pahoinvointi ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa
ihan mielenkiinnosta kyselen kokemuksia raskauspahoinvoinnista toisen raskauden aikana. enkä tarkoita " hajut tekee pahaa" -pahoinvointia vaan suoranaista ympärivuorokautista oksentamista.
minä kärsin jokapäiväisestä oksentelusta lähes viikolle 20 saakka ensimmäisen raskauden aikana ja nyt kun esikoinen on sen ikäinen jo että voisi pikkukakkoselle antaa mahdollisuus, niin en enää tiedä uskallanko.
muistan niin hyvin ne kuukaudet kun luuli kuolevansa siihen huonoon oloon. sai kuulla että kyllä se menee ohi ja se on normaalia, mutta kaikki sen OKSENTAMISEN kokeneet tietää että se on kuin 24/7 krapula joka ei mene ohi vaikka maha tyhjenisi moneen kertaan.
pelkään että jos alan odottaa toista, se olo on taas samanlainen ja a) en jaksaisi sitä uudestaan ja b) kuinka hoitaisin esikoista siinä samalla ?
vai onko jollekkin tapahtunut niin ettei toista odottaessa olekkaan ollut niin kamalat pahoinvoinnit?
valakaa hieman toivoa minuun, kiitos :)
Kommentit (7)
Esikoista odottaessa voin todella pahoin, mutta nyt toisessa en ole voinut juurikaan pahoin, hieman etova olo vaan, mutta siinä oikeastaan kaikki.
Tosin tuttavallani on kolme lasta ja on voinut kaikista kiitettävän pahoin. Eli eipä tuota pahoinvointia voi oikein ennustaa, tuskin siihen kannattaa pikkukakkosen " hankintaa" jättää. Itselläni ainakin nyt vuorostaan on ollut älytöntä väsymystä, jota ei esikoisesta ollut. Ja jotenkin tämä arki vaan on sujunut väsymyksestä huolimatta.
Itse oksentelin esikoisesta viikolle 18 asti ja se oli ympärivuorokautista (edes vesi ei pysynyt sisällä!). Nyt toista odottaessani oksentelu loppui rv 14, joten vähän helpommalla pääsin. Tosin oksentelu paheni pojan (hieman alle 2v) kanssa touhuillessa ja väsymys on ollut tosi paha molempien odotusten aikana. Nyt sentään olen välttynyt lämmön nousulta. Esikoisesta lämpöilin koko alkuraskauden. Väsymykseen auttaa mukavasti esikoisen päikkäreiden aikaan otetut nokoset!
Itseltäni on molemmissa raskauksissa tarkastettu raskaushormonien määrä, joka on ollut todella korkea (vahva raskaus -> keskenmenoriskin pitäisi olla pienempi).
Hipsu75
Minulla on pahoinvointi helpottanut raskaus raskaudelta,
ensimmäistä odottaessa olo oli kyllä kamala, veskipöntön kanssa tehtiin tuttavuutta ihan tosissaan, yöks. Muistan oksentaneeni viimeisen kerran rv 15 mutta sitä ennen oli jo ollut parempia päiviä.
Esikoinen on poika.
Toista lastani odottaessa pahoinvointi ei ollut niin karmaisevaa, anopiltakin sain pidettyä asian salassa kunnes masu alkoi kasvaa=), oksensin ihan muutamia kertoja eikä pahoinvointi ollut ympärivuorokautista vaan muutaman tunnin päivällä. Väsymys sen sijaan oli ihan tajutonta ja sitä puhkipoikki olemista kesti kyllä 18-19 viikolle saakka.
Toinen lapsi on tyttö.
Kolmatta odottaessani aamut olivat parasta aikaa päivässä sitten pikkuhiljaa päivänpäälle alkoi öklöttää ja heräsin usein yölläkin huonoon oloon. Oksentanut en yhtään kertaa ja öklötys alkoi helpottaa vk 9, väsy vaivasi kyllä pidempään.
Kolmonen on poika.
Nyt masussa kasvaa vauva numero neljä vk 9+0, öklöolo alkoi vk 6 kuten edellisisäkin odottaessa, ollut pitkälti samanlaista kuin keskimmäistä odottaessani, pahoinvointi ei ole ollut kokopäiväistä, oikeastaan niin, että jos aamu on ollut pahanen niin ilta ok tai toisinpäin. Oksentanut en toistaiseksi ole mutta voimakkaita oksetuskohtauksia on ollut, nenä kun on haistanut ihan liian hyvin ja vääristyneesti....
Nyt tuntuu öklötys helpottavan, tulee enää jonkinaikaa kestävää pahaa oloa.. Liekö tyyntä myrskyn edellä, varmaan saattaa tästä vielä yltyä mutta ainakin olen saanut muutaman päivän hengähtää välissä!!
Väsymys on maata kaatavaa tälläkin kertaa, osansa varmaan kuopuksen huonoilla yöunillakin mutta kyllä se vaan raskaus voimia vie=).
Aika kultaa muistot, muuten ei meillä olisi kuin tuo esikoinen......
Vaan tällä kokemuksella sanoisin, että syöminen auttaa pahoinvointiin, sen opin vasta kolmannella kerralla. Mitä vaan vähänkin pystyy syömään niin antaa mennä alas, mitä useammin syö sitä parempi on olla. Vatsan jos päästää tyhjäksi niin sitten on piru irti.
Itelleni on maistunut tuorekurkku, jäätelö, kylmä lenkkimakkara, omenat, keksit, leipä...
Läskien keruu on hyvässä vaihdissa mutta koitan alkaa säännöstelemään syöntiä kun olo alkaa todella olla ihmismäinen=D.
Yksi mikä on minulle ollut hyvä apu on kolmannessa raskaudessa vyöhyketerapia, auttoi alun pahoinvointiin ja itse synntys sujui tosi hienosti.
Nyt en ole käynyt mutta olen itse hieronut pahoinvointipisteitä, eli kämmentä sisäpuolelta, keskeltä kämmentä toisenkäden peukalolla pyörittäen myötäpäivään, pitää aloittaa oikeasta kädestä, 10-20 pyöritystä ja sitten sama toiseen käteen. Nenän ja ylähuulen puolivälissä on myös piste mistä voi painaa, pitää painaa hetki niin lujaa kuin jaksaa.
Itse olen aina aamulla ennen ylösnousua hieronut käsiä ihan reilun aikaa ja pitkin päivää, pahanolon tultua tehostetusti ja kyllä tuosta apua on todella ollut.
Mandariinin tuoksukin rauhoittaa pahoinvointia, kolmosta odottaessa se auttoi mutta sen koomin en ole voinut hajua sietää edes ei-raskaana ollessa, eli minulle oli kertakäyttökonsti se...
Esikoisella oksentelin myös juuri viikolle 20. Minulla on pahoinvointi on sellaista kokonaisvaltaista pahaa/huonoa oloa, heikottaa, oksettaa, ällöttää ja pyörryttää. Esikoinen oli tyttö.
Nyt on toinen tulossa viikolla 37. Alkuraskaus yllätti vain siinä, etten enää muistanutkaan kuinka hirveää tuo pahoinvointi oli, neljä vuotta kun oli vierähtänyt. Taas sinne viikolle 20, loppui tällä kertaa enemmän pikkuhiljaa ja vannoin jo että enmpää lapsia ei sitten tule!! Nyt olo on taivaallinen verrattuna tuohon aikaan ja harkitsen jopa kolmannen hankkimista : )
eli eli, vannomatta paras ja koskaan ei tiedä. Ymmärrän huolesi hyvin, mutta loppujen lopuksi raskauspahoinvointiin EI kuole. Itse kykenin kuitenkin käymään töissä suht normaalisti raskauden ajan, kerroin vain työkavereille raskaudesta ja pahoinvoinnista heti alusta asti. Eivät sitten ihmetelleet kun pidin ylimääräisen ruokatauon tai hävisin oksentamaan... naisvaltaisella alalla sain paljon tukea työkavereilta! Eli tällä kokemuksella, kai se lastenhoitokin siinä jotenkin onnistuu vaikka ei sitä paljon jaksa leikkiä ja touhuta, tekee vaan välttämättömät.
Tsemppiä sinulle minkä jatkon sitten valitsetkin!!
Ekasta yrjösin 12 viikkoa, toisesta 11 ja kolmannesta viikolle 25 ja sitten alkoi uudestaan 30 viiko tienoilla. Eli viimeinen oli ihan hirveetä, öisinkin heräsin yökkäämään. Ekat kaksi sen sijaan oli siedettäviä kun pahoinvointi väheni yrjöasteelta jo noin aikaisin ja hävisi kokonaan 16 viikon jälkeen. Ekat 2 tyttöjä, kolmas poika.
Ekasta oksensin sekä aamulla että illalla viikolla 12 asti. Ja oli kamala närästys alusta lähtien. Helpotti kyllä sitten jossain vaiheessa. Eka oli poika.
Toisesta ol imyös pahoinvointia, mutta yleensä vain iltaisin meinasi oksennus lentää. Sekin loppui joskus viikolla 12. Ja pahaa närästystä ei ollut. Toinenkin oli poika.
Olisiko se niin, että ekan raskauden kohdalla kroppa ei oloe vielä tottunut raskaushormooniin tms. ja siksi reagoi niin kamalasti??
Tosin serkullani ei ole ollut raskauden aikana paha olo ollenkaan, eka lapsi siis. On nyt viikolla 35.
Varmaan vähän riipuu ihmisestä.
Ensimmäinen raskauteni otti todella voimille tuon pahoivoinnin vuoksi, joka oli tauotonta ja kesti pitkään. Luulin todella kuolevani tuohon oloon. Ensimmäinen lapsi oli poika. Toinen raskaus oli pahoinvoinnin osalta helpompi. Vain muutamat ekat viikot ja oksennukset laskettavissa varmaan yhdenkäden sormilla. Toinen lapsi on tyttö. Nyt kolmas raskaus on edennyt viikolle 14 ja taas rankka pahoinvointi vaivana. Se ei vie kaikkea huomiota, niinkuin esikoista odottaessa, sillä kaksi jo olemassaolevaa lasta pitävät työntouhussa äidin pahastaolosta piittaamatta. Väsymys tässä kolmannessa raskaudessa taas on aivan omaa luokkaansa. Olenkin miettinyt onkohan tuolla sukupuolella miten paljon merkitystä pahoinvoinnin kanssa? Mahtaako olla poika tulossa meille? Kyllä se kaikki vaiva kuitenkin lopussa palkitaan!