Tyttö/poika juttu

Mä tunnustan, et mua pelottaa - tai jännittää - jos tulee tyttö... Yksi poika jo on ja jotenkin olen osannut nimenomaan olla pojan äiti/kasvattaja. en ole luonteeltani yhtään sellainen, joka innostuisi vaaleanpunaisten pitsihameiden ostamisesta jne. ja pelkään etten osaa tai että ärähdän pahasti siinä vaiheessa, ku tyttö haluaa koko ajan leikkiä kampaajaa ym ym.

Itse olen lapsena leikkinyt aika poikamaisia leikkejä, paljon autoilla ym. joen ehkä tämä kaikki johtuu siitä. Toisaalta pelkään erityisesti sitä vastuuta, joka äidille tulee tytön kasvattamisesta, tytöllä kun - olen vakaasti sitä mieltä - on huomattavasti hankalampi itsenäistymisprosessi ja aikuiseksi/nuoreksi naiseksi kasvaminen kuin pojalla.



Mutta pakko uskoa, että luonto koulii siinä missä antaakin, joten eiköhän me selvitä kunnialla =)

kun olet tuota mieltä ja uskallat sanoa sen ääneen. Itse odotan nyt toista (toiv. en viimeistä) ja minulle on ihan oikeasti aivan sama kumpi tulee (esikoinen on tyttö). Arvaa uskooko kukaan. Kaikki ajattelevat, että ilman muuta haluan pojan, mutten vaan kehtaa sanoa. No, asialle ei kuitenkaan mitään voi tehdä, joten nyt vain odottelet kumman saat ja olen aika varma, että rakastut uuteen tulokkaaseen, on se sitten kumpi tahansa.

Minä taas pelkään, että pojan kasvatus on paljon vaikeampi juttu kuin tytön=) Eiköhän me selvitä kuitenkin kumman kanssa tahansa kunhan parhaamme tehdään.

ja ennestään meillä on 2 tyttöä. Tietysti kaikki ovat sitä mieltä, että poikaa yritetään. No eipä se niin kyllä ole. Kolmatta LASTA tässä ollaan odottamassa. Eipä siinä kyllä mitään vaikka poika olisikin. Olishan se mukava ylläri näin kahden tytsyn jälkeen, mutta en menettäisi yöuniani sen takia jos meille kolmas prinsessa tulisi.



AIHA RV 10+1

...on ensimmäinen lapsi tulossa, raskausviikkoja on tällä hetkellä 25+6 ja onnellisesti poikaa odotellaan! :)



Minulla on aina ollut sellainen tunne että kun minä tulen raskaaksi niin minullehan syntyy sitten tyttövauva! Perheessäni, eli siskollani ja veljelläni on pelkästään poikia ja tietty kaikki toivoivat että minä sitten teen tyttövauvan. Ja näin tosiaan uskoinkin! Elin tuohon rv 20 asti siinä uskossa että meille on tulossa tyttö ja sitten päätettiin mennä 4D-ultraan. Ultrassa näkyi pienen pieni poikavauva ja voin sanoa että ensin tuli järkytys ja suoraan sanoen pettymys, mutta sitä kesti 2 min. Olen onnellinen siitä että kävimme siellä 4D-ultrassa selvittämässä tämän asian, uskon että suhtaudun häneen nyt erilailla kun tiedän kumpaa sukupuolta lapsi on.



Nyt on kulunut se 5 viikkoa ultrasta ja minulla on ollut jo pitkään tunne että poikahan meille piti tullakin ja että tiesin sen heti kun kuulin että olin raskaana! Odotan niin kovasti sen pikkusen syntymää että millään muulla ei ole nyt väliä.



Minua auttoi kovasti se että tunnustin itselleni olevani pettynyt siihen etten saanutkaan tyttöä, jos olisin jäänyt hautomaan asiaa niin uskon että se painaisi vieläkin! Sydäntä painavat asiat pitää saada sanottua, vaikka sitten näin keskustelupalstalla! :)



Mukavaa talven odotusta!



Sininpilvi

...joka toivoo tyttöä ihan jännityksestä sairaana! Meille kolmas ja viimeinen lapsi tulossa ja kaksi ekaa ovat poikia. Aina olen tytön halunnut, kun tuntuu, että muuten jää elämästä jotain hyvin olennaista puuttumaan. Vielä kun molempien suku ja kaveritkin odottaa kovasti meille tyttöä, niin paineet alkaa olla kovat. Olisin ilman muuta pettynyt jos saisin taas pojan, vaikka poikaa silti rakastaisin ihan yhtä lailla, mutta jotain jäisi aina puuttumaan... Meitä samoin tuntevia on aika monta tuolla Kotiloissa, että et ole tosiaankaan yksin näiden ajatustesi kanssa. Me kyllä ymmärretään!

tuollaiset tunteet ja ajatukset ovat aivan inhimillisiä ja luonnollisia! Kaikki eivät välitä asiasta, ja itse toivoisin että mahdollinen jälkikasvuni tulisi kasvamaan samalla tavalla sukupuolesta riippumatta. En halua käyttää mitään värikoodeja, ja haaveilen että suhtautumisessani lapsiin olisi mahdollisimman vähän mitään sukupuolisidonnaista. Jos tytöstä sukeutuu pieni prinsessa ja pojasta pikkuinen automies (tai päinvastoin), saavat he tulla sellaisiksi ihan omin päin.



Siitä huolimatta minussa kytee pieni toive, että varovasti alullaan oleva esikoiseni (6+2) olisi tyttö. Minulla ei ole mitään aavistusta miksi, enkä tätä kehtaisi varmaan kenellekään ääneen sanoa. Mutta tietenkin, oli tulokas (mikäli hän päättää tulla tähän maailmaan) kumpi hyvänsä, on syntyminen aina yhtä suunnaton ihme ja onni.



Vesikko

" joutuisin" pakolla tekeen sen kolmannen josta ollaan aina puhuttu. Mut kun haluunkin ehkä vain kaks.

Jos sit kolmaskin poika niin se saa vaaleenpunaset vaatteet ja pitkät hiukset kun äitee on tärähtäny..

Niin ajoin takaa sitä jonkun jutun puuttumaan jäämistä. Heti kun paapan moskovasta tuodut upeat puvut on jäänyt pieneksi silloin pikku tyttönä, niin olen päättänyt säilyttää ne omalle tyttärelleni... Ja muuta ihanaa vaaleenpunasta ja pitsiä.

Meillä on myös 2 poikaa, ja tämä kolmas on ultran mukaan tyttö. Meidän lapsiluku jää aivan varmasti kolmeen ja allekirjoitan nuo luna76:n ajatukset aivan täysin! Nyt on rv 37 menossa, eli kohta jännitys loppuu ja saadaan tietää oliko ultraaja oikeassa!



Toisaalta, kun ensimmäinen lapsi on poika, toivoin jo toisessa raskaudessa tyttöä. Ultrassa silloin sanottiin että poika on tulossa ja olin muutaman päivän tai viikon kyllä kieltämättä vähän pettynyt, vaikka en sitä kenellekään myöntänytkään, hädin tusikin itselleni kykenin myöntämään... Nyt meidan nuorempi poika on 3v valloittava tyyppi, ja voin kyllä ihan kokemuksesta sanoa että ne sen kerran tyttöhaaveet loppuivat kuin seinään sillä hetkellä kun lapsi syntyi ja kun sairaalasta lähdettiin kotiin, en osannut enää kuvitellakaan meille ketään muuta vauvaa kuin sen suloisen ihanan pienen pojan :)



Eli luulisin, että kenellä tahansa normaalilla ihmisellä nuo tyttö- tai poikahaaveet kuuluvat / voivat kuulua ihan olennaisesti johonkin raskauden vaiheeseen, mutta äidin rakkaus kyllä syttyy ajallaan jokaista lasta kohtaan syntymän jälkeen. MInustakin on aivan turhaa hymistelyä hokea että " kunhan on terve" , sehän nyt on aivan itsestään selvää että jokainen äiti toivoo ennen kaikkea tervettä lasta, mutta se ei todellakaan sulje pois toivetta tytöstä tai pojasta.

Mun on vähän vaikea ymmärtää toivomuksia tietystä sukupuolesta. Sukupuoli on vain yksi lapsen ominaisuus eikä siihen voi juuri vaikuttaa. Mutta hienoa, jos uskaltaa tunnustaa itselleen, että toivoo jompaakumpaa. Mä näkisin sen mahdollisuutena miettiä omia käsityksiään tytöistä, pojista, äideistä ja isistä. Eli mitä se sukupuoli edustaa?



Meillä on tyttö ennestään, ja ihan oikeesti on se ja sama, kumpaa sukupuolta seuraavaksi tulee. Kunhan olisi elävä vauva, mahdollisimman terve. Tutut veikkailevat, että kyllä se nyt on poika, kun maha on niin pysty (vaan eipä taida olla). Tehdään olettamuksia, että varmaan toivotte nyt poikaa. Mieheni ei ole syntyjään suomalainen, eikä hänestä ainakaan uskota, ettei sukupuolella olisi hänelle väliä. Yritä siinä sitten vakuutella, että miehellekään vauvan sukupuoli ei ole ykkösasia.

Ajattelen itse asiasta näin.. Odotamme vauvaa. Sekä tyttö että poika (tai monikossa) ovat tervetulleita. Jo 2 keskenmenoa takana ja olemme TODELLA ONNELLISIA että tällä kertaa olemme päässeet jo näin pitkälle. :) Jos nyt alan oikein miettiä asiaa, niin ehkä jossain tuolla sieluni syövereissä " toivon" tulokkaan olevan tyttö, mutta poika on ihan varmasti aivan yhtä tervetullut. Toive tässä mielessä siintää, että vauvalla on masussa kaikki hyvin ja hän syntyisi terveenä maailmaan. Siinä sitä onnea olisi meille yllin kyllin.



Mammanalku + tiitiäinen 17+4

kun olen esikoisen syntymän jälkeen ajatellut että totta kai se toinenkin on poika. Olisi jotenkin mahtavaa saada sanoa kaikille, että meidän pojat (mies mukaanlukien). Ja kun minusta tuntuu aina siltä,että kaikki äidit tosiaan haluavat sen tytön.

Nyt kuitenkin toinen tulossa ja saimme tietää sen olevan tyttö. Ja olin asiasta yhtä onnellinen sillä samalla sekunnilla kun sen kuulin. Joten meillä sukupuolella ei tosiaan merkitystä.

Tulin vaan ajatelleeksi sellaista, että naisethan haikailevat aina mahdottoman perään, joten voisikohan olla mahdollista, että ne kenellä on vain toista sukupuolta ne haikailevat juuri sen toisen sukupuolen perään ihan vain siksi, kun se on ehkä saavuttamattomissa juuri vaikka lapsikiintiön täydettyä? Tämä vaan yksi mahdollinen selitys asialle...

... mutta jotenkin vain toivoisin vielä toista tyttöä. Ei se tietenkään pettymys ole, jos uusi tulokas onkin poika, ei tietenkään! Yhtä rakas lapsi on joka tapauksessa, oli tyttö tai poika, terve tai ei. Oma rakas lapsi joka tapauksesta. Siitä mielestäni näissä toiveissa ei kuitenkaan ole kyse.



Jokainen saa toivoa mitä haluaa, ja se on aivan sallittua. Mielestäni on todella rohkeaa uskaltaa sanoa tällaiset asiat ääneen kun jo ennestään tietää että aina osa porukasta" hyökkää niskaan" moralisoimaan, miten tuollaista voi edes toivoa.



Toiveet ovat toiveita, ajatukset eivät tee kenellekään mitään...kuinka paljon ihmiset muutenkin toivovat asioita,, joita eivät voi saada/joihin eivät voi vaikuttaa. Jos nykypäivänä lastenkasvatus ilmapiirikin on vapautunut niin, että uskalletaan jo myöntää esimerkiksi lapsen kiukutessa ajattelevansa " tekisi mieli heittää lapsi seinään" tms, jota suurin osa ei kuitenkaan missään tapauksessa oikeasti tekisi. Miksi toiveita ja tunteitaan ei saisi sanoa ääneen, ne eivät ketään satuta.



Itse ainakin avoimesti toivon meille vielä pientä tyttöä kahden ihanan lapseni sisareksi, ja kuitenkin olen aivan yhtä onnellinen vaikka perheeseemme syntyisi toinen pikku-prinssi jota rakastaisin sydämeni pohjasta.



Onnellista odotusta kaikille odottajille, toiveiden kera tai ilman :)

Olen nyt 13. raskausviikolla ja täytyy kyllä myöntää, että toivon tyttöä todella paljon. En sitä tosin yleensä ihmisille myönnä, sillä jotenkin tulee sellainen tunne, että olen huono äiti, jos haluan tyttöä enemmän kuin poikaa.



Täällä voin myöntää, että tulen olemaan todella pettynyt, kun/jos rakenneultrassa selviää, että tulokas onkin poika. Toisaalta haluan saada sen selville, jotta osaan varautua asiaa ja opetella suhtautumaan siihen oikein.



Suvussani ei ole syntynyt tyttöä yli 18 vuoteen ja itselläni ei ole siskoja enkä ole ikinä saanut hoitaa tyttövauvoja, kun taas poikia olen hoitanut todella paljon. Tietenkin ensisijaisesti toivon, että lapsi on terve, mutta toissijaisesti toivon kyllä tyttöä.



Itselleni se olisi suuri helpotus, jos tulokas olisi tyttö, sillä sitten ei tarvitsisi alkaa stressaamaan sitä, että sen tytön haluaisin saada.

Täällä toinen joka esikoisen jälkeen toivoi toista poikaa ja sen sain. Olin ikionnellinen kun ultraaja sanoi sukupuolta kysyttäessä, että poika on tulossa.



Minusta on jännää, että usein ajatellaan, että nainen haluaisi välttämättä tytön. Meillekkin sateli kommentteja, että toivottavasti on tyttö, kun poika jo on jne. Moni oli ihmeissään, kun sanoin olevani ikionnellinen, että odotan tervettä poikaa.



Mareila+Pojat

Meillä esikoinen on poika ja kun toinen (tyttö) syntyi, niin miehen veli, jolla usean pojan lauma virkkoi: " Teidän ei nyt sitten tartte enempää enää tehdä." Koko suku oli sen jälkeen, että eihän teillä enää ole tarvista lisää tehdä. Miehen sisaruksilla on vain jompaa kumpaa sorttia kaikilla, siis joko pelkistään tyttöjä tai, kuten tuolla lausahduksen antaneella poikia.



Katsotaan nyt, mitä ajattelevat, kun meille on kolmas tulossa ja neljännenkin vielä joskus haluaisimme, jos mahdollista.

Onneksi asiallista keskustelua aiheesta, minustakin on hyvä että pystyy myöntämään itselleen että toivoo jompaa kumpaa ja ymmärrän myös hyvin että asia ahdistaa tulevaa äitiä. Pelkoihin siitä että pystyykö tulevaa lasta rakastamann yhtä lailla vaikka hän olisikin ns. väärää sukupuolta on minulla lohduttavaa kerrottavaa. Omasta kokemuksesta voin kertoa että ihan kumpaa sitten toivoitkin luonto hoitaa tämän asian siten että ehkä korkeintaan muutaman hetken voit olla ns. ihmeissäsi mutta viimeistään päivä pari synnytyksen jälkeen uuteen tulokkaaseen on rakastunut niin lujasti ettei voi kuvitellakaan että tämä olisi jotain muuta kun on ja odotuksen aikaiset ajatukset tuntuvat ihan hulluilta.

Kyllä se taitaa tosiaan niin mennä, että etukäteen sitä voi " toivoa" ja arvuutella, mutta sitten kun sen nyytin saa syliinsä (tai nykyään etukäteen tiedon 4d:ssä tms), niin tulee fiilis, että " näinhän sen pitääkin olla" .



Ekassa raskaudessa olin varma, että tyttö tulee, mutta siitä hetkestä kun näin ihanan poikamme, olen ollut täysin " pojan äiti" . Nyt taas olen varma, että tulossa on toinen poika, mutta koko suku odottaa kin ensimmäistä tyttöä!!! Ja ehkä suvun ajattelu on saanut minutkin miettimään, että olishan se kiva jos olis " kumpaakin sorttia" ... Mutta luotan taas siihen, että synnytyssalissa syntyy juuri tasan tarkkaan se meidän kokoonpanoomme kuuluva perheenjäsen, poika tai tyttö :)



Mutta ymmärrän kyllä ap:n ajatuksia juuri tuosta, että tuleeko sitten " paineita" kolmannen suhteen. Ja jos vaikka päätyisikin yrittämään kolmatta lasta, niin tehdäänkö sitten (ainakin ulkopuolisten silmissä?) sitä " puuttuvaa" sukupuolta...



Hyvä ketju, asiallisia puheenvuoroja!

Haluan kiittää alkuperäistä ja hänelle vastanneita mieleni keventymisestä :) Ehdin jo luulla olevani kauhea äiti.



Esikoista odotan ja sain vkolla 29 tietää sukupuolen. Siihen saakka jostain syystä oletin tulokkaan olevan tyttö. En tiedä miksi. Niin vain tapahtui, että mielsin hänet tytöksi. Sitten kuulinkin hänen olevan poika. Ensin tuli onnellinen fiilis, kun olin pelännyt vauvan terveyden puolesta. Kaikki olikin kunnossa ja tuli tosi hyvä olo! Meni puoli tuntia ja tuli pettymys. Surin vähän aikaa menetettyä tyttöä. Eihän mitään menetystä ollut tapahtunut, mutta mun päässäni oli. Nyt koitan totutella ajatukseen pojasta. Minusta sukupuoleen kypsyminen vie aikaa! Odotusaikana ihan vahingossa kuvittelee lapsen jommaksi kummaksi. Tietoista tuo kuvittelu ei ollut, vaan tajusin itsekin tyttöajatukseni vasta jouduttuani hylkäämään ne. Itse ainakaan en osannut samaistua " sukupuolettomaan" tulokkaaseen. Siksi oli helpotus saada tietää sukupuoli jo odotusaikana. Harmi kun ei selvinnyt jo aiemmissa ultrissa.



Minki 31+4

kurpitsavatsa:

Meillä esikoinen on poika ja kun toinen (tyttö) syntyi, niin miehen veli, jolla usean pojan lauma virkkoi: " Teidän ei nyt sitten tartte enempää enää tehdä." Koko suku oli sen jälkeen, että eihän teillä enää ole tarvista lisää tehdä. Miehen sisaruksilla on vain jompaa kumpaa sorttia kaikilla, siis joko pelkistään tyttöjä tai, kuten tuolla lausahduksen antaneella poikia.

Katsotaan nyt, mitä ajattelevat, kun meille on kolmas tulossa ja neljännenkin vielä joskus haluaisimme, jos mahdollista.

meillä sama homma! oli siinä sukulaisilla sulattamista kun kerrottiin että kolmas olisi tulossa. siitä alkoikin vittuillu että , kai se neljäs sitten vielä tulee.

tässä kolmannessa raskaudessa toivoin salaa tyttöä ja olo on edelleen vahvasti tyttöö olo. ultraaja veikkasi tulokkaan olevan poika..pitää myöntää että olin vähän pettynyt, mutta nyt olen oikeastaan tosi iloinen siitä että meidän perheestä tulee mies voittoinen , ei tänne enää mahtuisikaan yhtän kiukkuista mammaa :D tai jos se nyt kuiteskin olisi tyttö niin on mies pulassa ;)