TAMMITENAVIEN JUHANNUSVIIKKO
Luin kateellisena viikonloppuviestejänne, missä kerrotte, että ette voi pahoin ja kauhea nälkäkin on... :( Itse olen viikolla 8+5. Minua on oksettanut jo 3 viikkoa ja sama meno jatkuu edelleen. En varsinaisesti oksenna, mutta minua oksettaa melkein koko ajan. Melkein kaikki ruoka yököttää. Ainoat ruoat mitä saan syötyä on banaanijugurtti, marjakiisseli (itse tehty), mansikat, kirsikat, vaniljajäätelö - toisinaan menee pari lusikallista lämmintäruokaakin. Tämä pahoinvointi on vaikuttanut jo mieleenkikin. Mieheni on matkoilla ja mieli on tosi maassa. Itkettää ja masentaa. Missään ei voi käydä kun kaikki tarjoavat ruokaa ja minä en saa syötyä - en kuitenkaan vielä haluaisi kertoa kaikille. Olisko kellään hyvää arvausta että kuinka kauan tämä yökötys vielä jatkuu? Odotan esikoistani, joten kokemukset on vähän vähissä.
Kommentit (44)
Eilen söin kourallisen nallekarkkeja, ei kais ole kauheasti haittaa? No muuten olen vältellyt sokeria kuin ruttoa. Muistelin, että omalla äitillä oli joskus raskausajan-diabetes, että jos se vaikka on periytyvää.
Mä olen jotenkin ihan pihalla vielä kaikesta: huuli pyöreänä luen täällä sf tms mitoista eikä ole harmainta haisua mitä ne on. No jos jotain sellaisia kyselevät neuvolassa sitten parin viikon päästä niin täytyy reilusti paljastaa tietämättömyyteni.
Motivaatio olla täällä on kyllä surkea: miestä hirveä ikävä, vähän päälle viikko vielä kärvistelyä ja kyyneleitä tyynyllä iltaisin. Nyt kun ei ole mitään oireitakaan muita kuin rintojen räjähtäminen niin eipä oikein tunnu olo yhtään raskaana-olevaltakaan. Yritän peilailla olisko vatsa edes pikkasen kasvanut, mut kovin on heikko esitys.. Haluan sellaisen ison ja pyöreän vatsan ja heti.
Täällä työnantajani ja uskottuni teki eilen tosi reilut: oli synttärijuhlat ja tämä sitten viinipäissään meni paljastamaan raskauteni kaikille.. Heh hoo, ei paljon naurattanut kun omat kaveritkaan ei tiedä, saati perhe jne. Kyllä otti päähän. Kun pääsis jo Suomeen pysyvästi. Tää on muutenkin niin vauvavastainen valtakunta, että ketuttaa kuunnella noiden mummojen höpinäitä: lasta pitää imettää joka neljäs tunti, muuten ei ollenkaan. Jos parkuu niin vie kylpyhuoneeseen ja laittaa oven kiinni ja teeskentelee ettei kuule. Todella tervettä.
Noh, jospa tämä nyt vielä tästä iloksi muuttuisi. Osanottoni kaikille teille, jotka kärsivät pahoinvoinneista ja kroonisesta uneliasúudesta: itellä kävelylenkki oli ainoa joka auttoi siihen, tosin se varmaan on viimeinen asia, joka tulee mieleen jos vielä yököttää..
Pitääkö muuten ostella paljon äitiysvaatteita raskausajan lopussa vai pärjääkö löysemmillä versioilla tavallisista vaatteista? Voisin sit ryöstää nimittäin siskoni vaatekaapin sisältöä kun on mua jotain 10 kg isompi. Varmasti tykkää juu..
-Finnanna ja Batman 8+2
Loma alkaa heinäkuun alusta eli pari viikkoa pitäs jaksaa kärvistellä töissä...Olo on aikas heikko. Saan sentään jotain syötyä kun esikoista odottaessa mikään ei mennyt alas. Eli tiedän varsin hyvin kuinka se huono olo saa mielen matalalle ja melkein jo lyömään peräti hanskat kokonaan tiskiin. Ite sain silloin ja saan nytkin voimia siitä ajatuksesta että paha olo tavallaan kuuluu asiaan ja on sen onnen hinta mikä vielä edessä odottaa. Ja sitä onnea ajatellen hinta on siis varsin pieni vaikka välillä sitä on vaikea uskoa. Esikoisen kohdalla paha olo loppui mulla n. viikolla 15, nyt toivon että loppuisi jo aikaisemmin että ehtis kesälomalla nauttimaan ruuastakin...=)
Iltasin olo on huonoimmillaan enkä jaksa mitään. En syödä, en liikkua, en melkein puhuakaan. Tunnen huonoa omatuntoa kun vietän nykyään niin vähän aikaa esikoisen kanssa. Mies on melkein joka ilta lähtenyt tytön kanssa ulkoileen tai kyläileen jotta minä saan levätä rauhassa. Se on kyllä ollu ruhtinaallista mutta samalla myös harmittavaa...Senkin takia toivoisin jo kesäloman alkavan että saisin olla enemmän tytön kanssa. Nyt voimat riittävät nippanappa töissä käymiseen. Plaah.
Me ollaan kerrottu raskaudesta jo melkein kaikille lähimmille, jopa esikoiselle (3vee). Tyttö otti uutisen yllättävän tyynesti vastaan mutta nyt parin päivän jälkeen on selvästi alkanut maistella asiaa, kyseli äskenkin että koska se vauva oikeen syntyy ja miten se on tuonne äidin masuun menny...(käskin juosta kysymään isiltä, hih!) Töissä muutamat tietää mutta ei kaikki. Pudotan uutispommin pari päivää ennen kuin jään lomalle.
Millähän sitä pääsis eroon herkuista? Ei ne kyllä kauheasti oo vielä maistunut, kiitos tämän kestokrapulan, mutta itseni tuntien tiedän että myöhemmin se tulee olemaan vaikeata. Varsinkin kun töissäkin napostellaan jatkuvasti herkkuja.
Ylihuomenna lääkärikäynti, ultra vasta kun viikkoja on jo 13+2. Onko muilla ollut noin myöhäisessa vaiheessa np-ultra? Muistelen että esikoisesta kävin jo aikaisemmassa vaiheessa...
Voimia alkaneeseen viikkoon kaikille! Yritetään olla antamatta valtaa pahalle ololle, taistellaan tiukasti vastaan.
-miina-liina 11rv
Kiva kuulla, että on muitakin tammikuisia jotka viettävät koko päivän pahoinvinin parissa ;) Lohduttaa tietää, ettei ole yksin taistelemassa pahaa oloa ja oksentamista vastaan joka hetki hereillä ollessaan...
Olin saikulla 3 päivää viime viikolla pahanolon vuoksi mutta sitten pojat sairastui vesirokkoon ja tämä viikko (ainakin) menee heidän " piikkiin" , eli ei tarvinnut vielä pomolle kertoa raskaudesta..
Inkivääri auttaa pahoinvointiin. Itse ostin tuoretta inkivääriä ja raastan sitä teehen n. sentin pätkän pari kolme kertaa pävässä. Niinä päivinä kun otan inkivääriteetä, en oksenna, muina päivinä oksennan useastikin. Eli omalla kohdallani ainakin inkivääristä löytyi " pehmeä apu" pahoinvointin. Ja se on edullista!
Onpas teksi painottunut pahaan oloon... Mutta kyllä se tällä hetkellä hallitseekin elämää joka hetki. Toivon mukaan parin viikon päästä pääsee siitä eroon.. Muuten voin ihan hyvin - väsyttää ja masua nipistää, muita vaivoja ei vielä ole.
Hauskaa Juhannusta kaikille!
Ansku rv 8+?
en oo pystynyt kirjoittamaan aikoihin, on ollut niin paha olo...
viime torstaina oli eka neuvola, siellä täyteltiin lomakkeita ja puhuttiin raskaudessa. lopuks se punnitsi mut, en oo lihonut enkä laihtunut. verenpaine oli melko alhainen, siks mua pyöryttää useasti, hemppa oli 122 ja pissa puhdas.
neuvolantäti lähti nyt lomalle joten seuraava aika on vasta 1.8. ultra mulla on 18.7. jolloin on rv 12+3.
tänään säikähdin aamulla, oikeapuoli mahasta oli tosi kipee, hyvä et pystyin kävelemään mut sitten se meni ohi tunnissa. varmuudella kävin lääkärissä ja kaikki oli hyvin, ei ollut veristä vuotoa ja ei ollut kyse esim. ulkopuolisesta raskaudesta yms... toivottavasti tuo oli vain säikähdys ja ei tuu enää uudestaa... mistäköhän johtu, viel ku on eka raskaus niin vähän säikkyy kaikesta...
onko kukaan menossa jorvin sairaalaan synnyttämään? mä oon näillä näkymin sinne menossa:)
mimmu ja masukki rv 8+2
minäkin ajattelin mennä. Tietysti Naistenklinikkakin olisi hyvä vaihtoehto, mutta Jorvi on minua lähempänä ja olen kuullut siitä pelkkää positiivista.
Toukomaa ja Nuppu 8+6
Se miks miina-liina ja mimmu83 " koreili" edellisessä viestissä johtui siitä, että on pakko laittaa nimimerkit heti ylös kun ei taas kirjoittaessa muista kenelle piti kommentoida (tää muistihäiriö on jatkunut omasta mielestä jo esikoisen synnyttyä 1,5 vuotta sitten... ;)
Niin siis [b]miina-liina[/b] kyseli np-ultra-ajankohdasta. Ainakin täällä Tampereella on kuulemma suositus, että np-ultra olis ihanteellista tehdä rv 13+1 - rv 13+4 välisenä aikana, joten sen mukaan sinähän pääset paikalle ihanneaikaan! Itseäni hiukan harmittaa, kun joudun mennä np-ultraan rv 12+3 kun lähdetään kahdeksi viikoksi ulkomaille lomaileen juuri tuon päivän jälkeen. :(
[b]mimmu83[/b] ihmetteli alavatsan kipuilua. Mulla oli samanlaisia vihlaisuja (ja välillä tosiaan pidempiaikaisiakin) ihan alkuraskaudesta (muistaakseni viikoilla 6-7). Muistan, että oli esikoisestakin eikä ainakaan siinä raskaudessa ilmennyt mitään hankaluuksia - mistä sitä tietää kuinka tehokkaasti välillä jotkut kiinnikkeet venyvät...
Paljon tuntuu olevan pahoinvoivia tammitenavien odottajia - voimahalit kaikille!!! Itsekin kärsin etovuudesta rv 6-10, mutta siis ei tarvinnut oksentaa. Ehkä tää kesä on vielä sitä huonoa aikaa kun välillä on hiki ja painostava ilma... Viime raskaudessa kärsin nimenomaan aamupahoinvoinnista, johon sitten keksinkin avun. Heräsin joka aamu (vaikka olisin mennyt iltavuoroon) aamuseitsemältä syömään jonkun pienen jutun - jogurtin, banaanin tms. Se tuntui auttavan. Toivottavasti löydätte oman konstin ja saatte pahoinvoinnin kuriin.
(.): Omaa napaa tulikin jo hölistyä jonkin verran, mutta vielä muutama kommentti. Nälkä tuntuu olevan koko ajan ja kärsinkin pahaa oloa siitä kun paino tuntuu nousevan kohisten jo näin alkumetreillä. Juuri tänään päätin, että nyt alkaa salaattien popsiminen (juuri kun alkuraskauden etovuuteen söi ihan kaikkea mikä vähänkin maistui). Pahin väsymyskin jo voitettu - huh! Huomenna neuvolalääkärin tarkastukseen ja np-ultraan viikon päästä perjantaina.
Hyvää juhannusta koko isolle joukolle, jos en enää saa aikaiseksi pinoutua ennen sitä!
-pompelo rv 11+0
Uni loppui aamulla jo 5 aikaan. Raivostuttavaa! Väsyttää, mut ei saa nukuttua. Varmaan vähän jännittää parin tunnin päästä oleva eka lääkärikäynti (siis raskauden johdosta eka ;)). Mitähän se lääkäri siellä tekee? Varmaan jotain alapäätutkimusta kenties? Mitäs muuta?
Olipa finnannalla kiva työkaveri. Sen takia me kerrottiin kertarynnäköllä lähes kaikille läheisimmille työkavereille, päästiin pahimmasta juorujenkohteenaolosta...
(.)Alavatsan sivuja juilinu viikon verran aina kun tekee kurottavan liikkeen väärään suuntaan ja väärällä nopeudella. Ei kovin taivutella raksalla. Kävin jo netissä katselemassa äitiysvaatteitakin... Vaikka ei vielä taida tarvita, mut syksyä varten...
Taidan vielä mennä vähän miehen ja koiran viereen huilimaan...
Pore71&Papunen rv11+3
Heips!
Ajattelin tulla nopsaan pinoutumaan ennen kuin lähden juhannuksen viettoon. Vielä pitäisi tunti kärvistellä töissä...
Tästä taitaa tulla varsin omanapainen viesti, sillä en ole taaskaan ehtinyt lukeen pinoa läpi. Nyt kyllä tulostan viestit juhannuslukemiseksi, jotta pysyisin kärryillä missä mennään!
Yks vanha kysymys on jäänyt mieleen: onko masuasukilla jo tekonimeä.
Meillä on Justus.
En ole vielä " päättänyt" kumpaa sukupuolta haluaisin lapsen olevan tai ei ole edes fiilistä vielä kumpi voisi olla. Oikeasti ei siis ole väliä kumpi tulee. Mutta olen viime päivinä miettinyt tyttöjen nimiä! :)
Mä nautin tällä hetkellä suuresti tästä raskaudesta. Väsymys on armoton, kun raskausväsymyksen lisäksi pidetään esikolle unikoulua (siirryttiin reilu viikko sitten perhepedistä omiin sänkyihin), mutta se ei niin haittaa. Viime raskaudessa kun koko ajan sattui johonkin (ja kovaa), joten siitä en nauttinut pätkääkään.
Ens viikolla olis suunnitelmissa kertoa raskaudesta töissä. Yksi mutka on vielä selvittämättä, ennen kuin voin kertoa. Mutta se pitäisi selvitä tällä viikolla (toivon suuresti).
Koittakaahan nauttia raskaudestanne ja tulevasta juhannuksesta!
Tsemppiä kaikille, joilla raskausoireet eivät ole niin kivoja!
Justus rv tasan 10 (kai)
P.S. Ekassa raskaudessa rv:t olisi osannut sanoa vaikka unissaan, mutta nyt ei pysy yhtään kärryillä! :)
Heippa
Kävin eilen ultrassa ja siellähän se " Jasu" köllötteli täysin vaaka-asennossa. Pää, kädet ja jalat löytyivät paikoiltaan ja sydän jumputti normaalisti. Mittaa oli kaverilla jo huimat 4,5 cm :) Omien laskujeni mukaan raskaus olisi ollut eilen viikoilla 11+1, mutta ultra antoi tuloksen 11+5. Tosin sekin tulos voi heittää.
Ihanaa lähteä juhannuksen viettoon kun tietää että kaikki on ok. Tarkoituksena olisi kertoa nyt myös 7-vuotiaalle isosiskolle uutiset. Lähipiirille ollaan jo kerrottu, ja tieto levisi tänään myös töissä kulovalkean lailla.
Hyvää juhannusta kaikille ja koittakaa ottaa varovasti - varsinkin maantiellä ja veneessä. Ihan kauheita uutisia on joutunut lähipäivinä lehdistä lukemaan.
ReettaE 11+2 tai 11+6
Kyllä aamu alkoi hyvin, kun oli lääkärikäynti. Lähtiessä ei ollut mitään kummempia fiiliksiä mennä sinne kun ens viikolla on kuitenkin np-ultra, jolloin jopa näkee masuasukin. No, mutta lääkäri yllätti positiivisesti ja sai sydänäänet kuuluviin vatsanpäältä. ;) 165 siellä pienokaisen sydän hakkas ja kyllähän se oli taas uskomaton fiilis. En osannut edes odottaa että niitä kuunneltaisiin vielä kun muistaakseni esikoisen kohdalla niin ei tehty - tosin neuvola on vaihtunut tässä välissä.
(.): Täälläkin nautitaan hyvästä olosta (ainakin tänään, nimittäin illalla oli taas joku etovuustuulahdus... huh). Väsymyskään ei enää niin häiritse kun kahvia taas pystyy juomaan muutaman kupin päivän aikana - kummasti auttaa! Meksikolaiseen ruokaan on himo, samoin kebabiin... tuntuu ettei oo päivää jolloin en söisi salsaa. No, mutta kun tajuais vaan pitää kohtuuden kaikessa syömisessä niin hyvä.
Hyvää vointia koko porukalle! Juhannukseksikin on ennakkotiedoista poiketen luvattukin ilmeisen kaunista säätä - voi kumpa se olisi totta!
-pompelo rv 11+1
Onnittelut iloisia ultra- ja lääkärikuulumisia saaneille (painoin oikein nimimerkitkin mieleen, mutta kas kummaa, unohtui matkalla!) Mukavaa lähteä juhannuksen viettoon, kun on asiat kunnossa.
Kateellisena lueskelen myös teidän pidemmälle ehtineiden juttuja pahoinvoinnin ja väsymyksen loppumisesta! Sitä odotellessa. Muistatte varmaan miten innolla odotin, että pahoinvoinnit alkaisi, ja että tulisi jotain selkeitä merkkejä. Niin, minua on vaikea miellyttää :)
(.) Lomaa odotellessa. Onneksi enää yksi työpäivä ja sekin lyhennetty. Kivaa että on juhannus tulossa, vaikkei mitään ihmeellistä suunnitellakaan. Toivottavasti voidaan ottaa ihan rauhallisesti perheen kesken, kun on ollut vähän hektistä tämä elo tähän asti... Tekee esikoisellekin ihan hyvää, että ollaan vähän rauhassakin välillä.
Eilen kaupassa iski himo hedelmiin (jippii, vihdoin roskaruoka alkoi etoa!!) Söin kiwejä ja nektariineja oikein urakalla. Nam! Ai niin, ja aamulla kävin vaa' alla eikä paino ollut noussut yhtään vaikka olen syönyt kuin pieni possu (tai siis ei niin pieni) Ihana ylläri. Vatsa on kyllä kasvanut, mutta ilmeisesti jostain muusta syystä :)
Kaikille oikein ihanaa juhannusta!! (mikäli en enää huomenna kerkiä pinolle)
Popin_äiti + pallero rv 8+3
Maanantaina kävin np-ultrassa. Siellä se möykky oli kovasti kasvanu viime näkemästä, löyty sormet ja varpaatkin. <3 Oon ihan love. :) Ja nyt saatiin uusi laskettu aika 30.12.
Siirrynkin tästä joulumammojen puolelle ainakin hetkeksi. Ei sitä tiedä miten tuo la muuttuu taas tai koska vauveli sitten haluaa syntyä. :)
Hyvää jussia toivotellen
Susanna 12+3
Mulla on onneksi tuo oksentelu ja jatkuva etova olo jo ohimennyttä, toivottavasti ei tule enää takaisinkaan. Mulla ei sitä onneksi ihan kauhian kauan kestänytkään rv 7-9. Nyt taas ruoka maistuu, mutta ei onneksi kuitenkaan vielä hirmuisia mielitekoja.
Joku kyseli Jorviin synnyttämään meneviä, niin mie meen sinne uudestaan. Esikoinen syntyi siis siellä ja vaikka synnytys oli aika hankala niin positiivinen mieli paikasta jäi.
Väsymys on vielä aikamoinen... on kyllä tosi mukava ottaa päikkäreitä ; ).
rv.11+5 muistaakseni
p.s.
.. ja takaisin sivistyksen äärellä.
Mulla on edelleen tämä järjetön kankkunen, alkaa jo ottaa hermoon. Alkoi heti alussa ja jatkuu edelleen, nyt 9+4. Ja kun kaupan päälle särkee tänään vielä päätä ja hartioita ja selkää, niin on aika ankea olo.
Kiukuttaa suorastaan kun koko ajan paha olo joko siitä ettei syö tai siitä että on syönyt. Ja huimaa ja väsyttää. Ja mies tuossa otti taas oluen ja nautiskelee kesästä. Kävi tuossa vi**uilemassa mulle jostakin kun olen niin kiukkuinen. Ei se ääliö tajua kuinka äärettömän paha olo mulla on. Menköön vaikka muualle, en kestä katsoa sitä.
Onneksi olen kertonut äidille ja läheisimmille ystävilleni, jotta he nyt sitten ymmärtävät miksi olen tällainen.
Mulla eka lääkäri reilun parin viikon päästä ja sen jälkeen np-ultra, jolloin rvk 12+2.
Oireista huolimatta on vähän huolestunut ja epävarma olo, kun ei tiedä mitä tuolla mahassa tapahtuu. Mutta odotettava on tuonne ultraan asti.
Esikoisella melkoinen uhmaikä, jokapäiväiset taistelut ja raivokohtaukset. Ruokailut taistelua, nukkumaan meno, hampaiden pesu, ihan normaali elämä taistelua. Tulee mieleen pahinkin murkkuikäinen raivopää... :)
Pelottaa miten sitä jaksaa vauvan ja uhmaikäisen kanssa kun ikääkin alkaa itsellä olla, jouluna täytän 36. Mutta kai sen jaksaa kun nyytin syliin saa ja esikoisen toiseen kainaloon, niin maailman murheet kaikkoaa.
Toivottavasti. Koska nyt on sellainen olo tuon ääliön aviomiehen vuoksi että vetäisin pään täyteen jos en olisi raskaana. Nyt täytyy vain jotenkin kiskoa vaikka piimää kitusiin raivon vallassa. Argh.
ipu
Minut voi poistaa listalta. Kävin lääkärissä, joka totesi että sikiö ei liiku eikä sydän enää lyö. Vielä viikolla 7 se löi, mutta ei enää. Pääsin samantien kaavintaan ja nyt on tyhjääkin tyhjempi, loputtoman raskas ja epätoivoinen olotila. Kauan tätä vauvaa yritettiin ja toivottiin (1,5 vuotta) mutta turhaan... Viikkoja olisi ollut tänään kasassa 11+3, mutta oikeasti sikiö on kuollut ja kaksi viikkoa sitten.
Onnea teille kaikille muille odotukseen. Mä en enää pysty näillä palstoilla käymään.
Emik
Emik: mitkään sanat eivät varmasti riitä lohduttamaan tyhjyyden keskellä. Hiljaiseksi veti täällä suru-uutisesi. Voimia teille ja syvimmät myötätunnon ajatukset.
Ihan hiukkasen haikeana kuulostelen täällä kuinka muut koto-Suomessa valmistautuvat juhannuksen viettoon: täällä Keski-Euroopassa se kun ei ole niin valtavan suuri juttu.. Lohduttaudun ajatuksella, että viikon päästä pääsen kotiin hetkeksi ja sit helpottaa tämä ruikutus täällä. Tosin Emikin viestin luettuani kaikki omat harmit tuntuvat todella vähäpätöisiltä ja hävettää edes nurista mistään.
Vointi on edelleen hyvä, eilen tosin poikkeuksellisesti yökötys yltyi ja löysin itseni pää pöntössä oksentamassa, tätä kesti parisen tuntia. Liekö sitten aamupahoinvointia vai sainko kenties jonkun pöpön maauimalasta (vesi on klooritonta enkä menisi takuuseen paikallisten hygieniatasosta...).
Itselle tulee ajoittain kummia tuntemuksia, että " olenkohan raskaana ollenkaan kun ei oikein mitään tunne" . Onko muilla ollut samoja epäuskon hetkiä? Sitten jännittää tietenkin toi ultra 4.7 ja mietityttää, että onhan siellä kaikki hyvin, onhan lapsi jaksanut kasvaa jne. Välillä taas leijun pilvissä eikä jaksa murehtia.
Suloista mittumaaria kaikille!!
-Finna + Batman 8+5
Olo on varmasti niin kauhea kuin se vain voi olla.
Tuota kaikkea on tullut mietittyä ja pelottaa tietenkin, että onko kohdussa elämää kun ultraan pääsen. Siihen on vielä pitkälti aikaa (2,5vkoa).
Ultrassa minäkin kävin 6+3 ja sydän sykki, toivottavasti se edelleen jaksaa siellä sykkiä.
Minulla on jo hieman vatsa pyöristynyt, lieneekö puhtaita kesäkiloja.
Leppoisaa juhannusta teille kaikille, minä poistun -jälleen kerran- syömään.
ipu 9+5
Tänään ultrassa sain ne pahimmat mahdolliset juhannusuutiset kerrottavakseni: sikiö vastasi kuusiviikkoista vaikka viikkoja kasassa jo 10+3. Ei liikettä eikä sydänääniä. Lääkäri käski odottaa juhannuksen yli siinä toivossa, että lähtisi luonnollisesti tyhjenemään. Tässä sitä odotellaan tyhjentymistä, täysissä raskausoireissa (oksensin viimeksi aamulla). Olo on aika ihmeellinen..
Mutta taidanpa juoda pari saunakaljaa mökkisaunassa huomenna. Nyt kun siihen on jopa lääkärin lupa!
Mukavaa juhannusta kaikille ja NAUTTIKAA raskaudesta pahoinvoinnista huolimatta, sehän on vaan hyvä merkki!
vuma ja " enkeli" -Arttu
Meillä tuulee niin kovaa, että avonainen ikkunakin paiskautui seinään ja meni rikki tai siis karmi halkesi.
Tänään oltiin np-ultrassa ja siellä se pikkuinen polskutteli tyytyväisenä. Turvotusta ei ollut ja koko vastasi viikkoja. Pää-perämitta on vasta 5cm, joten pieni se on. Mies ja esikoinen olivat mukana. Taisi esikoinen vähän pettyä, varmaan luuli, että vauvakuva on vähän selkeämpi.
Lähetin kuvan viestinä äidilleni. He eivät ole tienneet raskaudesta ja mun oli helpointa kertoa asiasta tällä tavalla. Äiti kysyi, että onko se vahinko ja totesi, että aikamoinen pommi tämä on heille. Tuntui pahalta, mutta tiesinkin hänen kommentoivan noin. En odottanutkaan mitään riemunkiljahduksia.
Oli ihan hyvä nähdä synnytyssairaalakin, kun olen esikoisen saanut muualla. Siellä niitä pallomahoja oli pilvin pimein ja synnytys alkoi jo nyt pelottaa. Mä olin ensimmäisenkin kohdalla synnytyskammoinen ja olen taas. Minkäs sille mahtaa. Esikoinen syntyi sektiolla ja oli helpotus mun pelolle. Toisaalta olisi kiva kokea alatiesynnytys.
Huomenna on neuvolalääkäri. Neuvolassa harmittaa kans tuo puntarilla hyppääminen, mutta en usko, että paino nyt kovin paljon nousee, vaikka ruoka on maistunutkin. Pahoinvointia ei tosiaan en ole ollenkaan, mutta väsymys vielä painaa ja päiväunia pitää nukkua.
plumeria 11+5