Lue keskustelun säännöt.
Koulu nostaa kädet pystyyn
12.12.2008 |
Kiusaamista on tapahtunut jo vuosia. Meille vanhemmille on toistuvasti sanottu, ettei koulussa ole nähty mitään, katsotaan tilannetta seurataan. Nyt tänä vuonna ovat sitten nähneet. Me vanhemmat olemme olleet kouluun monta kertaa yhteydessä. Nyt saimme viestin, että koulu ei voi tehdä asialle mitään, kiusaamisasia on liian vakava. Meidän lastamme pitäisi tutkia, jotta tiedettäisiin, kuinka auttaa. Siis meidän lapsi on se kiusattu ei kiusaaja. Hänellä ei ole koulussa enää juuri mitään ihmisarvoa. Hän on täysin eristetty luokassaan aina yksin välitunneillakin. Tilanne on koko luokka vastaan meidän lapsi. Välillä heikkona hetkenäni tuntuu, että mukana on myös ope sen koko luokan kanssa.
Kirjassa Elämää koulukiusaamisen jälkeen oli juuri tyypillisenä mainittu tämä, että kiusattua aletaan esittää erinäisiin tutkimuksiin, vikahan täytyy olla kiusatussa!
Kädet on nostanut pystyyn koko oppilahuoltoryhmä: ope, rehtori, kuraattori, psykologi, erityisopettaja.. Taitavat vain odottaa kovasti, että saavat tämän luokan ulos sieltä koulusta. Helpompaahan se heille olisi niin.
Mutta miten käy meidän lapsen elämän? Tai on käynyt jo näiden kaikkien vuosian aikana?
Kommentit (3)
Kuulostaa aivan minun tarinaltani!!
Tätä samanlaista käytöstä kesti aina ensimmäisestä luokasta lähtien, aina lukion viimeiseen luokkaan asti.
Vaatii todella hyvänitsetunnon, jotta siitä selviää. Itselläni on ollut tuuria, sillä olen jaksanut. Nyt jälkikäteen olen huomannut sen vahvistaneen minua ihmisenä!...
Mutta, se että koin niin henkistä kuin fyysistä koulukiusaamista, veti nuoresta naisen alusta mehut silloin.. Usein itku kurkussa lähdin kotiin, ja välillä oli aikoja jolloin en halunnut mennä edes kouluun.. Tämä näkyi tietenkin arvosanoissani. Kukaan ei siltikään kiinnittänyt mitään huomiota!! Sanottiin vaan laiskaksi.
Nyt olen 20- vuotias, ja hakeutunut mieleistä alaa opiskelemaan (nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja), ja koen opiskelumotivaationi kasvaneen, sillä minua kohdellaan ihmisarvoisesti nykyisessä opiskelupaikassani!
En toivoisi ketään kohdeltavan väärin, mutta näemmä samanlailla sitä yhä katsotaan läpi sormien "eihän meidän koulussa ole ollenkaan kiusaamista"...
Toivon jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen seurannut vuosia koulu kiusaamisesta.
mielestäni keinot kiusaamisen lopettamiseen ovat huonot tässä yhteiskunnassa.
kokeilisin rikosilmoituksen tekoa koulua vastaan koska se laiminlyö sille annettuja lakeja,taata kaikille oppilaille koskemattomuus.
jos teillä on koti vakuutus se kattaa kyllä tämän kaltaisen käräjöinnin.
toisaalta itse kannatan selvittämään pahimmat kiusaajat,sen jälkeen heidän kotiin keskustelemaan.
ihmettelen kovasti jos vastapuolen vanhemmat ovat täys päisiä etteikö se tehoaisi.
ps.voimia taisteluun jonka voitatte.
ja välillä tuntuu, että koulu syyllistää lastamme ja perhettämme siitä, että lastamme kiusataan. Taas tällä hetkellä näyttää siltä, että ovat koulussa vihdoin ymmärtäneet kiusaamismekanismin ja olemme "voiton" puolella. Nyt teidän olisi pakko löytää tukea koulunne ulkopuolelta. Kiusattu EI OLE KOSKAAN syyllinen siihen, että tulee kiusatuksi. Löytyisiköhän jostakin kiusaamiseen erikoistunutta psykologia, (en tarkoita sitä siksi että poikaanne pitäisi tutkia syyn löytämiseksi (kuten koulu haluaa) vaan teidän tarvitsee saada tukea siihen, että olette oikeassa ja jonkun tahon on saatava tämä taottua koulun henkilökunnan tajuntaan). Miten koulutoimen johtaja suhtautuu? (tosin pelkäisin itse että tuo ryhtyisi puolustamaan koulun henkilökuntaa). Paljon voimia koko perheelle.