raskaaksi niin haetaan samalla reissulla saikkua ties millä verukkeella?" Pöhpah! Mä sanoin, että satun nyt vaan oleen onnellisessa asemassa kun ei ole mikään vaivannut, mutta tuskin kukaan huvikseen saikkua hakee laiskuuttaan tms. =/



Wilma saatiin vihdoin katsastettua eilen ja talvirenkaatkin on alla. Lähdenkin luonnollisesti heti huristeleen sillä kaupungille..Mamaa pitää ainakin mennä katsomaan kun on taas vaihteeks sairaalassa..=/



Mukavaa torstaita kaikille!



t. poppis ja räpsy rv30+1

Jahas, se sitten päätti duunin nettiyhteys pätkiä just kun yritin viestiä laittaa ja kaikki meni harakoille. Eipä mulla mitään ihmeitä kyllä ollut kerrottavana. Lähinnä harmittelin sitä, että oma kirjoittelu on jäänyt kovin vähälle, kun ei osaa muuta kertoa kuin omaa napaa. En vain ole luonteeltani semmonen joka jokasta asiaa kommentoisi. Ja sitten muiden viestejä lukiessa vaan tulee tunne, että omat jutut ei ole riittävän hyviä kun ne keskittyy vaan omaan itseen. Taaskin vaan omaa napaa olin tulossa kertomaan, eilisiä neuvolakuulumisia näet...



Eli omassa masussa kaikki hyvin. Ei oireilua sitten niin minkäänlaista. Ei turvotusta, pissa puhdas ja hemppa noussut 121:stä 132:een neljän viikon aikana joka toinen päivä Obsidania popsien. Nyt saa kuulemma tuon lisäraudan jättää pois. Kokonaispainonnousu tähän mennessä 7,6 kg. Vauvalla syke 140 paikkeilla, ollut aiemmin 150-160 luokkaa eli " tyttösyke" muuttunut " poikasykkeeksi" . Sf-mitta 27,5 eli siinä keski- ja yläkäyrän välillä. Vointi kaikkinensa mitä parhain, tammikuuta tässä vaan odotellaan...



Sjt, mulla mammis alkaa samana päivänä (tietty kun sama la), mutta jään jo viikkoa aiemmin lomalle. Saa sitten keskittyä jouluvalmisteluihin rauhassa ja unohtaa työt jo vähän aiemmin :)



Mukavaa päivän jatkoa itse kullekin!

t. Essi, rv 29+2

Moikka kaikille!



Huonosti nukutun yön jälkeen oli mukava päästä neuvolaan. Tässäpä näitä kuulumisia sieltä:



-painoa tullut 500 g /vko (ei kuulemma nyt kovin paha...)

-RR 120/70

-vauvan syke kuului IHANAN selkeästi

-pissi puhdas

-hb 123



Terkkari kyseli olenko liikkeitä tuntenut. Enpäs vielä ole. Täytyy koittaa iltaisin rauhoittua kuulostelemaan josko tuolta jotain tuntemuksia löytäisi. Hieman vaan hankalaa kun ei tiedä miltä ekojen liikkeiden " pitäisi" tuntua.



Makkara kirjoitteli jotta viikonloppuna tiedossa juhlia yms. Nautiskele kun pääset laitettavaksi! Kuulostaa kyllä ihanalta! Meillä myös on reissaamista, kun kummipojan synttäreille mennään ja käydään myös anopilla kylässä. Sunnuntain aion kyllä ihan vaan olla ja lepäillä. Tai no kaupoilla voisi mennä käymään jos jaksaa.



Mulla meni illalla ylitöiksi ja sen vuoksi varmaan nukuinkin huonosti. Oma potilaani oli aika aggressiivinen, mutta ei onneksi sattunut mitään. Toivotaan, että tänään ilta vähän rauhallisempi.



Pirtsakkaa päivää kaikille!



t. iida-linnea rv 16+1



ps. Kandi ja AinoAurora - jos treffaatte Keravalla niin voisin liittyä seuraanne, jos sopii ja yhteinen vapaahetki löytyy?!

Siis viikothan on mulla tietysti 17+1. Korjaus edelliseen, i-l

Kiitos kaikille kannustuksesta :)



Makkara ¿ tänks, jumpan & sauna jälkeen yleensä uni tuleekin paremmin.. Nautihan sä kampaajasta, meikkauksesta ja juhlista!



Viivi ¿ voisitko kysyä työnantajaltasi onko niitä työpäiviä mahdollista lyhentää? Esim jos sulla on lomia käyttämättä, voisit sillä tavalla ehkä saadakin jonkin toimivan järjestelyn aikaan. Kollega pari vuotta sitten piti aina perjantait vapaata mammalomaa ennen ja käytti kaikki käyttämättömän lomat silleen. Oli kuulemma erittäin toimiva ratkaisu.



Tokkopa ¿ jos olet saikulla, älä tee töitä! Itse olen liian tunnollinen ja varmaan tekisinkin ¿ onneksi sitä mahdollisuutta ei ole että voisin edes tehdä kotoani hommia. Parempi levätä saikku ettei pitkity. Mahakivuista ei kannata vaieta, täällä myös yksi joka on niistä kärsinyt jo useamman vuoden, tosin ennen raskautta. Sain olla aika tiukkana että terveyskeskuksessa uskottiin ja lähdettiin tutkimaan vaivaa.. eli ole tiukkana vain!



Poppiupaun kaapit tursuaa shoppailun jäljiltä! Eikös olekin ihana fiilis! ;)



Essi ¿ kiva että kaikki on hyvin ja saat jopa jättää lisäraudankin pois! Mulla tais se aamuinen rautapilleri tulla tänään vessanpyttyyn.. yök. L En ole voinut pahoin ja tossa kollegalle nauroinkin että nytkö se mun pahoinvointi vasta alkaa.. Ja Iida-Linneankin neuvolakuulumiset oli hyviä!



Mietin tuossa aamutuimaan jo tätä omaa väsymystä, että olenkohan haukannut liian ison palasen nyt kun on muutto viikon päästä ja sitten pitää olla evakossa.. Tammikuussa pitää alkaa keittiöremppaan ja laitteleen lattioita ja seiniä uusiksi. Nyt se vielä ehkä menee, mutta toivon hartaasti ettei sitten tammikuussa ole esteitä.. Sitten aletaan vasta hankkimaan kaikki tarvittavat tiitiäiselle, toivottavasti ehditään ajoissa ilman kauheeta ressiä!



Jep jep, jospa tämä tästä taas suttaantuu! :)



Mammanalku + tiitiäinen 19+6

Mammanalulle tsemppiä ultraan!



Mä en kanssa tiedä olenko haukannut vähän liian suuren palan, kun muutto pitäisi tehdä tammikuun puolivälis ja la on 30.1. No, jospa väsyttäis siinä itsensä ja tää pikkumies tajuais vihjeen ja tulis maailmaan:)Mutta vasta silloin, kun on turvalliset viikot jo käsillä.



Enskoille hauskaa torstaita!



sjt+pikkumies (tunnetaan myös nimillä mukeltaja (minä annoin, kun poika suhaa ja touhuaa mahassa ihan hirveän paljon) ja mottipää (mies antoi, kun poika on rakas mottipää...)) 29+2

Täällä siis TAAS kotona, kolme päivää töissä riitti ja nyt olen jäykkä kuin rautakanki ja peppu + alaselkä niiiiiin kipeä:( Eilen hain työterveyslääkäriltä sairaslomaa ja reilun viikon päästä ois sit aika omalle lääkärille ja se rv26-28 lääkärintarkastus samalla. Sit mietitään josko lähden siihen magneettikuvaukseen. Saas nähdä pääsenkö vielä töihin.... Toivottavasti:=) Supparit alkoi taas eilen kiusaamaan työrupeaman jälkeen, mut toivottavasti rauhoittuvat kun taas lepäilen täällä sohvan nurkassa peiton alla.



Mammanalulle tsemiä huomiseen ultraan, toivottavasti kaikki ok ja mukava nähdä pikkuinen kun se on jo aikas iso tossa vaiheessa:)



Makkara nauttii nyt vaan kampaajasta ja muusta hemmottelusta kunnolla, vaikka tollaset juhlahulinat varmasti ottaa koville ja väsähtää helposti!



Poppis, ai säkin olet nyt sit saanut shoppailtua kaapin täyteen:)) Mullakin niitä vaatteita on kertynyt sinne jokunen ja nyt jo pelottaa et onko niitä liikaa!! No en usko, jos kolme neljä kertaa päivässä puklataan vaatteet likaisiksi...;=)



Mut nyt ei peppu kestä enempää istumista, kirjoittelen myöhemmin lisää!



Aurora + Poitsu rv 25+5

[color=FF7F24]

Meikäläinen on näköjään muuttunut superlusmuilijaksi, kun taas arvokasta työaikaa käytän nettikeskusteluun. Mutta kun olisi pari kurjaa hommaa tehtävänä, niin parempi lykätä niitä vielä hetki, eikös?

Useampikin täällä on näköjään miettinyt omaa jaksamista ja sitä, onko tullut liian iso pala haukattua. Samoja ajatuksia täälläkin. Viikot menee töissä n. ysistä kuuteen, dippatyö pitäisi palauttaa helmikuun lopussa ja nyt vielä pidän viikonloppuisin valmennuskurssia 6h sekä la että su. Tarkoittaa sitä, että mulla on vapaapäiviä tasan 2 aina neljän viikon sisällä. Nyt on taas vapaa vkonloppu tiedossa, mutta miehen serkun kolmekymppisille (eli ryyppäjäisiin) pitäisi mennä la-iltana ja olla sitten la-su anoppilassa. Huoh. Ei kyllä oikein huvittaisi uhrata ainoita vapaapäiviään autossa istumiseen ja kyläilyyn. Mieluummin jäisin kotiin tekemään asioita, joista tulee itselle hyvä fiilis ja rentoutumaan kunnolla. Olenko liian itsekäs, jos jään vaan kylmästi kotiin? Mies on onneksi ymmärtäväinen, sanoi että voi viedä terveisiä etten jaksanut tulla kun olen raskaana. Korjasin kyllä, ettei raskaus ole syy käyttäytyä miten sattuu ja jäädä aina kotiin nukkumaan. Suurin syy tässä nyt on se, että haluaisin käyttää kullanarvoiset vapaani parhaaksi katsomallani tavalla. Varsinkaan kun kun miehen kyseinen serkku perheineen ei ole kovin läheinen mulle. Noh, pitää katsoa mitä teen. Kai sitä kerrankin voisi ajatella vaan itseään (eikä se lepo varmaan masukillekaan huonoa tee...). Että myötätuntoa lähettelen ainakin Makkaralle ja Poppikselle! Koitetaan jaksaa, eikös.

Olikos se [b]Mammanalku[/b], joka kovasti jännitti huomista rakenneultraa? Tsemppiä vaan piinailuun. Meillä se oli tiistaina ja voi että, kun tuli hyvä mieli! Oli kiva kuulla, että kaikki on niin kuin pitääkin. Kuviakin saatiin reilu 10 kpl. Tosin mun äidinrakkaus ei oikein vielä riitä sokaisemaan mua: vaavi näytti edestä päin otetuissa kasvokuvissa ihan luurangolta. En mä halua kellekkään näyttää, että näin kaunis (pääkallo) lapsi meillä on. Onneksi sivusta otetut profiilikuvat on ihan kivat ja yhdessä näkyy viisi pienen pientä söpöä sormea. Onneksi niistä ei paista luut läpi. Mutta siinä monitorilla heiluessaan vaavi oli kyllä aika soma. Hyvää ultraa teille huomiselle!

[b]Auroralla[/b] on peppu nyt tainnut tehdä tenän. Onpa kurjaa. Mäkin jouduin eilen istumaan kolme tuntia yhdessä väitöstilaisuudessa ja aloin kyllä ymmärtää, miksi raskaana olevat valittaa välillä istumisesta. Kaiken lisäksi pikku-kaveri päätti yrittä porautua mun virtsarakkoon, hyvä ettei sentään tullut vielä pissakin housuun. Koitahan nyt vaan pysyä pitkällään, pyydät miestä kantamaan sulle leffoja ja lehtiä ja alat vaikka neuloa jotain. Toivottavasti vaiva hellittäisi pian.

[b]Viivillä[/b] oli kanssa neuvolakainoutta, kuten mullakin. Eilen illalla olin jo niin väsy, että itkin vaan tunnin ja supistelikin koko ajan. Ja vannoin, että maanantaina neuvolassa aion kyllä puhua tästä väsymyksestä. Mutta nyt taas päivänvalossa tuntuu, että aina sitä jotenkin jaksaa ja itsepähän olen työni haalinut. Mulla on onneksi vapaat työajat ja lepsu pomo, joka on ¿unohtanut¿ aktivoida mun työaikaseurannan. Pääasia, että tulosta tulee. Sulla kyllä noi aamuheräämiset on ikäviä: näin pimeään aikaan tuntuu puolimahdottomalta selvitä töihin edes yhdeksäksi. Joten rohkaisepas nyt mielesi ja juttele pomon kanssa. Kai se on pomollekin parempi, että tuut välillä töihin myöhemmin, jos vaihtoehtona on olla kokonaan poissa väsymisen takia.

Mutta nyt pitää jatkaa tuloksen tekemistä, mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kesis, 20+0 (Ohoh, puolivälissä jo ollaan...)

Aamulla nyt sit oli pitkästä aikaa neuvola ja käytiin ihan lääkärillä asti. Viime yönä alkoi erittäin kipeät supistukset, kättärille kun soitin niin käskivät odotella aamuun kun kerroin, että olis neuvola. Supistuksia tulee edelleen, parhaimmillaan n.7 minuutin välein. Ja sattuu ihan hirveesti. Vähän oli paikat pehmentynyt ja lääkäri laittoi 2 viikoksi sairaslomalle sekä nyt ainakin maanantaihin asti täydelliseen vuodelepoon. Korkeintaan vessassa saa käydä.

Muutenkaan ei kaikki ihan hyvin ollut, hieman verenpaine koholla ja hemppa ei näytä nousevan vaikka rautaa syön, laskee vaan. Ei ollut tällä kertaa oma neuvolan täti vaan joku muu jonka mielestä on normaalia kun hemppa näyttää olevan 106 vaikka rautaa syön.. Käski vaan nukkua kun valitin kamalaa väsymysta.

Siitä jalkojen puutumisesta kun sanoin, tämä täti totesi sen olevan ihan normaalia! Miten voi olla normaalia ettei välillä kävellessään tunne jalkoja? Ja sit joku hermo painaa ilmeisesti selästä kun makaa selällään ni jalkoihin niin, että puutuu hetkessä.

Hieman pelokkaana menin neuvolaan, luulin, että joudun siihen sokeritestiin kun viimeksi paino oli noussut yli kilon viikolta. Nyt onneks tullut vain 183g/viikko.

Vaavin liikkeet ja sydänäänet lääkäri laittoi kolmelle plussalle (+++), ei kuulemma pitkään aikaan ole yhtä vilkasta otusta ollut. Varsinkin kun kerroin Iivarin touhunneen jo jonkun aikaa ennen neuvolaan menoakin. Koko ajan ovat sydänäänten perusteella laittamassa tätä tytöksi, yli 150 ollut joka kerta eivätkä uskoneet Iivarin poika olevan, ei vaikka kuinka kerroin miten selvästi sen näimme :)



Nyt vaan omaa napaa kun tosiaan pitäisi vaan maata.. Onneksi on kannettava kone niin ei ihan pimennossa tarvii maailman tapahtumilta olla. Ja mieskin toi jo telkkarin makuuhuoneeseen eli eiköhän tästä selvitä..



Jaksakaahan muutkin masujenne kanssa!



Henna & Ihana-Iivari, 25+6

Kirjoittelen tännekin nyt sitten ensimmäistä kertaa. Olen tuolla helmikuisissa jonkun verran kirjoitellut ja palstaillut. Olen siis tulossa tapaamiseen ja olisi mukava tietysti tutustua jo etukäteen täällä hieman.



Olen siis 25-v. esikoistamme odottava opsikelija Helsingistä. Asun yhdessä avomieheni ja kahden pienen koiramme kanssa. Raskaus oli yllätys, vaikkakaan ehkäisystä ei kovin hyvin huolehdittu. Olin kuitenkin kuvtellut, että minulla tulisi olemaan vaikeuksia tulla raskaaksi. Alun järkytyksen jälkeen kaikki on luonnistunut oikein hyvin ja nyt täällä odottelee jo kaksi innokasta ja onnellista ihmistä sitä tulevaa ihmisenalkua ja helmikuuta.



Raskaus on sujunut lähes oireitta. Muutama tulehdus ollut ja parin päivän hermosärkyä selässä, kun oli joku hermo puristuksissa lantion seudulla, mutta sekin on mennyt ohi. Tällä hetkellä masu vähän puristaa, kun vatsalihakset eivät ole vielä aivan antaneet periksi, mutta eiköhän sekin vielä helpota. Helpolla olen päässyt toistaiseksi. Vauvalla on ultrien mukaan kaikki hyvin ja on kasvanut ihan käyrillä, vaikka olemme mieheni kanssa molemmat todella pitkiä. Istukka on etuseinässä, joten liikkeet alkoivat tuntua vasta viikoilla 21+. Nyt kuitenkin päivittäin tuntuu ainakin pieniä muljautuksia.



Arki on ollut hieman tylsää, koulua vaan. Harrastukset on täytynyt lopettaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta onneksi on sentään koirat piristämässä. Eipä tässä oikein muuta kuin odotellaan, että vauva kasvaa tarpeeksi isoksi ja on valmis syntymään. Poikaolo on ollut, mutta saapa nähdä kumpi sieltä putkahtaa.



Kiva tulla tapaamiseen, kun en tunne entuudestaan ketään raskaana olevaa tai jo vauvan saanutta.



Mukavaa torstaita enskoille!



- Jolanda + koukkis rv 26+5

Hassua, kuinka aika kuitenkin menee tosi nopeaan, vaikka näin yliajalla ollaankin.



Makkara: kuulostaa ihanalta tuo meikki ja kampaaja... pitäisiköhän munkin varata... :O)



Väsymyksestä muuten: syöttekö rautatabletteja? Voihan olla, että teillä on hemoglobiini alhainen, ja siitä syystä ootte väsyneitä. Nyt kun on alkaneet vielä nämä pimeätkin ajat.



Tokkopa: yritä nyt levätä ja parannella itseäsi. Käyt sitten vaikka yksityisellä näyttämässä mahaasi, jos kivut ei mene ohi. Siellä ainakin tutkitaan kunnolla.



Essillä ja Iida-linnealla oli ollut mukavia neuvola kuulumisia :O)



henna ottaa nyt vain tosi rauhallisesti... Eihän sitä vauvaa vielä saa päästää masusta ulos...



Jolandalle tervetuloa joukkoon



Missäsä muut mun loppuajan toverit on? Ootteko päässeet jo tosi toimiin...?



(.) Masu on laskeutunut jo tosi alas. Kävely alkaa olemaan aikasta lailla mahdotonta kun vauva painaa häpyluuta ja muutenkin liitoskivut on tosi kovia. Merkkejä tulevasta synnytyksestä ei vieläkään ole. Vatsa ollut kuitenkin kuralla (voi johtua myös jännittämisestä) ja valkovuotoa on taas tosi runsasta...ja voi näitä ilmavaivoja.... :O)



Varasin nyt sitten itselleni ensi viikon keskiviikoksi yliaika-kontrollin. Toivottavasti ei tarvitsisi sinnne mennä vaan vauveli syntyisi sitä ennen.



Mukavaa loppuviikkoa



Heidi <3 Toukka 40+4

Makkara, ei tuo sun väsymyksesi voi ihan vaan raskaudesta johtua, tarkoitan siis että varmaan tuo reissaaminen ja työtahtikin vaikuttaa. Voisitko saada pitää vaikka pitkän viikonlopun, jotta saisit olla kolme tai neljä päivää miehen kanssa kotona yhteen pötköön? Voisi edes vähän auttaa, ensihätään.



Tokkopa, ikävää että et ole saanut ymmärrystä kipuihisi. Tuskin niitä kukaan vaan keksii itselleen! Eikä muut voi tietää miltä toisesta tuntuu, kyllä se oma vointi on paras mittari. Joten pidä vaan puolesi lääkärissä.



Mitäs kaikkea sä Poppis ostit räpsylle? Tekisi itsekin mieli vielä ostella vauvanvaatteita, mutta niitä on jo aika paljon - varsinkin kun ei tiedä mitä tulee käytettyä ja mitä ei...



Iida-Linnea ja AunoAurora - nähdään vaan! Mulle käy melkein mikä päivä vaan, mitä nyt pari koko päivän kestävää menoa on tässä marraskuussa vielä. AA:llakin alkaa olla enää pari viikkoa massua kannettavana, että voitaisiin vähitellen sopia treffeistä :)



Auroralle lisää lepohetkiä, harmi kun sun supparit ei ota loppuakseen! Onko sulla jotenkin erityisen supistusherkkä kohtu, vai löytyikö tuolle joku syy? Eikös sun testit tulleet puhtaina takaisin?



Kesis, jää suosiolla kotiin pirskeistä jos ei innosta. Mä olin alkuraskaudesta miehen kummitädin häissä, ja oli niin kamalaa ettei ikinä toiste. Kyllä sitä pikku hiprakassa olisi kestänyt, mutta alkuraskauden väsymyksessä ja selvin päin meinasi itku tulla, kun oli niin tuskaista.



Voi Henna-raukkaa! Ota vuodelepo tosissaan, sullakaan ei ole vielä kauheasti viikkoja kasassa. Kiva jos Iivari liikkuu paljon, ei tarvitse huolehtia siitä sen enempää. Mutta toivottavasti tuo lepo tepsii, eikä sulla aukea paikat enempää...



Ja Jolandalle tervetuloa! Mitä opiskelet, ja missä koulussa?



Omaa napaa: eilinen menikin yhdessä hujauksessa, kun oltiin ensin synnytysvalmennuksessa ja illalla katsomassa Suomi-Armenia-matsia. Olin valvonut edellisenä yönä puoli neljään (luin kirjaa sängyssä, kun närästi niin paljon ettei makuuasento (=nukkuminen) onnistunut), joten olin aika poikki pitkän päivän jälkeen. Uni tuli liiankin hyvin: tänä aamuna heräsin yhdeksältä tajutakseni, että pitäisi olla 20 minuutin päästä matkalla synnytyskeskusteluun! Eli vähän kiire aamu, mutta onneksi ei myöhästytty kuin viitisen minuuttia.



Supisteli taas niin maan perhanasti kun piti kävellä keskustaan (myöhästyttiin sitten siitä bussista), vaikka matkaa oli alle kaksi kilsaa. Ja yöllä supisteli varmaan vartin välein, tosin kovin montaa kertaa en tajunnut kun uni tuli :)

Vasta ensi viikolla on se neuvolalääkäri missä tarkastetaan kohdunsuun tilanne. En tiedä toivoako että jotain olisi tapahtunut vai ei. No, sittenhän se nähdään...



Nyt on pakko mennä pitkäkseen sängylle ja lössöttää. Maha ja selkä oudon arkana, kun on koko aamun supistellut.



Kandi & Muhku 34+0

Kandivaihe: Aloitin fysioterapeutin opinnot tänä syksynä Stadiassa ja tarkoitus on erikoistua valmistumisen jälkeen eläinfyssariksi. Olitko se sinä joka oli juuri saanut gradun valmiiksi??



- Jolanda

Oon ollut reissun päällä melkein viikon, ja sitä ennen ehdin olla suht aktiivinen vain enska-yhteisön puolella... olipa kuitenkin kiva tulla tänne lukemaan teidän juttuja, tuntui kuin olis kotiin tullut! =)



En kyllä nyt jaksanut kelailla vanhoja pinoja kovin paljon taaksepäin... Heidi kyseli muiden loppupään odottajien perään ja sillä asiallahan minäkin varsinaisesti... :-) Onko Mörötin jo ilmoitellut Otsosta? Kyllähän Otso varmaan on jo syntynyt!? Entä JoJo? Fio? Osse? Laralei? Ja ketä kaikkia muita. Pätkii pahasti. :-/



No. Omasta Pömpelistä sen verran, että kävin tänään vikassa lääkärineuvolassa, jossa lääkäritäti kertoi (hieman odotetusti), että kohdunkaula on lyhentynyt 2 cm:iin ja kypsynyt, eli ihan oikein onkin edennyt! Pikku-L pitää semmoista mekkalaa masussa välillä, että äidiltä meinaa taju mennä, mut onneks tää rajoittuu ilta-aikaan ja aamuisin sekä päivisin on varsinainen pikku kullannuppu.



Tekemistä ennen vauvan tuloa olisi vielä, kun vain jaksaisi tehdä... Vielä on muuton jäljiltä tavaraa levällään ja vauvan pyykit pyörii parhaillaan koneessa! Lisäksi ommeltavaakin olisi. :-/ Eli toisaalta saa jo syntyä, toisaalta...



Kävimme maanantaina tutustumassa synnytysosastoon; tämä tutustumiskäynti on jyväskyläläinen versio synnytysvalmennuksesta... Oli oikein mukava ja rauhoittava sekä rohkaiseva käynti, paikka vaikutti sairaalaksi kivalta ja henkilökunta asiantuntevalta ja mukavalta. Siellä katseltiin huoneet ja salit ja esittelevä kätilö kertoi missä vaiheessa missäkin ollaan. Lisäksi katsottiin video kivunlievityksestä ja synnytysvideo. Oli kyllä hyvä, että tämmöistä edes on. Nyt on paljon varmempi olo sen suhteen, missä vaiheessä lähteä laitokselle ja mitä sitten tapahtuu!



Kävely tuolla äkillisesti talveksi muuttuneessa ulkoilmassa on aikamoista karhuntanssia... Näyttää varmaan todella huvittavalta, kun raskaana olevat naiset liikkuu talvitakeissa ja yrittää tehokkaasti päästä eteen päin!! Mua pelottaa kaatuminen sen verran paljon, että köpöttelen tosi varovasti, ja lisäksi nivukset on niin löysät ja kipeät ja vauva alhaalla lantiossa että sekin rajoittaa liikuntaa aika paljon. Mut hitaasti ja lyhyitä matkoja on kuitenkin ihana päästä kulkemaan, tulee vapauden tunne! :-P



Äh, anteeksi kamalat omanapaiset sepustukset. Toivottavasti tästä tuli jollekin jotain ajatuksia!



Ainiin, Hennalle piti lähettämäni ekstratsemppiä. Toivottavasti lepo auttaa ja kaikki jatkuu ok!! Ja ottakaahan muutkin iisisti niiden kipujen kanssa, kyllä odottaja itse tietää parhaiten, mitä tarvitsee!



Lämpöisiä ajatuksia lähettelee

Ladie ja pikku-L viikoilla 37+0 :-)

[color=FF00FF]Ihanaa kun mies ollut pitkästä aikaa viikolla vapaalla, en ookkaan viittiny koneelle aikasemmin tulla, kun se niin harvoin on näin kotona.. Nyt meillä on miehen velipuoli hoidossa ja anoppia odotellaan, että tulis sitä hakemaan.



Minä reippaana sain pestyä kaksi koneellista tiitin vaatteita, kai tässä pikkuhiljaa pitää alkaa inventaarioo tekemään, että mitä on jo ja mitä pitää vielä hankkia.. Tuntuu, että on niin kauhean vaikea ostaa vaatteita, kun ei sukupuolta tiedä, ovat kumminkin melkolailla sukupuoli sidonnaisia, ihan nuo vastasyntyneidenkin vaatteet.. vaikka kyllähän tuota tavaraa on jo kertynyt, mutta näin esikoista odotellessa sitä vaan on vähä hukassa, että mitä sitä oikeasti tarvii..



En tiiä, pitäiskö jo huolestua, kun tiitillä on olu tänää tosi hiljanen päivä, vaan muutamia liikkeitä oon tuntenut.. yleensä kuitenkin enemmän tuntu.. noh, kai niilläkin on hieman hiljasempia päiviä..



Meillähän alkaa kohta palstalla kato käymään, kun niin moni on jo ihan viimeisillä metreillä=)

Kaikille lopuvaiheessa oleville tsempityksiä ja jaksuja hurjasti.. pian taidetaan saada lisää vauva uutisia=)



Meillä alkaa ensiviikolla nuo valmennukset.. harmittaa vaan, kun mies ei niihin pääse mukaan ja joudun menemään ihan yksin.. höh :(



Ladielle vilkutukset, möröttimen kanssa jo mietittiin, että misäs sinä luuraat:) Hui, kun sullakin on jo noita viikkoja, noh, perässä tullaan=)



Jeps, kai sitä pitää mennä katsomaan, mitä nuo tuolla ulkona oikein touhuaa=)



voikaahan hyvin!!

terkuin siru ja tiiti rv 31+2[/color]

Minäkin sitten aloin pyykätä Rumpalin vaatteita tuossa viikon alussa. Nyt onkin ihan hyvällä mallilla nuo, yksi koneellinen vaatteita olisi enää pestävänä (plus pakkauksesta tulleet harsot, mut pesen ne varmaan lakanapyykin kanssa myöhemmin). Makuupussit ja peitteetkin sai kyytiä koneessa :) Olenpa tyytyväinen itseeni.



Kiva kuulla pitkästä aikaa Ladiesta! :) Ootpas pitkällä jo :O



Tokkopa kärsi kivuista ja siitä, ettei kukaan tunnu ottavan tosissaan. Minusta tuo on ihan vihoviimeistä touhua, ettei kuunnella, jos on hätä. Alan aina nähdä punaista, kun tulee esille sellainen aihe, missä esim. potilaan kipuja vähätellään. Aivan kuin ei itse tietäisi, onko kipeä vai ei!! Itsellä vähän samantyyppisiä kokemuksia, kun olen menkkakipujen takia hakeutunut lääkärille. Ovat vain sanoneet, että " ota kaksi buranaa kerrallaan, kyllä se siitä" . Aivan kuin hakeutuisin lääkäriin, jos en jo olisi kokeillut kaikkia kotikonsteja. Toivottavasti saat edes jonkun kuuntelemaan sinua!



Hennalle tsemppiä suppareitten kanssa! Toivotaan, että lepo auttaa.



sjt taisi kysellä joku aika sitten niistä mun paniikkikohtauksista. Ovat onneksi pysyneet poissa jo pidemmän aikaa, viimeksi taisi tulla syyskuussa. Olen vain yrittänyt kovasti tsempata itseäni, jos on alkanut tulla sellaisia tuntemuksia, joista voisi kehittyä kohtaus. Eivät sitten ole kehittyneet kohtaukseksi asti :)



En muuten muista, olenko kertonut, miten viime neuvolakäynnillä kävi. Meinasin pyörtyä maattuani liian pitkään siinä pöydällä. Siinä terkkariopiskelija tunnusteli, että miten päin vauva on mahassa ja aikaa kului kohtalaisen kauan. Alkoi jo siinä maatessa tuntua vähän oudolta, mutta ajattelin, että se menee ohi, kun pääsen istumaan. No, toisin kävi :D Kun nousin ylös, silmissä pimeni ja korvissa sumeni, äänet häipyi johonkin ja minä olin aivan tajunnan rajamailla. En kuitenkaan pökertynyt ihan kokonaan, mutta lähellä oli. Ihme touhua. Meinasin oksentaakin (niinkuin ensimmäisellä neuvolakäynnillä :D), mutta ei tullut mitään. Sitten olokin alkoi helpottamaan. Kyllä se nauvolatäti pitää mua varmaan aivan ihme tyyppinä, oksentelen, pyörtyilen ja niin edelleen.



Piti käydä ostamassa itselle sellainen tukivyö, josko se helpottaisi noihin ihmeellisiin viiltelykipuihin ja selkäkipuihin, mitä joskus tulee esim. lenkillä ollessa. Kuitenkin tahtoisi vielä lenkillä käydä. Viimeksi kun oltiin miehen kans lenkillä, tuli niin kipeäksi maha ja selkä, että piti välillä pysähtyä irvistelemään ja mennä aivan kaksinkerroin. Varsinkin nuo mahakivut ottaa päähän. Ovat sellaista viiltelyä koko vatsan alueella ja nivusissa. Säteili aivan reisiin asti nuo kivut.



Muuten ei mitään valittamista olosta. Mutta sitä piti kysymäni, että mites muiden odottajien halut? Kun meillä oli raskauden alussa ja oikeastaan jonnekin tuonne ensimmäiseen ultraan asti todella kiihkeää ja aktiivista tuolla makuuhuoneen puolella, mutta nyt ollaan hädin tuskin kerran viikossa :p Ja se lähinnä sen takia, että mulla ei tunnu olevan yhtään haluja. Haluan haluta ja kaipaan seksiä, mutta en vain pääse tunnelmaan tai jotain. Mies on aivan ärsyttävän ymmärtäväinen ja hyvä, sanoisi nyt kerrankin että " perkele kun haluttaa!" mutta ei, se vaan on niin ihana, että malttaa odottaa siihen asti, että mun halut on palautuneet :) Nyt vain vähän mietityttää, että kauankohan tähän menee, että nuo halut tulee takaisin ja voiko siihen mitenkään itse vaikuttaa? Kaipaan kuitenkin sitä intiimiä yhdessäoloa mieheni kanssa ja sen tuomaa nautintoa, mutta kun ei vaan nappaa yhtään. Ne kerrat, mitä viime aikoina ollaan oltu, olen vain miettinyt, että " jokohan tämä kohta on ohi" . Olen kyllä ihan hirveä akka :( Eniten harmittaa miehen puolesta, joka yrittää kaikkensa, että minäkin nauttisin ja on aivan toivoton, kun minä olen vain aivan kylmä ja kuiva.



Ollaan kyllä muuten paljon lähekkäin miehen kanssa, että sillä tavalla läheisyyttä ei meiltä puutu, mutta kyllä tuo intiimi läheisyys ja koskettaminen on vähän erilaista, kuin sylikkäin istuminen sohvalla, pussailu, halailu ja kädestä kiinni pitäminen. Ja me molemmat kaivataan sitäkin. Osaako kukaan neuvoa, mitä voitaisiin tehdä tälle asialle? Ollaan yhdessä juteltu tästä monet kerrat, mutta ei oikein olla löydetty mitään keinoa helpottaman tilannetta.



Han ja Rumpali 29+1