Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen ja hänen äitinsä suhde
02.11.2008 |
Asumme pääkaupunkiseudulla. Meillä on 8-vuotias poika. Mieheni 40v. käy aina silloin tällöin (1-2 krt kk) hyväkuntoisen (79v,) äitinsä luona niin, että jää sinne yöksi. Joudumme välillä riitelemään asiasta, koska meillä molemmilla on vaativat työt, enkä itse haluaisi että lapsemme joutuu viettämään pitkiä aikoja yksin. Oma äitini on (67v.) auttaa meitä silloin tällöin, jos tarvitsemme lastenhoitoapua. Molemmat apit ovat kuolleet jo useita vuosia sitten.
Olimme kaikki eilen anopin luona syömässä. Mieheni ryhtyi ruokapöydässä käymään läpi vanhaa riitamme, jossa olimme olleet erimieltä puutarhakysymyksistä. Mieheni mieleipide pohjautui anopin ehdotukseen ja itselleni se ehdotus oli jopa vastenmielinen. Itse en olisi halunnut ruveta käymään läpi tällaisia asioita ja varsinkaan tällaisessa kokoonpanossa, joten poistuin pöydästä.
Minusta tuntuu, ettei mieheni ole vieläkään ns. jättänyt omaa lapsuuden perhettään vaan kokee sen enemmän perheenä kuin meidän perheen. Todella harvoin jos koskaan saan mitään kehuja ulkonäöstä ym. Luin Tommy Hellstenin kirjan jossa puhuttiin äitijäljestä, en tiedä olisiko tämä sitä ja en oikein tiedä miten pääsisimme eteenpäin.
Kommentit (2)
Näin se varmaan on, arvostuksen ja huomioimisen puute heijastuu näihin muihin asioihin. Siksi en aikoinaan viihtynyt lapsen kanssa kotonakaan kun työtäni siellä ja minua ei arvostettu ja ansiotyössäni taas saan positiivista palautetta lähes viikoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Miksi se on sinulta pois? Vetoat siihen että 8-vuotias lapsenne joutuu jäämään pitkäksi aikaa yksi, jos hänen isänsä käy isoäidin luona 1-2 kertaa kuukaudessa... Uskottava syy on kuitenkin vain se, ettei mies huomioi sinua riittävästi. Jos mies pitäisi sinua oikein hyvänä päivittäin, osoittaisi arvostustaan ja rakkauttaan avoimesti, sinua tuskin haittaisi vaikka hän kävisi äitinsä luona silloin tällöin? (Olkoot mitä tahansa mieltä puutarha-asioista, sillä jos saisit mieheltäsi kaivattua arvostusta et kokisi puutarhakeskusteluakaan arvovaltakysymyksenä.) Ehkä poikanne ja anoppisi voisi jättää aiheesta kokonaan pois, kun kyseessä on loppujen lopuksi vain teidän kahden välinen suhde.
Miten olet yrittänyt saada miestä huomioimaan sinut paremmin? Oletko ollut itse huomioivampi häntä kohtaan ja näyttänyt esimerkkiä? Tai oletko jutellut hänen kanssaan asiasta lempeästi, tajuaako hän mitä kaipaat?