Epiduraalin haittavaikutuksista!!

ensimmäisellä pistolla ei vaan puutunut mikään ja eivät meinanneet uskoa ja piti odotella aika kauan että sain toisen yrityksen jälkeen toimivan pistoksen. Tosin puuduin ihan kokonaan rinnoista alaspäin enkä oikein osannut sitten ponnistaa. Mutta kaiken kaikkiaan sen enempää erittelemättä se oli suuri helpotus ja apu minulle.

enkä siinä synnytyksen aikana ole sivuvaikutuksia huomannut. Synnytyksen jälkeen sit seuraavina päivinä on ollut ärsyttävää päänsärkyä ja ääniherkkyyttä ts. korviin on kaikki kovat äänet sattuneet ja äänet ikään kuin kaikuneet. Selkä on myös ollut kipeä pistokohdasta, mutta se nyt menee yleisesti synnytyksen jälkeiseen " hakattuun" oloon ;)

Mutta, kun puudute alkoi haihtumaan elimistöstä tärisin ihan horkassa! Se oli ihan uskomaton tunne, sille ei voinut yhtään mitään.



Toiseksi minulta katosi pissaamistarve. Synnytin ma illalla puoli 8, pissalla kävin iltapäivällä noin neljän viiden maissa. Seuraavana päivänä tuli osastolla lääkäri kierrolle, tunnusteli alavatsan ja näin heti et kaikki ei ollut kunnossa.



Kysyi sitten että koska olen viimeksi ollut pissalla... Rakko oli ihan valtavan kokoinen, kohtu oli esim jäänyt oikean kylkiluun alle kun ei ollut päässyt supistumaan takaisin tilaansa rakon ohitte. Suihkussa ollessa sain pissaamisen onnistumaan. En meinannut millään osata rentouttaa pissaamislihaksia, eikä mulla ollut edes tunnetta et olis ollut pissahätä. Jos en olisi onnistunut pissata suihkun alla, uhkasivat katetroida, siihen en suostunut, vaan halusin yrittää.



-tuiskuli-

mutta silti minut piti katetroida synnytyksen jälkeen, koska pissaaminen ei onnistunut (rakko hyvin täynnä), ja tärisin myös sellaista horkkatärinää jossain vaiheessa. Siis nämä oireet minullakin - ILMAN mitään puudutuksia. Liittynevät ihan vaan synnyttämiseen.



Niin, en ole epiduraalin kannattaja, mieluiten olen ilman.

ja tässä viimeisimmässä sitten tuli ihan kamala kutina. Oli tosi hassua raapia, kun ei tuntenut sitä raapimistä... Anestesialääkäri oli puhkaissut jonkin kalvon " tuolta" , josta sitten tihkui selkäydinnestettä " johonkin" , ja sen seurauksena sain kammottavan päänsäryn. Siitä johtuen myös puuduin vähän liikaa, toinen jalka oli täysin halvaantunut ja toistakin pystyin liikuttelemaan vain vähän.

minulla tuli ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalista myös kamala kutina ja lisäksi vasen jalkani puutui täysin tunnottomaksi. Epiduraalin laitto oli myös kamalaa, anestesialääkäri pisti neulan selkääni viisi kertaa, ennen kuin sai sen onnistumaan. Ja koko ajan piti yrittää olla mahdollisimman sykkyrässä ison mahan ja kovien supistusten kanssa. Tämä synnytys päättyi vielä hätäsektioon vauvan sydänäänten laskun vuoksi ja sen verran huono maku siitä jäi, että seuraavassa synnytyksessä en halunnut epiduraalia.

yhtään missään. Varsinkin kun vedin koko ajan ilokaasua - ei niinkään fyysisiin tuntemuksiin joita ei todellakaan ollut vaan silkasta kauhusta...



Kätilöt varoittivat että joillakin ei jalat kanna hyvin epiduraalin jälkeen, mutta mulla ei ollut siinä mitään ongelmaan.



Muistan myös lievän vapinan.

vaikken ollut sitä etukäteen suunnitellutkaan haluavani, mutta se oksitosiinitippa oli karsea. Aivan kertakaikkisen karsea. Inhosin niitä helvetin teräviä, epäluonnollisia supistuksia. Ja kun kohtuni siinä homman pitkittyessä väsyi, niin tippaa jouduttiin jatkuvasti lisäämään, mikä ärsytti minua todella paljon. Harmitti myös se, että tipasta ei päässyt kerran epiduraalin otettua millään enää eroon. :(



Minulla oli myös ongelmia pissaamisen kanssa. En tuntenut tarvetta pissaamiseen enkä muistanut enää miten pissataan. Pissa ei tullut edes suihkussa. Pissarakko venyi äärimmilleen, minkä takia vauva kiertyi väärään asentoon. Minut katetroitiin vastustuksestani huolimatta, mutta katetrointi oli ihan ok kokemus ja mahdollisti sen, että synnytys saattoi taas edetä.



Horkkaa tai muuta en muista, mutta sen muistan, että olisin halunnut aina vain lisää puudutetta, kun voimani olivat ihan loppu ja supistukset tuntuivat ikäviltä. :/ En kuitenkaan saanut ainetta määräänsä enempää, vaan jouduin ponnistamaan tyttäremme ulos. :D



Synnytyksestä jäi kokonaisuutena kuitenkin hyvät muistot. Ainoat ikävät muistot liittyvät siihen oksitosiinitippaan ja näin jälkikäteen ajateltuna totuus taitaa olla se, että ilman oksitosiinia ei väsynyt kohtuni olisi jaksanut hommaa loppuun asti hoitaa.



Tituliini

Minulla myös takana epäonnistunut epiduraali ensimmäisestä synnytyksestä. Anestesialääkäri tiesi heti tehneensä mokan. Epiduraalipuudutus meni spinaaliksi. Siis epiduraalissa puudutuksen pitäisi jäädä epiduraalitilaan, mutta lääkäri tökkäsi piikillä rikki selkäytimen. Puudutushan oli täydellinen...mikään ei tuntunut ja mitään ei tehty, (olin tämän ajan tehoseurannassa) mutta ei se synnytyskipuja mitenkään poistanut.



Ongelmat alkoivat seuraavana päivänä, kun todettiin spinaalipäänsärky (selkäytimen ja epiduraalitilan nesteet pääsevät sekoittumaan ymmärtääkseni). Päänsärky oli todella kova. Maatessa kipua ei tuntunut, mutta kun nousi istumaan tai seisomaan meinasi itku tulla. Hoida siinä sitten pientä vauvaa. Hoitohenkilökunta sanoi, että kipu kestää 1-2 viikkoa ellei tehdä veripaikkaa eli otetan omaa verta, jota ruiskutetaan reikään (pitäisi hyytyä ja tukkia vuoto). Näin tehtiin ja pääkipu heltisi ja minä pääsin tutustumaan kunnolla omaan pienokaiseeni (veripaikkaa piti osottaa 1. arkipäivään kun synnytin lauantaina). Kamala kokemus. Tämän jälkeen olen mieluummin kokenut hieman synnytyskipua, joka päättyy siihen kun vauva tulee ulos, kuin otan riskin epäonnistuneesta epiduraalista. Ei sopinut minulle!

Kretukka15+3

Otsikko oli joku " miksei siitä puhuta, ettei epiduraali välttämättä auta" , siellä on paljon lisää kokemuksia. Se on jossain tällä palstalla, liekö jo valunut jonnekin kauemmalle sivulle.

oli sitten kyseessä ibuprofeeni, epiduraalissa käytettävä puudute + Fentanyl-kipulääke tai joku antibiootti. Repeämisiä tai episiotomiaa ei voi varsinaisesti epiduraalin haittavaikutukseksi laskea, koska niihin voi olla monta muutakin tekijää. Vauvan ulosauttoja (imukuppia, pihtejä) on epiduraalin kyllä todettu lisäävän (epiduraalin liian myöhäinen laitto?). Tippa (suoniyhteys) on aina oltava epiduraalin yhteydessä, joten se ei myöskään ole ' haittavaikutus' , tosin supistuksia epiduraali usein lamaa ja tarvitaan oksitosiini-infuusiota.



Itse sain epiduraalista lievää kutinaa ylävartalolle, mutta se ei ollut häiritsevää.



Puudutus toimi minulla todella hyvin ja oli hyvin ajoitettu. Sain yhteensä kolme annosta synnytyksen aikana ja viimeisen klo 17, ponnistamaan alettiin klo 19.50, jolloin epiduraalin vaikutus oli pikkuhiljaa lakannut. Tunto oli täysin palannut ja ponnistuksen tarve ja kipu luonnollinen- pystyin noudattamaan kätilön ohjeita hyvin. Ponnistusvaiheen pituus 30 min. eli ihan normaali tai jopa lyhyehkö ensikertalaiselle (pituuteni/painoni 162/60, vauvan paino 3920g ja pipo 37cm). Pieni repeämä tuli, johon muutama tikki.

Kiana:

Suikeroalpin mainitsemasta tutkimuksesta olisin kiinnostunut, mistäköhän löytyy?

Pitkä linkki varmaan leväyttää sivun, mutta menköön:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&li…

... ja tässä vielä yksi linkki tutkimukseen, jossa pahoja repeämiä esiintyi 16.1%:lla epiduraalin saaneista synnyttäjistä, kun niistä, jotka eivät saaneet epiduraalia, pahoja repeämiä oli 9,7% :lla:



http://www.greenjournal.org/cgi/content/full/94/2/259



Epiduraalin yhteys repeämisiin ei ilmeisesti kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen. Repeämisiä esiintyy useammin, mutta osasyyllisenä voi olla se, että epiduraalin antamisen jälkeen tarvitaan useammin oksitosiinia ja imukuppia, jotka puolestaan lisäävät episiotomioita ja repeämiä. Oli miten tahansa, " alakerran" ehjänä säilyttämisen vuoksi en minä ainakaan lähtisi epiduraalia suosittelemaan.

Vielä yksi näkökulma: myös synnytysasento vaikuttaa repeämiseen - perinteinen puoli-istuva asento kohdistaa kaiken paineen juuri välilihaan, joten repeäminen on todennäköisempää kuin muissa asennoissa.



Epiduraalin saaneet synnyttävät pääasiassa juuri tässä asennossa, joten myös tällä asialla on varmaan oma osansa tilastoissa.

Supistuksia ei tuntunu, ja jouduttiin vetämään lapsi imukupilla kun en voinu/osannu oikeeseen aikaan ponnistaa... Ja epid. ei laitettu liian myöhään- niinku moni aina epäilee heti.

Epiduraalipuudutus vei minulta kivut täysin mutta tunsin silti supistukset. Ensin kun epiduraali laitettiin niin minulla puutui hieman alempi jalka, mutta kun puudutetta lisättiin niin kätilö neuvoi parin minuutin päästä kääntymään toiselle kyljelle jotta puudute vaikuttaisi tasaisemmin ja sitten ei enää tullut jalan puutumistakaan. Pari päivää synnytyksen jälkeen pistoskohta oli arka, mutta se nyt ei juuri haitannut.

lakkas just sopivasti vaikuttamasta.toisessa synnytyksessä tajusin pyytää sen vasta kun kohtu oli 10cm auki ja just kun anestesia lääkäri tuli huoneeseen,tuli armoton ponnistuksen tarve..oli kuitenkin niin helppo synnytys et ei väliä.kolmannessa synnytyksessä anelin puudutusta kun olin 4cm auki,mutta lekuri oli kiireinen ja taisin saada sen vasta 7 sentillä,jolloin ponnistusvaihe oli hankala,ponnistin jotenkin väärin ja häntäluu kipeyty kolmeks viikoks,niin et en päässy kunnol sängyst ylös..tosin näin voi käydä ilman puudutustakin.sitten kun menin suihkuun,aloin yhtäkkiä yskimään ja tuntu ku hengitys salpaantuis,en tiä johtuko puudutuksesta..

Minulle myös laitettiin tuo veripaikka, mutta onneksi sitä ei tarvinnut odotella montaa päivää. Vauva syntyi perjantaina aamuyöllä klo 0.20, saman päivän illan ja seuraavan yön vauva olikin sitten hoitajien huomassa ja lauantaina aamupäivällä sain sen veripaikan. Ei sitä päänsärkyä kyllä olisi kestänyt yhtään pidempään...

Vasta epiduraalin ansioista synnytys alkoi edetä vauhdilla ja koko loppusynnytys olikin sitten lastenleikkiä (alun tuntikausien järkyttävien oksitosiinisupistusten jälkeen). Puudute vaikutti onnekkaasti vielä ponnistusvaiheessakin ja niinpä ponnistaminen oli myös kivutonta sekä helppoa ja nopeaa.



Mitään negatiivista en osaa sanoa. Pystyin liikkumaan (mm. käymään pissalla vessassa), ponnistusasennon sain valita, ei päänsärkyä tms tullut.



Tokassa synnytyksessä sain spinaalin ja se oli oikeastaan vielä parempi kuin epiduraali, koska sen laittaminen oli huomattavasti helpompaa ja kävi muutamassa sekunnissa. Olen kyllä onnekas, koska synnytykseni ovat menneet ihan nappiin puudutteiden ja muun osalta. Toki joillekin puudutteista voi olla haittaa, esim. vaikeuttaa ponnistamista tai pysäyttää kohdunsuun aukeamisen. Itselleni kävi juuri päinvastoin.

vain vasen jalka puutui, kun ymmärtääkseni molempien olisi pitänyt puutua, eikä synnytys ollut täysin kivuton supistuksista senkään jälkeen, tiesin tarkalleen, mistä ponnistaa, mitä kuulema kaikki eivät tiedä epiduraalin saatuaan jostain syystä. Mutta olen kyllä miettinyt, olisinko ilman epiduraalia päässyt myöhemmin helpommalla, sillä se loppuvaihe synnytyksessä oli niin kivuton, etten tiennyt mitään, vaikka repesin täydellisesti. Uskon, että ilman epiduraalia (mutten ole asian ammattilainen ja toivoisinkin, että joku oikaisee mahdollisesti vääriä käsityksiä tässä) olisin pärjännyt ja että loppukipu olisi säästänyt siltä, etten olisi niin jatkuvasti ponnistanut ja siksi revennyt. Vielä yli 2,5 v. jälkeen kärsin tunnottomuuksista ristiselästä jalkateriin, mistä ei kyllä ole oikeastaan yhtään haittaakaan, ja olen miettinyt, johtuisiko epiduraalin pistämisestä. Tosin lääkäri kyllä sanoi, ettei johtuisi. Kenties repeäminen aiheutti enemmänkin hermovaurioita kuin mitä tiedetään. Jonkin verran on todettu mutten ole jaksanut mennä tämän vaivan kanssa enää lisätutkimuksiin, kun vaivaa ei neurologin mukaan sitten kuitenkaan voi hoitaakaan eikä se enää tule paranemaan oikeastaan yhtään.