~~~ELOKUISET viikko 11 (ma-ke)~~~

aika hujahtanu nopsaan taas...



meillä mylläsi mahatauti, kävi kaikki läpi =(. otti kyllä voimille. vauva antaa kuulua itsestään jo mukavasti, pitkin päivää pikku hipsuja tuntuu.

olen ottanu jo mammafarkut käyttöön, maha on sen verran massiivinen jo =).



en muista galluppeja..mutta voisin itse kysästä että joko on nimet valmiina? minulla on tytölle mutta pojalle on vielä harkinnassa.



lähenpä tässä päikkäreille kun poikakin nukkuu



peet 15+3

Meillä on tyttö kipeänä: kuumetta ja räkätautia. Se on nukkunut jo kohta kolme tuntia päikkäreitä ja minä nukuin kanssa. VAtsa on ollut syystä tai toisesta aivan ruikulilla tänään. Huomenna onneksi neuvola, niin pääsee kuuntelemaan sydänääniä.



Galluppiin: meillä on pojan nimi valmiina, toki voihan se vielä muuttua.. Tytölle on muutama varteenotettava vaihtoehto. Nimien miettiminen on mielestäni aivan ihanaa puuhaa.



Viikonloppuna kyselin imetyksestä, ja siitä olisi kiva kuulla teiltä muilta enemmän. Lähinnä siis sitä, että miten teillä on aiemmin mennyt ja miten nyt mietitte tulevaa vauvaa ja imetystä. Meillä siis, kuten kirjoitin, ei ole oikein kummankaan kahden kanssa imetys onnistunut (toisen kanssa ei muuta kuin pumppaus halkiosta johtuen) ja nyt jotenkin haaveilen imetyksestä varovaisesti.



Meillä on mieheni kanssa enää kolme viikkoa New Yorkin matkaan enkä malta odottaa.. Kerrassaan absurdi ajatus, että saa viettää laatuaikaa kahden kokonaisen viikon ajan. Viimeksi tällaista on tapahtunut joskus vuonna 2002 ;=) Ja tietty samalla jo valmiiksi poden ikävää, kun lapset jäävät mummolaan..



Neiti taitaa heräillä, joten välipalahommiin.



Lyle 16+1

Neuvolassa käyty ja oli ihan läpihuutojuttu, ko oli tuttua kauraa. Kaikki oli ok ja sydänäänet oli vahvat ja tasaiset. 144 näytti, mutta vielä on vähän vaikeaa päätellä kumpikampi ois ;) Mulle tuli siinä ääniä kuunnellessa nii vahva poikatunne...



Nimistä: Vähän oon jotain nimiä jo miettinytkin, mutta lopullinen nimi muotoutuu varmaan vasta syntymän jälkeen - näin kävi tän nuorimmaisenkin kanssa. Tytön nimet on aina jotenkin nii vaikeita " hoksata" ;) Pojalle mulla on heti nimi valmiina, mutta tytön nimestä tulee vielä päänvaivaa varmasti.



Imettämisestä: Ite en oo mikään imetysfriikki, vaan meen tilanteen mukaan. Viimeksi lopetin imetyksen lapsen ollessa 3 kk ja esikko lopetti ite aikoinaan ollessaan 2 kk. Imetys ei vaan kertakaikkiaan oo mun juttuni, vaikka maitoa multa on aina tullut ja oon kärsiny suihkuavista tisseistä ja lapsiriepu on monesti kakonut rinnalla ollessaan, ko sitä maitoa todellakin tulee. Korvikkeellakin kasvaa varsin terveitä lapsia :) Ja en halua sitten pahoittaa kenenkään mieltä tästä, koska jokaisella on omat näkemyksensä ja toimintatapansa.



Aa ja just vasta hokasin, että mehän mennään Lylen kans just tasan samoilla päivillä :) Taitaa olla immeiset kipeinä vielä....Parantumisia kaikille!



-AJ-

Hiihtoloma ohi ja arki edessä =) Perun puheeni pelkistä yö liikkeistä ;) liikkeitä tulee päivisin todella paljon, onpa kivan tuntoista en muistanutkaan kuinka jännältä se tuntui ja sitten vielä liikkeet kovenee viikkojen myötä =)



Imetyksestä oli galluppi: itse mene tilanteen mukaan, toivoisin että tällä kertaa imetys onnistuisi, esikoinen ei suostunut rinnalle juuri mitenkään eikä sitä maitoa loppujen lopuksi tullut juuri mitään, joten hyvin on kuitenkin kasvanut korvikkeellakin. Tietenkin äidinmaito olisi se paras vaihtoehto, mutta jos ei onnistu niin ei onnistu.



Ajattelin nyt kuitnekin kysyä' sitä sukupuolta, kun siihen ultraan menen jos siellä on kaikki ok..=)

Tuleeko teillä muuten kukaan mukaan sinne ultraan??Mulla mies ei pääse tai sanoin ettei tarvi tulla, kun pääsee juuri silloin yöstä niin mitä sitä " turhia" tulla..



Voisin myös laittaa gallupin: miten on mennyt synnytys aikaisemmilla kerroilla? Kesto, kipulääkitys sun muut..Ja oletko miettinyt nyt tulevaa synnytystä??Tää on vähän ennakointia, mutta varmasti jokainen meistä miettii tulevaa synnytystä vai mitä ;)



Jospa ite aloitan: esikoinen syntyi 5h eli oli tosi nopea enskaksi ja synty rv39. Ponnistusaihe oli 14min, Sain epiduraalin ja sillä pärjäsin loppuun asti. En muista kivuista juuri mitään, kun niitä ei tainnut edes olla epiduraalin ansioista...Tulevaa synnytystä odotan innolla ja kauhulla, kipulääkitystä olen myös miettynyt ja ajattelin pelkän minispinaalin avulla pärjätä. Se on kyllä tehokas monien mielestä =)

Eniten pelkään synnytyksen nopeutta, koska ekakin tuli niin nopeasti niin kuinka nopeasti tämä tulee sitten..



Saippuasarjat alkaa pitää mennä sohvalle lepäilemään =)



sanna ja masunapero 19+2

Tänään oli esikoisen 2-v neuvola ja neuvolatäti kuunteli myös vauvan sydänäänet kun viimeeks ei hirveen hyvin niitä saatu, nytkin alussa kuulu hyvin, mutta sit pakeni johonkin doplerin kuulumattomiin. Ilmaisin huoleni liikkeiden vähyydestä, tai siis niiden tuntemisen. Ei nimittäin edelleenkään oikein mitään mainittavaa tunnu :( mutta sydän jumpsutti, että eiköhän se kerro et kaikki on kunnossa.



Nimistä on ollu puhetta, meillä tytön nimi ollu valmiine esikoisen odotuksesta lähtien (tai jo ennen) pojan etunimi on myös mietitty valmiiksi mutta toista nime ei olla keksitty vielä...



Imetys oli toinen galluppi. Esikoista imetin 9kk, lopetti itse tuolloin kun oli kuukauden jo varmaan " tapellu" reppenen kanssa, kun en vaan tajunnut että vauva voi oikeesti haluta moisen homman lopettaa... vuoden olisin imettänyt jos olisi kelvannut. Samaa ajattelin nytkin jos vaan siis onnistuu. ei tartteis korvikkeiden kanssa pelailla sit vaan suoraan tissi maidosta " oikeeseen" maitoon.



Imetyksen alku oli kyllä tuskaa, maito ei noussut heti. Esikoinen leikattiin maanantaina niin torstaina vasta maito nousi ja ke-to välisenä yönä annettiin korviketta kun paino oli pudonnut yli 10%... no kova oli imu kuitenkin ollu koko ajan ja rinnanpäät verillä jo heti, kaikki sano et pari päivää niin ne tottuu, no ei tottunu vaan sitä jatku muutama viikko ja kyllä oli lähellä etten lopettanut koko hommaa. Tähtiä näin kivusta joka kerran kun poika alkoi imemään ja vedet silmissä vauvaa syötin. Mutta kärsivällisyys palkittiin ja kivut vihdoin loppu kun rinnanpäät sai lepäillä rintakumien alla...



nyt pitää mennä tekemään jotain hyödyllisempää :)



fiona77 rv 18+4

Täällä ollut nyt jotenkin niin hektistä aikaa, että ei oo ehtiny ku lueskelemaan muitten kuulumisia. Viikonlopun olin töissä ja keittiön remonttihomma alkaa olla loppusuoralla, vihdoinkin. Vähän hitaanlaista, kun meillä se edistyy vain viikonloppuisin kun mies on kotona. Mutta hiljaa hyvä tulee. Tänään kävi nuohoojakin, niin tuli vähän siivoamista.



Navan seutuun ei kuulu edelleenkään mitään, liikkeitä tässä odottelen vähän jo malttamattomana. Tosiaankaan, ei mitään oireita ole ollut koko aikana. Ainut, että tänään kävin kaupungilla omat farkut jalassa, niin huomasin että nyt täytyy vaihtaa mammahousuihin. Työhousut on mallia venyy-ja-paukkuu, joten ne menee vielä pitkään. Mutta huomenna kun on koulutuspäivä, laitan eka kertaa äitiyshousut jalkaan.



Imetysg: Saapa nähdä miten käy, haluaisin imettää niin kauan kuin lapsi haluaa olla rintaruokinnalla. En ole erityisemmin ajatellut asiaa.



Nimig: Nimet ollu valmiina jo viimeset 4 vuotta, molemmille muutama vaihtoehto.



Kummeista jotain puhetta ollut myös. Meillä vielä mietinnässä koko kastamisjuttu, kun itse ei kuuluta kirkkoon. Tuntuu, että tuo kummiasiakin on niin monelle vain välttämätön pakko. Noh, aika näyttää. Sattuuko olemaan muita kirkkoon kuulumattomia elokuisissa? Meillä molempien suvuissa kaikki lapset kastettu, joten vähän arveluttaa reaktiot, jos päädytään siihen että ei kasteta.



Kamalasti kaikkia tauteja nyt liikkeellä, ihmeesti oon ite välttyny niiltä. Ja tuossa huomasin, että koko raskausaikana olen joutunut ottamaan vain yhden parasetamolitabletin. Aika hyvin, vaikka mulla on migreenilääkkeetkin. Ilmeisesti jotenkin nyt vaikuttanu tää raskaus, ku ei oo ollu sitäkään vaivaa. Mutta koittakaahan parantua lentsun ja muitten tautien kourissa olevat!



Lähdenkin tästä silittämään vaatteita huomiseks ja sitten suihkuun ja petille. Viikon loma oottelis tuossa pääsiäisen jälkeen... Siihen asti ei auta ku pakertaa töissä!

Sannami kyseli ultrakäynneistä. Meillä mies oli mukana np-ultrassa ja tulee myöskin rakenneultraan, ottaa vapaapäivän sille päivälle (8.4. vasta). Tämän etäavioliiton takia neuvolakäynnit käyn yksin, mutta nuo ultrakäynnit tuntuu tärkeämmiltä.



terveisin talokuumeinen Mimuska 16+4 :)

Uusi viikko taas alkaa, mulla alkaa keskiviikkona 20. raskausviikko - puolivälissä jo mennään! Vaan gallupeihin, niitä olikin nyt monta :)



Nimistä: Pojalle on nimi valmiina, tytölle pitää vielä miettiä. Kaksi tyttöä on jo ennestään, pitäis kaivella jostain vanhoja nimilistoja, joita mietittiin - mielestäni säilöin jonnekin vauvatavaroiden joukkoon sellaisiakin muistoja.



Imetyksestä: Mulla molemmilla imetys on sitten lopulta onnistunut ihan hyvin. Esikoisen kanssa mulla oli heti alkuun monta rintatulehdusta ja rinnanpäät oli ihan verillä jostain syystä. Sitten se kuitenkin helpotti ja imetin sitten 10 kk. Kuopuksen imetys sujui alusta saakka hyvin ja loppui itsestään 8 kk iässä. Nytkään en sen suuremmin stressaa enkä suunnittele, toivottavasti sujuu - on se vaan niin helppoa.



Ultraan otan miehen mukaan, saatiin aikataulut yksiin. Ja sukupuolenkin päätin kanssa kysyä niinkuin joku muukin sanoi :)



Synnytykset: Esikoinen syntyi aikoinaan todella pitkän kaavan mukaan: kesti kaiken kaikkiaan 38 tuntia ja päättyi lopulta keisarileikkaukseen pysähtyneen synnytyksen ja hartiatarjonnan vuoksi. Toista synnytystä jännitin ihan kamalasti, koska toivoin että saisin synnyttää alakautta - kaikki sujuikin ihan hyvin, kesto oli muistaakseni 10 h, ponnistusvaihe pitkä 1 t 16 min, vauva tuli päälaki hiukan vinossa ja siksi kesti. Mutta siis leikkausta ei tarvittu. Nyt menen aika hyvillä mielin, jo tiedän mitä on odotettavissa.



Tällaista tänne, kiukuttelin ja rähjäsin juuri esikoiselle kun se temppuili nukkumaan menossa ja nyt on huono omatunto :( On jotenkin hermo tosi tiukalla välillä...



anna ja rv 18+5

Olin aamusta neuvolassa ja tulin kotiin potemaan flunssaa. Neuvolassa kaikki oli hyvin ja sydänääniä kuuntelin onnesta sykkyrällä. Painoa oli tullu edellisestä kerrasta kolme kiloa, joka on mielestäni vähän turhan paljon. Sokerit olen päättänyt jättää vähän vähemmälle, vaikka olenkin oikea karkkihiiri.



Imetyksestä pakko sen verran sanoa, että olen Amalia-Joelin kanssa ollut aika samoilla linjoilla, eli korvikkeellakin kasvaa ihan terveitä muksuja. Mutta kyllä se imettäminen on vaan onnistuessaan niin paljon helpompaa, kuin pulloruljanssi. Meidän kakkonen joi halkionsa vuoksi erikoistuttipulloista ja ekan kuukauden pumppasin maitoa. PUmppaaminen, pullojen pesu ja muu vei aikaa ja kun tyttö vielä söi hyvin hitaasti ja ehkä 15ml kerrallaan. Kyllä sitä välillä kaipasi imetystä ihan sen helppouden vuoksi..



Synnytyksistä... Mulla on molemmat synnytkset olleet sellaista 10-15h luokkaa, vähän laskutavasta riippuen. Olen saanut molemmissa juuri passeliin aikaan epiduraalin ja olen sen kannattaja kyllä. En ole mikään maailman paras rentoutuja (oikein kateeksi käy ne ihmiset, jotka osaavat keskittää ajatuksensa muualle), joten supistukset ovat olleet aika kivuliaita. Mutta hyvä mieli mulla on jäänyt kaiken kaikkiaan. Viimeksi suuri kivun helpottaja oli suihku ja se iso pallo yhdistettynä. Ekan kanssa yritin allasta, mutta lopulta istuin sen altaan vieressä pöntöllä (kuka käski syödä ison pizzan ennen synnytyksen alkua).



Nyt unohdin nimimerkin, mutta oli kyselyä nimenannosta. Meidän lapsia ei ole kastettu kirkkoon, vaan he ovat saaneet nimensä nimenantojuhlissa. Esikoinen oli kyllä puettuna kastemekkoon, joka oli kiertänyt mieheni suvussa. TYttömme taas sai hienon kummitätinsä tekemän puvun päällensä. Kummit lapsille nimettiin (epävirallisesti siis toki), koska itse koen kummin tehtävän tärkeäksi muutenkin kuin uskonnollisista syistä. Meillä ei kukaan sukulaisista kommentoinut kastajaisten tai papin aamenen puutetta.



Vielä neuvola ja ultrakäynneistä, kun niistäkin on keskusteltu. Meillä mies on mukana ultrakäynneillä sekä neuvolassa, kun on lääkärikäynti. Tavalliset neuvolakäynnit menevät ihan issekseen. Mulla on seuraava ultra 9.4 ja juuri eilen kysyin mieheltäni, että haluaisiko hän tietää tulevan vaavin sukupuolta. Hän ehkä haluaisi, mutta itse en vielä tiedä. On se yllärimomentti vaan niin ihana :=)



Nyt lepoa pollaan..



Lyle

Mukavaa, että tullut turinaa meänkin " osastolle" :) Saa lukea muiden mietteitä ja ajatuksia...Vastailenpas nyt noihin uusiin kyssäreihin.



Ultrasta: Meillä on mies ollut aina matkassa ultrissa, mutta neuvolakeikat hoidan omin nokkineni (mies töissä yleensä) ja viimeksi rakenteessa meillä oli mukana lapsetkin, jotka olivat ihastuksissaan, ko saivat konkreettisesti nähä tulevan pikkusiskonsa. Rakenne tältä natiaselta olis 10.4 ja sukupuolen kysyn, jos vain masukki suvaisee sen näyttää ;)



Synnytys: Esikko-pojan synnytys oli pitkä, tuskallinen ja ei mukava - aika on kullannut muistot, kun en ees pahemmin muista tarkoin sen kulkua, mutta pitkä se oli, koska oli käynnistetty synnytys. Sain ilokaasua, joka sai mut oksentamaan ja sitten jonkun kohdunkaulapuudutuksen. Repesin ja istuminen oli tuskallista kauan. Muistaakseni meni pari päivää ite avautumisessa ja synnytyksen kesto oli reilut 14 tuntia, ponnitus 19 minuuttia (lunttasin nlakortista).



Tää toinen, tyär, oli sitten tod helppo. Alkoi vesien tihkumisella, sairaalassa puhkastiin kalvot ja laitettiin tippaan, jolla saatiin säännölliset supparit aikaan. Otin minispinaalin (joka oli todella mahtava juttu - osu mulla täysin nappiin, suosittelen sitä kyllä) ja synnytyksen kesto 1 tunti 52 minuuttia, joista ponnitusvaihe 13 minuuttia eikä ollenkaan repeämiä. Ja kätilöt sanoivat, että seuraava tulee sitten vieläkin nopeammin eli tuleekohan tästä sitten syöksysynnytys?! Itehän kävin pelkopolilla ton ekan synnytyksen takia, mutta nyt täytyy todeta, että synnytykset ovat todella erilaisia ja sitä ei kannata etukäteen juurikaan murehtia. Kyllä se luonto hoitaa! :)



Nyt aamukaffelle :)



-AJ kera natiaisen-

Tässä viimeistä sairaslomapäivää vietetään. Tosin supistelu ei ole hellittänyt, iltaa kohti alkaa supistelemaan enemmän vaikka miten rauhallisesti olisi päivän ottanut. Huomenna siis uudestaan lääkäriin, varmaan kirjoittaa sairaslomalle jatkoa.



Sitten galluppeihin: Nimi on tytölle valmiina, pojalle toinen nimi aika varma mutta etunimi on vielä ihan pimennossa. Onhan tässä vielä aikaa miettiä, puolessa välissä raskautta vasta mennään.



Mulla on perjentaina rakenneultra ja yksin sinne pitää mennä. Miehellä silloin viimeinen työpäivä ennen lomaa, eikä mitään mahdollisuutta että saisi vapaata tai edes lyhemmän työpäivän. Ajattelin tirkistellä josko näyttäisi värkkinsä ja jos ei näytä, kysyn ultraajalta. Toivottavasti selviää, meillä kun on miehen kanssa intto päällä että kumpi sieltä tulee. Mies sanoo nähneensä unessa että on poika ja minä olen satavarma sydänäänien perusteella että tyttö tulee. Luulis että jompikumpi on oikeassa! =)



Synnytyksistä vielä: Esikoisen synnytys kesti neuvolakortin mukaan 7h45min, mutta en tiedä mistä ihmeestä ne on repineet tuon ajan. Säännöllisten supistusten (kun tuli 5min välein) alusta mitattuna kesti 8h45min ja sairaalassa ehdittiin olla 6h45min. Ponnistusvaihe kesti 30min. Kivunlievitykseen käytettiin petidiiniä, ilokaasua ja epiduraalia. Tästä toisesta synnytyksestä en ole ehtinyt vielä ajatella oikein mitään kun minulla on se eteisistukka, joten sektio voi olla edessä. No perjantaina selviää onko tiennyt yhtään mitään.



Mutta nyt pitää tuo esikoinen päästää koneelle pelaamaan ja itse menen suihkuun. Sitten ulkoilemaan.



pv 19+3

Heippa!

Oon kahden pienen neitin äippä ja nyt sitten elokuussa tulee kolmas :)

Oon voinu tosi hyvin mut tunteet on ollu tosi ailahtelevaisia! Nyt on ollu jo pitkä aika että tuntuu ettei omaa miestä kotaan ole MINKÄÄNLAISIA tunteita... Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? On kauheaa ajatella että ero tulis.. sitä en halua, mutta ei tämäkään ole mukavaaa!

Tervetuloa vaan tänne naputteleen tuntoja - täällä sana on vapaa :)



Mun oli aivan pakko tulla kertomaan sulle oma kokemus, jos siitä ois jotain apua tai antais sulle vähän osviittaa. Eli kun ootin tyttöämme (nyt 8kk), nii olin koko raskauden ajan, ko persuksille ammuttu karhu, tiuskin kaikille, jopa isommille pojillemme ja kaikki oli päin seiniä. Suorastaan inhosin miestäni, en saattanut hänen koskevankaan minua, en voinut ees ajatellakkaan harrastavani seksiä hänen kanssaan. Olin jo pariin otteeseen luovuttamassa ja ottamassa avioeroa, koska tuntui, ettei ulospääsyä tilanteesta ole lainkaan. Ihmeellisesti jaksettiin sinnitellä raskaus loppuun asti ja tytön syntymän jälkeen palaset loksahtivat takasin omiin uomiinsa. Nyt olo on aivan päinvastainen, kuin silloin, onneksi ;) Tosin tyttöä oottaessani meillä oli raksaprossu kesken, mutta siltikin se toivo liiton jatkumisesta oli jossain huitsin nevadassa ja ällötys miestä kohtaa oli vahva.



Mun omat hormoonit heittivät aivan hirveetä siksakkia tuolloin ja uskoisin, että samaa se tekee sullakin. Siis jos tunne on tullut nyt raskauden myötä. Koita vaan sinnitellä ja jaksaa ja mikä tärkeintä - puhu miehesi kanssa. *halaus*



-AJ-

Eli ensialkuun olen taas ollut todella väsynyt, mikä näkyy valitettavasti äkäisyytenä...lapset saavat kuulla kunniansa tämän tästä, jostakin syystä nuo riiviöt osaavat olla todella villejä ja tottelemattomia silloin kun äippä on yliväsynyt. Päätäkin särki koko yön...

Maha on kasvanut aika lailla ja näyttää erilaiselta kuin aiemmissa raskauksissa, työntyy eteenpäin eli ns " poikamaha" . näkyy siis todella selvästi. Vauva jumppaa masussa joka päivä ja varsinkin illalla kun menen maaten.



Galluppeihin:



1) Synnytyksiä takana kolme ja kaikki erilaisia. Esikoisen synnytys käynnistyi spontaanisti supistuksilla rv 40+2. Kesto 12 tuntia ja ponnistusvaihe 17 minsaa. Suhteellisen helppo, leikattiin välilihaa vissiinkin ihan automaattisesti.

Keskimmäisen synnytys käynnistettiin rv 40+5 ja ensin ei tapahtunut mitään ja sitten kun vuorokausi oli mennyt niin alkoi yhtäkkiä ja todella nopsaan: kesto 2 tuntia ja 45 minsaa josta ponnistusvaihe 10 minsaa. Helvetin kivulias synnytys, ei kerinnyt puudute vaikuttamaan. Ei leikattu välilihaa.

Pienimmäisen synnytys käynnistettiin suunnitellusti rv 39+4 ja alkoi melkein heti, hiljalleen aukenin tasaisesti. Kesto reilu 10 tuntia, josta ponnistusvaihe 1 minsa!!! Helppo synnytys, nauratti ja saatoin olla liikkeellä melkein loppuun asti.



2) Neuvolassa kuljen yksin. NP-ultrassa olin yksin kun mies oli töissä. Nyt rakenne-ultraan lähtee matkaan ja meinaan kysyä onko kumpi vai kampi.



3) Imetys on mulla aina tökkinyt, hyvin minimaalisesti maitoa tullut ja osaimetys sujunut jokaiselta parisen kuukautta. Mutta en ota stressiä; kaikki lapset terveitä ilman allergioita ja Tuttelilla syötettyjä.



NO, huomenna lähden kaverin luo kylään ja hän esittelee mulle noita kestovaippoja ja saas nähdä innostunko...kiinnostaa kyllä. Kemissä saa vauvalahjan kaupungilta, joka on 400 euroa. Meinaan pistää osan noihin vaippoihin jos ovat mielenkiintoisia.





Terkkuja, mulla neuvola torstaina.



TarjaMamma rv 18+6

Aika kurja keli, vaikka kevättähän se vain tekee...



Galluppeihin:



Nimiä on mietitty, ja sairaalan esitietolomakkeeseen piti laittaa ehdotukset hätäkastetta varten. Ei ollut mikään pitkä prosessi, mies laittoi yhden tytölle ja yhden pojalle, ja minä sitten toiset. Todennäköisesti noita nimiä ei käytetä, jos ei hätäkastetta tarvita. Tai ei ainakaan tuollaisina yhdistelminä.



Molempia poikia olen imettänyt noin 10 kk, en tarkkaan muista. Alkuun imetys vaati tosiaan melkoista härkäpäisyyttä, kuten joku toinenkin totesi, kun rinnat olivat rikki ja lapsen imuvoima valtava. Itselleni pelastus olivat rintakumit ja Bebanthen. Esikoinen oli osittaisimetyksessä, toinen täysimetyksessä. Mutta vauvat kasvavat korvikkeellakin, kuten on todettu. Jos imetys ei onnistu, niin sitten ei. Yritän välttää asialla stressaamista, kun se tekee jutun vielä vaikeammaksi, ainakin minulle.



Esikoinen syntyi sektiolla perätilan vuoksi, viikkoja tuolloin 39+6. Synnytys käynnistyi vesien menolla sen päivän aamuna, kun piti mennä sektioon... Leikkaus muuttui siten kiirehdityksi, mutta oli kyllä minusta ihan rauhallinen. Nuorempi poika syntyi käynnistettynä 41+6 viikoilla. Synnytys kesti 7 tuntia, aktiivinen ponnistus taisi olla alle 10 minuuttia... Epiduraali toimi kuin unelma koko synnytyksen ajan. Molemmat kokemukset ovat olleet myönteisiä. Toivon alatiesynnytystä, tosin en ehkä pääse tällä kertaa yhtä helpolla kuin viimeksi.



Meillä on ultra pääsiäisen jälkeen, mies järjesteli työnsä niin, että pääsee mukaan. Ultraa odotellessa kuulostelen liikkeitä, jotka tuntuvat jo ajoittain niinkin, ettei niihin keskity, vaan tekee jotain muuta.

Pitkästä aikaa taas pääsin koneen äärelle.

Edelleen ollaan tyttösen kanssa kahden, miehen työreissu venyy ilmeisesti vielä ens viikolle..plaah..Nyt kyllä alkas jo kaivata sitä toista aikuista helpottamaan arkea.



Viikonloppu oltiin mummolassa (mun äidillä) ja oli oikein mukava " reissu" , samassa kaupungissa asutaan:) Mutta helpotti taasen tän mamman jaksamista kun mummo innokkaasti leikki tyttösen kanssa ja laittoi ruokaa ym. Onneksi on mummo lähellä!!



Liikkeitä tuntuu täälläkin jo, tosin hyvin epäsäännöllisesti. Perjantaina on neuvola ja sitten pääsee taas sydänääniä kuulemaan:)



Galluppeihin:

Nimiä ollan mietitty jonkin verran, mutta ei vielä olla päästy tuloksiin. Jostain syystä mun on helpompi keksiä tyttöjen nimiä. Pojille en meinaa keksiä millään hyviä nimiä.. Ehdotuksia otetaan vastaan:)



Imetin esikoista 2,5 kk. Koko ajan korviketta meni myös. Mulla maito nousi vasta viidentenä päivänä synnytyksen jälkeen, eikä riittänyt pelkästään ollenkaan. Nyt aion mennä tilanteen mukaan, joko imettäen osittain tai kokonaan jos maitoa riittää. Korvikkeella kasvaa mun mielestä myös oikein hyvin ja terveenäkin on esikko ollut:)



Esikoisen synnytys kesti 9,5 h. Mulla auttoi ensiksi tosi hyvin lämmin, melkein kuuma suihku ja sitten kalvojen puhkaisun jälkeen sain ilokaasua ja spinaalin. Spinaali oli taivaallinen ja juuri oikeaan aikaan sen sain, kun kaksi tuntia sen jälkeen tyttö syntyi. Ilokaasusta mäkin oksensin, eli taidan suhtautua nyt seuraavaksi varauksella siihen. Toivon alatiesynnytystä, mutta rakenneultran jälkeen tiedetään onko istukka siirtynyt kohdunsuulta vai ei, eli saattaa olla sektiokin tiedossa.



Me ei kuuluta kirkkoon eikä tyttöä ole kastettu. Nimenantojuhlat pidettiin, eikä mistään ole kuulunut soraääniä kastamatta jättämisestä. Olen itse sitä mieltä, että kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee eikä ole muiden asia sitä arvostella :)



Ulrissa on mies ollut mukana, mutta neuvolassa olen käynyt yksin.



Mulla on myös välillä hyvinkin kylmiä tunteita miestä kohtaan ja nytkin kun on reissussa, niin en ole kaivannut läheisyyttä niinkään vaan sitä, että olisi toinen jonka kanssa jakaa hommat. Niin kamlalta kuin se kuulostaakin.. Viime raskaudessa oli sama juttu alkupuolella, loppua kohti sitten tunteet taas lämpenivät ja lapsen syntymän jälkeen asiat oli kuten ennenkin.

Viime raskauden aikana mies oli hätää kärsimässä kun en olisi halunnut edes koskea häneen, saati sitten toisin päin. Nyt jo osasi odottaa " kohtaloaan" ja tietää, että jossain vaiheessa se helpottaa.

En muista nimimerkkiä, joka asiasta kirjoitti, mutta tosiaankin puhu miehen kanssa ja uskon kyllä että ajan kanssa asia korjaantuu.

Vielä tuli mieleen, että ehkä sitä kokee raskauden niin henkilökohtaisena juttuna, ettei usko, että mies voisi sitä mitenkään " ymmärtää" ja tavallaan sulkee sen sitten ulkopuolelle. Tiedä sitten.. Hormoonit varmasti myös vaikuttaa.



Huhhuh, tulipahan tekstiä ;)



Mukavaa viikkoa!



T:Kamomilla rv 15+5

Kävin tänään neuvolassa rv17+1. Kaikki hyvin, verenpaine oikein hieno mulle 105/69, kaikki yli 100 on plussaa. Hemoglobiini 131. Th totesi, että silti 4vkon päästä pitäisi alkaa syödä lisärautaa! Olin kysymysmerkkinä, mutta ajattelin kysyä ystävältäni mielipidettä (hän on lääkäri). Olisiko hän kuullut sattumoisin moisesta " yleisohjeesta" .



Ja kysyn myös teiltä nyt samaa: onko teille suositeltu LISÄRAUTAA aloitettavaksi ja miksi ja koska? Minusta Hb 131 on ihan ok, siksi ihmettelen.



Sitten sääliosuus. :-) Paino oli viime kerralla +400g alkupainosta, nyt +509g/VKO! Herraisä. Syötiin eilen intialaista ja kieltämättä olen ollut koko päivän turvonnut sormia ja sääriä myöten, mutta läskiäkin tulee, ei voi mitään. Vanhat tavat eli +15kg siis tässäkin raskaudessa.



Kaverin kanssa naurettiin, että ensimmäisen kohdalla kilot lähtee viikoissa, toisen kuukausissa, entäs kolmannen? - EI IKINÄ!? :o)



Nojoo, se siitä. Th vain nauroi minun huolelle, ei kuulemma haittaa painonnousu yhtään.



Ja sitten Galluppeihin:



1) Synnytyksiä takana 2, nopeita ja hirveitä! Ihanat kätilöt, ihana sairaala (Kätilöopisto!) molemmilla kerroilla.



Ensimmäisen kohdalla oltiin perhehuoneessa ja meitä opastettiin tosi hyvin. Päätinkin kyllä, etten sairaalasta ennen lähde, ennenkuin imetysasento löytyy ja alkaa sujua - ja se löytyi.



Toisen kohdalla päädyttiin polikliiniseen synnytykseen, kun synnytys meni hyvin. Vauva oli iso ja pirteä ja alkoi samantien imeä. Hän on ollut muutenkin aina tosi helppo ja reipas kaveri.



2) Neuvolassa me on käyty yhdessä ja erikseen. Miten nyt on sattunut aikatauluun sopivaan. Lasten kanssa mies on siis myös yksin hoitanut käyntejä.



3) Imetys on kaksi kertaa sujunut hyvin, mutta sehän ei takaa mitään. Maitoa on tullut molemmilla kerroilla paljon. Toisella kerralla vaan lapsi söi kovin harvoin ja nopeasti ja senkin vuoksi piti pumpata, ettei olisi tullut rintatulehdusta. Pari kertaa on ollut ja se ei ole mitään mukavaa.



4) Ultrat Mies on ollut mukana np- ja rakenneultrissa.



Mitä muuta?

Hyvää iltaa!

- Finette

Taas yövuorossa olen ja täällä on rauhallista sekä uni painaa niin päätin alkaa kirjoittelemaan tänne etten nukahtaisi istualteen....Meillä oli dopler lainasta jostain täällä osastolla ja kuuntelin tuolla äsken vauvan sydän äänet, kyllä sain vähän aikaan niitä etsiä kun hän oli siirtynyt tuonne vasemmalle puolelle, yleensä ollut oikealla, myös virtaukset kuuluivat ja ne olikin helppo löytää.Ensi viikolla olisi neuvola ja pääsiäisen jälkeen rakenne ultra, mies on ollut ja tulee nytkin mukaan.

Pahoinvointi on loppunut nyt kokonaan taisin viimeksi oksentaa melkein kolme viikkoa sitten, onneksi, se oli aika raskasta aikaa.Nyt on selkäkivut vaan lisääntyneet ja näyttää siltä että saan varata ajan lääkärille kun töistä pääsen, kohta en pysty kävelemään kun säteilee tohon oikeaan jalkaan.

Nukutteko te muut yöt hyvin??

Itsellä saattaa mennä kaksi viikkoa niin että mukun vain parin tunnin pätkissä ja sitten olenkin niin väsynyt että voisin viikon nukkua putkeen, tämä on alkanut jo alkuraskaudessa ja ajattelin että se liittyisi tuohon pahoinvointiin jotenkin, mutta tämä vaan ei tunnu hellittävän vieläkään.



Maanantaina mies otti neidin ja lähtivät mummolaan, nyt olen nauttinut omasta ajasta täysin siemauksin vaikka olen ollut yövuoroissa.Olen saanut nukkua iltaan asti eikä ole tarvinnut huolehtia kuin itsestä, on tehnyt todella hyvää=)) Neidillä on taas ollut uhmaa enenmän ja itse olen ollut niin väsynyt niin hermot ovat olleet koetuksella aika reippaasti ja pinna on ollut välillä liiankin lyhyt.

Siiten gallupiin:

Meillä on pojalle nimi valmiina, kun tiedetään varmasti että poika tulee niin ei olla sitten tytön nimeä ruvettu miettimäänkään.

Neitin synnytys kesti yli 13 tuntia mutta minusta se oli helppo synnytys, synnytin haikaranpesässä(toivottavasti nytkin pääsemme),kätilö oli maailman ihanin.Nyt alku rauskaudessa oli sellainen tunne että jännitän synnytystä mutta nyt en ole ajatellut koko asiaa eikä jännitä yhtään.En tiedä mistä jännitys tuli koska en edellisenäkään kertana jännittänyt lainkaan.



Neitiä imetin kaksi kuukautta, maito loppui sitten.Toivottavasti pystyisin imettämään tätä pidempään, mutta jos en niin ei se minua haittaa, hyvin toi neiti korvikkeella on kasvanut ja terve tyttö on.



nyt täytyy mennä jatkamaan töitä.aurinkoista keskiviikko päivää kaikille!! (toivottavasti sellainen tulee).



Nelli rv 17

Ihanaa kuulla et muilla ollu myös samanlaisia tuntoja!!! Miehen kanssa oon puhunu ja puhunu ja puhunu.. Mut sen seurauksena se vaan yrittää olla enemmän lähellä ja pitää hyvänä, mikä taasen saa mut täysin raivoihin!Se ilmeiseti pelkää et tää muutos on lopullinen, koska en oo aikasemmissa raskauksissa ollu ihan näin passiivinen... Kyllä hormoonit on sit kumma homma!!!! Mut täytyy vaan aatella ite, et onneks tää tila ei oo pysyvä, jospa se sit synnytyksen jälkeen helpottais :)

Eilen ilmotin miehelle et lähen viettää synttäreitä tyttö porukalla ja lähetään kattoo STAM1NAA!!!!!!!! Jospa se piristäs kun saa paineit purkaa hyvässä seurassa ja loistavan musiikin saattelemana!!!!

Ootko mistä päin suomea mama84?

Flunssa riepottaa edelleen ja olen ollut koko päivän käsittämättömän väsynyt ja oikeastaan aika onkin mennyt nukkuessa. Viime yön valvoin, koska nenä oli täysin tukossa ja kurkkuun koski. Huomenna olis tarkoitus suunnata töihin, mutta saas nähdä.



Olen ollut alkuraskauden jälkeen kipeänä vähän väliä, ja tuntuu, että yleiskunto heikkenee kohisten. Haluaisin punttikselle ja kävelemään ja sählyä pelaamaan, mutta kipeänä en mihinkään pysty. Ja kun en liiku, alkaa alaselän vaivat kiusata. Vali, vali...



Näin viime yönä unta, että olin jättänyt alle kolmivuotiaamme jonnekin kangaskauppaan " hoitoon" kysymättä myyjältä. Yhtäkkiä ymmärsin unessa, mitä oli mennyt tekemään. Juoksin hakemaan lastani, mutta en meinannut saada häntä kaupasta ulos, sillä liike oli täynnä vaarallisia rappusia ja lattiassa reikiä, joista putosi jonnekin... Huh, olipa taas painajainen kerrassaan.



Nyt lepään taas hetken ja sitten laitan makaronilaatikon muksuja varten uuniin.



Lyle 16+3