Osaisiko joku täällä auttaa?
Rakas ystäväni odotti esikoistaan miehensä kanssa. Kaikki oli hyvin ja lapsi oli hartaasti toivottu. Nyt sitten toisessa ultrassa noin 20 viikoilla selvisi, että lapsi on erittäin vaikeasti vammainen, on vaikeita kehityshäiriöitä jne.. Ei siis ollut edes " normaalin" kokoinen vaan huomattavasti pienempi. Vauva otetaan pois mahasta ensiviikolla ellei se nyt itsestään tule. On siis hengissä vielä.
Ystäväni on jutellut asiasta oman äitinsä kanssa, mutta kaikille muille ystäville, tuttaville, sukulaisille jne.. hän kirjoitti pitkän sähköpostiviestin. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään. Ei vastaa viesteihin jne.. Uskon, että hän haluaa nyt surra rauhassa eikä edes jaksa miettiä viesteihin vastaamista jne.. Ymmärrettävää.
Haluaisin kuitenkin jollain tavalla muistaa tai auttaa. Onko liikaa jos teen kauniin enkelikortin ja siihen joku kaunis runo ja ostaisin jonkun pienen kauniin enkelin jonka ystäväni voi sitten laittaa haluamaansa paikkaan rakkaan esikoisensa muistoksi? Olisiko se liikaa? Lähettäisin nämä siis postissa, sitten kun vauva on otettu pois mahasta..
Mietin myös että jos tekisin ruokaa ja veisin oven taakse ja laittaisin viestin, että oven takana on ruokaa, vaikka tuskimpa hän mitää syö.
Jollain tavalla haluaisin auttaa ja lohduttaa vaikka tiedän ettei mikään mitä sanon tai teen niin auta.
Vinkkejä? Mielipiteitä? kiitos!
Kommentit (3)
Ehkä sellainen ruoka/ leivontayllätys olisi tosiaan kiva, ja vaikka kiva kortti mukaan, johon voisit kirjoittaa, jotain tämän tapaista,että:
Olet heidän menetyksessään tukena, olet aina valmis tukemaan ja kuuntelemaan, ja välität hurjasti ystävästäsi =)
Ehkäpä kortti voisi olla ennemmin joku Ystävänkortti, kuin enkeli-aiheinen, jottei se tuo ensin suurta surua mieleen . .
mutta tämä oli vain minun mielipiteeni, ihmiset reagoivat niin eritavalla tällaisiin asioihin.
Itse olen tällaisen kokemuksen läpikäynyt, ja näin jälkikäteen kuullostaisi tosi ihanalta eleeltä =)
Ja kuten otsakkeessakin mainitsin, ompa tosiaan IHANA HUOMATA, ETTÄ NÄIN IHANIA YSTÄVYYSSUHTEITA ON OLEMASSA !!!
Zemppiä sinulle ystäväsi tukemiseen, ja voimia tälle parille, joka joutuu tällaisen keskeytyksen kokemaan =)
ps. kannattaa vaan tosiaan sitkeästi olla yhteydessä, vaikka ystäväsi ei tätä alussa tajuaisikaan, hän varmasti myöhemmin arvostaa, että jaksoit kuunnella, ja olla hänen tukenaan !
Itse olen samoilla linjoilla edellisen vastaajan kanssa tuosta enkeli-asiasta. Jos haluat jotain lähettää niin laita vaikka juuri kortti ystävältä ystävälle, jossa kerrot olevasi valmiina hänen käytettäväkseen mikäli hän sinua tarvitsee. Älä lähetä mitään, mitä on hankala laittaa pois näkyvistä, ei siis mitään esineitä tms. kortin voi laittaa hyvin piiloon ja siihen voi surutyössä halutessaan palata, jos siltä tuntuu.
Me jouduimme vastaavaan tilanteeseen kuin ystäväsi, kun raskauteni keskeytyi rv 21 ja kaikkein tärkein selviämiskeino oli se, että saimme olla ihan vain perheen kesken.
Kävin puhumassa sairaalapastorin kanssa mutamia kertoja, mutta muiden kanssa en halunnut puhua. Ilmoitin yhdelle ystävälleni tapahtuneesta tekstiviestillä ja pyysin kertomaan eteenpäin ja sanomaan ettemme halua puheluita/kortteja tms. Erityisen pahalta tuntui, kun eräs ystäväni yhteydenotto" kiellosta" huolimatta kirjoitti minulle kirjeen, jossa sanoi, ettei voi kuvitellakaan mihen kauheaa olen kokenut ja että ymmärtää, että en halua nähdä häntä (hänkin oli raskaana), koska satuttaisi liikaa nähdä mahoja joissa elämä jatkuu. Varmasti tarkoitti hyvää, mutta minä olin kirjeestä totaalisen järkyttynyt. En halunnut nähdä ketään ja itse asiassa kun kadulla näin isoja mahoja tulin vain onnelliseksi ajatuksesta, että jotkut vauvat selviävätkin maailmaan asti ja se loi uskoa parempaan huomiseen. Älä siis sano ymmärtäväsi, miltä hänestä tuntuu tms. ole vain valmiina olemaan läsnä. tuossa tilanteessa kauniiksi tarkoitetut sanat saavat helposti ihan vääriä merkityksiä ja ajatuksia.
Siinä vaiheessa, kun ystäväsi on valmis tapaamaan niin minun vinkkini olisi, että alkuun kerrot hänelle, että jos hän haluaa asiasta puhua niin kuuntelet, mutta jatkossa älä kysele tms. Kun vihdoin ne ensimmäiset hyvät päivät tulevat niin ne ovat hyvin hauraita, mutta tärkeitä. Kun on yksi päivä, jolloin ei itke, saa siitä voimaa jatkaa eteenpäin. Minulla olo alkoi helpottaa n. 4 kk:n kuluttua, jolloin pystyin paremmin ajattelemaan tulevaisuuttakin. Tapahtuneesta on nyt vuosi ja edelleen ajattelen menetystämme monta kertaa viikossa, mutta en enää itke niin usein. Lähinnä minun on ikävä.
Ystäväsi on onnekas, kun hänellä kaltaisesi ystävä, joka oikeasti välittää ja haluaa tukea häntä.
Tosiaan, vaikutat hyvältä ja uskolliselta ystävältä. Olen edellisten kanssa samoilla linjoilla, lisäisin korttiin vielä että olet ystäväsi tukena miten vain ja milloin vain: saa soittaa tms. vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Itselle yksi ystävä laittoi kerran pahassa tilanteessa sellaisen viestin, ja se tuntui hyvältä.