Paljon ennakoivia supistuksia, silti käynnistykseen?
Usko ja toivo alkaa olla mennyttä, että meidän esikoisvauva lähtisi ihan omin avuin tuolta yksiöstään! Mulla alkoi rankat supistelut jo rv28+ ja siitä lähtien äitiysloman alkuun saakka olin niiden takia sairaslomalla. Käytiinpä viettämässä kaksi yötä sairaalassakin ennenaikaisen synnytyksen uhkan takia. Kipeitä supisteluja on tosiaan ollut siitä lähtien päivästä vaihdellen enempi ja vähempi ja tosiaan paikoitellen ne on tulleet säännöllisinä useitakin tunteja 10 min välein.
Viimeiset kaksi viikkoa on sitten ollut yhtä tuskaa, kun en ole supistelun takia saanut nukuttuakaan ja parhaimmillaan on supistanut 5-7min välein useamman tunnin ajan. Silläkään ei kuitenkaan olla päästy synnyttämään :( Aina ne supistukset vaan lässähtää juuri kun itse alkaa asennoitua synnyttämään lähtöön :((( Enkä nyt usko näiden supistusten kipeyden olevan ihan mielikuvitukseni tuotetta, kun käyrälle on kuitenkin piirtynyt yli 60 supistuksia, joilla kestoa sen minuutin verran ja jotka minusta ei ole edes tuntuneet niin pahalta kuin ne pahimmat. Hiljalleen ne supistukset ovat kai työtään tehneet, kun maanantaina ei enää kohdunkaulaa ollut jäljellä, mutta kohdunsuu kylläkin vain sormelle auki. Limatulppaa on työntänyt viime viikosta asti, mutta viimeiset kolme päivää nyt reilummin. Ensi viikolla sitten harkitaan käynnistystä, jos ei ole siihen mennessä syntynyt ja itse alan kyllä jo valmistautumaan siihen käynnistykseen. Ei se käynnistys muuten pelota kuin siinä mielessä, että jos se uhkaa jotenkin vauvan terveyttä ja joudutaan sitä myöten esim. hätäsektioon :(
Onko muilla kokemuksia tällaisesta pitkästä synnytyksen käynnistelystä ja miten se vauva on lopulta saatu maailmaan? Olisin tosi kiitollinen vastauksista!
Mörötin rv40+5
Kommentit (2)
siis tajuttomasti supistuksia jo odotusaikana mutta avautuminen niin hidasta että lopulta on käynyt joka kerta niin että kalvot eivät enää kestä aukinaisia paikkoja ja supistuksia ja vedet menee. sittenkään ei ole kunnolla lähtenyt käyntiin- siis hitaasti kun mikä tuo avautuminen. oksitosiinin ovat antaneet ja aina sen jälkeen ovat lapset tulleet nopeasti.
eli niinkin voi käydä. koita jaksaa vaan. toivotaan ettet käynnistykseen joudu, mutta mulle se ainakin on ollut helpotus aina.
Tiedän kokemuksesta kuinka piinaavaa tuollainen voi olla. Itsellä alkoi tokassa raskaudessa supistelut jo noin viikoilla 17-18. Eivät olleet vielä kipeitä, mutta pelottivat tietysti. Jossain vaiheessa olin sairaslomallakin supistelujen takia, mutta sairaalaan en joutunut. Viikon 34 jälkeen elämä alkoikin olla sitten välillä yhtä tuskaa ja loppua kohden vain paheni. Limatulppaa alkoi irrota viikolla 36 ja sen jälkeen olinkin jo monena päivänä lähdössä synnärille. Niin kipeitä supistuksia tuli monen viikon ajan, että meinasi itku tulla välillä. Lupaavan alun jälkeen loppuivat sitten kuitenkin yleensä muutaman tunnin jälkeen. Oli hermo tosi kireällä varsinkin lasketunajan jälkeen. Lääkäri oli monta kertaa sanonut, että tulee varmasti ennen laskettuaikaa, mutta mitä vielä.
Kun soitin yliaikaiskontrolliaikaa synnärille viikolla 40+5, toivoin, että puhelimeen vastannut kätilö olisi ymmärtänyt kamalan olotilani ja olisin saanut tulla näytille, mutta ei. Sanoi vain, että sellaista se on. Jotkut valittaa, että supistaa ja jotkut että ei.
Yliaikaiskontrolliin en sitten kuitenkaan koskaan ehtinyt, sillä vauva päätti sitten itse haluta tulla maailmaan viikoilla 41+3 (Ultran mukaan 41+5). Sairaalaan lähdettiin, kun tosi kipeitä supistuksia oli tullut parin tunnin välein ja tuntui, että nyt en enää jaksa. Kohdunsuu olikin jo kahdeksan senttiä auki ja sairaalassa ehdittiin olla vain puolitoistatuntia, ennen kuin vauva syntyi. Nämä monta viikkoa jatkuneet supistukset olivat siis tehneet tehtävänsä, mutta kamalia olivat.
Tsemppiä kovasti!!!!