Kiusaaminen =(
Kyseessä oma eskari-ikäinen poika, joka kiusaa omaa hyvää ystäväänsä, olkoon hän nyt vaikka Mikko.
Kahdestaan leikit Mikon kanssa sujuvat moitteettomasti, mutta jos porukassa kolmas, on Mikko jota sorretaan eikä oteta leikkiin mukaan. Aiemmin tätä ongelmaa ei niinkään ole ollut, sillä leikkivät yleensä kaksin mutta nyt eskarin alettua kun joukossa on muitakin, on tämä kiusaaminen tullut esiin.
Oma poikani on aina ollut suosittu kavereiden keskuudessa, kavereita hänellä on runsaasti ja hänestä tykätään kovasti. Joten vastaavaa kiusaamista hän ei ole koskaan joutunut kokemaan.
Asiasta ollaan keskusteltu viime päivinä aika lailla, ehkä jopa liikaakin olen ottanut asiaa esille sillä mm. tänään poikani tuumasi että en jaksa äiti enää tästä puhua, älä höpötä koko ajan samaa asiaa. Eli huomaan, että on turtunut aiheeseen mutta en vaan voi tätä villaisellakaan painaa. Itse olen lapsuudessani ollut kiusauksen uhri, joten voin samaistua tähän poikani ystävään erittäin hyvin. Enkä siten voi hyväksyä ollenkaan että oma poikani on se, joka kiusaa muita.
Enkä ymmärrä, minkä takia tämä hyvä ystävänsä on se, kenet on ottanut silmätikukseen, ketään muuta hän ei kiusaa. Lukuunottamatta omaa pikkuveljeä ;-). Tänään poikani oli jopa toisen kaverinsa kanssa ärsyttänyt "Mikkoa" tahallaan; "mepä ollaan nyt kahdestaan, eikä oteta sinua mukaan"... :-(
Eskariopettajien kanssa olen aiheesta puhunut ja heidän mukaansa poikani haluaisi välillä muutakin seuraa kuin tämä ystävänsä seura. Ja samaa on sanonut poikanikin kun aiheesta on juteltu. Totesi itse ettei jaksa sitä kun ystävänsä vaatii koko ajan leikkimään kanssaan, jopa seuraa ja höpöttää asiasta. Ja tämän ymmärrän toisaalta, sillä poikani ja ystävänsä leikkivät todella paljon yhdessä. Eskarissa ja sen jälkeen ulkoillen ja vielä ulkoilun päätteeksi jommankumman luona, naapureina kun asutaan. Mutta olen sanonut monet kerrat siitä että porukassakin pitää osata leikkiä, ketään ei saa jättää ulkopuolelle! Ja kysynyt, miksi sortaa omaa hyvää ystäväänsä?!
Ymmärrettävää on että välillä voi kyllästyä toisen seuraan, kun niin paljon leikkivät yhdessä. Mutta että kiusataan, sitä en hyväksy!! Olen miettinyt sitäkin, että tietoisesti vähentäisi poikien näkemistä mutta en kuitenkaan voi sitäkään tehdä kun eskaripäivän päätteeksi haluavat leikkiä yhdessä.
Ja aiheesta olen tosiaan keskustellut poikani kanssa ja yrittänyt ottaa esille sen, miltä hänestä tuntuisi jos häntä itseään kiusattaisi, eikä otettaisi leikkiin mukaan. Ymmärtää asian sillä on myöntänyt että se tuntuisi pahalta mutta miksei muista sitä kuitenkaan tositilanteessa? Ehkä jonkun pitäisi joskus tehdä hänelle samalla tavalla, niin ymmärtäisikö asian paremmin.
Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi myös tämän "Mikon" äidin kanssa mutta välillä tuntuu siltä että minuakin syytetään tilanteesta. Ainakin mökötykset pihalla, tympeät katseet minua kohtaan ja ilkeät sanat poikaani kohtaan antavat olettaa ettei asiasta haluta edes keskustella asiallisesti. Ja vihoitellaan todella. Tottakai ymmärrän että oman lapsen kiusaaminen satuttaa mutta kyllä se satuttaa kiusaajan äitiäkin.
Ja nyt alkaa oma mitta olla täysi tästä asiasta. Poikani on joutunut miettimään asiaa ja asiasta ollaan keskusteltu todella paljon mutta miten ihmeessä tämän saisi loppumaan? Kun järkipuhe ei tunnu tepsivän. Asia harmittaa ja suututtaa minua todella ja pistää miettimään, millainen koulukiusaaja pojastani vielä tuleekaan :-(.
Kommentit (8)
Vain niinpäin että oma lapsi oli se kiusattu. Poikia myös molemmat ja tämä kiusaaja oli eskarilainen 6v ja oma poikani 5-vuotias.
Leikkivät keväästä asti yhdessä ja tuntuivat viihtyvän hyvin.
Kesän mittaan alkoi ilmetä kiusaamista joka vain lisääntyi tämän kaverin eskarin alettua ja sai semmoisia piirteitä että pistin tuttavuuden katkolle.
Kaveri liittoutui erään ekaluokkalaisen pojan kanssa ja alkoivat yhdessä haukkumaan poikaani, potkimaan tämän pyörää, välistä lyötiin nyrkillä jos joku ei miellyttänyt. Kiristettiin ja uhkailtiin. Mm. jos et nyt anna sun pyörää mulle, en ole sun kans enää ikinä. Jos menet syömään kotiin nyt, en oo enää sun kaveri jne. Illallakaan ei olisi saanut mennä kotiin vanhempien hakiessa, siitäkin seurasi uhkailua.
Lopulta, syksyllä kohtelu meni niin kamalaksi että kerroin kaiken kiusaajapojan äidille. Hän pisti pojan pyytämään anteeksi, eikä häntä ole sen koommin näkynyt. Eikä kyllä ole kaivattukaan:( Ei noin pienelle lapselle ole terveellistä elää jatkuvasti uhattuna ja isompien murjomana.
En osaa neuvoja antaa.. ikävää kuitenkin...
meillä ei onneksi ole käynyt näin, mutta omalla eskarilaisella pojalla myös hyvä vanhastaan tuttu kaveri, jonka kanssa leikitään päivittäin... tämä toinen poika on tosi ujo ja myös "ripustautuuu" meidän poikaan, joka onneksi ei ole tästä vielä ollut moksiskaan, mielellään aina leikkii hänenkin kanssaan... itse en ollut asiaa ajatellutkaan se kummemmin, mutta kun oli jutteluhetki eskariopettajan kanssa, hän tiedusteli, että puhuuko meidän poika koskaan tästä toisesta niin että se harmittaisi häntä, koska toinen todella tukeutuu meidän poikaan kaikessa ja "seuraa kuin hai laivaa" jos näin voi sanoa, ja totesi vain nähneensä, kuinka sellainen voi käydä lapselle todella raskaaksi ja pyysi ilmoittamaan, jos ilmaantuu jotain "väsymisen" oireita....
Pitkä sepustus ihan vain siis, että tosissaan kiusaaminen voi johtua siitä, ettei saa hetkenkään rauhaa ja sitä voisi ehkä yrittää eskariopen kanssa jutella, jos vapaan leikin aikana voisi ohjailla niin, että muut ottavat kyseisen pojan johonkin leikkiin ennen kuin ehtii norkumaan teidän pojan leikin nurkilla, ettei tule niitä tilanteita, joissa tulee sanomista... jos kerran kuitenkin mielellään ja hyvin eskarin jälkeen aina leikkivät...
Minullakaan ei varsinaisesti kokemusta asiasta ole, mutta tehoaisiko poikaan se, että hän ei saa leikkiä tämän kaverinsa kanssa myöskään koulun jälkeen jos ei koulussa osaa olla kiusaamatta tätä? Läheltä olen nähnyt näitä tapauksia, joissa tionen lapsista on vahva, ulospäinsuuntautunut johtajatyyppi ja toinen taas perässäroikkuja jonka idoli tämä kaveri on. Vahvempi lapsista saa sanoa ja tehdä mitä tahansa, silti toinen on valmis antamaan kaiken anteeksi kunhan vain toinen leikkisi hänen kanssaan.
Omaa poikaani kiusattiin, tämän ollessa ensimmäisellä luokalla.
Muistankin erään viikon:
Poikani tuli itkien kotiin ja valitti että häntä kiusataan.
Yritin ottaa asian puheeksi opettajan kanssa, mutta opettaja sanoi, että ei hänen luokallaan kiusata. Kyselin pojaltani samaisena päivänä, että kuka kiusaa häntä. Hän sanoi että se on tokan luokan Veeti(ei oikea nimi). Menin seuraavana päivänä pojan koululle ja tiedustelin Veetiä. Veeti oli ollut poikani paras kaveri tarhassa, mutta olikin vuoden vanhempi ja löytänyt uusia kavereita, lähdettyään eskariin seuraavana vuonna. Otin yhteyttä pojan vanhempiin, kun poika olikin sanonut, ettei kiusaa poikaani. Pojan vanhemmat sanoivat, että ei heidän poikansa kiusaa ketään. Olin asiasta erimieltä. Kyselin Veetiltä, että minkätakia hän kiusaa. Hän oli vastannut, että poikani on puolustuskyvytön ipana.
Kun poikani kuuli tuon siinä keskustelussa, alkoi poikani itkemään.
Veetin vanhemmat toruivat poikaansa ja asia saatiin selvitettyä, eli Veeti oli kiusannut poikaani siitä samasta syystä: Poikani oli heikompi, kuin kiusaaja.
Nyt Veeti ja poikani ovat hyviä kavereita, mutta kaskun poikaani jää harmittamaan, että Veeti menee yläasteelle parin vuoden kuluttua. Onneksi siihen on vielä pari vuotta.
Meillä eskaripoika on varsin suosittu kaveri, ja hänestä tykkäävät myös tytöt. Yksi tyttö on lähes maanvaiva, ja poika sitten jossain vaiheessa hermostuikin tyttöön vähän, ja sanoi pahasti. Minä sitten ripitin kunnolla, ja sanoin, että kenellekään ei noin sanota ja että kaikkien kanssa leikitään jne. Poika uskoi (ihme kyllä...), eikä ole sanonut ainakaan kovin pahasti enää kellekään... Kasvatuskeskustelussa lto ihmetteli, miten poika jaksaa, kun ko. tyttö ja yksi poika roikkuvat hänessä kiinni ja halusivat jatkuvasti leikkiä hänen kanssaan.
Meillä eskariopet fiksusti ratkaisivat tilanteen niin, että kun näkivät, että tilanne käy rasittavaksi, jakoivat leikkiporukat uudelleen. Pyrkivät siis siihen, että ei aina tarvitse leikkiä samojen ihmisten kanssa jne., vaan saa sitten välillä leikkiä myös muiden kanssa. Näin ainakin meillä on vältytty suuremmilta ongelmilta.
En nyt osaa muuta sanoa kuin että selitä tilanne ja kysy, jos voisi hoidossa ohjata ainakin välillä niin, että leikkiseurat vaihtelisivat, jotta lapsesi ei kuormittuisi liikaa. Liika suosio kun voi olla tosiaan rasittavaa...
Minulla on lapsuudestani kokemus, kun olin päivähoidossa samanikäisen tytön kotona ja menimme sitten samalle luokalle. Luonteemme eivät vain sopineet kunnolla yhteen ja muistan, että usein oli kiistaa jo ennen kouluikää. Koulussa kaveri olisi halunnut olla vain minun kanssani, mikä alkoi ahdistaa kun itse olisin halunnut ystävystyä muidenkin kavereiden kanssa. Hän oli ripustautuvaisempaa sorttia, minä menevämpää. Perheidemmekin maailmankatsomuksetkin olivat aika eriävät. Loppuviimein kai yläasteen kynnyksellä tiemme erkanivat. Nyttemmin aikuisina olemme jälleen lähentyneet, aikaa on kulunut ja olemme molemmat saaneet etsiä itseämme erillämme toisistamme, mutta myös löytää muita ystäviä. Olemme huomanneet tulevamme oikein hyvin toimeen ja meillä on kuitenkin yhteistä historiaa takana.
Mitä haluaisin sanoa, niin omasta kokemuksestani suosittelisin, että lapsella olisi enemmän kuin yksi "bestis" koska tiet voivat erkaantua ja silloin joku voi jäädä todella yksin. Kaikki luonteet eivät sovi yhteen. Ystävyydestä voi tulla ahdistava riippuvuussuhde, jo hyvin varhainkin. Naapuruus, sukulaisuus tai muu "velvoittava" side ei saa olla ainoa koossapitävä voima. Muistan aina äitini sanat jonkun riidan päätteeksi, jotka ovat kantaneet minua myöhemminkin: Uusia ystäviä voi hankkia, mutta vanhoja ei saa jättää! Kiusaajallakin on jokin sisäinen tarkoitus toiminnalleen, vaikkei hän sitä osaa sanoiksi pukea, jota syyllistämisen sijaan olisi tutkittava tarkemmin ennen tuomitsemista.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Tsemppiä! Taidat olla harvinainen nainen lajissasi. Kiusaajan äiti on kiinnostunut lapsensa tekemisistä. Usein kiusaajien vanhempia ei jälkikasvunsa puuhat kiinnosta. Näinpä saatat saadakin aiheettomia lasteja kannettavaksesi.
Olisi hyvä saada molempien poikien vanhemmat asialliseen keskusteluun saman pöydän ääreen. Voisiko esim. ope toimia kolmantena puolueettomana osapuolena. Tällöin myös oman poikasi toive saada leikkiä muidenkin kanssa tulisi myös kuulluksi. Ja myös kaikki ylenmääräiset tunteenpurkaukset, draamat ja muut jäisivät näyttelemättä.