TAMMITENAVIEN JUHANNUSVIIKKO

Oltiin mökillä viikko ja ihana oli päästä sivistyksenkin pariin takas=) Oli tosin nautinnollista saunoa ja uida päivittäin.



suru-uutiset koskettaa.Osanottoni päättyneiden raskauksien mammoille.



Oma huonovointisuus on alkanut helpottaa. Viime raskaudessa sain kyllä takapakkia näin todettuani,joten pitää koputtaa puuta.Suklsstakin on nyt tullut syötyä, kun se ei ellota.Ei tarttis kyllä läskiä yhtään!!!!



Kotimaiset avomaamansikat on tulleet! Kalliita, mutta ninn ihania!!!!



Masu pömpöttää jo ihan selkeästi ja näyttäis taas poikamahalta,vaikka tyttöä tekis välillä mieli...



Rv n.10? Nyt on menny laskut sekasin!!! Kuopus on vasta 7kk, joten ei oo niin aikaa näitä koko ajna miettiä=)

Olipa paljon kirjoitusvirheitä tuossa yöllisessä viestissäni, kun silmät ristissä sitä rustasin.



Mulla on taas tää raskuden aikainen " ilo" ilmaantunut eli hiivatulehdus. Tulee helpolla ,jos ollaan miehen kans pidetty romanttista meininkiä=( Ilmeisesti jotenkin se siemenneste muuttaa emättimen ph.arvoa niin että tulee helposti hiivan liikakasvua.



Mun uusi himotus on suolakurkut.Pitää mennä ostaa lisää, kun söin viimeiset aamiaisleipien päällä.Suosikki on leipä,jossa margariinia,kalkkunafilettä,juustoa,tomaattia ja suolakurkkua.

Dajm-suklaa on näissä ei-niin-sallituissa herkuissa suosikki.Varsinaiset lämpimät ruuat vois jättää syömättä. mutta syön kyllä asiaa sen enempää ajattelematta pienen annoksen, että pysyy verensokerit kunnossa.



Pian kauppareissulle. Ja isot lapset tulee illalla mökiltä, joten hulinaa taas piisaa=)

Juhannus takana!



Mäkin näin pikku " chiquitan" köllivän masussa ja sydän sykki :) Jee. Eli huoli ruskeasta vuodosta oli ilmeisesti turha!



Mullakin on semmosta jatkuvaa öklötystä koko ajan. Syödä pitää ihan jatkuvasti. muuten alkaa taas öklöttään. Näin oli myös esikoista odottaessa. Söin juuri purkillisen hillosipuleita. Herkkua ovat myös greippi, kirsikkatomaatit ja mehujäitä pitää imeskellä monta päivässä.



Ensimmäinen neuvola takana ja siellä se ihana ultrakin otettiin. Painoa oli tullut 1kg lisää. Yllättävän vähän, sillä olen syönyt pahaan oloon jopa 3 lämmintä ateriaa päivässä. Vähintään kaksi joka päivä. Neuvola-täti oli hassu kun kuuli mun alkuperäisen painon, niin sanoi, että " ihme että olet tullut raskaaksi kun olet niin alipainoinen" Hmm... joo eipä ole tuon raskaaksi tulemisen kanssa ollut ikinä ongelmia. Ei tainnut neuvola-täti myöskään uskoa tota määrää kuinka paljon syön noita ruokia kun äklöttää. Siksi odotin jotain 5kg nousua...esikoisesta oli tullut jo 4kg ennen ekaa neuvolaa. Mutta nyt siis vaan 1kg...tuntuu enemmältä.



Onko muilla maha iso? Siis eihän tää vielä vauva maha ole, mutta iso ja turvonnut kyllä! Maha ei mene littanaksi edes aamulla niin kuin normaalisti. Nyt on turvonnut ihan koko ajan. Ärsyttää käydä rannalla kun näyttää maha ihan siltä kun ois vetänyt kaksi bicmac ateriaa ja tullut sitten rannalle bikineissä hyppimään :) heh



No nyt esikoinen kaipaa huomiota. Eli ei kun halimaan..!



Milla+poika-06 ja chiquita

minäkin olen pahoillani :( Itse olen joutunut vain pelkäämään moista tapahtuvan, kun vuotoja on ollut kahdesti... Kun pelkästään pelkääminen on ihan hirveää, en osaa edes kuvitella miltä sitten tuntuu, jos pelkääminen osoittautuukin aiheelliseksi :(



Monella tuntuu olevan aika samanlaista kuin minulla. Hirveä väsymys koko ajan ja suuren osan ajasta eklottava olo. Viikolla töissä käydessä on parempi olo, varmaankin kun herää aikaisin ja syö heti aamulla ja pitkin päivää tasaisemmin. Nyt nämä juhannuksen kolme päivää ovat olleet tosi ekloja arkiviikkoon verrattuna. Viime viikonloppuna oli sama juttu. Joku laittoikin vinkin että heräisi aamulla seitsemän aikaan syömään jugurtin tai jonkun. Toi vois kyllä auttaa muakin.



Tänään kerrottiin vauvasta isälleni, kun ei nyt lähiaikoina muulloin päästäis kasvokkain kertomaan. Se tuli kylään ja annettiin sille kirjekuori, jonka sisällä oli kortti, jossa luki kannessa " Vaarille" ja sisäpuolella " Paljon onnea vaarille isänpäivänä." " Isänpäivänä" -sana oli yliviivattu. Se katteli korttia vähän aikaa ihmeissään ja kysyi sitten että " onks teille tulossa pikkuinen?" Kyllä se onnitteli ja kilistettiin mehulla ja se toivotteli onnea odotukseen, mutta en tiedä oliko se sitten kuitenkin vähän vaikeana. Ei loppukyläilyn aikana ollenkaan puhunut vauvasta ja raskaudesta, ei kysellyt oikein mitään... Mulla on vielä reilun vuoden verran opintoja jäljellä (joista osan ehdin suorittaa kyllä ennen vauvan tuloa), luulen että se saattaa siksi olla vähän huolissaan.



Miehen vanhemmille kerrotaan viikonloppuna kun ajellaan sille puolelle Suomea, ja ensi maanantaina käydään Länsi-Suomessa äidin luona päiväajelulla. Näiltä tahoilta on kyllä odotettavissa myönteiset reaktiot, miehen vanhemmat ovat vihjailleet ja kyselleet lapsenteosta jo vaikka miten kauan, samoin mun äiti on rukoillut mua heittämään pillerit roskikseen. Samanlaiset kortit on kaikille isovanhemmille, saadaanpahan siitä kuoren avaushetkestä vähän lisäjännitystä :)



Ipu71: Nauroin ihan kippurassa sun kirjoituksellesi, pakko oli lukea se miehellenikin. Meilläkin on välillä tuollaista, mies huomauttelee kiukusta tai väsymyksestä tai epäterveellisestä ruoasta, ja välillä tekis mieli kyllä heittää vaikka joku lasi seinään, että se tajuaisi olla hiljaa. Tällä viikolla yhtenä päivänä kävin kaverini kanssa Hesburgerissa ja söin siellä ranskalaiset (en muuta), ja mies sai kauhean slaagin siiitä miten en ajattele vauvan parasta. Ja eilen huonoon olooni aamulla halusin juoda sokerilimpparia (jota meillä ei normaalisti edes ole), niin tämä alkoi pitää taas hirveää saarnaa. Onneks ei sillä hetkellä ollut kädessä mitään särkyvää. Sanoin jo että nyt mennään jollekin ammattilaiselle puhumaan tuosta miten se yrittää kontrolloida mua koko ajan ja miten se on ihan seko jos se luulee että siitä vauvasta tulee viallinen jos silloin tällöin syön roskaruokaa tai karkkia. Onneksi mies sitten ku puhutaan tajuaa yleensä kuitenkin jotakin ja pyytää anteeksi. Ja se auttaa mua tosi paljon kaikessa, lähiaikoina se on aika pitkälle hoitanut tiskaamiset ja pyykinpesut ja ruoanlaiton. Tänäänkin sain aamiaisen sänkyyn! :)



Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!



Pajunkukka + Tiitiäinen 9+1

Milla79:lle onnittelut ultrakuulumisista ja sydänäänistä :) Ne kyllä sykähdyttävät.



Sammermanni; mulla kans todettiin hiiva, kun kävin keskiviikkona lääkärissä. Canestenilla onneksi ainakin tuntui lähtevän. Lekuri sanoi sen johtuvan raskauden aiheuttamista bakteeri muutoksista, kun ihmettelin mistä sen oon saanu (ei ikinä ennen oo ollut).



Mulle maistuu edelleen kaikki " kunnon" ruoka äärettömän hyvin ja perunasalaatti on namia. Eli juhannus oli yhtä herkkujen juhlaa; uusia perunoita, kanapihvejä, salaatteja yms. Toivottavasti teille huonovointisillekin maistuu jo pikku hiljaa syötävä. Sympatiat teille. Mun maha kyllä on jo raskaanaolevan mahakin (varsinkin näin juuri syöneenä;)). En kyl mikään kukkakeppi ollut ennestäänkään...



Pajunkukka toivottavasti sun mies ei ihan älyttömyyksiin asti mene tuon vahtimisen kanssa. Hermothan siinä menee. Tosin tuo aamiainen sänkyyn kuulostaa suloiselta. Itse menen sillä periaatteella et jos äiti nauttii niin vauvakin nauttii. Tietenkin joku järki mukana.



Niin ja rv 12 tuli tänään täyteen, sitä voi jo vähän tuulettaa. Vähän pienemmällä huolella voi olla (kai). Nyt paapimaan!



Pore&Papunen se maaginen rv12

Kerkesinpäs tännekkin! Oon poikien kanssa täällä kotipaikkakunnalla vanhempieni luona kylppäriremonttia paossa! Ei oo kerenny nettiin kun vanhoja kavereita on tullu tavattua ja sen sellaista!



Halauksia Emikille ja Vumalle, olen pahoillani!



Onnitteluja kaikille jotka olivat saaneet ihania uutisia näin juhannukseksi!



Hohhoijaa, aika vaan menee, yhtään en oo selvillä ollut rv:stä muutamaan päivään! Tänään kävin sit laskurilla katsoon niin olis 8+5! Tai siis nyt jo 8+6, ku kello on jo yli puolen yön!

Ihan hyvä toisaalta ettei tuu vahdattua päivien kulumista kello kädessä=)



Ihan outoa, kun mies tuli tänne juhannukseksi siis tänne vanhempieni tykö myöskin niin huomasin et halut oli palannu=)

Ei oo niin kiinnostanu välillä koko homma...

Osasyynä kyllä sekin et mulla on tässä ollut kaks hiivaa aika lyhyessä ajassa=/ Huomasin et muutkin täällä siitä valittelivat. Se on kyllä rasittava vaiva!!! Ei voi muuta sanoa!



Itellä etova olo voi iskeä hetkenä minä hyvänsä, ja kestää jonkun aikaa. Hampaiden pesu jotenki ällöttää, varsinki jos sitä tahnaa meinaa vahingossa nielaista tai jotain...

Mutta vielä en oo oksentanu, aamulla oli jo lähellä mut en anna periks, hehe he. Se on nii kauheaa oksentaa. Tai siis se olo mikä on sen jälkeen!!!

Väsymystä riittää, mutta jotenki siitä selviää, oon saanu nukkua pitempään täällä kun esikoispoika ei mua herätä aamulla vaan herättää nuo mun 14-v ja 16-v pikkuveljet, ja kuopus nukkuu aina myöhään, noin klo10 ainakin!

Maha on pömsähtänyt entisestään... yks kaveri sano et sen huomaa heti sivustapäin, ja on se kyl pömppö, hoikka ku olen nii sen huomaa niin selvästi. No osa on varmaan turvotusta, iltaa kohti se kasvaa kasvamistaan=) Ja tissitki on kasvanu, yhtä rumat ovat ku ennenki mut onpahan täytettä rintsikoihin=)



Edelleen pitsalinjalla meen, no salaatti käy, juustovoileipä, hernekeitto, maito, piimä, keltaset mehut, makarooni ketsupilla, sipsit, siinäpä ne oikeestaan olikin--- En oo syöny tavallista keitettyä perunaa kuukauteen... Kyllä se tästä.. Tää kesäkin osittain varmaan tekee sen ettei tee mieli kunnonruokaa. Nyttekin voisin syyä kotipitsan pitsan=) Nam!



Nyt painun pehkuihin, käyn juomassa vettä vaan eka, se onneks maistuu ja kahvikin noin 3kuppia päivässä, että pahin ohi ku pystyy kahviakin juoda!

Moi MOI!!!

Toukomaa; Tosi ikävää varmasti tuo pahoinvointi. Jos yhtään lohduttaa niin ajattele miten vähillä ylimääräisillä kiloilla saatat selvitä. Minulla on ongelma juuri tuo päinvastainen enkä ole uskaltanut juuri puntarissa vierailla... Voisin syödä koko suvun edestä. Kai oksetuksen kesto, niin kuin muutkin raskausoireet, on aika yksilöllisiä eli voi loppua piankin tai kestää koko raskauden. Yritä piristyä jotenkin. Onko kavereita tai sukulaisia, joista saisit seuraa, kun miehesi on poissa? Yksin ei ole kiva kärsiä. Ulkoilu parantaa ainakin minulla mieltä kummasti.



Vielä taisi olla uusia ilmoittautunu mukaan, ainakin tuolla LA-listassa. Tervetuloa ja onnittelut plussasta!



Susanna kyseli vuorotyöläisiä ja minä kuulun niihin. Keskeytymättömässä 3-vuorossa olen ja vielä olen yövuorojakin tehnyt. Mutta parin viikon päästä kun loma loppuu, en enää meinaa öitä tehdä. Meillä saa yövuorot joko sairaslomaa tai vaihtaa aamuiksi heti kun tietää raskaana olevansa. Alkuraskaudesta en vaan halunnut vielä töissä mainostaa raskauttani ja tein normaalit vuorot. Mutta heinäkuun alusta on kaikki jo julkista :) Eli teen yöt aamuvuoroina. Riippuu varmaan alasta ja työterveyslääkäristä nämä asiat.



Meillä tämä Papunen julkistettiin kavereille viime perjantaina miehen 30v-synttäreillä. Oli siis päätetty et ultran jälkeen paljastetaan salaisuus, mikäli kaikki on ok. Ja näin oli =o)



Joku kyseli onko mies mukana neuvolassa; meillä lähti vain ultraan mukaan, eka neuvolassa ei ollut enkä ole varma lääkärikäynnistäkään, et lähteekö.



(.)Väsymys on aivan älytöntä! Voisin vain nukkua (ja syödä)ja nukkua. Kestääköhän tätä koko raskauden ajan? Onneksi ollaan lomalla ettei tarvitse kovin aikaisin noustakaan, mutta kun taloakin pitäisi rakentaa et pääsis jonain vuonna edes muuttamaan... Muuten vointi on mitä mainioin. Keskiviikkona on eka lääkäri ja pitää toivoa et kaikki edelleen hyvin ja mysteeripussin (joka näkyi ultrassa) arvoitus selviää.



Mukavaa juhannusviikon alkua kaikille tammimasuille!



Pore71&Papunen 11+1

Mulle ainakin kaikki koko ajan hokee että pitäis pahoinvoinnin loppua siinä 12 viikon kohdalla. Siihen lasken tällä hetkellä päiviä ja tunteja.. Olen laihtunut lähes 10 kg 7. viikosta lähtien ja olo on koko ajan aivan kammottava, kaikki ällöttää ja voi syödä hyvin pieniä annoksia niitä ruokia mitä saa alas. Juotavatkin saa pakolla nieleskellä alas, ja olen aina pitänyt vedestäkin, nyt pelkkä ajatus puistattaa.



Mutta kuten sanottu niin kyllä tämän pitäisi kuulemma mennä ohi, joillain toki kestää koko raskauden (" jee" ), pidän peukkuja että me emme kumpikaan kuulu siihen ryhmään :)

Eli tänään 10+3

Käy usein täällä lueskelemassa mutta aina ei ennätä kirjoittelemaan. Nyt päätin ryhdistäytyä.



Kävin ultrassa pari vkoa sitten ja siellä se sydän tykytti vastaten nyt vkoja 9+5. Sen mukaan siis eletään. Tämän mukaan LA 16.1.



Tuosta hyvästä versus huonosta olosta niin parisen viikkoa nyt on ollut ihan ihnimillinen olo ja juuri viikko sitten kun kehuin kuinka huonoa oloa ei enää ole niin iski niin mega kamala päivä väliin että sen kommentin voi ottaa takaisin. Yleiesti ottaen ei kovin monet asiat enää yökötä ja elämä alkaa palautuun uomilleen.



Töissä olen jo kertonut ja suurin osa kavereistakin tietää. Neuvolassa on käyty eka kerran ja kotiin pitäisi kuulemma tulla tieto millon ultra. Sitä siis odotellessa. Äitiysvaatteita olen jonkin verran jo hankkinut kun ei oikein muut housut mene päälle.



Jaksamista muille kovasti pahan olon kanssa. Toivotaan että se helpottaa pian! Nyt taas työt kutsuu =)



RuuteliTuuteli ja 9+5

Se on kyllä totta. Olin raskauden alkaessa noin 10 kg ylipainoinen. En ole käynyt puntarissa, mutta lihonnut en aikaan ole. Muutama kilo on varmasti lähtenyt. Eipä ole Nupulla hääppöiset eväät tällä hetkellä...

Toukomaalle; olen samoin kateellisena lukenut ja verrannut viikkoja omiini. Mutta tiedän että nyt on käsillä kaksi pahinta viikkoa itselläni. Minulla pahoinvointi loppuu joskus 12 viikon maissa.

Aamut ovat yhtä tuskaa, pakko jotain syödä että huono olo helpottaa ja sitten saa odotella että tuleeko ne takaisin vai pysyykö sisällä. Mutta se kyllä helpottaa kun jotain saa syötyä ja syöntivälit on n, 15min ja haluaa pitää voinnin kunnossa. Voi että välillä tuntuu et jos olis mahdollista niin löisin hanskat tiskiin ja luovuttaisin. Mutta sitä vaihtoehtoa ei ole!



Yritän vähän tehdä juhannussiivoja mutta kummasti tuo keittiö vetää puoleensa. Minulla on vielä lisäksi armotonta pääkipua. On ollut muissakin raskauksissa alkuvaiheessa. Panadol auttaa tunnin.



Nyt näin pikaseen, voimia kaikille alkutaistoon!

Iuiu ja masukki huomenna tasan 9

Väsymys on aivan katastrofaalinen. Ei millään pääse sängystä ylös ja työpaikallekin meinaa tuoliinsa nukahtaa. Pahaa oloa riittää, mutta ruoka kyllä maistuu... Eli Poren kanssa ollaan samoilla linjoilla. Vaakaa päin en ole edes yrittänyt vilkaista. Muutenkin kun on niin kehno fiilis... Nyt alkaa kyllä enemmän terveelliset hedelmä- ja vihannesruoat kiinnostaa (kun tähän asti on mennyt ihan kiitettävästi tuota roskaruokasarjaakin). Mainospala: Ostin lauantain kauppareissulla Arnoldsista Smoothien ja voi että se oli ihanaa! Siihen voisin kehittää addiktion (pahuksen kallista vaan...) Pitänee itse ruveta värkkäilemään sellaisia.



Lomaa odotellessa. Ongelma vaan on meilläkin se, että raksalla pitäisi jaksaa olla. Ei minun vielä niinkään, mutta kun mies tulee lomansa olemaan siellä pääasiallisesti, niin minulle jää sitten lomapuuhan keksiminen esikoiselle. Ja äiti ei nyt ole ihan sitä kaikkein hääveintä seuraa, kun väsyttää vaan koko ajan.



Ai niin, mies oli ihana, kun oli lukenut neuvolan oppaasta, että inkivääri voisi auttaa pahaan oloon, niin hän oli poiminut kaupassa kärryyn ginger alea, joka on mun herkkua! Sitä olen nyt hörppinyt ja kyllä se ainakin vähän tekee olon paremmaksi hetkittäin. Esikoinen on oppinut, että kun äiti käy " pullolla" on silloin äitillä paha olo, ja nyt hänkin tulee huulet töttöröllä kerjäämään ja sanoo, että " paha olo" . Aika liikkis!



No, josko sitä jaksaisi taas vähän tehdä töitä. Aurinkoista juhannusta odotellessa...



Popin_äiti + pallero 8+1

ja valittelin oksettavaa oloani ja yksipuolista ruokavalioitani. Terkkari käski kokeilemaan Multitabs Inkivääriä. Onko kellään kokemuksia auttaako se oikeasti?

enpas ole teita ehtinyt muutamaan viikkoon kayda kurkkailemassa. reilu tunteroinen meni vanhoja juttuja lueskellessa. tervetuloa vaan kaikille uuden uutukaisille, onnea ultrassa kayneille joilla asiat olleet kunnossa ja voimahalit kaikille huonoja uutisia kuulleille! tosin suomen reissun jalkeen on toissa kiiretta pitanyt ja toissa vkonloppuna olin festareilla ja viime vkon oli sitten ystava suomesta kesalomailemassa.



tolleroinen, ekaa odotellaan taalla! tervetuloa myos enska-pinoon. :)



mutta voispas vaikka vastailla gallupeihin..



seuloista: olen saattanut tahan jo vastailla, en ole varma.. mutta.. kaikkiin mahdollisiin ilmaisiin seuloihin ajattelin menna. keskeytys todennakoisesti jos jotain todella suurta poikkeavuutta loytyy.



ruoka himoista/kammoista: edelleenkaan ei ruoka meinaa maistua. suomessa ollessa soin kylla kun pieni possu, mutta hyihyi tata enkkulan ruokaa. kasvikset, hedelmat ym. menee alas ihan mukisematta ja ruisleipa.. ja tietty kaikki makea ja hyva. melkein muut ruuat ovatkin sitten allotysta. onneksi paasee kuutisen viikon paasta suomeen kolmeksi vkoksi lomalle ja sen jalkeen on enaa kolme viikkoa toita taalla enkkulassa nii paasee kokonaan kotosuomeen. \o/



tytto/poika: meilla on ihan tyttoolo. jotenkin ajatellaan vauvaa koko ajan tyttona, englannin kielessa kun tama viela korostuu (puhutaan aina she). en tieda sitten etta johtuuko siita etta miehekkeen kanssa kummatki toivottais tyttoa, vaikka onhan se poikakin tervetullut.



tekonimi: eipas miehekkeen kanssa oikein ole sellaista yhteista tekonimiketta. valilla ollaan puhuteltu alieniksi. ja baby tietty on kans yleisesti kaytossa. ja mina sitten puhuttelen pikkuiseksi.. tieda sitten jos vaikka miehekkeellakin ois oma saksankielinen sanansa.





omaa massua: oireet ovat muutamassa viikossa huomattavasti vahentyneet. oksetusta ja pahaaoloa on edelleen, jos ei kunnolla ole syonyt (ja ei oikein pysty syomaan kun kaikki ruoka allottaa). tanaankin aamulla ensimmaiseksi join janooni vetta niin eikohan net saman tien tulleet ulos. vasymyskin edelleen jatkuu. haukotus. mieskin on saanut kerrottua omalle perheelleen tulevasta vauvasta. olivat hyvin ottaneet tiedon vastaan (anoppi kiljunut puhelimessa onnessaan), vaikka meilla vahan hirvittikin heille kertoa kun en ole edes tulevia appivanhempia tavannut ikina. :D meidan suvusta taitaa tietaa jo kaikki, on tuleva mummo hoitanut tiedottamisen ensimmaisesta lapsenlapsestaan. :D mutta nyt toihin ettei ihan laiskotteluksi mene ja jos iltapaivasta kavis varaamassa neuvola-ajan tanne englannin paahankin. :)



// mutsiko ja pikkuinen rv11+0 (saattaapi olla vahemmankin, kun 1.6 pikkuinen ultrassa oli muutaman paivan nuorempi viikkoja)

Väsyttää mutta muutoin olo on ihan kohtuullinen. Ruoka maistuu, tai siis hedelmät, maitotuotteet ja karkit maistuu. Oikein kunnon ruokaa ei tee mieli, mutta olen kuitenkin joka päivä syönyt kunnollisen lämpimän aterian. Itselleni oli tosi iso yllätys neuvolassa, ettei painoa ollut tullut 10 viikossa yhtään lisää, kun välillä tuntuu, että tulee naposteltua koko ajan jotain pientä ja ei-niin-terveellistä. Halaus niille tammikuun odottajille, jotka ovat tosi pahoinvoivia. Mulle tämä väsymyskin tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä ja en uskalla edes ajatella sitä olotilaa, minkä kunnon raskauspahoinvointi aiheuttaa.



Ekassa raskaudessa mies oli mukana neuvolassa ja ultrissa. Myös synnytykseen osallistui aktiivisesti, kun hän oli tosi kiinnostunut siitä, että miten se lapsi sieltä nyt ulos tulee. Mies ei ollut ollenkaan huolissaan siitä, miten minut paikat kestää, vaan siitä, että sattuuko pikkuista päähän, kun joutuu noin ahtaasta paikasta ulos tulemaan :). Tässä toisessa raskaudessa hän ei ollut ekalla neuvolakäynnillä mukana, vaan oli esikoisen kanssa kotona. Tulee sitten ensi viikolla ultraan mukaan ja esikoinen viedään mummin luo hoitoon. Täytyy vaan miettiä, että millä tekosyyllä jätetään esikoinen mummin luo hoitoon, kun mummi ei edellekään tiedä raskaudestani.



Viikonloppu meni kivasti häissä, joissa onnistuin salamaan raskauden. Boolin sijasta join mehua ja tervetuliasmaljana Pommacia. Torstaina olisi tarkoitus lähteä juhannuksen viettoon mökille Turun saaristoon. Mies on koko juhannuksen töissä, joten vietän juhannusta esikoisen ja suvun kanssa. Tuntuu mukavalta lähteä mökille, kun se on mulle vaan lomaa. Anoppi laittaa ruuat ja appiukko leikkii esikoisen kanssa. Jospa itse saisin luettua jonkun hyvän kirjan ja tietysti nukuttua paljon.



Minulla alkaa vatsa hieman pömpöttää. Se tuntuu jotenkin ihanalta, vaikka tiedän, että loppukesästä sitä jo tuskailee mahansa, turvotuksen ja kuumuuden kanssa. Tuntuu siltä, että tyttö siellä vatsassa köllöttää, kun raskaus on alkanut samalla tavalla kuin esikoisesta (tyttö).



Mutta nyt mä menen ansaitulle päiväunelle...





aamuhalla & pikkukakkonen rv 11+2

Ei varmastikaan vie kaikkea pahaa oloa pois, mutta lievittää kummasti. Tämän toisen raskauden kohdalla olen syönyt b-vitamiinia ja olo on huomattavasti parempi, kuin ekakerralla.



Nyt on rv 12 ja väsymys huipussaan.

En tosin ole edes käynyt vielä nimeä laittamassa tonne tammikuisten listalle... Vielä kai ehtii.

Onnea kaikille plussanneille vaan!

Viikkoja 10+6, eka neuvola on takana ja sydänäänet pariin kertaan kuultu (ei kyllä virallisesti neuvolantätin kuuntelemana). Ultra olis vasta parin viikon päästä ja sitä sitten odotellessa.

Paha olo on ollut viikosta 5 lähtien jatkuvasti ja kamala väsytys - ihankuin koko ajan järjetön krapula olis.... Hiukan helpottaa, kun pakottaa itsensä aloittamaan sen syömisen niin saa verensokerin nousemaan. Väsymykseen ei auta kuin nukkuminen kai =) Oonkin nukkunu kaiken liikenevän ajan.

Turvotusta oli mulla välillä ihan kamalasti, mutta nyt vähän helpottaa, kun pikkasen taas liikkunu enemmän. Tosin kyllä mä ihan omiin housuihini mahdun hyvinkin.

Mutta ajatelkaapa kuule positiivisesti, että on nää oireet sentään hyvä ja normaali merkki siitä, että raskaus etenee ym.



Floora1 ja tulokas 10+6

Moro,



Nyt vasta orientoiduin tähän keskustelufoorumiin. Olin kyllä ahkera silloin ensimmäisen lapsen osalta, mutta nyt ei oikein ehdi paneutua :)



Eli tämä mamma on Oulusta ja odottaa toista toukkaa tulevaksi 12.1. eli nyt on 10+2 menossa. Tarkistusultrassa kävin, koska tiesin, ettei kuukautisiin ole luottamista ja la siirtyikin muutamalla viikolla eteenpäin. Rakenne ultraan pääsenkin sitten tarkempiin ultriin tuonne OYS:n puolelle, kun eka lapsi on sydänlapsi. Vaikka pojan synnynnäinen sydänvika ei pitäisi olla perinnöllistä laatua, niin ainahan nämä tarkistetaan. Sydänvian syystä kun on loppuen lopuksi niin vähän tietoa.

No klisee " aivan sama kumpi sieltä tulee, kunhan on terve" tarkoittaa meillä hieman enemmän. Toisaalta emme hätkähdä sitä, jos toinen lapsi todetaan esimerkiksi sydänvikaiseksi. Tiedämme, että asian kanssa voi elää ja ainakin meidän pojan tapauksessa nykyään ihan normaalia elämää. Pojalle tehtiin avosydänleikkaus yhden vuoden iässä ja on toipunut mainiosti ja on tällä hetkellä tosi energinen kaksi vuotias uhmaikäinen :)



Olo on itellä alkanut helpottaa pikku hiljaa kunhan vaan pitää huolen tasaisesta ruoansaannista. Maha pullahti melkein heti esille ja tissit heräsi eloon. Se on kun vahinko tuolla vatsan seudulla on jo kerran tapahtunut, niin se siitä sitten :)



Rakennuspuuhat on meilläkin menossa ja tarkoitus ois muuttaa heinäkuun lopulla, jos vaan talo siihen kuntoon saadaan. Muhokselle rakennetaan, eli sitten työmatkakin kasvaa jonkin verran.



Mitäköhän muuta...tähän toiseen odotukseen ei oikein oo kerennyt keskittyä niinkuin ekaan, kun pojan kanssa illat vierähtää kuin siivillä ja oma aika on aika kortilla, kun ukko on siellä rakennuksilla omien töiden päälle, mutta eiköhän se tästä konkretisoidu. Eipähän tuu samalla tavalla panikoitua kun ekan kanssa joka risauksesta.



Ihania odotusaikoja kaikille ja hyvää juhannusviikon alkua



-Kisuliini79- ja masu 10+2

Enpä ole pitkää aikaa kirjotellu. Kotosalla menee aika lasten kanssa. Ulkoilla en ole jaksanu olen niin väsyny. Iskä onneks jaksaa touhuta työpäivän jälkee lasten kanssa=)



Täällä yksi nostaa käden ylös kun pahoinvoinnista puhutaan. Välillä meinaa itku tullu ku oksettaa jatkuvasti, joka päivä mietin mitä voin syödä ja juoda. Toinen on väsymys, vaikka nukkuis kuinka niin on ihan vetämätön olo. No kyllä tämä kaikki on vauvan arvoista silti! Finnejä mulle on tullu hurja määrä joka paikkaan. Tämä on meidän kolmas lapsi ja tuntuu että oireet on hurjimmat tähän mennessä. Pahoinvointi mulla on helpottanu kokonaan 12-15 viikoilla, sitte alkaa lihominen;)



Minä ja herne 8+4