LOKAMASUT huhuu!
Hei kaikki,
en ole kirjoittanut kevään jälkeen, mutta huomaan, että palsta on sitä tärkeämpi, mitä pidemmälle yli la:n mennään. Tänään ei näytä olevan ketään langoilla, joten tulen ulos nurkastani ja kysyn, onko täällä enää ketään muita? Lupaan olla mukana sairaalaan lähtöön asti, jos joku vielä jostain kolkasta vastaa :)
Odotan kolmatta lastani, tänään 41+1, eikä synnytyksestä merkkiäkään. Olen lukenut juttujanne myötätunnolla ja kovasti kanssaeläen. Voin ihan kohtalaisen hyvin, mikä on sikäli tylsää, että hankala olo on ainakin aiemmin ennakoinut lähestyvää synnytystä. Mutta kun täällä ei ole edes ennakoivia supistuksia, limatulpasta puhumattakaan. No eihän tässä voi enää kauaa mennä, mun kohdalla kutakuinkin viikko tai puolitoista, niin pakko on jo lapsen olla maailmassa. Meidän aiemmat lapset syntyivät 41+1 ja 41+5, joten taidan olla hitaanlainen vauvankypsyttelijä vain.
Jaksetaan vielä jotenkin päin nämä viimeiset päivät tai viikot, mitä pisimmillään tässä voi mennä, jooko. Kun kaikki olisi jo niin valmista...
Marisol
Kommentit (16)
HUomenia vaan, että osaa olla hiljaista täällä lokakuisissa. Noh kyllähän se vähän jo rasittaa kun olin tuossa jokin aika sitten lukevinani, että joku joulukuinenkin oli jo syntynyt.... Onhan meitä pakko olla enemmän kuin me muutama ketkä täällä vielä kärvistelee... Ei vain ole jaksanut kirjoittaa itse vaikka pinot on joka päivä tullut luettua, kun ei täällä mitään tapahdu elikkä ei merkkejä minkäänlaisia lähdöstä!!!!! Ens viikon keskiviikkoa odotan kun kuuta nousevaa kun taas ä-polille aikaja lupasivat alkaa sitä leikkauspäivää harkitsemaan jos tilanne tuolla " alakerrassa" vielä yhtä epäkypsä kun oli tiistaina, mutta mun tuuriahan on että se on saattanut hieman vaikka pehmetä ja taas saa odottaa viikon eteenpäin jos älyäisi tulla sieltä itsekseen!!!!
Tää lähtee nyt kaupoille jouluostoksille ja sen jälkeen vasta lumitöihin... Juu ja puhelimeen en ole vastaillut kohta viikkoon kun kaikki soittelee että etkö nyt vieläkään ole älynnyt lähteä synnyttämään kun toi sun eräpäiväkin on jo umpeutunut AARRGHHHHHH!!! Että ottaa päähän tollaset soitot ja viestit..
Terkuin berrysa 40+3
Heräilin aamuviideltä-kuudelta jonkinlaisiin supistuksen tapaisiin harvaksellen... Kuuden jälkeen olen niitä kirjaillut ylös ja noin 15-25 minuutin välein tulee aina jonkinlainen tujaus menkkamaisten kipujen seasta...
Voi kunpa päästäis tänään illalla viimeistään kättärille, hope so.
Kolmen maissa kävin vessassa, muuten olen nukkunut yön hyvin. Mitään enteitä ei eilen ollut ilmassa, paitsi hieman kohonnut alapaine neuvolassa. Ja terkka meinas et ois enne synnytyksen käynnistymisestä.
Mullahan esikoinen syntyi rv 41+5 ja siksi en kamalasti ole odtellut vielä suppareita. Mutta nyt on hyvä lupaava alku viikkoa aiemmin.
Suppareita kovasti meille " jämille" , pietään palstaa pystyssä!
2xlokamamma, itseasiassa 2xmarrasmamma, rv 40+5
Tänään tuli 41 viikkoa täyteen. Ulkona on kaunis talvisää, siitähän en pääse nauttimaan :(
Mulla alkaa tulla epätoivo. Siis en jaksa tätä olotilaa enää yhtään, en tätä valtavaa vatsaa, en turvotusta, en selkä- ja nivuskipuja. Kun pääsisi edes ULOS, mutta kun mulla on norsun jalat niin ei ole kenkiä mitä laittaa....enkä pysty kyllä oikein kävelemäänkään enää...eilen itkeskelin tätä tilannetta, sitten tietysti käynnistystäkin lykätään loputtomiin, th sanoi että voivat antaa mennä jopa 3 viikkoa yli!!!
Ja mulle tulee tosiaan yli kilo viikossa koko ajan lisää, siis ihan nestettä kaikki ylimääräinen, tuntuu että turpoan ja turpoan ja räjähdän minä hetkenä hyvänsä....
Eli ei siis mitään kärsivällistä odottelua enää, vaan nyt alkaa mennä hermot. Olo on níin hankala. Eilen en meinannut saada nukkumaan mennessä edes henkeä :(
Muistan kuin eilisen kun olin samassa jamassa tasan vuosi sitten. Tuntui esikoista odotellessa että silmät pursuaa päästä, kengät eivät mahtuneet jalkaan jne... kaikki mahdollinen hankala jättiläismäisen mahan kanssa.
Kun aloin odottamaan toista alkuvuodesta, niin terkka vain sanoi että yleensä on turvotukset samanlaiset samalla äidillä ja ettei niille kauheasti voi mitään.
MUTTA mulla noussut paino tän raskauden aikana pikkasen päälle 10kg, kun esikoisen kanssa vuosi sitten 25kg. Eli ihan kamalia määriä viikossa, aina jotain 750-1300g/viikko. Nyt on tullut lopussakin vain 100-250g/vk ja turvotuksen näkyy vasta nyt oikeastaan, rv 40+5.
Että ei ne seuraavat välttämättä mene samanlailla. Nyt ovat ollet sormukset sormessa, ihan normaalit 38 numeron kengät ja muutenkin ihan siedettävä olo.
Tietysti suppareita odottelen kovasti, että sais jo sen nyytin kainaloon :)
Kyllä ne nämä päivät Dirah unohtuu, kun muutama pv menee vielä!
2xlokamamma, 40+5
taitaa kaikilla olla samat oltavat tänään,eli ei mitään erikoista.(paitsi 2xlokamamma jolla sentään enteileviä supistuksia)toivotaan siis että edes sinä lähdet tänään ja me muuta vaikka heti perään!
eilen oli neuvola ja sielläkään ei mitään,kaikki hyvin.paino oli ekaa kertaa tippunut:220g viikossa.
kohta lähen viemään esikoista kerhoon.aikasta tylsäääää...........
mutta lopettelen tällä erää kun ei oo oikeestaan mitään mitä kirjottaisin.pää on tyhjä.
######SUPISTUKSIA######
RV 41 tänään
Ei kovin tiheitä suppareita, mutta varotin jo lapsenvahtiakin... wc:ssä käyminen on hankalaa samoin istumaan meno ja nouseminen.
On sellaanen olo nyt kyl ettei oo peruuttamista, vähän pelottaakin jo. Toisaalta ihana päästä tästä mahasta ja saada se vaavi.
2xlokamamma
Kuulostaa todella lupaavalta! Paljon tsempitystä ja kiihtyviä supistuksia!
t. kateellinen
.. nyt meneillään rv 40+3.
Joo laskettu aika meni jo mutta yhä ollaan 2 in 1...
Olo on karmea, en jaksa edes luetella kaikkia oireita. Nukkumisesta ei ole aikoihin tullut mitään ja pää on hajoamispisteessä. Kaikkien kuviteltavissa olevien raskausoireiden lisäksi mulle iski flunssa ja oikea jalka meni mystisesti hajalle (ei kärsi astua). Pelottaa, että miten sitä selviää synnytyksestä kun on jo valmiiksi ihan uupunut. Kädet on turvonneet ja kipeät, päätä särkee, nivusia kolottaa, paino on noussut jo 24 kiloa...
Nyt vaan siis odotellaan... Voihan se lapsi syntyä vielä 2-3 viikkoakin lasketun ajan jälkeen. Huoh.
Aamuinen huhuilu kannatti siis :-) Ajankulun keksiminen on tosiaan täälläkin iso ongelma. Meillä on isommat lapset hoidossa, ja mulle päivän koitos on aina selvitä iltapäivällä kaupan kautta päiväkotiin ja sitten lasten kanssa kotiin. Kaikki menee hyvin, jos kumpikaan ei saa mitään väsymysraivaria päiväkodissa, mutta jos saa, niin on kyllä tuskaa tämän mahan kanssa vetää talvivaatteita päälle esimerkiksi rimpuilevalle nelivuotiaalle, joka on päättänyt tulla sukkasillaan kotiin. Kävellen en minäkään sinne enää selviäisi, mutta ratin taakse mahdun vielä juuri ja juuri, kunhan vain saan lapset jotenkin autoon ja vöihin.
Musta ei ole oikein käsitöihin, mutta luen sitäkin enemmän. Kerrankin on aikaa lukea romaaneja rauhassa. Sen lisäksi meilailen kavereiden kanssa, ja perheen päiväruoan suunnittelu on aina jotenkin yhtä hankalaa. Illat onkin sitten jo aika raskaita, mutta mies tulee yleensä siinä kuuden maissa ja hoitaa kyllä osansa lapsista, niin ettei mun tarvitse enää kyykistellä vessassa kaikkia lasten hampaidenpesuja ja iltasuihkuja. Mutta kyllä sen huomaa, että kun ei paljon enää jaksaisi siivoilla ja muuta, niin sitten ei saa tehtyä oikein mitään.
Hyvää oloa toivottaen Marisol, edelleen 41+1
Heippa!
Mä en ole muistaakseni pinoutunut kertakaa tähän LOKA-pinoon, vaikka siihen kuulunkin. Itseasiassa enpä ole juuri jaksanut näitä pinoja edes lukea, kun viestejä on ollut monta kymmentä.
Mutta nyt täällä on niin autuaan hiljaista ja itsellä kevyt v-----s päällä, että pakko tulla tänne purkautumaan. Räjähdin jo tänään omalle äidilleni - yllätys, yllätys - kenellepä muullekaan, hänen kommentistaan, jota en enää edes muista... Mutta nämä: joko, eikö vieläkään, mitä sä sitä siellä haudot, onko jotain tuntemuksia, koska??? Siis TIEDÄN, että suurin osa kommentoi hyvällä, mutta kun olo on väsynyt ja psyyke aika tiukalla, niin ei tässä enää kauheasti huumori kuki ja sitten vielä on normaalia enemmän huoli tuosta sikiön/vauvan olotilasta, kun ei siellä nahan alla taida liian paljon tilaa enää olla.
Mitään synnytykseen viittavaa ei ole ollut/tullut: Ei limaa, ei säännöllisiä supistuksia, ei ripulia.. Masentuneena totesinkin tänään miehelleni, että tässä voi hyvin mennä vielä viikko tai yli.. Hän yrittää jaksaa olla meistä se positiivisempi ja luottaa aina seuraavaan päivään.
Itseä painaa myös se, että tiedän, miten tärkeää olis liikkua loppuun asti, mutta ei kauheasti huvita enää olla ihmisten ilmoilla. Nyt kyllä olisi sopivan pimeää lähteä heittää pieni kävelylenkki!! Mutta kun väsyttää:(
Onneksi edes pikkuisen lohduttaa, kun tietää, että on kanssasisaria tätä viimeisten päivien ' tuskaa/onnea' jakamassa!
Säännöllisiä supistuksia ja pontevia ponnistuksia kaikille!
Rakkaudella Yksi lomamasulainen, mexx 40+5
Toivottavasti 2xlokamamma pääsi jo tosi toimiin.....
Huvittavaa että mä olen jo vannonut täällä jo sata kertaa, että en tähän lähde toiste, eikä " pahinta" ole edes vielä koettu, eli sitä synnytystä.....:)
Mies jaksaa olla toiveikas, ja puhua että jos sitten ensi yönä lähdetään...ja äsken lähtiessään ulos sanoi, että " soita sitten jos jotain tapahtuu" :)
Mä olen henkisesti alkanut valmistautua siihen käynistykseen jossain hamassa tulevaisuudessa...
Noi läheisten kommentit voi olla kyllä aika kamalia. Mun pomo (josta olen joskus tänne kirjoitellutkin...) on ihan pölkky, se kuvittelee että synnytyksen voi saada käynnistymään pelkällä tahdon voimalla.....ja se että kaikki " on ihan itsestä kiinni" ?????!!!! HALOO.......hänen vaimonsa synnytykset ovat alkaneet päivälleen kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa....Sitäpaitsi mun teki mieli muutenkin sanoa aika rumasti pomolleni, kun alkoi mulle synnytyksestä paasaamaan. Hänen vaimonsa molemmat synnytykset hoidettu sektiolla, ihan vaan mukavuus syistä.
Sitäpaitsi ihan kun sitä olisi jotenkin viallinen kun vauva ei putkahda laskettuna aikana....??? Ens kerralla (mitä ei tule...) en kerro kellekään laskettua aikaa, en töissä, en sukulaisille, en kellekään.
Tuosta turvotuksesta vielä, että mulla alkaa olle noi jalat jo ihan sinertävät....siis ei ihan terveen näköiset. Täytyy sunnuntaina kontrollissa näyttää niitä.
Dirah 41 (edelleen:)
Ai niin, sitä piti vielä sanoa, että mullakaan ei mitään oireita, ei limoja, ei supistuksia, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään synnytystä enteilevää...
Mä olen nyt YLPEÄ itsestäni! Tultiin juuri miehen kanssa pitkältä kävelylenkiltä ja kävin päivällä jo vetäisemässä yhden lyhyemmän. Eipä ole koskaan ollut noin tuskaista tuo käveleminen, kun tuntuu että parin sadan metrin välein joutuu pysähtymään ja vähän haukkaamaan happea... Mutta helpottaa henkisesti tuohon kiukkuolotilaan, kun ei muuten oireita ole. Ehkä niitä suppareita lähtis tästä sitten vaikka tulemaan. Nyt ei tunnu mitään muuta kuin armotonta puukoniskua nivusissa, mutta toivossa on hyvä elää.
Tänään ajattelin vielä kiduttaa itseäni kuuraamalla allaskaapin, joka on todella ryönäinen. Luulis tuon möykyn sitten jo ymmärtävän tulla pihalle, kun teen sen elämästä niin hankalan.
Ainiin: toissailtana kokeiltiin vauvan näköaistia... Laitoin fikkarin valon tuonne alavatsalle ja oli hauska huomata, kun reaktio tuli välittömästi. Eli ainakin jotakin näkee.. :) Pitäis varmaan hommata sellainen pötkylänmallinen Maglite, jolla voisi näyttää vauvalle varauloskäyntiä ihan tuolta synnytyskanavasta lähtien.. :) EXIT ONLY.
Mutteri 40+2
Sitä piti tuosta sun pomosta sanoa, että miten ihmeessä noin NUIJA ihminen voi päästä esimiesasemaan? Hertsyykel! Olisin varmaan lyönyt, jos olisin ollut sun asemassa.
Tai jos se sun pomo oli oikeassa, niin mehän ollaan kaikki täällä aika heikkoja ihmisiä, kun ei tahdonvoimalla saada lasta ulos... keletana. Ärsyttävää...
Mutteri edelleen 40 + 2
Tiistaina 31.10 syntyi iltapäivällä ihana esikoistyttäremme mitoin 3680g ja 50cm. Synnytys oli todella pitkä ja kivulias, mutta palkinto sitäkin mahtavampi... Aivan mieletöntä!
Tuolla se nyt tuhisee sängyssä ja pitäisi mennä pian perässä, että jaksaa :)
Tsemppiä vielä omiaan odottaville!
Susuliini ja neiti 3vrk
Älä Marisol murehdi. Minä pysyn täällä. Mullakaan ei tosiaan mitään oirehdintaa, joka kyllä ärsyttää. Oirehdintaa on kuitenkin sen verran, ettei pitkiä lenkkejä voi oikein tehdä, kun nivusiin tulee muuten aikamoista moraniskua. Eli pitää olla siis tekemättä mitään OIREETTOMANA. Ja tässä hommassa tulee aika kyllä tooooosi pitkäksi.
Eilen tuli tehtyä villasukat. Ja illalla aloitin itselleni neulepaidan teon ja sanoin miehelle, että se onkin sitten sellainen urakka, jota en todellakaan halua viedä loppuun ison mahan kanssa. Katsotaan, kuinka ämmän käy. Mieskin naureskelee, ettei ikinä tiedä, mitä " tehtaasta" on tullut ulos hänen työpäivänsä aikana: yhtenä päivänä mies sai tumput ja kännykkäkotelon... Että siinä mielessä ollaan kyllä tuotteliaita, mutta sen seurauksena hartiat jumissa ja jännetupet paukkuu... :) Mites muut kuluttaa aikaa?