***SUURPERHEET VIIKKO 14***
Huomenta Suomi!
Eipäs jäädä vanhalle viikolle jauhamaan vaan avataan uusi, eikö vaan!!!
Mitä mahtaa kuulua I-HA-NIL-LE rouville tällä viikolla?
Kommentit (30)
Ädä: Meillä oli pienimmällä yökkistautia...nyt näyttäis että se on ohitte,mut vieläki kuraa...ja nyt jo aamulla kolmesti on saanut pyllyn pestä!
Toivotaan että se sun isän syöpä menee paremmin!!! kuin meillä seitsemän vuotta sitten :(
Apua miten mulla on kaikki lihakset niin kipeänä...huomaan vaan että oikeesti sattuu joka paikkaan. Pitää lähtä varmaan kohta hiihtolenkille että vertyislihakset..jos se auttais. Iskällä nimittäin vapaapäivä niin saapi jäähä lapsia hoiteleen ja mie lähen vähäks aikaa karkuun:)
kivat päivän jatkot! aurinkokin alkaa näyttäytyyn!!
tuuteliluu 15+6
Oltiin pikkuisten kanssa leikkikentällä, mutta kyllä oli tuskaa taas kävely. Mulla vaivaa issias ja sitte noi kohdunkannatinkivut. :( Ei millään meinannut jaksaa lykätä rattaita enää kotiin takas. Isompi (3-v) oli pyörällä ja silläkin meinas voimat loppua, niin piti vielä sillekki antaa vauhtia. Edellinen raskaus meni niin ihanan vaivattomasti, että mulla oli jotenkin ruusuiset kuvitelmat tästäkin, mutta vielä mitä. No, nuo kivut vaikuttaa onneksi " vain" muhun, ei onneksi oo semmosia kipuja, että pitäs pelätä ennenaikaista synnytystä.
Ädälle voimia sairauden ja isän tilanteen kanssa jaksamiseen.
Nyt pitää mennä syömään, kun alkaa olla jo ihan heikko olo.
tulin " ilmoittautumaan" että hengissä ollaan.
Omppikselle oikein paljon onnea tyttövauvan johdosta!!!
Oma olo on entisellään kauheaa väsymystä ja etomista, töistäkään ei tahdo tulla mitään. Kotona ei ole tehty mitään pitkään aikaan. Kun menen töistä kotiin, menen melkein suoraan sohvalle makaamaan...
Mutta keskiviikkona olisi se ultra ja sitä tässä jännitellään...
maria80 rv 7+?
no niin, eipäs vielä karannut tämä viesti.
Ädälle tervehtymistä omassa perheessä sekä isällesi myös!
Mirpa - kuinka lähellä se sun synnytys nyt onkaan?? Nämä 2 rouvaa kun sai nyyttinsä - voi ruveta odottelemaan uusia vauvoja- ja sun taitaa olla yksi näistä, soffalan lisäksi.
Keitäs muita on ihan loppuviikoilla? Laitettaisko nuo viikot perään niin pääsee helpommalla - minä en ainakaan jaksa muistaa kunkin raskausviikkoja - SORRY!
Ihana rakkaudentunnustus sun mieheltäsi-----nimimerkki nyt katosi- dementia hoi! Minäkin haluun noita rakkauden osoituksia, mutta tarviis varmaan itsellä kunnostautua myös..
Täällä ei kummempia - masu roikkuu tosi alhaalla, kuten kaikissa raskauksissa. Mutta kaikesta huolimatta yliaikaisiksi ovat menneet.
Välillä tuntuu että olisi monia asioita helpompi tehdä jos tuo vatsa olisi ylempänä. Mutta tiedä sitten..
Nyt menen siivoilemaan keskimmäisen roinia roskiin (salaa) kun kuopus nukkuu..
MOips.
sinuvi 23+2
OMPPIKSELLE ihanaiset onnittelut ihanaisen prinsessan syntymän johdosta!!!
T. Pikkis ja pikkulyyli sekä muu katras
Ihanan keväinen ilma!! Varjossa on edelleen kymmenen astetta lämmintä ja lumet sulaa kohisten :) Ja piha kuivaa, kohta saadaan nostella pihakalusteet ulos ja aloittaa grillikausi, tuumi tokaluokkalainen ;)
Ädälla voimia! Toivotaan että isäsi syöpä parantuisi! Se on kyllä niin kurja sairaus :(
Itse olen tehnyt viimepäivät kakkukoristeita ystäväni pienen tytön hautajaisiin tai sinne muistojuhlaan. Kakkupohjat leipoo yks toinen perheen tuttava, joten mulle jäi sitten vaan tää näpertelypuoli. Enpä ole koskaan tehnyt niin tunteella koristeita kenenkään kakkuun :( Pienen lapsen äkillinen kuolema pysäyttää kyllä toden teolla. Kuinka kiitollinen sitä saisikin olla noista murenoista, vaikka ne joskus vievätkin voimat äärimmilleen.
Vauvanvaatteita tekisi mieli jo pestä ja laittaa valmiiksi, mutta haluaisin kuivattaa ne ulkona ja se taas edellyttää, että piha kuivaa niin että viitsin vetää pyykkinarut ulos. Muutoin ne on ihan kuraset, kun muksut käy niitä kummiskin kurakäsin hipelöimässä. Vaikka kyllä ne kätensä osaavat kurata ilman märkää pihaakin, ovat ne niin taitavia ;)
Huomenna onkin sitten ensimmäinen äitiyslomapäivä. Ajattelin sen kunniaksi leipoa jotain hyvää...ihankuin tätä painoa ei muuten saisi kertymään tarpeeksi ;)
Hönttä rv 33+3 sekä pesue
Tuli sitten leivottua, kun piti tuota leivinuunia lämmittää. Nyt ei ole enää kun lasagne uunissa, ja sen ehtii ottaa saunan jälkeenkin. Selkä on kyllä hieman kipeä tuosta seisomisesta, mut eiköhän se mene aamulla viimeistään ohi.
Neuvolassa kävin tänään ja ei mitään ihmeempiä - paineet 112/79, paino tippunu sen mitä oli edellisellä viikolla noussut, sf-mitta samassa kuin viikko sitten 32cm.. nyt vain odotellaan - terkka oli jo sitä mieltä, et ei enää ens ma tarvi mennä ;))
Aamulla masukki potki niin älyttömästi tuonne kylkikaareen, et ajattelin kylkiluiden poksahtavan. Ihan uskomattoman tuntuista, kun ois voinu ottaa kantapäästä kiinni :)
Onnea muuten vauvansa hakeneille - jos sitä jossain vaiheessa täälläkin... mut ei viel ennen torstaita ainakaan, kun tuo isäntä on huomenna lähös sinne reissuun ja tulee to takas.....
Nyt ei jaksa muuta kirjoitella...
--Mirpa ja masukki rv38+4--
Hontta, voi mikään ei varmasti ole niin kauheaa kuin lapsen kuolema :( Vaikka ei oma lapsi olisikaan kyseessä niin kyllä se koskettaa. Ajatella sitten jos vielä oma lapsi! Kannattaa tosiaan olla vain onnellinen jos lapset riehuu ja on vähän ärsyttäviäkin. Ainakin ovat terveitä ja hengissä.
Kaikilla massut kasvaa ja raskausviikot lisääntyy :) Kiva kiva. Itsellä vaan ei kivalta tunnu enää. On niin kauhea ikävä jo saada se pikkuinen syliin! Vaikka se tuossa lähellä onkin niin ei se vaan ole sama asia. Vauvaa on odotettu jo niin kauan että välillä hermot meinaa mennä kun ei mitään synnytystä ennakoivia oireita ole! Muutama supistus silloin tällöin, ei muuta. Ärsyttävää... Yritän massulle jutella iltaisin että kasvaisi nyt vikkelään valmiiksi, täällä kovasti jo odotetaan :) Mieskin on paremmalla tuulella nyt. Ilmeisesti auttoi kun pari yötä nukuin sohvalla :D Eli on nyt muistanut halata ja kysellä miten masuasukki voi jne. No ei muuta kuin jatketaan tätä odottelua nyt sitten. Se on vaan niin ikävää kun sitä pitää olla valmiina lähtöön kuitenkin jo pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Eli kaikki vauvan kamat on jo silloin laitettu. Sitten kun menee parilla viikolla yli lasketun ajan niin tuntuu ettei tiedä mitä tekisi! Ei oikein voi mihinkään lähteä tai mitään tehdä kun synnytys voi alkaa ihan milloin tahansa... Kaupassa käyminenkin melkein hermostuttaa. Ajatella jos lapsivedet humpsahtaa sinne kaupan lattialle! :D
soffala rv38+5
Yksi viikko liian vähän tuli!
eli 39+5 on jo menossa :D
Oli kiva kun olit leanna nostanut pinon, oli nääs siinä ylimpänä heti.
Hönttä, voimia teille ystäväsi lapsen muistojuhlaan, Tuo on just niin (apua kuka niin kirjoitti) että mitä siitä että lapset riehuu ja tappelee, ovat ainakin hengissä! Kun asiat saa oikeisiin mittasuhteisiin, tajuaa, että pienestä ei kannata nipottaa..
Tänne ei mitään erityistä kuulu, ihanan keväistä vaan! Ulkona on ihanaa, kun lumet sulaa. Maa tulee esiin ja kevättää niin. Mutta tuli vaan uusi ongelma - mihin tämä maha tungetaan, kun toppatakista luopuu. Kaipa sitä edustetaan tuulipukukansaa niin kauan ettei tarvii takkia päälle laittaa. Olisko teillä vinkkejä pukeutumiseen? Meillä ei täällä pienellä paikkakunnalla ole mitään mammavaateliikkeitä, kaikkea on kaupungista haettava, mikäli mielii saada.
No, nyt näin lyhyesti tällä kertaa..
sinuvi 23+3
Heh, mietin sinuvi tuota ihan samaa, että mistä takki kun toppatakista on luovuttava. Ei sitä viitsisi välttämättä lähteä takkikaupoillekaan, mutta ei kyllä tuulitakissakaan kulkeminen kesään asti tunnu houkuttelevalta.
Ei kun takki auki repsottamaan sitten visiin vaan ;)
Toivottavasti pääset Soffala jo pian synnyttämään. Uskon, että nuo viimeiset päivät ovat raastavia! Tsemppiä.
Voi kun alkaisi se äitiysloma jo! Nyt kun kevätaurinko paistaa, olisi ihanaa tehdä rauhassa kävelylenkkejä ja keskittyä vatsaansa! Olisi ihanaa saada keskittää ajatuksensa ihan luvan kanssa oman navan ympärille sen sijaan, että pitää olla tehokas, aktiivinen ja skarppina töissä.
Ei jaksaisis sitten millään... Mielenkiinto on ihan muualla...
Tässä on kuitenkin vielä reilu pari kuukautta äitiysloman alkuun... Plääh!
Nyt pätkii, mutta oletteko te Ädä ja Sinuvi ( ja muutkin suunnilleen raskauden tässä vaiheessa olevat) töissä vai kotona? Olisi kiva kuulla, miten muut suhtautuvat töissä käymiseen ja jaksatteko vielä antaa työlle kaikkenne?
Meriutu rv 24+4
Ai että alkoi naurattamaan, kun Meriutu kyseli tuosta äitiysloman alkamisesta. Isäntä on meillä vitsaillut, että kyllä rouvalla on helppoa kun pääsee vapaalta lomalle... Mullahan äitiysloma alkaa maanantaina, mutta lomalta se ei oikein kolmen pienen kanssa kotona tunnu! Suorastaan vähän pelottaa, kun meidän iskä on töissä 25 km vastakkaiseen suuntaan synnytyssairaalasta, minne on meiltä 40 km. Ja Pandella on paljon kokouksia, missä ei voi pitää puhelinta päällä. Hauska odotella poltoissa täällä ja miettiä minne muksut tuuppaisi. No, eiköhän täällä maalla naapuriapu pelaa hienosti. Ja kyllä kaikki aina jotenkin järjestyy. Herttulin kanssa vaan lähtö oli niin pikainen, että yhtään ei olisi ehtinyt odottelemaan. Nytkin oli minuuteista kiinni.
Suosittelen takkiongelmaan suurta villatakkia tai paitaa. Siitä kyllä menee tuuli läpi, mutta itse ajattelin kärvistellä tuolla taktiikalla.
Täytyy lähteä nukuttamaan näitä pipanoita. Kuulemisiin,
Noora ja Taimi tasan 34
Kyllä on ollut kaunis auringonpaiste taas tänään. Harmi vain, että issias vaiva tekee kävelystä hankalaa, eikä kunnon lenkille uskalla lähteä. Meidän 3 vuotias polkee pyörällä niin vinhaa vauhtia, etten millään pysty niin nopeesti kipittää perässä rattaita lykäten.
Meriutu: Mä oon kotihoidontuella, kotona tällä hetkellä 1 - ja 3 -vuotiaat pojat. Isompien koulupäivätkään ei oo kovin pitkiä, joten kyllä on ihan riittävästi vilskettä. Virastani oon ollut nyt kotona jo reilun kolme vuotta, kun marraskuussa 2004 jäin äitiyslomalle. Töihin palaan varmaan vasta, kun tämä tuleva kuopus täyttää kolme. Kyllä varmasti tekee tiukkaa viimeiset työviikot, itellä ei ainakaan missään raskaudessa oo ollut hirveesti työhaluja. Jotenkin sitä vain on laskenut päiviä siihen, että äitiysloma alkaa.
_äippä_ rv 26+6
Ilmoittelen samalla, että hengissä ollaan, vaikka harvakseltaan täällä käydään...
Letti kera tatun ja patun 35+5
Yö meni pyöriessä ja asentoa etsiessä. ja sitten kun melkein nukahti, niin jompikumpi pikku-ukko viereisestä huoneesta alkoi huudella äitiä. tai nuorempi sanoo mua äi-jäksi ;-) Sillä meni vissiin roolit sekaisin, kun isi oli syksyn hoitovapaalla, kun lähdin töihin. Kevään (eli tammikuusta maaliskuun loppuun) meillä olikin hoitaja sit kotona. Eilen alkoi äitiyslomani ja oli eka päivä, ettei ollut hoitajaakaan. Vaan hyvinhän siitä päivästä selvittiin ;)
Mutta onneksi paistaa aurinko, kummasti se piristää mielialaa!! Eilen laitoin pihalle pyykkinarut, kun lumet oli sulaneet siitä pyykkitelineen alta. Tänään aion pestä vauvan vaatteet ja viedä ne ulos raikkaaseen ilmaan. Ja sitten on neuvolakin puoliltapäivin. Onneks äitini lupasi tulla tänne kotiin lastenvahdiks, ettei tarvi koko katrasta ottaa mukaan.
Sit hoksasin, että mullahan on kukkamullat vielä vaihtamatta. Sekin pitäisi siis vissiin tehdä. Että semmoista näperrystä tiedossa tälle päivälle.
Soffala: Oon kans miettinyt että selviäisköhän siitä ikinä, jos oma lapsi kuolisi. Tämäkin ystäväperheen tyttö oli 6 vuotias, ja kuolema tuli ihan yllättäin, ettei siihen osannut yhtään varautua. Jotenkin se tuntuu niin " väärältä" , kun monet vanhukset makaa vuositolkulla sängyissään ja toivomalla toivovat jo kuolemaa. Mutta kaikella on joku tarkoitus, vaikkei sitä tarkoitusta oikein tahdo ymmärtää.
Tsemppiä sinulle ja kovasti tehokkaita suppareita! Kohta siekin saat nyytin syliisi <3
Sinuvi: Kiitos sinullekin. Voimia tulevan viikonlopun hautajaiset kyllä vaativatkin. En ole ikinä ollut lapsen hautajaisissa ja nyt kun on vielä niin tunneherkällä päällä, et kaikki pienetkin asiat itkettää, niin...
Nyt pitäis vissiin alkaa tekeenkin jotain ettei mene koko aamu koneella. Tää kirjoittelukin on kestänyt ikuisuuden, kun on aina välissä käynyt hakemassa tuon puolitoistavuotiaan ikiliikkujan jostain pöydän päältä tms. paikasta alas.
Muksaa keskiviikkoa kaikille!!
Hönttä 33+5 ja pesue :)
Eli siksikin pikaisesti, jos vaikka joku sattuu tulemaan tänne mun työpisteeseen. Minä kun en ole vielä kertonut tästä raskaudesta täällä enkä aiokkaan vielä piiiiiitkiiiiin aikoihin ;)...
Tai no, tänään siis on iltapäivällä se alkuraskauden ultra ja sitten selviää että onko tässä edes mitään kerrottavaa.
Olo alkaa olla toisinaan jo vähän parempi, mutta ei siis mikään loistava. Pientä etomista on kyllä lähes koko ajan. Väsymystäkin on, mutta ei onneksi sellaista totaalista, niin kuin kahdessa edellisessä raskaudessa
Mutta sen verran vielä jatkan Hontalle, että meillä ei ole vaihdettu kukille multia vuosiin :D... Tai no silloin kun joku kukka saa kyytiä ja mullat leviää lattialle, niin silloin olen lisäillyt multaa. Mutta sitkeästi nuo muutamat rehut ovat meillä eläneet, mutta eipä nuo juurikaan kukoista (paitsi rahapuu...)...
maria80 rv 7+? (6 tuntia ultraan...)
Kyllä se aurinko vaan kummasti piristää mieltä. Kaksoset on viety seuriksen kerhoon ja nyt kotona häiriköi vain tuo pienin mammafani. Hertta taitaa tietää mitä tuleman pitää, kun on kuin takiainen kiinni mussa.
Me mennäänkin Höntän kanssa aika samaa kyytiä kohti loppuhuipennusta. Täälläkin yöt on pikkuisen muuttuneet hankaliksi. Kyllä mie vielä nukun, mutta kyljen kääntämistä on suunniteltava muutamia minuutteja/tunteja etukäteen...
Voimia täältäkin ystäväsi lapsen hautajaisiin. Ihana, että autat käytännön jutuissa. Se on varmasti ystävällesi tärkeää.
Marialle tsemppiä ultraan. kyllä siellä varmasti pikkuinen sydän läpättää kilpaa äitin sydämen kanssa!
Kaikkea hyvää,
Noora ja Taimi 34+1
Paljon vaaleanpunaisia ihanuuksia siellä saat nyt nuuskutella, oih.. :)
Tän siitä sitten saa, kun " hetkisen" on palstalta pois.. Heti toiset ottaa ja vauvautuu!
Oon ollut niin kipeenä koko viikon, ja kahden kuumeettoman päivän jälkeen eilen alkoi kurkkua aristaa. :/ Jälkitautia sit kait pukkaa, en haluu! Ykätkin lensi aamulla pyttyyn, kun valuu limaa kurkkuun, hyh hyh.. Massu ei pidä tästä, on kipeä ja supistelee. Kipua tuntuu kun kyykin, kipua tuntuu kun nostan, sattuu kun teen ylipäätään yhtään mitään! :( Lisäksi tietty olotila on hehkeä, kun silmänaluset mollottaa mustina kun ei oo ollut ulkona, naama on kalpee ja kurkkua kuristaa, ja sit se lima... :x Liitoskivut on sitten kaiken kruununa, joka ikinen kerta kun nousen lähteäkseni liikkeelle vihlaisee häpyä ilkeästi, ja joka askelella sattuu. Nukkumisesta ei tulis mitään ilman lisätyynyä jonka sullon jalkojen väliin, toisen tarttis vaan vielä massun tueks.. Kävelylenkkiä nyt ei oo tullut kokeiltua kun ei oo jaksanu ulos, en tiedä helpotaisko vai pahentaisko.
Ja nyt sitten molemmat pienemmätkin niiskuttaa ja aivastelee, ja vihreä lima valuu nenistä. :( Plääh.. vaikka selvähän se ettei tätä pysty välttämään kun jokapuolella velloo flunssa-aalto.
Sit saa vielä surra miten se isä siellä jaksaa, sain siis viimeviikolla kuulla, että hänellä on syöpä.. :( Jos en tätä sit jo kertonutkin viimeviikolla, en millään muista. Anteeksi jos toistan itseäni!
Ei siis niin iloisia uutisia tässä suunnassa, parempaa viikon alkua muille!
Ädä+kolmikko+papu rv24+5