5-v ja yöllinen raivoaminen

Oikeastaan ongelma on ylipäätään lyöminen. Poika on päiväkodissa äärimmäisen kiltti, mutta kotona kaikki purkautuu hurjalla raivolla. Aivan mitättömistäkin asioista käydään äidin ja isän kimppuun. On yritetty syliotetta, keskustelua, ruksilistaa (eli sitä kauemmas haluttu asia siirtyy, mitä enemmän on rukseja), millään ei tunnu olevan vaikutusta tai no ehkä vuoden aikana jotain on tapahtunut, mutta hyvin vähän. Poika tuntuu ymmärtävän ongelman, muttei halua ottaa kantaa, aivan kuten anteeksipyytäminenkin on niin kovin vaikeaa. Toisaalta hän on herkkä tarkkailija, joka tunnistaa eleistä, ilmeistä ja äänenpainoista toisen mielentilan. Pienintäkään ötökkää ei saa litistää, vaan hän haluaa suojella niitä kaikkia. Hän halaa paljon meitä ja ystäviään. Päiväkodissa hän viihtyy oikein hyvin, kotona kun ei ole sisaruksia eikä naapurustossa oikein kavereita. Lyömiseen hän ei ole meiltä mallia saanut, ei myöskään tv:stä tai muualta, sillä meillä on aika tarkka seula sen suhteen.



Hänellä on ollut aivan pienestä asti yöllisiä "kauhukokemuksia". Ne ovat onneksi iän myötä vähentyneet, mutta nyt tuntuu taas jokin jakso olevan käynnissä. Jos erehdyn silittämään häntä tai sanon jotain hiljaisella äänellä, hän joutuu aivan sokean raivon valtaan. Ensin heitellään sänky tyhjäksi tavaroista ja sitten yritetään lyödä yms. . Aina ei vaan unenpöpperöisenä tiedä, onko kyse tästä mielentilasta vai haluaako hän vain muuten esim. pitää hetken kädestä kiinni. Kohtaus kestää ehkä puolisen tuntia, sitten hän saattaa nukahtaa aivan itsestään.